En ehkä ole engelsmanni New Yorkissa, mutta sen sijaan olin junan tamperelaiseksi tekemä Porissa. Porilaiset ovat siitä onnellisessa osassa, että heillä on Lahjakeittiö Paprika parhaimmalla ostosraitillaan ja heti Porin kauppahallin kyljessä vielä.
Ilahduttava pikkupuoti, jonka valikoimasta löytyvät asiallisten keittiötarvikkeiden ohella myös hieman hassummat jutut kun apinaa muistuttavat pippuri- ja suolasirottimet veneessä tai lautassormukset. Asiatavarassa löytyy esimerkiksi varsin halutut KitchenAidin kodinkoneet lisäosineen tai vaikkapa minun suosimani EcozonenEcoballs-pesupallot. Valikoimassa on siis muutakin kuin keittiötarvikkeita.
Jos siis suuntana on Pori tai lähistöllä mietit mistä KitchenAid -yleiskoneen voisit hankkia, suuntaa Paprikaan. Siinä se olisi kätevästi matkalla, jos vaikka kuljet juna- tai linja-autoasemalta kesällä kohti Kirjurinluotoa ja Pori Jazzin piknikkonsertteja. Kyllä saisi piknikilläkin kelpoa huomiota näillä sormuksillakin.
Liikkeellä tottakai on yhtymäkohtia Iloisen Keittiön kanssa, mutta ehkä se enemmän kuitenkin keskittyy yksittäisiin muotoilun kukkasiin kuten Magisson magneettiseen keittiöliinatelineeseen kuin ruoanlaittoon kuten Iloinen Keittiö.
Samalla reissulla, joskin eri liikkeessä törmäsin Ekobon tuote-esittelyyn ja bambutikuilla täytetty Mikoto-veitsitukki ei vaikuttanut ollenkaan huonommalta idealta. Ja Duomo-salaattikulho herätti kunnioitusta 45 sentin halkaisijallaan.
Suomen jääkiekkomaajoukkue saattoi viime yönä ottaa tukevasti turpaansa, mutta minä söisin tätä HK:n Via-uutuutta mieluummin kuin antaisin jonkun hakata itseni.
Uutuus on siis Via Intialainen Kanakorma ja siinä lepuuttaa broiskunpalat itseään jasmiiniriisin ja kormakastikkeen parissa. Vähän oli joukossa toki kasviksia, kuten erittäin epäilyttävän mustaa pinaattia. Tosin siitä huolimatta maku oli kelpoisa ja annos toimi pikaisena lounaana lopultakin varsin kivasti.
Töissä samaa makusteli myös Jaakko ja tuomio kallistui kelvon puolelle siinäkin, tulee kuulemma hyvin viivalle tölkkikorman kanssa. Että ei pässimpää. Via kelpuutetaan jälleen.
Ja mitä jääkiekkoon tulee, se liukuu sisään jos se on sisään liukuakseen.
Half Bakedia saa ostaa ilmeisesti vain K-ruokakaupoista, joten silmät auki Plussa-ostoksilla. Purkki puoliksi paistettua sisältää suklaa- ja vaniljajäätelöä, fudge brownien paloja ja suklaahippukeksitaikinaköntsiä eli sitä mitä vanhat tutut B&J's maut Cookie Dough ja Chocolate Fudge Brownie pitävät sisällään - nyt yhdessä. Teoriassa sen siis pitäisi olla jotain järjen vievää ja törkeän makeaa ja hillittömän hyvää.
Cookie Dough on suosikkini viimevuotisen uutuuden Chocolate Macadamian kanssa, mutta tuosta Chocolate Fudge Browniesta en niin välitä. Tämä kombo ei kahta suosikkiani päihitä, mutta on hyvällä nelossijalla Baked Alaskan jälkeen.
Half Bakedin lisäksi tulee uutuus Fairly Nuts, ja Phish Food palaa Suomen markkinoille! Suomen markkinoille tulee Reilun Kaupan sertifikaatilla tänä vuonna jäätelöt Fairly Nuts, Baked Alaska, Chocolate Fudge Brownie ja Phish Food. Euroopassa kaikki B&J's jäätelöt ovat Reiluja vuoden 2011 loppuun mennessä. Fairly Nuts on muuten karamellijäätelöä karamelliraidoilla ja mantelipraliinimölkkäreillä, varmaan niin ällömakeaa että paikat ruuvautuvat hampaista. Juuri sellaista kun B&J's jäätelön pitää olla :D
Erittäin kiva, että juuri sinä olet Jokapäiväiseen Leipään eli kavereiden kesken Jokikseen päätynyt tänä ihanana talvipäivänä. Parhaillaan on käynnissä kilpailu, jossa pääsette antamaan aihetoiveita ja Facebook-fanisivulla on tuore mahtava uutinenkin esitelty: Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi kasvisruokapäivän kouluihin yksimielisesti!
Lisää tietoja blogista irtoaa tästä tai kysymällä ihan reippaasti. Muutamia eri tärkeitä ominaisuuksia on esiteltynä myös. Vajaa vuosi sitten Jokis valittiin kuukauden ruokablogiksi, mikäli moinen info kiinnostaa. Toivottavasti löytyy juuri sinulle sopiva tapa lukea Jokista, tilauksen voit tehdä vaikka Blogilistalta tai Livejournalista. FB-fanisivulle päivitykset tulevat myös, yritän palvella moninaisia kanavia pitkin. Jokis tekee myös yhteistyötä tamperelaisen keittiötarvikekaupan Iloisen Keittiön kanssa, nämä postaukset tunnistaa keltaisesta tunnuksesta ja tägistä "iloinen keittiö". Iloisen Keittiön verkkokauppa myy myös Tampereen ulkopuolelle ;)
Jaahas, eiköhän ole taas aika pistää pystyyn arvonta! Kilpailu, jossa vain osallistumalla voit voittaa ;)
Mennään jälleen mysteeripaketilla, eli jollekulle onnelliselle kommentoijalle on luvassa paketti joka sisältää mysteeristä sisältöä liittyen ruokaan, juomaan, syömiseen, ruoanlaittoon tai kattaukseen. Arvonta suoritetaan huhtikuun 1. päivä eli 2010 aprillipäivänä. Se suoritetaan arpomalla kaikkien osallistuneiden entryjen kesken, eli jokainen tässä postauksessa oleva kommentti (lukuunottamatta omiani) on arpalipuke. Osallistu nimimerkillä, eli anonyymien täytyy erottautua jotenkin, jotta saan yhteyden voittajaan.
Sinun täytyy vain vastata yhteen kysymykseen, mutta koska yhtä oikeaa vastausta ei ole, voit osallistua miten monta kertaa tahansa: Mistä aiheista toivoisit Jokiksessa kirjoitettavan?
Se voi olla aihealue, spesifi aihe, jotain jostain aiheesta lisää. Reseptejä varmasti kaipailette lisää, mutta kertokaahan millaisia. Antakaa palaa. Aikaa on. Kaikkeen en lupaa tarttua, mutta varmasti harkita kyllä. Ehdotettujen aiheiden hyvyydellä tai huonoudella ei ole arvonnan kannalta mitään merkitystä. Yhteisenä nimittäjänä aiheilla tulee olla ruoka.
PS. Koskakohan Ben & Jerry's Suomen väki kertoisi, mitä herkkuja makuja pikapuoliin tulee uutuutena? Muistaakseni se aika on käsillä huhtikuusta eikä siihen ole enää kuin kuukausi.
Tässä olen minä ja tässä minä syön Nalle Puhin pään! Ei se ole yhtään kieroa eihän? Tai siis en se ole minä joka on kiero, vaan se joka päätti tehdä Nalle Puh -piparimuotteja? Okei, ehkä minäkin olen kiero kun saan päähäni tehdä keltaisesta cheddarista keksejä nimenomaan Nalle Puh -muoteilla, koska onhan Nalle Puh keltainen...
Niin, ne cheddarkeksit, nehän tässä olivat se pääasia. Rasvaisia ihania juustoisia tihkuvia keksejä... Inspiroiduin Home Cooking -blogissa.
Cheddarkeksit eli Nalle Puhin päät
½ kuppia eli 1,2 dl jauhoja
½ tl suolaa
neljännes tl mustapippuria
2 rkl suolatonta voita kylmänä ja kuutioituna
110 g raastettua keltaista cheddaria (ei sitä sulatejuustoa)
1-2 rkl vettä
Sekoita ensin tehosekoittimella jauhot, suola ja pippuri. Lisää joukkoon voi ja sekoita, kunnes seos on rakeista.
Lisää vähän kerrallaan juustoraastetta ja sekoita joka välissä, jatka kunnes juusto on seassa ja seos on rakeista tai taikinapallo. Jos se ei muistuta vielä taikinapalloa, lisää ruokalusikallinen kerrallaan vettä ja sekoita, kunnes sinulla on taikinapallo.
Kääräise taikinapallo muoviin ja aseta jääkaappiin 1-24 tunniksi, että voi jäähtyy.
Kauli leivinpaperien välissä 0,3 millin paksuiseksi ja leikkaa pipareiksi. Paista 175 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes hiukan kullanruskeita.
Vastapaistettuina ihanan tihkuvia ja pehmeitä, viilennyttyään rapsakampia.
Helpot keksit, syntyvät melkolailla vaivatta. Lapset varmaan kyllä järkyttyy, jos syödään Nalle Puhin päitä. Toimisi muuten varmaan jollain muullakin juustolla tai vähemmän keltaisella cheddarilla, koska eihän se keltainen siinä mitään maulle juuri tee.
Ihminen on siitä erikoinen elukka, että se kyselee kaikenlaista ja on utelias kaikin puolin. Myös Jokiksen lukija on utelias ja haluaa tietää asioita. Seuraavanlaiset kysymykset ovat vaivanneet jokistelijoita:
Miten leipä syödään?
No, leipä syödään yleensä niin, että viedään se tavalla tai toisella ääntä kohden, haukataan, jauhetaan ja nielaistan. Jos haluatte tietää vähän spesifimmin, niin mietitäänpä.
Kylmä open face -voikkari: ota reunoista kiinni ja tee parhaasi.
Kylmä kerrosleipä kannella: ota molemmin käsin reunoista kiinni, purista niin lujasti kun uskallat ja tee parhaasi.
Lämmin voileipä: kietaise paperiin ja tee parhaasi tai syö sivistyneesti haarukan ja veitsen kanssa. Suosittelen ensimmäistä, tulee retkifiilis.
Mistä kohta aloitetaan pizzan syöminen ja miten pizza syödään?
Valtaosa aloittanee reunasta, jotakuinkin kello viiden kohdalta. On kuitenkin sinusta itsestäsi kiinni, aloitatko syömisen keskeltä vai reunasta ja millä metodilla. Varioi, mielenkiinnon ylläpitämiseksi.
Voit käyttää yksin haarukkaa ja veistä, sekä käsiäsi että haarukkaa ja veistä, pelkkiä käsiäsi. Minusta pizza on parasta hieman jäähtyneenä ja käsin revittynä, mutta kaikki eivät suinkaan ajattele näin.
Miten syödään jättikatkaravun pyrstöjä?
Kuorittuina toivottavasti, allekirjoittanut jättää ne viimeiset pyrstön palatkin syömättä - syön vain sen itse lihan. Pyrstöt voi sormiruokana dippailla vaikka chilikastikkeeseen tai haarukoida siististi kastikkeesta. Jos hallussasi on purkillinen jo kypsiä, kylmiä pyrstöjä, syö ne kylmänä koska lisälämmitys tekee niistä kumimaisia.
Kylmät pyrstöt toimivat vaikkapa katkarapucocktailissa. Jos taas olet hankkinut raakoja pyrstöjä, kypsennä ne paistamalla tai keittämällä (kunnes vaaleanpunaisia, ei hetkeäkään kauemmin) niin, että pyrstössä ovat vielä kiinni ne kaksi viimeistä kuorenuloketta. Katkarapua kypsentäessä ei kauaa nokka tuhise. Jos taas haluat käyttää sitä pyrstöä sushiin, pyrstöt keitetään. Jotta pyrstö kypsyisi suoraksi eikä vääräksi, siihen pujotetaan puutikku keittämisen ajaksi.
Miten haluat munasi?
Kovana, jos puhutaan keittämisestä. Paistettuina molemmin puolin, jos puhutaan pannutavarasta tai kokkelina, sileänä ihanan kokkelina. Nämä ovat kolme kananmunan muotoa, jotka ovat minusta ylitse muiden.
Miten pystyt vaikuttamaan ravintolan viihtyisyyteen?
Opettele käyttäytymään, älä huuda kaikkia asioitasi maailmalle ja hillitse jälkikasvusi, känniset kaverisi ja itsesi. Jos sinulla on valitettavaa keittiöön, älä tee siitä julmettua numeroa. Lisättävää?
Uteliaisuus saattoi tappaa kissan, mutta jokistelijalle uteliaisuus voi olla hyve.
Kuvittelevatko kaikki tosiaan, että jokainen kouluruokailu pitää sisällään puhdasta hyvää lihatuotetta ja että se liha aina olisi kotimaista ja eettisin arvoin kasvatettua? Herätkäähän nyt todellisuuteen!
Kouluruokailulla on toki jalo tavoite: edistää oppilaan terveyttä, työnkentelytehoa ja hyviä tapoja. Ja emännät tekevät takuulla parhaansa, jotta tarjottavat ateriat olisivat mahdollisimman terveellisiä. Mutta käytettävissä on hyvin vähän rahaa per oppilas ja hyvin vähän tarkoittaa tässä kohdassa hävyttömän huonosti! Suomalainen kouluruokailu on hieno asia, mutta se ei tee suomalaisesta kouluruoasta hienoa asiaa.
Se liha, lintu tai kala jota lautasille kouluissamme päätyy on vähintäänkin epämääräistä, kaikella kunnioituksella. Einesteollisuuden kukkasia, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Ei ole mitään sisäfilettä tai leipomotuotteesta käymätöntä makkaraa. Joinain harvoina ja valittuina hetkinä kenties melko puhdasta lohta tai ihan marinoimatonta broileria, mutta tosiaan ne hetket ovat harvassa.
Aika kultaa lihansyöjien muistot ilmeisesti, sillä kautta aikain on kouluissa ollut puuropäiviä ja viimeksi kun minä tsekkasin oli puuro lihatonta. Taisi silloin jonkin leikkeleen saada leivän päälle myös, mutta se nyt on lihana yhtä tyhjän kanssa. Väittisin, että maamme kouluissa tällä hetkellä on keskimäärin 3 tai 4 lihatonta päivää kuukaudessa eli sen yhden "pakotettavan" päivän verran niitä olisi joka tapauksessa. Puuropäivä, pinaattikeittoa, kesäkeittoa, pinaattilettuja, niitä on takuulla jo ohjelmistossa ja ne eivät suinkaan ole ainoita kasvisruokia.
Hemaisevat hernemaissipaprikat on kiskaissut kitusiinsa yks sun toinen sekasyöjä, kun tässä on kyseessä pakko! Että heidän lapsensa nyt pakotetaan kerran viikossa syömään kasviksia, joita heidän muuten oletetaan syövän jokaisella aterialla - liha on vain murto-osa annoksista. Ei kenenkään suuhun väkipakolla tulla mitään pupunruokaa tunkemaan, eivät koululaiset mitään pakkosyötettäviä hanhia ole! Ne joille ruoka maistuu nyt, maistuu se kasvispäivinäkin ja ne joille se on aivan ylitse pääsemättömän vaikeaa syödä on ylitse pääsemättömän vaikeaa syödä aina, oli tarjolla mitä tahansa.
Minua veronmaksajana ja (toivottavasti) tulevaisuudessa äitinä kiinnostaa kouluruoka terveydellisyys-, taloudellisuus- ja kulinarismisyistä. Minun kouluaikanani se kasvissyöjien vaihtoehto oli vaan huikeasti parempi noilla kaikilla saroilla. Se oli luksusta! Tarjolla ollut liha sen sijaan... kuten jo sanoin, se ei ole mitään herkkua. On varmasti totuus, että monissa keittiöissä ei osata ajatella kasvisruoan kohdalla kuin kukkakaaligratiinia, mutta tottakai tässä kohtaa vaaditaan vähän koulutusta. Työntekijöitä koulutetaan joka tapauksessa ja luonnollinen vaihtuvuus työntekijöissä tuo uutta osaamista hellojen ääreen. Ryhdytään tuomaan sitä kasvisosaamista sinne! Kemikaalicocktailkin on näillä linjoilla, kasvisruokamuhju voi olla pahaa mutta ohjastuksella päästään eteenpäin.
Monet vetoavat siihen, että eipä ole riisin tai soijan rahtaaminen Suomeen ekologista sekään. Ikäänkuin riisi olisi ainut vaihtoehto kasvisruoassa? Peruna on kasvis, ja vaihtoehtojaonkyllä. Soijalla muuten ruokitaan niitä eläimiä, joiden lihasta se kouluruokana tarjottu liha osittain syntyy. Ei tämä kasvisruokapäivä ole vain eettisyysjuttu, vaikka kuinka nyt yrittäisitte tätä sälyttää viherpiipertäjien niskoille. Ei tässä ole kysymys käännyttämisestä tietyn ideologian piiriin, tässä on pakottava muutos tarpeen vaatiessa! Heijastuspinta on oikeassa, tähän tulisi suhtautua muutenkin kuin eettisen paatoksen kautta. Kasvisruoka voi aivan hyvin olla sekin hyvää suomalaista ruokaa, siinä määrin missä se liharuokakin.
Meillä on varmaan kaikilla omat ikävätkin muistomme kouluruoasta, minun ikävät muistoni koskevat nimenomaan lihaa ja jos muistan oikein, eivät ne tilliliha ja kanaviillokki kovinkaan monille olleet läheisiä asioita. Niitä ei muuten vahingossakaan kukaan mainitse tällä erittäin viihdyttävällä pätkällä Helsingin kaupunginvaltuustosta.
Kiihkoilkaa mieluummin siitä, ettei lapsilla ole aikaa syödä! Puolessa tunnissa pitää ehtiä jonottamaan, imuroimaan se safka kitusiin ja käymään vielä vähän haukkaamassa happeakin. Millä ihmevoimilla? Miten siinä ajassa edistetään oppilaan terveyttä, työskentelytehoa ja hyviä tapoja? Kasvisruokapäivä, pakollinen tai ei, on suomalaisten koululaisten ongelmista pienin.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi miksi eri viineille on erilaiset lasit? Tai miksi viinilaseilla useimmiten on jalka? Jos näin on päässyt käymään, et ole varmastikaan ollut ajatuksen kanssa sillä hetkellä yksin. Laseja on tässä maailmassa hirmuinen määrä, eri juomille erilaisia laseja ja kaikenlaisia muotoilun oikkuja ja kukkasia muuten vaan. Onneksi on muutamia perusjuttuja, jotka pidemmän päälle pitävät paikkansa. Kiitos siitä kuuluu perusfysiikalle.
Lasin pyöreys, kaltevuus ja kaikki sen muoto määrää sen miten viini osuu kieleen, jossa erinäiset makunystyrämme sijaitsevat. Lasin muoto ohjaa viinin (tai minkä tahansa juoman) ensikosketusta tiettyyn kielen kohtaan ja täten se ohjaa myös aistimustamme. Kielessä makunystyrät sijoittuvat seuraavan kuvan lailla: makeus aistitaan kielen kärjellä, suolaisuus edessä sivuilla, hapokkuus takana sivuilla ja karvaus aivan takana.
Leveähkö lasi ohjaa viinin suun sivuille ja korostaa viinin hapokkuutta, kun taas kapea lasi ohjaa viinin suun keskellä kielen kärjeltä korostaen viinin makeutta ja hedelmäisyyttä. Eli kun tiedossa on, että viini on makea, se saa lisää rakennetta ja tukea leveäsuiselta lasilta ja hapokkaaksi tiedetty viini saa pehmeyttä kapeasuiselta lasilta.
Maku ei tietenkään ole ainoa asia, johon se lasin muodokkuus vaikuttaa. Tuoksu on olennainen osa kokemusta, vaikka sitä viiniä erikseen ei tuoksuttelisikaan - maku perustuu muuhunkin kuin kielen kokemuksiin, nenä on aina mukana ensimmäisenä. Kapealanteinen lasi korostaa hedelmäistä tuoksua, kun leveät lanteet antavat ilmi kypsymisen ja valmistuksen aromeja. Mitä iäkkäämpi viini, sitä leveämmät lanteet lasille - varmaan poikkeuksiakin on? Viinilasin muotoilu ei ole siis vain silmän ruokaa lasiastioiden joukossa, vaan merkityksellinen seikka.
Tyypillisesti viinilasi muodostuu kuvusta, jalasta ja kannasta. Tosin nykypäivänä on jalattomiakin viinilaseja, jotka soveltuvat ehkä rennompiin tilaisuuksiin. Lasia kannattanee pidellä nimenomaan jalasta, sillä mikäli sitä pitkäänkin käsissä pidellään, ruumiinlämpö vaikuttaa taatusti lasin sisältöönkin.
Punaviineillä on useimmiten leveämpi ja laajempi kupu, joka antaa ilmalle tilaa tehdä taikojaan viinin aromin ja maun kanssa. Virallinen termi taitaa olla hapettaminen, vaikka mistä minä mitään tiedän. Punaviinilaseissa on alajaostoja: bordeauxlasit, burgundylasit...
Valkoviinilasit varioivat valtavasti koossa ja muodossa, suurisuiset lasit toimivat samaan tapaan kuin punaviinilasit. Toisille valkoviineille hapettuminen on hyvästä, toisille taas vähemmän haluttua, jolloin lasilla on valtaisa merkitys.
Samppanjalasi taas on muotoiltu kuplivaa koostumusta silmällä pitäen, pitkä muoto antaa myös estetiikkaa - kuplilla on pidempi matka ;) Laseja on toki muitakin, kuten brandylle muotoutunut valtaisa lyhytjalkainen leveälanteinen kapeasuinen lasi. Se muoto vaan on omiaan brandyn aromeille. Eikä tietenkään sovi unohtaa cocktaileille tarkoitettuja laseja ja oluenkin nauttimisessa on lasilla merkitystä. Hitot, Coca-colankin kuplat tuntuvat varmasti eriltä erilaisista laseista.
Kokeile samaa viiniä useammasta erilaisesta lasista, maussa ja tuoksussa voi olla huikeitakin eroja. Jos olet järjestämässä tastingiä, älä panostakaan eri viineihin samasta teemasta vaan pyydä vieraitasi tuomaan mukaan oma settinsä laseja - kokeilkaakin eri laseilla samaa viiniä eri viinien sijasta.
Toivoa sopii, että tämä jollekulle vähän edes valaisi asiaa. Itse olen viinin suhteen vasta avuton aloittelija, mutta tietyissä asioissa muodot vaan pätevät ja muodoissa olen muodollisesti pätevä.
Tätä lukiessasi et ehkä ole kevyesti päissäsi, mutta tätä kirjoittaessani olen kevyesti päissäni. Takana on ViiniTV:n toinen virtuaaliviinitasting ja koska en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä ja musisoivia Alataloja, tietänette mistä minun tulee kirjoittaa juuri nyt ;)
Viininä oli siis Zenato Valpolicella Superiore, ja tällä kertaa varustauduin miettimällä myös illan lisäosia etukäteen. Hain Tampereen KauppahallinJuustosopista parit juustot jääkaapista jo löytyineiden kaveriksi pienelle juustotarjottimelleni ja ihan vähän googletinkin suosituksia. Vain nähdäkseni, etten päätynyt yhteenkään niistä juustotiskin todellisuuden ollessa edessäni.
Juustoilla ei toki ollut mitään tekemistä itse tapahtuman kanssa, kuhan varauduin maistelemaan jotain muutakin kuin viiniä. Itse tasting aloitettiin Arto Koskelon ja Ilkka Sirénin johdolla ViiniTV:n chatissa arvioimalla Zenaton tuotteen väriä, päädyimme yhteistuumin rubiiniin vaikka tottakai yritin tähänkin vampyyrirakkauteni ujuttaa - tuote muistutti verta.
Väristä siirryimme sujuvasti tuoksun arvioimiseen ja allekirjoittaneella on ilmeisesti flunssa, koska mitään kunnon tuoksuelämystä ei irronnut. Muut löysivät kyllä tummia marjoja, luumuja ja muuta. Hintsusti ehkä tuoksu muistutti aamun smoothietani, jossa oli kuin olikin tummia boysen-marjoja. Sitten siirryttiinkin itse asiaan...
Eli maistamiseen! Minulle makukin oli vähän mitään sanomaton, vertasin sitä todella sujuvasti tyyppiin joka lähenteli minua baarissa pari viikkoa sitten loistokkaalla iskurepliikillään "Mä en ole mikään kusipää." ehkä 15 kertaa. En lähtenyt tyypin matkaan, enkä oikein lähtenyt tämän viininkään matkaan. Moni muu kyllä tykkäili ja ostaisi tätä lientä uudelleen. Ehkä minulla tosiaan pukkaa flunssa päälle. Minun suosikkeihin tämä viini ei nyt lukeudu, mutta sujuvasti meni illan mittaan pullollinen.
Koska virtuaalitastingeissä ei syljetä lasiin eikä kukkaruukkuun, pulloa juotiin osoitteessa kuin osoitteessa hitaasti mutta varmasti tyhjäksi. Kunnolla ilmattuna viini pidemmän päälle alkoi minullekin maistua joltakin ja lopulta paritin sitä valitsemieni juustojenkin kanssa. Neljästä juustosta kaksi ei toiminut alkuunkaan (Blue ja Väinö), yksi toimi melko hyvin (Kyyttö-Armas) ja yksi toimi erinomaisen hyvin (Tahdonvoima). Eli tiedätte parittaa tätä viiniä Saloniemen juustolan kutun goudan kanssa ja muiden maistajienkin arvioit taittuivat goudan pariin. Juustopastaa heiteltiin ruokaehdotukseksi.
Oli kyllä aivan huippukiva tasting jälleen kerran, seuraavaa on luvassa ilmeisesti jo maaliskuussa! Paikalla piipahti myös Tuomas Meriluoto (Master of Wine). Kukin siirtyi jatkamaan omille tahoilleen, näkyi siinä karaokea ja Singstaria mainitsevan useampikin taho.
Pyrkimys on, että seuraavalla kerralla tastingissä olisi taas valitun viinin valmistajaakin mukana ja muutenkin ViiniTV:n pojilla on varmasti suunnitelmia homman kehittämiseksi entistä paremmaksi. Tule sinäkin ensi kerralla mukaan, maantieteellähän ei näissä asioissa ole mitään merkitystä!
Television ruokaohjelmista puheenollen, oletteko jo tutustuneet YLEYkkösen aamu-tv:n ruokaosioon Voita ja sokeria? Niillä höystetään aina lauantaiaamuja, viitisen minuuttia kerrallaan.
Voisessa ja sokerisessa keittiössä hommailevat Anu Brask ja Timo Lepistö, joilla on melko jouhevat jutut. Siellä tulee pataan ja papua pitää olla :) Anu on kokenut keitraaja, eli catering on hallussa ja hän on myös Kirppiksen jengiä.
Konstailemattomasti tulee vihjeitä, ohjeita, vinkkejä ja välillä käydään erilaisten asiantuntijoiden luona piipahtamassa: esimerkiksi polentaa tehtäessä käytiin Lentävässä LehmässäHakaniemen hallissa juttelemassa polentaan sopivasta juustosta.
Jos jotain negatiivista on sanottava, niin hiukan tyypeillä tuntuu olevan kiirus - viisi minuuttia ei ole kovin pitkä aika. Timon essua on pakko diggailla!
Oli miten oli, haeppa Areenasta "Voita ja sokeria" päästäksesi käsiksi tuoreimpiin jaksoihin ja huomenna aamu-tv auki!
Meille sohvaperunoille on jälleen alkamassa jonkin sortin ruokaviihdettä, tällä kertaa Nelosen toimesta. Ohjelman nimi on Sokkokokki ja se starttaa 11. maaliskuuta 2010 kello 20.
Ideana on ilmeisesti katsella julkkisten kuten Jukka Rasilan, Jaakko Saariluoma, Arman Alizad, kielisuutelija Kristiina Komulainen, Essi Pöysti, Jussi Heikelä ja Jope Ruonansuun yritystä apinoida kolmen suomalaisen kokin reseptejä. Kokit ovat siis Harri Syrjänen, Henri Alén ja Tommi Tuominen, jotka kukin on nähty aikaisemminkin erinäisissä televisio-ohjelmissa: Syrjänen oli Soppamies ja Kokkisotaa kävi myös, Alén on pyörinyt Makujen keittiössä ja Köyhissä ritareissa ja Tuominen on ollut osa Food Clubia. Kaikilla on tietysti omat ravintolataustansa. Tätä uutta ruokaohjelmaa juontaa näyttelijä Maria Sid, joka on nähty esimerkiksi televisio-ohjelmissa Donna Paukku ja Hymy pyllyyn.
Trailerin pätkän perusteella voisi kuvitella, että luvassa on sekä vauhtia että vaarallisia tilanteita. Jos olen ymmärtänyt oikein, kokit kokkaavat ensin ja sitten julkisuuden henkilöt ilman reseptiä yrittävät toistaa saman perässä. Jonkin sortin ohjeita he ilmeisesti saavat. Hörppääkö joku etikkapullosta? Kuoritaanko sipuleita vähintäänkin kyseenalaisin menetelmin? Tunnistetaanko wasabi?
Minua tämän ohjelman inspiroivuus hivenen epäilyttää, mutta liekö sen sitten ollut tarkoitustaan syntyä inspiroijaksi?
PS. Mediasta puheenollen, allekirjoittanut esiintyi Tampereen kaupunkilehdessä Torissa, toivottavasti muidenkin mielestä edukseen!
Valtaosa Kustin minulle polkemista ruoka-aineksista saa minut nostamaan kulmiani. Näin kävi myös sen julmetun laatikon kanssa, joka sisälsi Alpro Soya -tuotteita. Toki olin antanut sille luvan saapua, mutta silti se sai kulmani kohoamaan.
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pese ja viipaloi perunat öljyllä voideltuun vuokaan. Ripottele väleihin yrtit sekä suolaa että pippuria. Kaada mukaan kevyt ruoka (voi näitä typeriä nimiä, asenna nyt tuo lauseeseen joka kuulostaisi järkevältä), auta se vaikka haarukalla kaikkiin väleihin.
Paista 25 minuuttia 225 asteessa, vähennä sitten lämpö 190 asteeseen ja jatka paistamista 35-40 minuuttia.
Perunoista tuli varsin kelpoja, tosin tämä kyseinen soijatuote oli varsin makea. Eli suolaa saa tulla vähän rontimmin, jos makua haluaa tasoittaa. Kyllä peruna sen kestää. Kunnon suolaa. Minulla oli kahta sorttia perunaa, Blue Congoa ja jotain jonka lajiketta ei nyt voi muistaa.
Olen vannoutunut sekakäyttäjä, eli syön kasvisteni ohella myös lihaa, maitotuotteita ja sen sellaista. Kyllä te tiedätte. Aamusmoothieni valitsen useimmin jogurtin, kermaperunat teen oikeasta kermasta. Mutta olen valmis koettelemaan vaihtoehtoja, kyllähän te senkin tiedätte. Vanukkaani ja kermaperunani haluan kyllä oikeista maitotuotteista, jos vain mahdollista. Saas nähdä mitä niistä lopuista tuotteista sitten tekisi...
Perjantaina 19.2. näettekin sitten Facebookin puolella mitä tapahtui kolmannelle vaniljajuomalle.
Viime viikolla mainitsemaniHeikki Ahopellon ja kumppanien teoksen Lähellä lisäksi on kevään ruoka- ja juomakirjallisuudessa muutakin mielenkiintoista ja aionkin nyt suorittaa pikakatsauksen asiaan.
Suomen Parhaat Ravintolat -opasta on kaivattu! Tämä opas perustuu Kauppalehti Option ravintola-arvosteluihin ja on epäilemättä melko kätevä teos.
Ravintoloista puheenollen, Jouni Törmäsen teos Chez Jouni epäilemättä koskettelee aihetta. Michelin-tähtien mies, mutta tämän kirjan luvataan esittelevän yksinkertaista, selkeää ja mutkatonta salonkikelpoista ruokaa.
Ulla Svensk ei ole ainut bloggaaja, jolta ruokakirjoja tulee ulos! HellapoliisiKati Jaakoselta tulee nimittäin pikapuoliin Hellapoliisi-niminen teos. Satoja toimivia reseptejä, ilmeisesti Hellapoliisin parhaimmisto.
Johanna Catani sen sijaan keskittyy vuoden juhliin ja kehoittaa kirjassaan: Käykää pöytään! Toivoa sopii, että kirja antaa juhliin oikeasti jotain uutta. Lupaavasti ainakin markkinointitekstissä kysytään mitä jos viettäisimme maaliskuussa sata päivää juhannukseen -juhlaa?
Richard Béliveraun ja Denis Gingrasin hengentuote Terveyskeittokirja pyrkii syövän ehkäisyyn ja hoitoon ravinnon avulla. Syöpäsolujen vihollisreseptit lähtevät liikkeelle muun muassa kaalista, vihreästä teestä, tomaatista, suklaasta ja viinistä.
Ellen Svinhufvudin kakku on ainakin suosittu leivonnainen, joten jännittävää on mitä Ellen Svinhufvud -kirja Sirkka-Liisa Lehtiseltä ja Sirkka Svinhufvudilta pitääkään sisällään! Reseptien lisäksi valotetaan Ellenin elämää.
Se om moro jos satut olemaan ihan tuare lukija ja hei vaan muillekin! Tänään muistutan teitä viime marraskuisesta ViiniTV:n virtuaalitastingistä ja kerron, että tulevana perjantaina on jälleen mahdollisuus osallistua moiseen! Lienee kyseessä siis Suomen toinen virtuaaliviinitasting, jolla on järjestäjänään ViiniTV.
Eli 19. helmikuuta 2010 kello 19 korkataan kukin tahollamme pullot italialaista Zenaton punaviiniä, josta Alko nätisti sanoo, että "kevyen tallinen".
Kuten kuvasta näkyy, allekirjoittanut on pullonsa hankkinut ja täten Jokis siis osallistuu notkeasti ja täyteläisesti tähänkin tastingiin. Toivottavasti sinäkin saavut seuroihin ;)
Olettehan muuten Alkon sivuilla kunkin tuotteen kohdalla huomanneet alimman kohdan "Missä tuotetta on?" Juuri nyt se esimerkiksi kertoo, että minun lähimmässä Alkossani, josta tuonkin pullon hain on tätä tuotetta 5 pulloa. Ei tule ehkä turhaa retkeä, jos vähän varmistelee ennen lähtöä.
Vahinkoja sattuu paremmissakin piireissä ja nyt on sattunut sellainen vahinko, että kaiken sen "voi miten pällejä tuotteita" -ininäni jälkeen pääsen toteamaan kuinka nyt olenkin tykästynyt yhteen Myllyn Paras -tuotteeseen. Miten epätodennäköistä se onkaan?
Kuva: Myllyn Paras
Nyt sitten, kun olen järjestään kaikki heidän ideansa ja tuotteensa todennut epäkelvoiksi, saan kehua heidän Sportti Linssilastunsa. Löysin tuotteen vähän vahingossa Harjavallan S-Marketista ja silkkaa uteliaisuuttani ostin paketin. Sitten hätäpäissäni viime Kasviskeskiviikkona aamulla tajusin, että tarvitsen jotain olemassa olevan lounaani jatkeeksi ja pikapikaa kiehautin aamulla desin näitä lastuja kypsäksi, lorautin pikkusen avokadoöljyä ja lykkäsin rasiaan kiikuttaakseni töihin.
Kuten joulukuussa kerroin, Jamie Oliver voitti TED Prizen ja on nyt esittänyt sitten asiaan kuuluvan toiveensa: “I wish for your help to create a strong, sustainable movement to educate every child about food, inspire families to cook again and empower people everywhere to fight obesity.”
Raa'asti suomennettuna Jamie toivoo, että rakennetaan vahva ja kestävä liike opettamaan jokaista lasta ruoasta, inspiroimaan perheitä laittamaan jälleen ruokaa ja valtuuttamaan ihmiset kaikkialla taistelemaan liikalihavuutta vastaan. Allekirjoittanutkin on turhan paksu, mutta on paljon huonommassa jamassa olevia ihmisiä jotka eivät jamaansa edes tunnista.
Jamien puhe kokonaisuudessaan on varsin tehokas:
Toivoa sopii, että ideoissa tulee muitakin kuin yleisöstä heitellyt ehdotukset keittokirjasta kymmenellä pakko-osata-reseptillä, Jamien tutustuttamisesta kongressin väelle tai valmisruokasetistä. Ne nimittäin eivät ihan vakuuta.
Eikä nyt haeta mitään kevyttuotteiden rintamaa, vaan oikeaa ruokaa ja oikeaa ruoanlaittoa. Puolivirallista ruokaa -blogissa Marjapuurokin sanoo, että Köksänopetus kunniaan!! Kotitalousopetus voisi ihan hyvin alkaa jo alakoulussa, vai mitä olette mieltä? Ja jatkua koko koulu-uran, toisella asteellakin. Tiedän muutamia aineita, joista voisi ihan hyvin vähentää... ja lisätä tosielämän taitoja.
Krutongithan syntyvät melkeinpä mistä vaan leivästä, mutta parhaimmat syntyvät Kotikokki.netistä bongatuista naijanHelmi-teeleivistä, näin olemme iki-ihanan äitini kanssa todenneet. Helmi-teeleivät ovat hurjan hyviä ja tämä jatkokäyttö on lähinnä vinkki pankkiin! Käytin viimeksi helmikrutonkeja Kirkkaan mielen pinaattikeiton kanssa.
Normaalistihan krutongit tehdään sivelemässä leipään maustettua öljyä, leikkaamalla sopivan kokoisiksi paloiksi ja paahtamalla sitten uunissa. Minä teen helmikrutonkini ihan vain paahtamalla pannulla, joskus ripsaus jotain yrttiä tarpeen mukaan.
Erittäin hyviä esimerkiksi halloumisalaatin kanssa, kannattaa kokeilla.
Ensinnäkin moi kaikille niille mahdollisille uusille lukijoille, joita tänään tähän blogiin löytää - hyvää ystävänpäivää ystävät hyvät! Toiseksi, oletteko koskaan miettinyt kuinka valmistaa täydellistä quinoaa?
Quinoan, kvinoan tai kinuan keittämiskokemukseni ovat kaikki tähän saakka jäänet jotenkin aavistuksen vajavaisiksi, ja olen vaihtanut tapaani jokaisella keittokerralla. Jotenkin tuloksista ei vaan ole millään tullut miellyttäviä. Meinasin jo luopua koko vaihtoehtoisesta lisäkkeestä, mutta nyt ei tarvitse, sillä löysin sen täydellisen lähestymistavan.
Täydellinen helppo, nopea ja yksinkertainen resepti quinoalle
1 osa quinoaa 1,5 osaa kylmää vettä hippunen vuorisuolaa
1. Lepuuta quinoaa vedessä ½ tuntia kattilassa 2. Uittamisen lopuksi sekoita quinoaa kunnolla ja sitten valuta hienojakoisella siivilällä 3. Kippaa quinoa takaisin kattilaan, lisää 1,5 osaa kylmää vettä ja halutessasi se suola 4. Kiehauta, peitä kannella ja laske lämpöä 5. Anna kiehua 15 minuuttia juuri häiritsemättä, älä nosta kantta - jos haluat sekoittaa nosta liedeltä ja ravista kattilaa vähän 6. Nosta liedeltä, pidä kansi päällä ja anna olla kaikessa rauhassa 5 minuuttia 7. Sekoita ilmavammaksi varovasti
Tuli niin täydellinen tulos, että piti jakaa se kaikkien kanssa. Se oli ilmavaa, ihanaa, irtonaista... herkullista sellaisenaan ja niissä tarkoituksissa joihin sitä keitin.
Otin sitten toisen ukon, Vieraan Miehen. Eipä silti huolta, uskottomuudella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Oikeasti kun on nimittäin kyse Saimaan Panimon puolimakeasta päärynäsiideristä nimeltä Vieras Mies. Jälleen kerran puhutaan jostain, mitä löytyi Eat & Joy Maatilatorin kylmäkaapista - sillä tiellähän on oltuaiemminkin.
Vieras Mies ei juuri lämmitä. Se räpeltää jotakin, vähän kokeilee kopeloida, mutta on makunsa puolesta melkoinen neiti eikä osu tämän neidin ytimeen sitten yhtään. Limusiideriä tämä on, tosin en ole asiasta yhtään yllättynyt. En odottanut sen olevan muuta.
Niin väärin kuin se onkin kotimaista pienpanimotoimintaa kohtaan, pliis älkää juoko tällaisia litkuja.
Yleensä kun meillä täällä Suomen niemimaalla puhutaan pinaattikeitosta, pakkaa se olemaan sitä tasaisen vihreähköä muhjua ja siinä muhjussa uiskentelee puolikas keitetty kananmuna. Minusta se ei ole alkuunkaan sopivaa niinkin hienolle raaka-aineelle kuin pinaatti.
Niinpä sitten päätin etsiä tehtäväkseni kirkkaan pinaattikeiton ja toteutin reseptin etsimisen niinkin epäortodoksisesti, että naputtelin Googlen kuvahakuun "clear spinach soup" ja naputtelin sivuja eteenpäin kunnes löysin miellyttävän näköisen sopan blogista JO ON FOOD, MY TRAVELS AND A SCENT OF CHOCOLATE. Hänen käyttämänsä reseptinsä on EatingWell-lehden syys-/lokakuun 2009 numerosta ja sen nimi on Chicken & Spinach Soup with Fresh Pesto. Ja tämä on minun raaka suomennokseni ja tulkintani.
Pinaattinen kanakeitto basilikapestolla
öljyä
broilerin marinoimaton kookas rintafile
melkoinen porkkana
pari kynttä valkosipulia
tölkillinen eli litra kanalientä, suositaan Puljonkia
1½ tl kuivattua yrttisekoitusta jossa toivon mukaan meiramia
rontti pari kourallista tuoretta pinaattia
tölkillinen GoGreenin papumixiä
parmesaania
tuoretta basilikaa
mustapippuria
helmikrutonkeja
Pese porkkana ja paloittele kiekoiksi ja kiekot vielä puoliksi. Paloittele myös broiskun rinta pienempiin paloihin. Kuumenna pari teelusikallista öljyä isossa pannussa, kattilassa tai jossain mihin se reipas litranen soppa sopii. Sujauta vasta leikkaamasi porkkanat ja broileri pannulle paistumaan. Kääntele ja sekoita säännöllisesti. 3-4 minuutin jälkeen, kun broileri ottaa väriä, murskaa joukkoon valkosipuli. Sekoittele vielä minuutti pari.
Lisää tässä vaiheessa liemi ja yrttisekoitus meiramilla. Kiehauta kovalla lämmöllä ja anna sitten porista itsekseen 5 minuuttia, jotta lintu ottaa ja kypsyy läpi. Kanasta reikäkauhalla lintu liemestä ja heitä tilalle raa'asti leikkelemäsi pinaatti ja valutetut pavut. Anna kiehua kevyesti viitisen minuuttia.
Sillä välin voit tehosekoittimella tai morttelilla tehdä 1 ruokalusikallisesta oliiviöljyä, basilikasta ja parmesaanista pikaisen peston.
Sekoita kanat soppaan yhdessä peston kanssa. Korista krutongeilla, minä valitsin helmikrutongit, joihin palaan lähiaikoina.
Ruokaisa ja herkullinen keitto, täysin mahdollista tehdä juuri niin suuripiirteisesti kuin minä ruokaa teen. Ihan kuin olisi ollut terveellistä ja melko kevyttäkin. Pesto ei ole millään muotoa välttämätön, sen jättäminen pois keventää hieman, jos sellaista haluaa itselleen tehdä. Pinjansiemenet olisivat varmaankin aivan huippujuttu tässä. Puhumattakaan paistetusta kananmunasta, joka on se meidän perinteinen pinaattikeiton addoni.
Tämän syötyään ei voi kun kysyä, minkä maailman takia sitä karmaisevaa pinaattimuhjua on ollut pakko syödä?
Kävin eilen tässä lähellä, nimittäin Tampereen Kauppahallissa, jotta sain olla lähellä ihania tyyppejä, hyvää ruokaa lähelle massuani ja käsiini Heikki Ahopellon, Johanna Meurmanin ja Jaani Vaahteran kirjan Lähellä. Sen on muuten kustantanut Otava, joka tuottaa tähtiä yllättävän lähellä.
Kyseessä oli siis tämän lähiruokaan keskittyvän keittokirjan julkistustilaisuus, jota vietetiin 10.2.2010 kauppahallissamme sijaitsevassa ravintolassa 4 Vuodenaikaa. Palaan itse kirjaan myöhemmässä postauksessa, ehkäpä arvon jossain kohtaa yhden kappaleen teidän lukijoidenkin kesken, mutta nyt keskityn itse julkistustilaisuuteen ja tyyppeihin.
Heikki Ahopelto on tuonut lähiruoka-ajatteluaan moneen monituiseen ravintolaan, joista viimeisimpänä Hotelli Urun ravintola. Siellä siirrytään lähiruokalistaan maaliskuussa. Tätä ennen hän työskenteli Masuunissa ja löytyvät sieltä työhistoriasta huiput ravintolat Henriks ja Näsineulakin! Heikki on varmasti yksi puhutuimmista paikallisista keittiömestareista kyyttöineen ja juustoineen.
Johanna ja Jaani sen sijaan ovat molemmat Trust Creative Societyn tekijöitä, Johanna on kirjoittanut Lähellä-teoksen tekstit ja Jaani taas vastaa valokuvista sekä taitosta. Jaanin työn tunnistaa moni Alkon valikoimassa, etenkin joulun aikaan: Loimu-pullo on hänen suunnittelemansa. Aikaansaavia mukavia tyyppejä molemmat!
Paikalla piipahti mukavasti ruokamaailman jengiä, Markus Maulavirta ja Aki ArjolaEat & Joy Maatilatorilta, ravintola C:n Christina Suominen, 10+ Kiehuu! -projektin Christer Lindgren... ja varmasti jengiä jota minä en vielä tunnista noin vain. Tietenkin paikalla oli myös kirjan tekemiseen osallistunutta porukkaa, esimerkiksi pälkäneläinen luomulampuri Olli Klemola, Pirkko Heikkilä Laitikkalasta Heikkilän tilalta, mouhijärveläinen herkkujuustomiesPeter Dörig ja muita!
Puheissa ja maljoissa saivat kiitosta niin tilalliset kuin tuoreet kirjailijatkin, turhaan jäykistelyyn ei käytetty sekuntiakaan vaan siirryttiin heti iloisen musiikin ja ihanan kalakeiton sekä näkkileivän ja juustojen pariin! Sekä Valkohomejuusto Kyyttö-Juhanan, Anisnäkkileivän että Kalervo-papan kalakeiton reseptit löytyvät kirjasta ja voin kertoa: oli ihan pöljän hyvvää. Keiton kalat taisivat olla hallin samalta käytävältä löytyvän Kalaherkut à la Nygrenin kaloja, ainakin Petri Nygren oli vieraanakin.
Kyyttö-Juhanaan heräsi heti hillitön himo, aivan turkasen hyvää valkohomejuustoa. Se kuuluu Armas-perheeseen, johon ihan ehdottomasti kannattaa tutustua jos tilaisuus osuu kohdalle. Ja pikavilaisun perusteella ilouutisia ainakin niille, joiden kanssa kävin taannoin siellä Masuunissa ja muisteltiin Masuunin leipiäChez Dominiquessa: taitaa kaikkien tarjoiltujen leipien reseptit löytyä kirjasta!
Niin, Lähellä-teosta voi ostaa ainakin Ahlmannin tilapuodista kirjakauppojen lisäksi. Siitä on takuulla vaikka lahjaksi perheen kokille, leipurille, kulinaristille, gourmetistille, gourmandille, mitä näitä nyt on ;) Tai jos juuston tekeminen kiinnostaa, herkuissa löytyy. Tällä sietää hemmotella itseä, etenkin jos on keittokirja-addikti, niinkuin eräät.
Ensi heinäkuusta lähtien EU:n luomutuotteissa komeilee sitten tällainen tunnus, olimmepa siitä mitä mieltä hyvänsä. Hilpeyttähän se hieman kyllä herättää, mutta ei mennä siihen hilpeyden aiheeseen.
Tiedotteessa sanotaan näin:
EU:n luomutuotteiden tunnus on heinäkuun 1. päivästä 2010 lähtien pakollinen kaikille esipakatuille luomutuotteille, jotka on tuotettu jossain EU:n jäsenvaltiossa ja jotka täyttävät tarvittavat vaatimukset. Tunnus on vapaaehtoinen tuontitavaroille. EU-merkinnän vieressä voi olla muita yksityisiä, alueellisia tai kansallisia tunnuksia.
Tunnuksen on suunnitellut Dusan Milenkovic ja kyseessä oli siis suunnittelukilpailu EU:n taide- ja teollisen suunnittelun oppilaille ja kansalaiset pääsivät äänestämään kolmesta vaihtoehdosta. Vaihtoehdot eivät olleet järin vakuuttavat.
Maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komissaari Mariann Fischer Boel sanoo näin:
”Kilpailu on lisännyt luomuruoan mainetta, ja meillä on nyt tunnus, johon kaikki voivat samaistua. Tunnus on hyvin tyylikäs, ja odotan sitä hetkeä, kun voin ostaa tällä tunnuksella merkittyjä tuotteita heinäkuusta alkaen.”
Ei vaan voi mitään, Maraboun itse sensaatioksi nimeämä Sensation -sarja ei vaan toimi minulle. Se ei toiminut viime syyskuussakaan, eikä se toimi nyt kun koettelin sen kolmannen makuvaihtoehdon: Marabou Sensation Caramelized Almonds & Sea Salt.
Minä pidän suolasta ja minä pidän suklaasta enkä mistä alkuunkaan vastaan manteleille. Mutta Marabou ei vaan ole hanskannut niiden yhdistämistä, vaikka tämä paras näistä Sensation-sarjan yritelmistä onkin. Suola toimi paremmin FazerinKarl Fazer Exclusive -sarjan suklaassa ja siinäkin suklaassa, jota suklaakurimuksessa kokeiltiinLindtiltä.
En vaan edelleenkään lämpene tälle Maraboun maitosuklaalle.
Pimeä himoni ei koske vain viimeviikkoista tunnustustani punajuurta ja pinaattia, vaan kuolan kostuttamat päiväuneni koskettelevat myös ruusukaalia.
Siksipä sitten koin minisekoamisen kun näin jo mainitsemassanidelicious. Magazinen helmikuun numerossa olleen Nigel Slaterin reseptin (kirjasta Tender) ruusukaaleille. A Rich Dish of Sprouts and Cheese for a Very Cold Night, jo pelkkä reseptin nimi myy homman minulle. Tosin minähän tietysti käännän nimen juuri niinkuin minua huvittaa.
Nigelin rikkaat ruusukaalit kylmään iltaan
400 g ruusukaaleja
voita
180 g sinihomejuustoa, Nigel kehuu Sticheltonia, minä käytin La Peralia
1 tl täysjyväistä sinappia
4 dl kermaa
1 dl maitoa
mustapippuri
kourallinen raastettua parmesaania
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Kiehauta samalla isossa kattilassa vettä ja odotellessasi poista ruusukaaleista päällimäisen lehdet ja kovat tyvet, puolita kaalit. Kun vesi kiehuu, suolaa se kevyesti ja nakkaa ruusukaalit sekaan.
Kun vesi taas kiehuu, keitä kaaleja 3 minuuttia. Valuta, huuhtele kylmässä vedessä ja valuta jälleen. Sijoita uudelleen voideltuun uuninkestävään astiaan, jolla reunat.
Murusta sinihomejuusto ruusukaalien ylle. Sekoita sinappi, kerma ja maito kulhossa, lisää aavistus mustapippuria. Kaada ruusukaalien ja juuston päälle. Raasta päälle parmesaania.
Paista uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniisti kevyesti ruskettunut ja kerma kuplii.
Minä himoitsen nyt tuota kirjaa, Nigel Slater on kovis. Artikkelissa oli muitakin ihania reseptejä, An Extremely Moist Chocolate Beetroot Cake with Crème Fraîche and Poppy Seeds nyt vaikka esimerkiksi on varmaan aivan törkeän hyvää.
En erityisemmin ole seurannut Subilla pyöritettyjä Suomen Big Brotherin kausia, mutta sellaisen pätkän olen joltain kaudelta onnistunut näkemään, jossa joku pitkätukka sekoaa nähdessään KUIVALIHAA!
Minä pidän kuivalihasta, mutta en sentään sekoa sen näkemisestä ja himotkin pystyn kyllä pitämään aisoissa. Ehdoton kuivalihasuosikkini kun ei edes löydy joka kaupasta. Se on nimittäin Lapin Lihan makoisa tuote Iceman Smoked Reindeer Jerky. Helkkarin hyvää! Kuvan tyttö pitää tästä suomalaisesta tuotteesta myös, hän on tägännyt sen Flickriin tägillä finnishpeople:bringmore. Toinen suokkarini kuivalihojen joukossa on Beef Jerky Snacksin tuote Beef Jerky Teriyaki, mutta se ei millään muotoa päihitä kotimaista poroa!
Kuivalihahan on pitkään säilyvä tuote, joka on käsittääkseni yksi ensimmäisistä säilöntäjutuista mitä ihminen on säilömisen historiassa tehnyt. Loistokasta eväsruokaa yksinäisille lehmipojille matkoillaan, kevyt tuote joka säilyy kauan. Lihaviipaleista on trimmattu rasva, ne on marinoitu ja kuivattu tai savustettu matalalla lämmöllä. Joskus kyseessä on vain suolaus ja aurinkokuivaus, Suomen oloissa tuskin ;)
Kävin vähän Hellan ja Huoneen Delissä utelemassa tietoja, kun Aamulehdestä luin tulossa olevasta Hella ja Huone Rustiquesta - Arto Rastas itse kertoi tämän paljastuksen joka ei ollut paljastava ensinkään.
Viekkaana tyttönä ja parantumattomana makurina verhoilin uteluretkeni ostoksilla, shoppailin maitosuklaasta tehtyä karpaloriisisuklaata ja kaakaotikkuja. Ihania muuten molemmat tuotteet ja sietikin olla, sillä hyvin viattomasti hoidettu uteluni ei tuottanut tulosta. Myyjätär joko oli tietämätön tai vei minua kuin pässiä narussa. En siis tiedä mihin tämä mystinen Rustique ovensa avaa ja mikä on konseptin ydin. Leipomo?
Oli se mikä hyvänsä, Hella ja Huonekin, siis se varsinainen ravintolakin pitäisi käydä kokemassa. Eikä vain juoruilla Delissä.
Viimeinen viikko bliniviikoista napsahtaa käyntiin nyt, sillä ainakin osa mestoista lakkaa tarjoilemasta blinejä 13.2. jälkeen. Näin toimii myös kuvan blinin mädillä tarjoillut Bistro Tillikka Tampereella ja toinen Tampereella bliniviikkoja viettävä ravintola Katupoika. Minä aion Katupoikaan vielä ennättää blinille.
Helsingissähän kävin blinisesongin alkaessa ravintola Lasipalatsissa ja sen Tillikan blini päihitti kirkkaasti. Helsingissä näitä lettuja tarjoilevat myös ainakin ravintolat Kappeli ja Mamma Rosa.
Turussa sen sijaan Turun Kellariravintola on bliniviikkonsa jo melkein paketoinut, loppuvat venäläisen ohukaisen ilot siellä tänään käsittääkseni. Kokeilla voi myös Cindyn Salonkia. Turusta ja Helsingistä lähtevät tietysti myös Silja Linen laivat joilla blinitellään myös.
Mutta kertokaapas nyt muutkin ravintolat joista blinejä vielä saa?
Blinisesongin asettumisen juuri tähän alkutalvelle ennen laskiaista voisi kuvitella johtuvan raskaammasta tankkaamisesta ennen paastoon laskeutumista ja onhan nyt myös paras aika mateen mädille. Mutta tämä siis on vain minun teoriani, olisiko jollakulla tietoa?
Vaihtoehtoiset lisurit ovat kiinnostavia, suomalaisille niin rakkaalle perunalle, valkoiselle riisille ja tavalliselle pastalle löytyy jos jonkinmoisiavaihtoehtoja. Tällä kertaa Keskisen Myllyn tattarimakaroni, joka on luontaisesti gluteeniton ja siksi ehkä kiinnostava monille monituisille viljatuotteiden aiheuttamien ongelmien kanssa painiville. Hain oman pussini sieltäJuuren puodista.
Kokeilin ilman sen erityisempiä kastikkeita, keitin vain pakkauksen ehdottamat 2 minuuttia kevyesti suolatussa vedessä, valutin ja nakkasin sen käymään paistinpannulla pekonissa, sen paistorasvassa ja valkosipulissa. Sen kummempaa en sille tehnyt. Raastoin toki vähän parmesaania niskaan.
Eihän se tietenkään voi olla koostumukseltaan samanlaista kuin vehnäjauhoista valmistettu pasta, se on selvää. Ennen keittämistä se on kalvakkaa ja yhtä houkuttelevan näköistä syötävää kuin pelleteiksi isketty betoni. Keittäminen antaa sille hieman terveemmän värin, vähän pastamaisemman jos näin sopii sanoa.
Haarukalla tökätessä se lähinnä hajoaa ja itsekseen se on kuivakan makuista. Pekonin ja parmesaanin kanssa tottakai maistuvaa, betonipelletitkin varmasti maistuvat pekonin kanssa ihan kelvolta ;) Ei vaan, eihän pastaakaan täysin yksinään syödä eli ei syödä tätäkään, se olisi epäreilua. Tästä tulee varmaankin aivan huippua makaronikeittoa! Silloin ei tarvitse haarukalla osua, lusikoidessa varmastikin pysyvät ihan hyvin kasassa.
Toisin sanoen, ei huono. Ei ehkä aivan yhtä monipuolinen kuin pasta, mutta onko lopulta tarvekaan?
Vastaanotin tässä taannoin maalta tuodun ruokakassin, joka sisälsi ylläribonuksen eli raa'an kappaleen nautaa. Se oli tarkoitettu paahtopaistiksi, joten oli tullut allekirjoittaneelle aika valmistaa ensimmäisen kerran eläessään paahtopaistia.
Hyvinhän minä tätä olen voinut vältellä, en ole syönyt punaista lihaa järin aktiivisesti kuin muutaman hassun vuoden ja sittenkin laitan sitä hyvin vähän itse. Paahtopaisti oli siis kokemuksena melkolailla uusi, joskaan ei ollenkaan epätervetullut. Olen kyllä nähnyt lähtötilanteessa kauniimpiakin lihoja, mutta... kun se nyt oli siinä.
Ilolla minä sen pintaan hieraisin vähän mausteita, pinnat paistelin pikaisesti kiinni, lätkäisin uuniin paistomittari kyljessään ja ihan kiltisti maltoin odottaa sen puolisentoista tuntia kunnes mittari näytti jotakuinkin 63 astetta. Uunin jälkeen kääräisin sen voipaperiin ja folioon, annoin lepuutella reippaan tunnin. Ulkoisestihan tuo on melko kaunis mölli lihaa!
Viipaloin osan ja pistin jatkojalostukseen marinaadiin. Misoa, hunajaa, rypsiöljyä, vähän sinappijauhetta... Hieroin suikaleisiin ja annoin olla vaan jääkaapin suloisessa viileydessä vuorokauden. Sitten roiskaisin ne simppelin nuudelikeiton päälle, joukossa oli vähän porkkanaa ja sieniä.
Pistin myös marinoimatonta paistia spelttisten voileipäkorppujen päälle, vähän sipaisin sesonkimakua Crème Bonjourilta: Caesaria eli tomaattia ja ricottaa. Ihan kelpo iltapala.
Ei voi sanoa, että olisin iankaikkisesti ihastunut paahtopaistiin. Mutta se oli ihan kelpo kokemus.
