Kaupunkilainen maatilalla puodissa

Suoritin tässä pientä kotiseutumatkailua selvien suosikkieni Maatilatorin ja Juuren Puodin hengessä. Meillä täällä Tampereella on nimittäin Ahlman ja sieltä löytyy Ahlmanin Tilapuoti, joka palvelee varsin kivasti tässä Maatilatorilta ja Juuren puodista tutussa hengessä ja on tehnyt niin marraskuusta 2009 lähtien. Ahlmannin Maitobaarista on voinut sekä lehmän- että vuohenmaitoa ja kanamunia käydä ostamassa iät ja ajat, mutta tilapuoti on melkolailla uusi.

Maitobaarin ollessa erillinen asia, voitte olettaa tilapuodista löytyvän muuta. Valikoimasta löytyy muun muassa jauhoja, tuoreita leipiä useampaa sorttia, erilaisia säilykkeitä - hieman eksoottisempiakin kuten strutsia näkyi hyllyssä olevan. Hunajaa ja erilaisia tahnoja, muitakin lämpimäisiä kuin leipiä, esimerkiksi kuivakakkuja näkyi olevan tarjolla ja viinereitä olin näkevinäni, kun avarsin maailmaani töiden jälkeen tällä retkellä. Muistakaa ottaa oma astia mukaan, jos menette asioimaan Maitobaariin.

Valikoimasta löytyi niin ikään erilaisia lihoja, lähinnä pakasteena mutta taisipa olla myös vakuumiin pakattuna jotakin. En ole aivan varma haettiinko takahuoneesta tuoretta kun joku haki pääsiäispöytäänsä karitsaa. Sievä kokoelma juustoja, esimerkiksi Armas-perheen Kyyttö-Armasta tarttui minullekin mukaan, kuinkas muutenkaan. Mehuissa löytyi niin ikään ja olipa myynnissä luomua rypsiöljyäkin, ellei muistini minua nyt petä. Ahlmannin omaa rahkaa ja jogurttia olisi ollut tarjolla ja vaikka mitä muuta!

Erittäin hyvästä valikoimasta minun mukaani tarttui Hannan rievä, paria kolmea juustoa, Vanilja Ammumälli -toffeeta, paria Hunajapilven hunajatahnaa: toinen niistä sisältää hunajaa ja nokkosta ja toimi ihanasti levitteenä rapeakuorisen rievän päällä! Pakastimesta noukin vielä mukaani jauhettua hevosta, mikä epäilemättä aiheuttaa väristyksiä ainakin äidissäni. Minusta hevonen on herkullista! Maatilatorin vakio-ostoksiani pienpanimoiden valikoimista ei tästä puodista päässyt tekemään, mutta eipä tuo haitannut tahtia alkuunkaan. Mutta mitä palveluun tulee, Helsingissä minulle tarjottiin välittömästi apua ja tuotteista haluttiin kertoa. Samaa ei voi sanoa Tilapuodista, ikävä kyllä. Ei sillä ettenkö pärjäisi omillani...

Ruokatarvikkeiden lisäksi tarjolla olisi ollut käsitöitä, koriste-esineitä, Lähellä-kirjaa ja Ahlmannin omaa historiaa koskevaa opusta, kynttilöitä... Minulla heräsi mieliteko tuollaiseen pieneen maitotonkkaan, mutta sain vastustettua kiusausta. Ehkä jonakin päivänä ;)

Tampereen keskustasta Ahlmannille pääsee bussilla numero 12 aivan portille, matka ottaa jotakuinkin 20 minuuttia ja se kannattaa. Voisin kuvitella, että kesäpäivänä kun lähtee vaikka lasten kanssa puotiin, pääsee näkemään tilan eläimiä laitumella! Sitä eivät voi Maatilatori tai Juuren puoti tarjota, Heinolan Heilasta en sitten tiedä.

PS. Viimeinen päivä aikaa osallistua arvontaan. Siellä voi vaikka ilmiantaa muita tällaisia kohteita, tiedä vaikka lähtisinkin matkaan. Lähdinhän Ahlmannillekin linja-autoahdistuksestani huolimatta.

Jakkijaffaa

Onko se nyt sitten tropiikki, joka huuliltani juoksee kohti nieluani? Hartwallin Jaffa-tuotteisiin on ihan juuri tullut uutuu, Jaffa Jackfruit. Ja tosiaan kysyvät, tunnenko tropiikin maut makunystyröissäni? No, ei se huonoakaan ole.

Mutta miten se on tuon väristä? Ei jackfruit eli jakkihedelmä ole alkuunkaan tuon punaista, jos nyt punaista ollenkaan. Enemmänkin keltaista, jos tähän seuraavaan kuvaan on luottaminen.

Kuva: Roberto Verzo

No, se on siis keinotekoisen väristä, mutta se nyt tuskin on kellekään yllätys. Se on kuitenkin ihan mukavan makuista ollakseen "eksoottista" limua. Minusta limsaksi erittäin jees, sellaista Jaffalle ominaista kaikua siinä. Ihan kiva. Harvemmin tulee juotua näitä trooppisten hedelmien limuja, mutta niiden joukossa tämä on siis ainakin minulle positiivinen kokemus.

Toiseen uutuuteen Jaffa Pitahaya Lightiin en taida kajota, kun tuo keveys on se kirosana. Mutta pitahaya on siis varsin mieto lohikäärmehedelmä, joten sitäkin limukkaa lienee jatkettu monilla muilla mauilla, aivan kuten tätäkin on korostettu muun muassa porkkana- ja mustaherukkatiivisteillä.

PS. Ruokakulttuurin FB Sivulle etsitään nimeä, sinunkin ehdotuksesi halutaan mukaan.

Ramen on paikallisten makuun

Viime viikolla nassutin Pirkanmaan parhaiden annosten listalta pizzeria Napolin Don Ettoren sijalta kuusitoista ja nyt vierailin samalla sijoituksella 16. uudelleen, sillä Hanabin ramen jakaa tuon "viimeisen" sijan tällä 20 annoksen listalla.

Listalla ei mitenkään eritelty mikä ramen erityisesti ihmisten mieliä lämmittää, kuhan vain ramenia saavat. Valitsin heidän sitten viime käynnin päivittyneestä menustaan numeron 8, kanetsugu, joka sisältää kanaa, parsakaalia, marinoitua munaa ja herneenpalkoja. Liemeksi suositeltiin misoa, joten sitä otin. Ja miksikö valitsin tämän? Sen kohdalla luki "nro 2. tamperelaisten suosikki!?" ja se ei sisältänyt possua, jota se jonka kohdalla oli nro 1 sisälsi.

Ja kyllähän se taas mieltä lämmitti ja oli oikein hyvää, sitä myös oli riittämiin. Tiuha liikenne ovella antoi olettaa, että sitten avaamisensa Hanabi on löydetty hyvin. Kyllä, Tammelaan kannattaa mennä, se lienee tämän viikon alun teema ;) Jos sama meno jatkuu, päädynkin seuraavaksi Pancho Villaan.

Jenni on kipakka pullon henki

Kohotin maltillisesti maljaa kuluneena viikonloppuna, kolmesta sisäistämästäni siideristä ensimmäinen oli tämä, Ciderhousen Omenasiideri Jenni Silvennoinen. Löysin tämän kotimaisen pienpanimon siiderin mistäs muualtakaan kuin Eat & Joyn Maatilatorilta. Se lähti mukaani lähinnä siksi, että sen nimi tosiaan pitää sisällään kyseisen siideritehtaan johtajan nimen. Minusta se on vähän omituista nimeämispolitiikkaa.

Itseasiassa etiketissä on Jenni Silvennoisen kuvakin, aivan kuten heidän kotisivuillaankin. Ihan miten vain, mutta minä olisin toiminut toisin.

Mitä makuun tulee, tämä Jenni Silvennoinen on kirpakka tapaus. Happaman kirpakka. Kotimainen omena maistuu, joskin pullon henki on hieman häijy täti, ensikulauksen jälkimaku iski kuin avari poskeen. Pullon pohjaan asti tämä oli vaikeasti lähestyttävä leidi ja olin ihan iloinen kun hänet oli hävitetty.

Kotimaiset siiderit eivät vieläkään saa minua puolelleen, selvästikään.

Enemmän tai vähemmän Kahvilla

Tapahtuipa kerran, eräänä keväisenä lauantaina, että Porkkanamafia oli Tampereella ihan Kahvilla. Minäkin kävin antamassa Kahvillalle vähän porkkanaa ja samalla muutenkin vilkaisemassa paikkaa, enhän siellä ollut sitten kulttuurikahvila Hertan käväissyt. Toki kutsuttu oli, Kahvillan väeltä oli tälle bloggaajalle tullut kutsu heti avaamisen paikkeilla. Eli oli korkein aikakin käydä kylässä.

En tiedä tuloksista, mutta erään porkkana-aktiivin sanojen mukaan oli "tooodella hieno tulos". Eli jäädään odottelemaan tulosta ja sillä välin kerron vähän omasta pikavisiitistäni paikalle.

Valitsin syötäväkseni tapaksia, joita ihan kelpo hintaan on tarjolla. Niiden lisäksi on Kahvillalla tarjottavanaan uuniperunoita ja uunibataatteja, salaatteja sekä erilaisia leipomuksia suolaisesta makeaan. Juomapuolelta löytyy kaikenlaista kahvista minun valitsemaani Westonsin Premium Organic Pear Ciderin eli luomun päärynäsiiderin. Tarjoilijatar varoitti sen voimakkuudesta, mutta hei, järkähtämättömän ja tinkimättömän voimalliset aitosiiderit ovat meikäläisen mieleen ja niin oli tämänkin. Tarjoilijoista puheen ollen, tiskin takana oli myös tuttu kasvo nuoruudestani, tokkopa tajusi, mutta terveiset vaan hamalta 90-luvun lopulta...

Tapaksia siis, Kalakeisarin päivän savukalaa, grillattua kesäkurpitsaa marinaadissa ja tuoretta luomuleipää herneenversotsatzikillä. Oikein hyvää, eikä siis ollenkaan pahan hintaista. Ensi kerralla otan useamman vaihtoehdon setin.

Kun talvi oli parhaimmillaan, Kahvilla isännöi vastapäisessä Emil Aaltosen puistossa luistelukenttää. Oven vieressä kyyhötti nytkin laatikollinen kaunokkaita ja hokkareita. Puisto oli lähinnä uimastadion. Kuppilan seinillä oli taidetta, tällä hetkellä pystyssä on Tarmo Kaikkosen näyttely ja moni hieno työ näytti olevan myyty. Tänään 29.3. näyttäisi tarjolla olevan piirustusmaanantai! Että vaikka se nimi ei olekaan kulttuurikahvila, kulttuuria on kuitenkin tarjolla.

Eipä tuo siis pässimpi paikka alkuunkaan, menkää nyt ihmeessä katsomaan. Minäkin aion palata. Eli tämä tarina ei ole vielä sen pituinen se.

Vampyyrikarkoitteiden äiti

Pidän vampyyrejä koskevasta viihteestä siinä määrin, että valkosipuliruukkuni syöminen on hieman arvelluttavaa. Tykkään tehdä siitä nimittäin sen verran tujua ja tiukkaa tavaraa, että vampyyrit hyvinkin saattaisivat karata niitä koskevista dvd-levyistä tai kirjojen sivuilta valkosipulittomampiin maisemiin.

Meidän perheessä tästä tavarasta tehdään paksua ja klimppistä, eikä valkosipulin kynsien kanssa kursailla. Kaikkein parasta se on kun käsillä on mummun maassa kasvatettuja valkosipuleja, mutta tällä kertaa jouduin turvautumaan kaupan tavaraan.

Tästä lähtee perusohje valkosipuliruukulle, olkaapa hyvät:

Valkosipuliruukku

1 rasia kermaviiliä
1 rasia maustamatonta raejuustoa
1 pkt Valion Perinteistä Koskenlaskijaa
1-1½ valkosipulia (eli siis kokonaista valkosipulia, ei vain kynsiä)

Valuta kermaviilistä ja raejuustosta ylimääräinen neste kahvisuodattimien avulla, sitä tulee aika reippaasti joten malttia. Minä valutan reippaan tunninkin joskus. Paloittele Koskenlaskija paloiksi ja kuori valkosipulin kynnet odotellessasi.

Yhdistä kaikki ainekset ja muussaa sauvasekoittimella. Jätä klimppiseksi, niin se on kaikkein parasta.

Kokeilemisen arvoista voisi olla valkosipulien kypsentäminen uunissa ennen ruukkuun laittamista. Oman ulottuvuutensa hommaan tietysti tuo, jos käyttää perinteisen sijasta maustettuja Koskenlaskijoita. Mikään ei myöskään estä sotkemasta mukaan tuoreita yrttejä, kuten sanoin tässä on vain perusohje ja variaatioita on vaikka kuinka. Valuttaminenkaan ei ole pakollista, jos pidät vähän löysemmästä levitteestä.

Valkosipuliruukku vain paranee kun se saa vetäytyä jääkaapissa, eli se kannattaa tehdä vähän aiemmin kuin juuri ennen nauttimisen hetkeä.

Ylemmässä kuvassa on ruukun kanssa Vilmas Sesam Knäcke Sticksejä. Aikas hyviä nekin.

Maa on niin pähkinäinen ja taikinainen

Olin aavistuksen pettynyt, kun kävi ilmi ettei Ben & Jerry'sin Suomen kevään purkkiuutuudet sisältäisikään maapähkinävoita. Sitten Lotta kertoi, että markkinoilla on myös jäätelöpuikko, Peanut Butter Cookie Dough ja olin heti siinä tilassa, että sitä on saatava. Maapähkinävoita JA keksitaikinaa, suklaakuorrutuksella, siinä on helposti kelvoin makuyhdistelmä...

Ei voi olla parempaa! Tai ehkä voisi... koska mikään ei riitä, voisiko jotenkin vielä lisätä tähän kokemukseen kakkutaikinan? Jos ihan vaan dippaisi tätä kakkutaikinaan? Olisiko se ehkä hivenen liikaa? Kenties.

Oli miten oli, tässä on jäätelöpuikko, joka on kahdesti pakattu. On pahvilaatikko ja muovikääre, toinen lienee täysin tarpeeton. Jäätelö on runsaan kokoinen ja runsaan makuinen.

Jep, maapähkinävoiraitoja ja taikinamölkkäreitä. Mä olen hetken ihan tyytyväinen.

Etoiko Ettore?

Pöljän pirkanmaalaisen retket jatkuvat Pirkanmaan parhaiden ruoka-annosten parissa. Kuin villivarsa kirmasin taannoin Napoliin (jota tiedän kulmilla kutsuttavan Natseria Pipoliksi... ei sillä etteikö kulmien kavereille Pizzeria Napolin pizzat maistuisi) ja tutustuin listan jaettuun sijaan 16.

Tämä on sadan pizzan listalla numero 75, Napolin suosituin pizza, Don Ettore. Se sisältää kinkkua, pepperonemakkaraa, jalapenoa ja aurajuustoa. Koska olen perso valkosipulille, myönnyin ottamaan valkosipulia kun kysyttiin haluanko sitä.

Melko häijyn suolainen tapaus, oli ensimmäinen ajatukseni kun iskin hampaani sliceen. Olen muutenkin iso tyttö ja koko ajan syödessäni mietin, että turpoan varmaan puolet suuremmaksi suolaisuuden johdosta. Listaa koskevassa jutussa joku kertoi tilanneensa tätä pizzaa 15 vuotta, poiketen vain kerran habaneropizzan pariin. Pepperonemakkara ja aurajuusto takaavat suolaisuuden.

En minä väitä, ettäkö tämä olisi ollut huonoa. Varmasti tekee tehtävänsä krapulapäivänä rasvaisuudessaan ja suolaisuudessaan. Tasaa tilit. Voin hyvin kuvitella, että tämä vetoaa kansaan. Jalapeno autoi vähän polttelevaa särmää, kinkku... no en minä tiedä mitä se kinkku siinä teki. Mutta nyt ei kuulkaa ollut krapulapäivä.

15 vuotta en tätä jaksaisi, mutta minä olenkin vaihtelua kaipaava sielu. Listan sijan 16. jakaa tämän kanssa Näsinneulan Finlandia-menu, Ohranjyvän maksapihvit, Astorin Olutleipä, Hanabin ramen ja Evinin rullakebab. Oikeastaan sija 16 on listan viimeinen sija...

Nyt on listalta syöty kalakeittoa, pyttipannua ja hampurilainen. Jokohan seuraavaksi malttaisin sanoa KÄÄK?

PS. Arvontaan on vieläkin vaan aikaa osallistua!

Voi vohveli

Kuva: little blue hen

Tänään 25.3. on ilmeisesti Vohvelipäivä! Tai ainakin näin Makuasia informoi eilen. Mikäs siinä, hyvää Vohvelipäivää kaikille!

Siitäpä ilosta ajattelin tarjoilla teille muutamia vohvelilinkkejä maailmalta.

Mustikka-tattarivohvelit

Florida Coastal Cooking -blogin herkullisen näköiset tummat vohvelit, joiden on pakko olla eri hyviä. Niissä kun on kanelia ja supermarjoja eli niitä mustikoita.

Polentavohvelit

Vegaliciousin polentavohvelit ovat nekin aavistuksen vaihtoehtoisia ja ilokseni sisältävät nekin kanelia. Minua viehättää niiden polentaisuus.

Bataattivohvelit

Whole Grain Gourmetin vohvelitkin ovat omalla tavallaan erikoisia, bataatin makeus sopinee vohveleihin kuin jääkarhut pohjoisnavalle. Pekaanipähkinöitä joukkoon, niin tulee sattumia ;)

Meksikolaiset suklaavohvelit

Dinnerin suklaavohvelit meksikolaisittain eivät voi olla huonoja, sillä hei, kardemummaa, muskottipähkinää, kanelia, tummaa suklaata, chilijauhetta... kookosjäätelön kanssa epäilemättä suurinta omnomnomia. Tästä lämpöä viimeisille kylmille päiville?

Sitruuna-unikkovohvelit

Baking and Booksin ajatukseltaan yksinkertaiset ovat epäilemättä nerokkaita. Vähän sitruunan raikkautta ja siihen päälle vähän siemeniä. Tykkään myös vaahterasiirappikerman ideasta, varmaan ihan pöljän hyvää.

Niin, että vohveleiksi sitten vaan. Ja muistakaa, kukaan ei estä vohveliraudan käyttöä vaikka piparien paistamisessa tai toastien tekemisessä.

Kätevä pakkaus?

Mietin melko hartaasti ja tulin siihen tulokseen, että maitotölkki on monella tapaa ajatuksia herättävä pakkaus. Pakkaustutkimuksen (PTR ry) mukaan maitotölkki on tutkitusti suomalaisten suosikkipakkaus, joten moni muukin on maitotölkkiä ajatellut.

Se on ilmeisesti se kartongin ja paperin ympäristöystävällinen imago mikä maitotölkistä tekee suositun, sillä onko se maitotölkki oikeasti KÄTEVÄ, saavatko muka kaikki sen vaivatta esimerkiksi auki? Olisivathan sellaiset muoviset maitokanisterit todella dorkia, kierrätyspisteitä mitä nolla? Kotitalouksista tulee hillittömät määrät muovia muutenkin, ketsuppipulloja, pesuainepulloja... Maitotölkit saa kivasti nippuunkin. Ja miettikääs jos maito tulisi pusseissa, joskus on tiemmä tullutkin? Samanmallisissa tölkeissähän tulee esimerkiksi jogurtti ja rehellisesti nyt, saatteko tuskatta kaiken jogurtin sieltä tölkistä mitä?

Mutta onko se sitten ihan tosissaan se suosikkipakkaus kaikista pakkauksista? Minä tykkään kovasti Go Greenin tetroista, koska niissä on pakkauksessa avaamista helpottavaa tekniikkaa. Ei tarvitse kuin taittaa kartonki "poikki" ja repäistä auki. Maitotölkkien kanssa täytyy välillä taistella liimausta vastaan. Toisaalta Go Greeniläisiä ei saa ihan niin kätevästi kiinni kuin maitotölkkiä.

Niitä maitopurkkeja vihaan, jotka ovat niin sanotusti tiilen mallisia ja joko repäistään auki yläkulmasta tai niissä on sellainen muovinen suljinsysteemi. Ja ne tavallisen tölkin malliset, missä on kuitenkin kierrekorkki päällä. Ne vaan ovat niin ikäviä ja hankalia, pulppuajia. Okei, jälkimmäiset saa kätevästi kiinni, mutta tärkeämpää minusta on se kaatomukavuus. Suomalaiset ovat ammattimaisia kaatajia, joten vika on ehkä vain minussa.

Lasipurkki ei ikinä olisi suosikkipakkaukseni, eikä sellainen purkki jossa on hyvin ohutta muovia oleva kansi. Sen sijaan muoviset jäätelörasiat, erittäin jees uudelleenkäytettävyys. Entäs ne lukuisat muovirasiat joita talouksista tulee kaiken maailman broiskusuikaleista? Mikä on sinun suosikkipakkauksesi, mikä konsepti vaan toimii sinulle? Maitotölkki? Jauheliharasia? Margariinirasia?

Maitopurkeista tulee muuten isona kierrätyksen jälkeen esimerkiksi vessapaperirullan hylsyjä, olettaen kierrätyssysteemin toimivan tietenkin. Onhan niitäkin paikkoja jossa näin ei ole.

PS. PTR:llä on kirjakin: Toimiva pakkaus. Siellä on varmaan pitkät pätkät maitotölkeistä.

Tomaattia tuubista tai tölkistä talvella

Minä ihan rehellisesti vihaan talven tuoreita tomaatteja, olivat ne sitten kotimaisista kasvihuoneista tai jostain etelästä. Talviset tomaatit ovat vaan kammottavia. Tölkkitomaatit ovat ihan vakavasti otettava vaihtoehto, silloin kuin tomaatteja tekee tosissaan mieli.

Tiedän, että Mutti on ehkä aavistuksen yliarvostettu (tuorein Glorian Ruoka & Viinikin kumarteli Mutti-mies Francesco Muttin puoleen), mutta tämä esimerkiksi kuvassa oleva Muttin tahna Le Verdurine on aika oivallista vihannestahnaa. Tomaatin lisäksi siinä on esimerkiksi porkkanaa, sipulia, yrttejä ja oliiviöljyä. Se on syötävää sellaisenaan, menee vaikka levitteestä ja olen käyttänyt sitä esimerkiksi liemikuution tapaan spelttihelmien haudutusliemessä, vähän valkosipulia mukaan ja kuinkas ollakaan, hyvää tulee!

Veeran Prinsessakeittiössä on tomaattimurskatesti, myös Muttia muiden joukossa. Murskaahan on markkinoilla useita sortteja, eikä Veeran testaus ole täydellisen kattava, mutta antaa suuntaa. Ehkä Veera sitä jossain kohtaa jatkaa, ei voi tietää? Mutti on toistaiseksi oma suosikkini, mutta toisaalta, se Bioitalia on koettelematta.

Mites sinä ja talviajan tomaatit? Mikä murska on sinun suosikkisi? Kelpuutatko kasvihuoneiden kasvatit?

Porkkanat Kahvilla

Tulevana lauantaina ollaan Tampereella ihan Kahvilla ja porkkanoina! Tampereen Porkkanamafian tempaus nimittäin pidetään ravintola Kahvillassa lauantaina 27.3. klo 11-02 välisenä aikana ja sinä aikana vietetään myös Earth Houria.

Kahvillasta on tullut Jokikselle jo iät ja ajat sitten kutsu syömään, mutta en ole aiemmin ehtinyt. Aion nyt pyrkiä silittämään kahta pikkupossua yhdellä kerralla ja osallistua sekä porkkanointiin että vastata Kahvillan kutsuun. Kahvilla on ympäristöystävällinen laajassa mittakaavassa jo nyt, mutta 100% tempauksen tuomasta lisämyynnistä menee esimerkiksi ikkunoiden tiivistämiseen ja liiketunnistinhanojen asentamiseen wc-tiloihin.

Ilmoittaudu tapahtumaan Facebookissa. Facebookissa sopii myös seurailla miten Porkkanamafian tempauksissa on menestytty, fanittaminenkin tulee kyseeseen ;) Viime viikolla tapahtui muuten isku Kuopiossa, sekin ravintolassa.

Yllättävä pääsiäismuna

Pirnales, yllätysmuna joka tosiaan pääsi yllättämään! Nimittäin Dammenbergillä, löytyy sekä maitosuklaana että tummana suklaana (molemmat sokerittomia) ja mikä niissä sitten yllätti? No se yllätys!

Munasta ei löytynytkään sitä iän ikuista koottavaa muovipelleilyä, joita pyörii sitten nurkissa tyhjän panttina. Siellä oli suklainen tipu ja toisessa kukonpoika. Olin niin ilahtunut, ettei mitään järkeä :) Ensinnäkin lisää suklaata, sillä metodilla ei voi mennä pieleen. Toiseksi tipuyllätys suklaamunassahan on niin oivaltavaa, että se on ilmiömäistä.

Vielä kun tämän saisi Kinder-makuisena, niin aijaijai. Siinä olisi pääsiäismuna, jota ei ehkä voisi voittaa. Ei sillä, että näissä mauissa olisi jotain vialla, ei suinkaan.

Viattomasti superia tungettelua

No piti nyt kai maistaa kun pistin hyllystä merkille, Innocent-smoothie litran tölkissä ja sisältäen superfoodia açaíta. Brittimarkkinoilla, joista ystäväni Elisa pääsee nauttimaan, on myös toista superfoodilla maustettua Innocentia tarjolla - gojimarjaa mangolla ja guavalla. Tämä açaí sen sijaan on yhdessä mustikoiden ja granaattiomenan kanssa.

Miltä se sitten maistuu? No, flunssa on voinut tylsistyttää makunystyräni, tukkia nenäni ja tehdä kaiken mahdollisen haitan tälle makukokemukselle. Maistuu tummilta marjoilta, joita tässä nyt tietysti on. Mutta noin muuten aika tungetteleva makuelämys, enkä voi käsittää miksi mukana on viinirypäleitä ja appelsiiniakin? Ihan täysin tarpeetonta. Ne nimittäin maistuvat läpi ja jos tarkoitus on maistua mustikoilta, granaattiomenalta ja açaílta.

Superista smoothiesta puheenollen, eilinen FB-extra oli Niin macaa kuin petaa. Tuoreita açaí- tai gojimarjojahan ei Suomessa myydä, että niistä voisi kotona tehdä smoothieita, mutta onneksi on kotimaista superia: mustikkaa, tyrniä, karpaloa, ruusunmarjaa, nokkosta...

Sattumainen Kingis-kevät

Suoritin piipahduksen Gastro-messuilla ja pääsin käsiksi muun muassa kevään 2010 uutuusjäätelöjen tietoihin. Maistella popsin omasta valinnastani Ingmanin Kingis-uutuuden, Päärynän ja täytyypä myöntää tykänneeni siitä heti. Olen ehkä aina ollut hieman heikkona päärynäjäätelölle ja tässä oli vielä suklaasydämen lisäksi sattumiakin, sen on siis pakko olla voittaja!

Päärynä-Kingis ei suinkaan ole ainut uutuus Kingisten joukossa, siellä on nimittäin sattumaiset Kingikset Toffee ja Mansikka tulossa myös. Ei kevättä ilman uutuusmansikkajäätelöä ;) Noo, Valiojäätelö tuo uutuutena litraisen Mansikka-kermajäätelön. Sen uutuusominaisuus on laktoosittomuus. Kevät tuo kevät tuo mansikat, kevät tuo kevät tuo Kuningatar-jogurttijäätelöä Ingmanin jäätelökioskeihin, ettäs tiedätte. On jo aikakin, että jogurttijäätelöt alkavat ilmaantua elämäämme. Ehkä jogurttijäätelö ei ole Verottajasta niin kauhea juttu?

Jep jep, ei tuo uutuusrintama niin ihmeelliseltä näytä, ainakaan näiltä perusjätskifirmoilta. Mutta päärynäkingis on kelpoa. Varsin kelpoa.

Kingiksestä puheen ollen, Kingis täyttää aprillipäivänä 30 vuotta ja sen kunniaksi se on puettu retrosti alkuperäisasuunsa (käsittääkseni). Retropakkaukset on tänä vuonna joku juttu, Jalostajakin on pukenut hernekeittonsa retroasuun ja Elovenalla on retrorasiansa täynnä ekstra priima höyrytettyjä kaurahiutaleita.

Melko retroa on tuoda markkinoille mansikkaa, mansikkaa, mansikkaa... ei mitään pakkomielteitä tästä asiasta?

Auraa ja aurinkoa Sohossa

Erinomaisessa seurassa on hyvä syödä, ja vielä parempi on syödä kun se erinomainen seura tunnistaa toisten omituiset missiot ja ohjaa ravintolavalintaa sen mukaisesti ;) Kiitos siitä Minnalle, tällä kertaa söin listan jaetulla 13. sijalla olevan Sohoburgerin Gastropub Sohossa. Jaetulla sijalla 13. ovat myös Soittoruokala Sahan Tornipihvi sekä Nguyen Cao Sun Kääg.

Sohoburger koostuu tietysti sämpylästä, naudanlihapihvistä, kunnon viipaleesta Auraa ja aurinkokuivatusta tomaatista, kyllä siellä jokunen salaatin palakin pyöri. Enkä nyt valehtele, se oli tosiaan kunnon viipale Aura-juustoa, kuvasta saattaa saada osviittaa määrästä ja sen lisäksi, että siipale oli rontin kokoinen, se ei ollut kylmä! Pisteet siitä, juusto oli paistettu pikaisesti. Makuelämyksenä hassun suolaisen makea, ei ollenkaan hassumpi. Auramurulla koristeltu hampurilainen ei ole mitään tämän rinnalla ja aurinkokuivattu tomaatti futaili erittäin mukavasti myös, ainut mitä korjaisin olisi jokin kastike. Kokonaisuus kun jäi aavistuksen kuivaksi, kastike olisi sitonut helahoidon yhteen.

Jokatapauksessa omalaatuinen tapaus tämä, en ole moiseen tarjokkaaseen törmännyt ikinä. Ei ollenkaan huono, äänestyksessä joku oli jopa sanonut, että "kombinaatio on yksinkertaisesti nerokas". Pöytäseurueessamme Sohon annosten kokoa kehuttiin, mozzarellatoast sai pisteitä muistoissamme, tällä kertaa kaikki kuitenkin kallistuivat burgeriin päivän teeman vuoksi.

Pirkanmaan parhaiden annosten listalla on yksi hampurilainen Sohoburgeria edellä, Pancho Villan Juustohampurilainen jaetulla sijalla 10. Saas katsoa onko se tosiaan etumatkansa ansainnut. Saapa katsoa, mihin minua seuraavaksi viedään.

PS. Tänään allekirjoittaneen voi bongata Gastro-messuilta. Tulkaa ihmeessä morjestamaan jos tunnistatte :)

Ranskalaisherkkuja kulmilta kotiovelle

Oletteko pistäneet merkille, että ranskalaiset hanskaa ruoan suhteen yhtä ja toista? Esimerkiksi juustot, ranskalaiset osaa juustot.

Ranskalaisia tuotteita voi toki ostaa ihan kivasti Suomessa isommista hyvin varustelluista ruokakaupoista, mutta jos sellaista ei satu olemaan hollilla, voipi kiinnostaa My French Corner. Ideana on tehdä ryhmätilauksia Ranskaan, My French Corner tuo tilaukset Suomeen ja toimittaa Raumalta Matkahuollon avulla paketit muualle Suomeen. Matkahuollon toimipisteitä nimittäin on vaikka missä, reipas tuhat kappaletta ja paketin ranskalaisia herkkuja voi tilata toki suoraan kotiinkin (kuten Luomulaatikonkin kuljetukset) tai työpaikalle. My French Corner on Hélène Marseillen, Laura Schlichterin ja Miia Tiainen-Paquauxin lapsi.

Ensimmäinen tilausaika päättyi eilen ja sen toimitus on ajoitettu viikolle 13 (nyt eletään viikkoa 11, mikäli heti heräsi himo eikä kalenterisi ole hollilla), tilauksia käsittääkseni tehdään noin kerran kuukaudessa eli huhtikuussa on mahdollista päästä mukaan apajille. Tarjolla on tällä hetkellä erilaisia juustoja, lihatuotteita ja esimerkiksi hilloja, mausteita ja keksejä. Vähän samaan suuntaan siis kuin Ziamaria josta kerroin aiemmin, mutta ei sinne päinkään ;)

Minä en vielä lähtenyt tilaukseen mukaan, sillä sijaintini ranskalaisherkkujen suhteen on varsin optimaalinen. Löytyy leipomoa, erittäin hyviä juustotiskejä, palvelevia lihatiskejä... Mutta jos asuisin Raumalla, niinkuin My French Cornerin jengi, olisi tilaus varmasti lähtenyt, muutamasta juustosta. Tai Eurajoella... tilaus olisi takuulla lähtenyt, jos pitäisin majaa Harjavallassa.

Uskoisin, että tällaiset kaupat yleistyvät jatkossa. Suomen väestö kansainvälistyy päivä päivältä ja maailma on herkkuja pullollaan, sellaisia herkkuja joita ei vielä Suomeen tuoda...

Kysymmää

Mikä on sinun lempihedelmäsi? Mitä hedelmää olet aina halunnut kokeilla, mutta et tiedä mitä siitä tekisit tai kuinka sitä käsitellään? Mikä on kiehtovin mauste jonka tiedät? Mikä mauste on niin loppuun kulutettu keittiössäsi, että ihan kyllästyttää? Mikä ruoanlaittotapa on suosikkisi? Mitä metodia haluaisit koettaa, muttet ole rohjennut? Mikä ruoka-aine ei lapsillesi maistu? Mitä olet tehnyt saadaksesi sen maistumaan heille?

Kysymyksiä

Oletko sinä valmis maksamaan eettisestä ja vastuullisesti pyydetystä kalasta? Mitä tänään syötäisiin? Miksi lehdet tunnistavat vain viinimatkailun kun muutakin ruokaan ja juomaan liittyvää matkailua varmasti on? Oletko koskaan palauttanut annosta keittiöön? Jos ruoka pitäisi tuottaa itse, ryhtyisitkö kasvissyöjäksi? Mennäänkö kaljalle?

Rakenna sun purilainen

Rakensin tämän hampurilaisen itse omin pikkukätösin, ravintolassa. En vain valinnut ainesosia, vaan asettelin ne haluamaani järjestykseen ihan itse. Jack the Roosterissa nimittäin on lauantaisin ja sunnuntaisin 13-16 välisenä aikana Foodstock, jota minä kutsun burgeribuffaksi.

12,90 eurolla saa siis syödä burgereita, wingsejä ja ranskalaisia niin paljon kuin jaksaa ja burgerit kasataan siis itse. Wingsejä eli siipiä ja ranskalaisia juoksutetaan keittiöstä pöytiin tilauksesta, burgerit haetaan noutopöydästä.

Noutopöydästä löytyy paahtoliukuhihna hampurilasämpylää varten, pihvit löytyvät valmiiksi paistettuina. Tottakai löytyy juustosiivuja purilaisten väliin ja extroissa on melkolailla perusvalikoima salaatista tuoreisiin tomaattisiivuihin, suolakurkuista punasipuliin, jalopenoja, ananasta, homejuustomurua... Majoneesin oloisia kastikkeita taisi olla neljää laatua ja niiden lisäksi oli tujumpia punaisia sooseja myös. Melko perussettiä, mutta kyllä niistä kelpoja purilaisia varmasti saa. Ikävä kyllä kasvissyöjille ei vaihtoehtoa näyttänyt olevan, mutta katsotaan mitä Roosterista vastaavat kysymykseeni asiasta.

Ihan jees perussettiä, kannattaa toki miettiä täyttääkö itsensä useammalla sämpylällä vai ottaako enemmän pihvejä ja muuta juttua sinne väliin ja jättää pullat vähemmälle. Hienoa olisi, jos vaihtarina olisi ruisleipääkin, mutta ei kaikkea voi saada. Ehkä myös joku päivän spesiaaliainesosa toimisi, vaihtuvana juttuja noiden perusainesten ohella, joku aurinkokuivattu tomaatti vaikka yhtenä esimerkkinä.

Minun purilaiseni oli tällä kertaa 2 pihvin, 3 juustosiivun, sinihomejuustomurun, salaatin, tuoreen tomaatin ja valkosipulikastikkeen kombo. Oikein toimiva ja sen kaveriksi keittiöstä ilmaantuivat ranskalaiset joissa taisi olla jotain tulisempaa jauhetta mausteena. Jengiä oli sopivasti, ettei tullut ruuhkaa noutopöydässä askarrellessa.

Paras pyttäri on plevnalainen

Pirkanmaan paras pyttipannu ei olekaan Tillikan, mikäli on siihen Pirkanmaan parhaiden annosten listaan uskominen. Äänestyksessä nimittäin kävi niin, että Tillikan kuuluisa pyttipannu sijoittui sijalle 12. kun panimoravintola Plevnan pyttäri löytyy jopa jaetulta sijalta 8!

Kävin syömässä Plevnan pienen pyttipannun perjantaina, viikon jälkeen hurjan retken ensimmäisen etapin eli erikelvon kalakeiton. Pyttipannuja on Plevnassa siis kahta kokoa, kuvassa on pieni ja suuren kerrottiin olevan oikeasti SUURI. En kuitenkaan lähtenyt ennen leffaa (Tim Burtonin Alice in Wonderland) leikkimään jaksamisellani, tulin tuostakin täysin kylläiseksi. Hintaero on kokojen välillä 2 euroa, kalliimpi on 10,90€.

Kerma-sinappikastikeessa muhennettu pyttäri paistetulla kananmunalla, joka keltuaisen valuvuudesta huolimatta olikin kyllä parempaa kuin joku kesä sitten Tillikassa syömäni pyttipannu. Tillikkalainen tihkuu ehkä enemmän ei-toivottua rasvaa, tämän tihkuminen oli juuri sopivaa. Tästä pyttäristä tuli ehdottomasti hyvä mieli, tosin haluan nähdä sen ison.

Kuten sanoin, tämä on listan jaetulla 8. sijalla. Samalla sijalla on niin ikään Plevnan ruoka, currywursti, jonka kerrotaan olevan tulista.

Viimeksi sanoin, että seuraava kohde saattaisi olla Tuomiokirkonkadulla ja Plevnahan sitä ei ollut. Tämä olikin yllättävä käänne, ja tiedossa on jo alkavan viikon kohdekin. Hampurilaiselle ollaan menossa, tiedossa on vähän burgerijunailua ilman junailua kun olen kohdekaupungissa jo valmiiksi.

PS. Ehkä on joitain muita listoja, joita pitäisi harkita syötäväksi? Niitä voi ehdottaa arvonnassa.

Australian makuja maistellaan virtuaalisesti

Viikon päästä maistellaan jälleen, sillä kolmas ViiniTV:n virtuaalitasting starttaa perjantaina 19.3. kello 19 vanhassa tutussa osoitteessa http://www.tinychat.com/viinitv ja pääset mukaan naputtelemalla portilla sanan viinitv.
Osallistujia on ilmaantunut taas vino pino, tsekkaa vaikka itse. Kipaisepa siis äkkipäätä Alkoon.

Homma pelaa jälleen näillä säännöillä:

1. Osta Alkosta De Bortoli Merlot, Australia (8,68€)
2. Klikkaa itsesi perjantaina kello 19 chattihuoneeseen
3. Salasana on helppo muistaa, se on viinitv
4. Rupattele viinistä rennossa tunnelmassa

Jokiksen osallistuminen on vielä hieman epävarmaa, mutta parhaani teen! Käsittääkseni mukana menossa pitäisi olla myös valmistajapuolen edustaja ja se jos jokin on erittäin jees. Näinhän oli kautta aikojen ensimmäisessä tastingissä. Tosin vaikka viimeksi ei valmistajatahoa ollutkaan mukana, oli silti ihan huippua.

No mutta, ehkäpä näissä merkeissä siis viikon kuluttua nähdään. Toisille se on pehmeä lasku ViiniExpo 2010:n Viinin ystävän päivään, joka on lauantaina 20.3. ja toisille se toivottavasti on loman lopun viimeistä rentoilua (ikävä kyllä Viinin Ystävän päivä menee tällä kertaa allekirjoittaneelta sivu suun koska helsinkeilen jo torstaina).

Mehut pistävät kielen solmuun

Maailma saattaa välillä puristaa minusta mehut, enkä ole ihan varma mitä inhaa mehua se sitten on. Mehut ovat minulle vähän kartoittamatonta maaperää, joten tarkastellaanpa sitä asiaa. 

En siis juuri käytä mehuja, viimeksi olen smoothieen käytellyt Valion "marjamehua" vadelma-puolukkaa. No oli miten oli, mehuissa on näemmä eroja ja ne erot on määritelty ihan elintarvikelainsäädännössä.

Kuva: manwithface

Täysmehu

Täysmehun mahevi- eli marja-, hedelmä- tai vihannespitoisuuden tulee olla 100 prosenttia. Sen valmistukseen ei käytetä vettä eikä muita valmistusaineita, makeuden vakioimiseksi saa käyttää glukoosia tai fruktoosia enintään 15 grammaa kiloa kohden. Täysmehutiiviste on tehty täysmehusta poistamalla vettä vähintään puolet mehun tilavuudesta. Täysmehu puristetaan tai lingotaan tai tehdään jollain muulla jännittävällä metodilla, jossa siihen ei lisätä mitään.

Tuoremehu

Tuoremehu on täysmehua, johon ei ole lisätty makeutusaineita eikä sitä ole kuumennettu säilyvyyden parantamiseksi kuten täysmehua. Mahevipitoisuus on näin ollen täydet 100%. Kotona puristettu käsittelemätön mehu on täysmehua ihan yhtä kaikki.

Mehu

Simppeli mehu tehdään täysmehusta lisäämällä vettä ja/tai makeutusaineita, mahevipitoisuuden tulee olla 35% tuotteen painosta. Makeutusaineen määrilläkin on toki omat rajansa.

Nektari

Nektari sen sijaan ei ole helpoin mahdollinen käsite, sillä mahevipitoisuus riippuu lähdeaineksen happamuudesta. Happamia hedelmiä, marjoja tai kasviksia sisältävän nektarin pitoisuus tulee oll 25%, muuten 50%. Nektarin valmistukseen käytetään soseutettuja marjoja, hedelmiä tai kasviksia tai täysmehua/täysmehutiivistettä ja tarvittaessa makeutusainetta ja vettä.

Mehuvalmisteet

Tähän kategoriaan kuuluvat ne mehutuotteet, jotka eivät syystä tai toisesta täytä edellisten mehujen vaatimuksia. Niihin on joko lisätty jotakin tai valmistusmetodit ovat väärät. Ilmeisesti erilaisia mehuvalmisteita erehdytään helposti pitämään täysmehuina, eli kannattaa pitää mehuhyllyllä silmät auki. Mainitsemani Valion vadelma-puolukkamehu menee mehuvalmisteiden kategoriaan, koska lisätty C-vitamiini ei kuulu varsinaisten mehujen lisättävien ainesten listalle, marjapitoisuutensa puolesta se olisi kuitenkin mehu. Höyrytetty marjamehu ei ole täysmehua eikä sen puoleen tuoremehua, se lienee mehuvalmiste, mutta hei, ei mehupoliisit tule ratsaamaan mummolan mehuvarastoja koska sanotte marjamehuja mehuiksi ettekä "mummon marjamehuvalmisteiksi".

Ehkä pitäisi olla erikseen vielä totaalisten myrkkyjen kategoria, tiedän ihmisiä jotka ovat häätäneet muurahaisia eräällä mehuvalmisteella... hedelmän oma sokeri on moninverroin parempi asia kuin aspartaami. Ihan vaan kaksi senttiäni tässä heitän asiaan.

Mehutiivisteet lienevät ilmastoystävällisempiä muuten kuin muut mehut, kuvittelisin niistä syntyvän vähemmän pakkausjätettä tai kierrätettävää materiaalia pitkällä aikavälillä vaikka metodi ehkä vaatiikin ehkä energiaa. Kylmätilojakaan ei tarvita kun tiivisteet säilyvät huoneenlämmössä. Tiivisteissäkin on eroa. Mutta tiedättekö mikä se vasta mielenkiintoista on? Tiivisteiden laimennusvesien verotus.

Että näin on mehut. Oma suosikkini on tomaattimehu.

Helmiä sairastaville karhunpojille

Kun on voimattomassa tilassa eikä jaloillaan jaksa olla muutamaa minuuttia kauempaa, pitää etsiä helppoja ratkaisuja ruoanlaitossakin ja yksi sellainen ratkaisu on Helmi-teeleivissä. Finnamylin Helmi-perunasuurimoista kun valmistuu lähes vaivatta, vaivaamatta melkein itsestään tuoretta leipää ja hieman myöhemmin niistä leivistä syntyy kivutta mitä oivallisimpia krutonkeja.

Olin siis kuumeen kourissa ja hyvin pitkin hampain suostuin lähtemään peittojeni alta yhtään mihinkään. Kuin ajatuksesta teeleivät syntyivät keittiössäni, minun potiessani peittovuoren alla vällyjen välissä. Ajatukseni oli kuitenkin sen verran kirkas, että tuli siinä samalla koeteltua vaihtoehtoisia valmistusaineksia.

Helmiä karhunpojille

2½ dl Helmi-perunasuurimoita
2½ dl Alpro Soya -soijajuomaa
2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
50 g voita sulatettuna
2 tl sokeria
½ tl vaniljalla maustettua suolaa
1 tl fenkolin siemeniä jauhettuna

Turvota suurimoita soijajuomassa reipas ½ tuntia. Sekoita joukkoon muut ainekset, jotka olet voinut jo prosessin alkuvaiheessa yhdistää keskenään, kun kerran jaloilleen nousukin on niin hankalaa.

Taputtele jauhotetuin käsin taikina uunipellille leivinpaperin päälle kolme ohutta leipästä tai yksi iso leipä niinkuin minä tein, koska hei, olin hyvin väsynyt. Pistele leivän pinta haarukalla.

Paista 225 asteessa kymmenisen minuuttia ja sisäistä välittömästi.

Fenkolin siemet toimivat erinomaisesti, soijajuoman makeus ei haitannut pätkääkään kun suolassa oli seassa vaniljaa ja täysvegejähän näistä saa kun voin korvaa jollain kasvirasvatuotteella tai ihan rypsiöljyllä, tuskin se maalta merelle tässä hommassa vie.

Kevyt tuunaus sopi reseptille siis ihan oivallisesti ja sairastava karhunpoikanen tuli ruokittua.

Pizzaa joka ei ota pannuun

Valtaosa meistä suomalaisista omistaa joitain ruokailujaan nerokkaalle italialaiselle keksinnölle pizzalle. Vaihtoehtojahan on, sitä voi käydä ulkona syömässä pizzan tai tilata sen kotiin. Sitä voi turvautua pakastepizzaan tai valmistaa pohjan ja valita täytteet alusta lähtien itse.

Jos päätyy paistamaan pizzan kotioloissa, siihenkin on vaihtoehtoja. Uuneissa on toki eroja, mutta esimerkiksi tavan sähköuuniinkin on ainakin kolme erilaista vaihtoehtoa. Pelti on tietysti kaikkein selkein vaihtoehto, joka lienee suurimman osan ensisijainen valinta. Pizzakivetkin lienevät yleistymään päin, se tuo oman tuntumansa paistamiseen. Testasin Iloiselta Keittiöltä kolmatta vaihtoehtoa: PizzaCrisperiä eli pizzapannua, se ei kustanna aivan yhtä paljon kuin pizzakivi ja on ilmavampi kuin pelti.

Tuote on jälleen kerran Kitchen Craftin, aivan kuten edelliset testatut tuotteetkin (kalakattila ja ranskalaiskone). Se on käytännössä non-stick metalliritilä, pyöreä muodoltaan ja sen saa laittaa tiskikoneeseen, pakastimeen tai jääkaappiin. Tarttumattomalle pinnalle on Kitchen Craftilla 5 vuoden takuu, koko ritilällä sen sijaan 20 vuoden takuu.

Koettelin tämän ensimmäisen kerran pizzapannua valmispizzalla (Dr. Oetker,Casa di Mama, Trio di Carne) ja väittäisin tuloksen todella olleen rapsakkaampi kuin pellillä paistettuna. Kaiken järjen mukaan ritilän ilmareiät antavat pohjalle paremmin ilmaa ja täten lopputulos tosiaan on rapsakkaampi. Ehkä jopa nopeampi, sillä otin pizzan uunista aiemmin kuin pellin kanssa sen olisin sieltä ottanut. Päätöksen tein ihan pizzan ulkomuodon perusteella. Pakastepizzan kanssa tämä siis ainakin toimii.

Kokeilematta on pizza omalla pohjalla, raportoin kuinka sen asian kanssa käy. Uskoisin kuitenkin, että lopputulos on eri hyvä.

Pizzapannu löytyy muuten nyt Iloisen Keittiön verkkokaupasta, Kitchen Craft -valikosta kohdan Pizza alta. Verkkokaupan valikoimaa päivitettiin juuri, voi löytyä kaikkea muutakin kivaa ;) Puodista sitä pitäisi käsittääkseni löytyä myös.

Jokapäiväistä Leipää tekee yhteistyötä keittiötarvikeliike Iloisen Keittiön kanssa, asiaan kuuluvat postaukset tunnistat tästä keltaisesta laatikosta ja Iloisen Keittiön logosta!

Muista aina on aikaa arvontaan

Muistakaahan, että vielä on aikaa antaa aihetta arvontaan. Hyviä ehdotuksia on tullutkin, mutta aina kaivataan lisää. Aiheita, joista Jokiksessa toivoisit kirjoitettavan. Luvassa on onnekkaalle mysteeripalkinto, niitähän Jokiksesta on lähtenyt aikaisemminkin, kirjasta bentobokseihin ja onpa matkaan lähtenyt yksi Delicardikin. Sanoisin siis, että Jokiksen arvontaan osallistuminen on ihan kannattavaa toimintaa.

Ällös pelkää antaa ihan konkreettisia aiheita, ihan suoranaiset kysymyksetkin ovat täydellisen kelpoja ehdotuksia.

Tähän saakka on ehdoteltu muun muassa juttuja mausteista ja yrteistä, teeman ympärille rakennettuja viikonloppuja, eri maiden ruokakulttuuria, keittiövimpaimia (joiden tarpeeseen jollain tasolla vastannee Iloinen Keittiö -postaukset), Tampereen ravintolamaailmasta kaivataan vieläkin enemmän, ruoanlaittoa tyhmille, ruokamaailman myyttien murtoa... Huomioihan, ettei niiden aihealueiden tarvitse olla uudenlaisia postauksia tavoittelevia vaan tosiaan ihan aiheet ovat kelpoja ajatuksia :)

Minä nyt luonnollisesti haluan palvella teitä mahdollisimman kivasti, joten on reilua että te kerrotte mitä teillä on mielessä. Mitäs mieltä olette, jos Jokis tekisi vierailuja muiden blogeihin, millaiset aihealueet siinä tapauksessa kiinnostaisivat?

Erikelpoa kalakeittoa

Hurja retki on alkanut, eikä se alkanut mitenkään huonosti! Puhun nyt tietysti niistä Pirkanmaan parhaista annoksista ja listan läpi syömisestä, en tosin edelleenkään lupaa käydä syömässä siipiä.

Aloitin helpolla annoksella, jonka mielestäni jokaisen kalaa ja äyriäisiä rakastavan pitäisi käydä syömässä välittömästi. Kyseessä on tottakai 4 Vuodenaikaa -ravintolan ranskalainen kalakeitto, listan jaetulta sijalta 5 (Coussiccan Maksaa pietarilaisittain ja Siipiweikkojen siivet)!

Erittäin hyvää, enkä suinkaan ollut mielipiteeni kanssa yksin, sillä pomo ja projektipäällikkö olivat erittäin helposti mukaan puhuttavissa ja kalakeittohan oli myös pomon valinta, näkyi maistuvan! Voimakasta, hyvää, rikasta keittoa ja erinomaista palvelua. Helposti Pirkanmaan parasta kalakeittoa.

Eli ensitilassa suuntaa askeleesi Tampereen Kauppahalliin, jonka Hallituskadun puoleisesta päädystä löydät kaikki 4 Vuodenaikaa kerralla.

Minä sen sijaan taidan suunnistaa seuraavaksi Tuomiokirkonkadulle, ihan lähelle Iloista Keittiötä...

Maitoparta

Sillä välin kun minä kävin kuumehuurujen rajamailla, valtakunnassamme alkoi jännittävä taistelu - maitosota! Ehkä se alkoi jo aiemmin, mutta koska en juuri käytä maitoa, en myöskään juuri huomioi siihen liittyvää uutisointia. Mutta sitten yksi valtakunnan head honchoista ei löytänytkään suosikkimaitoaan suosikkikaupastaan ja joutui vaihtamaan kauppaa!

Matin suosimassa HOK-Elannon puodissa ei siis enää myytykään Valion maitoa, vaan Arla Ingmanin maitoa ja Matti halusi suomalaista maitoa ja joutuin kääntymään Keskon puodin puoleen. Olemme varmaan kaikki joutuneet metsästämään haluamaamme tuotetta toisesta kaupasta kun valitsemastamme puodista sitä ei ole löytynyt? Närkästys on varmasti ollut jokaisen meidän kohdalla karmaiseva.

Arla Ingmanin maito, jota Suomessa myydään joutsenlipun alla on suomalaista maitoa. Yli tuhannella suomalaisella maitotilalla tuotettua suomalaista maitoa. Ruotsalaista tuontimaitoa myydään merkin Arla alla ja pakkauksessa kerrotaan maidon olevan ruotsalaista alkuperältään. Yrityksen omistussuhteet toki ovat tänä päivänä ruotsalais-tanskalaiset, mutta maito on edelleen suomalaista. Valion osuuskunnan omistussuhteet lienevät edelleen kotimaiset täysin. Hulvatonta on, että tämän kohun johdosta aamun lehdessä näkyi K-kaupan koko sivun mainos "Meillä myydään kotimaista maitoa!" Niinhän teillä myydään.

Maitotuoteasioissa en ole juuri merkkiuskollinen, sen sijaan luomusta ja suomalaisesta työstä välitän. Ja niin sen pitäisi mennä Matinkin kohdalla. Vaan miten on, vaihdoitko sinä juuri kauppaa saadaksesi juuri sitä oikeaa maitoa?

Pussipastojen rivit tiivistyvät täysillä

Siitä huolimatta, että suikaloin itse broilerin enkä turvaudu valmiisiin suikaleisiin, menen silti useinkin ihan uteliaisuudesta jopa aidan ali. Nyt olen sen verran utelias kissimirri, että kokeilin kaupassa bongaamiani Blå Bandin uusia pasta-aterioita.

Tulevat mokomat mauissa aurinkokuivattu tomaatti, juusto-yrtti ja metsäsieni. Kaikki ovat täysjyväpastaa muuten. Ateriat ovat tietenkin tyyppiä "lisää pussin sisältö kiehuvaan veteen ja kypsennä x minuuttia". Aromivahventeita ei pitäisi olla.

Onhan näitä tämän tyyppisiä pasta-aterioita nähty, esimerkiksi Knorrin Spaghetteria-sarja ja Maggin Pastariat. Kauppojen omilla merkeilläkin on vastaavia settejä. Nämä Blå Bandit eroavat edukseen täysjyväisyydessään, mutta muuten on aika pitkälti samaa tunkkaista tavaraa pussissa.

Tietysti makua voi aina parannella lisäämällä loppuvaiheessa oikeaa voita, kenties nokare mascarponea niinkuin risottoon tai toimia firman omien vihjeiden mukaan lisäämällä mukaan esimerkiksi broilerisuikaleita. Raikastaa tuunaamalla siis!

Hätävarapussiksi kuivakaappiin, ei ehkä varta vasten syötäväksi.

Jäätelölogojen vastakkain asettelua

Oletteko pistäneet merkille, että Ingman-jäätelöillä on uusi logo? Vanhalle timanttikuviolle on annettu vähän kasvojen kohotusta ja nyt sen tukena on sympaattiseksi mainostettu jääkarhu. Jääkarhun on mitä ilmeisimmin tarkoitus esiintyä edukseen mainoksissa ja muussa Ingmanin jäätelöihin liittyvässä toiminnassa.

En minä teistä tiedä, mutta minä ajattelin logon nähtyäni välittömästi Valiojäätelön pingviinilogoa. Aivan välittömästi. Katsokaa nyt niitä! Okei, pingviinit asuu etelässä ja jääkarhut pohjoisessa, teksti "valiojäätelö" on muotoiltu kuin eteläinen pallon puolisko ja teksti "ingman" taas kuin pohjoinen pallonpuolisko. Mutta ovat ne kuin veljekset verissäpäin ja aseissa.

En sano etteikö uusi jääkarhulogo olisi "kiva" ja "sopiva", mutta odotin jotain muuta. Tietysti tunnistettavuus tuli säilyttää, mutta olikohan jääkarhu nyt kuitenkin melkoinen klishee? Älkää käsittäkö väärin, rakastan jääkarhuja, näen niistä unia ja aion hankkia tatuoinnin jossa on jääkarhu. Mutta tässä vastakkain asettalun aika ei selvästikään ole ohi.

Jää nähtäväksi mitä jäätelömaailmassa seuraavaksi tapahtuu, olemmehan me siitä jo valmiiksi huolissamme.

Lista syötävää Pirkanmaalta

No nyt ne sitten on tiedossa, meinaan Pirkanmaan parhaat, joita etsittiin tammikuussa. Aamulehti julkaisi listan viime perjantaina eli 26.2.

Päivitys 14.1.2011 (Listasivu on poistunut Aamulehden uusilta sivuilta, joten tässä lista kokonaisuudessaan linkkeineen jo suoritettuihin.)

1. Pippuripihvi, Bodega Salud, Tampere
2. Siivet, Captain Hook, Tampere
3. Superpihvi, Pispalan Pulteri, Tampere
4. Oriental, Aryana, Kangasala
5. Maksaa Pietarilaisittain, Coussicca, Tampere
   Ranskalainen kalakeitto, 4 Vuodenaikaa, Tampere
   Siivet, Siipiweikot, Tampere
6. Plevnan pyttipannu, Panimoravintola Plevna, Tampere
   Currywurst, Panimoravintola Plevna, Tampere
7. Currykana, Nguyen Cao Su, Tampere
   Juustohampurilainen, Pancho Villa, Tampere
8. Pyttipannu, Tillikka, Tampere
9. Tornipihvi, Soittoruokala Saha, Tampere
   Sohoburger, Gastropub Soho, Tampere
   Kääg, Nguyen Cao Su, Tampere
10. Don Ettore, Napoli, Tampere
    Finlandia-menu, Näsinneula, Tampere
    Maksapihvit, Ohranjyvä, Tampere
    Olutleipä, Astor, Tampere
    Ramen, Hanabi, Tampere
    Rullakebab, Evin, Tampere

Listasta ei ehkä paista parhaiden lähellä tuotettujen raaka-aineiden tai huippujen keittiömestarien läsnäolo, mutta siitä paistaa kuitenkin hyvä mieli ja helppo saavutettavuus. On nimittäin enemmänkin huokeahkoa mättöruokaa kuin herkkyydellä koostettua menua. Totuushan on, ettei rahaa ole aivan rajattomasti kellään ja ne "todelliset" "oikeat" ravintolat ovat harvojen herkkua; niissä ravintoloissa myös menut vaihtuvat säännöllisesti kun taas nämä mättölät harvemmin muuttavat listojaan. No, onhan listalla toki jaetulla 16. sijalla Ravintola Näsinneulan Finlandia-menu, jonka olen käynyt syömässä.

En ole hitustakaan yllättynyt voittajasta eli Bodega Saludin pippuripihvistä. En ole sitä käynyt syömässä toistaiseksi, mutta 12 vuoden Tampereella hengailuaikana olen kuullut siitä pohjattoman määrän ylistyslaulua. Näin on käynyt myös listan jaetulla 13. sijalla olevan Nguyen Cao Sunin Käägin suhteen, toistaiseksi syömättä minulta, mutta uskokaa pois, olen kuullut siitä. 20 annosta kaiken kaikkiaan, joista olen tähän saakka syönyt vain muutaman, kuten Teatteriravintola Tillikan pyttipannun ja Hanabin ramenia. City-lehden parhaissa ruokaravintoloissa olen sentään kaikissa Saludia lukuunottamatta käynyt syömässä.

Niinpä pitäisi ehkä sitten ottaa pyrkimykseksi syödä lista enemmän tai vähemmän läpi. Listalla tosin on sekä Siipiweikkojen että Hookin siivet ja ne ovat oikeastaan ainoa kynnys minulle. Edes tämä hyvin havainnollinen "kuinka syödä siipiä" -video ei helpota siipiensyöntiin liittyvää ahdistustani:


Muutaman ravintolan suhteen täytyy erikseen vähän matkustaa, mutta eiköhän matkalle Pispalan Pulteriin tai Aryanaan Kangasalle saada joku seuraksi. Saapa nähdä mistä sitä aloittaisi, ehkä Astorin olutleivästä tai Panimoravintola Plevnan pyttäristä tai currywurstista? Tai ranskalainen kalakeittolounas ravintolassa 4 Vuodenaikaa? Don Ettoren hakeminen Ristorante Napolista ei ainakaan ole hankalaa toteuttaa. Kuka lähtee kanssani Ohranjyvään maksapihville?

No, jos Tampereella tykätään mättää, niin isoista annoksista tykätään myös Turussa: "Turussa pärjää ravintoloitsijana, jos ruoka on hyvää ja annokset isoja".

Ruokaisa kesätyöloma?

Kuva: craig.camp

Kesä ja kesälomat lähestyvät kovaa vauhtia, vaikka ulos katsoessa ei välttämättä tunnukaan siltä. Toisilla on tiedossa pidemmät lomat, toisilla lyhyemmät, mutta olivat ne minkä mittaiset hyvänsä niin suunnitelmia niiden suhteen on kaikilla.

Olettaisin, että valtaosa lukijoistani on työssäkäyviä tai opiskelevat kovasti työkseen. Itse olen melkein 11 kuukautta vuodesta melko tiukasti töissä ja monesti kesälomasuunnitelmani sisältävät lähinnä nukkumista ja hyvien tyyppien kanssa hengailua. Mutta nyt olen saanut itseni kiinni aivan käsittämättömästä ajattelusta: Menisikö sitä kesälomalla töihin?

Näillä kesätöillä tarkoitan jotain ruoka-alan hommia. En siis tee työtä ruoan parissa, vaikka harrastan ja elän ruokaa - työhöni toki kyllä kuuluu toisaalla bloggaus. Eli mitä jos viettäisinkin ne vapaat viikkoni ruoka-alan parissa ja oppisin alasta enemmänkin kisälli- kuin koululaisperiaatteella. Siinä samalla oppisi nöyryyttä ruoan ja elämän suhteen melko varmasti? Ehkä löytyisi elämälle uusi suunta?

Tiedän, että kesätyöpaikkoja ja tilaisuuksia on nuorillekin liian vähän, joten ei tässä välttämättä olla niihin jäätelökioskiduuneihin tunkemassa. Tiedän myös, että kesä on kiireisin sesonki jolloin oppia eivät mestarit ehdi välttämättä välittämään. Harvat harjoittelupaikat menevät tietysti aloja opiskeleville ja näin sen pitäisi mennäkin. Mutta jossain silti lienee aikuisen tietotyöläisen mentävä aukko?

Mitä te olette mieltä, olitte sitten ruoka-alalla töissä tai ette? Jos työskentelette ruoan parissa, voisitteko kuvitella muutaman viikon opettavanne arvostusta ammattianne ja ruokaa kohtaan? Jos toimitte ihan muulla alalla, uhraisitteko vapaat hetkenne antamalla arvostusta luonnonantimille ja oppimalla uutta vieraasta alasta? Jos kiinnostuitte, mikä ruoan parissa eri toten kiinnostaisi?

Rahahan tässä tuskin liikkuisi, eikä se olisi tarkoituskaan. Jos olisi valmis siirtämään lomansa toisaalle kuin heinä-elokuuhun, voisi lähteä sadonkorjuuajaksi jonnekin ulkomaisillekin tiloille tai jotain. Tiedän ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi viinitiloilla osallistuneet sadonkorjuuseen melko lailla kesäharjoittelumielessä, ilman muuta agendaa kuin oppiminen vapaaehtoisesti. Ruoan parissa on hillittömästi duuneja, joista ammentaa. Ja on monia katoamassa olevia ammatteja, joita ei opeteta kouluissa eivätkä mestarit löydä ihmisiä joita opettaa.

Onkohan tämä nyt ihan pöljää ajattelua? Blogista, kirjasta ja elokuvasta tuttu Julie Powell otti seuraavaksi projektikseen lihanleikkuun taidon opettelemisen ja etsi itselleen täyden palvelun lihakaupan ja alkoi opetella. Tietysti siitäkin syntyi kirja: Cleaving. Pointtina siis se, että jotkut moisiin projekteihin ryhtyvät. Mutta ryhtyisitkö sinä?

PS. Muistakaahan se arvonta!

Pellavia!

Terveiset pimeyden puolelta! Nimittäin sieltä pimeiden intohimojen puolelta, sieltä missä syödään valkosuklaata, joka sisältää wasabisia kurpitsansiemeniä. Tällä kertaa se pimeä intohimoni kohdistuu belgialaisen NEWTREEn tiettyyn suklaaseen eli Alpha Pureen.

65% tummaa suklaata, paahdettuja pellavansiemeniä ja rapeaa riisiä eli eri rapsakka makuelämys. Samaisessa Alpha-sarjassa on myös maut Chili Pepper ja Thyme. Eli pohja on sama kuin Puressa, mutta toisessa on lisämausteena chiliä ja toisessa timjamia. Näitä makuvaihtoehtoja en ole kokeillut, mutta uskoisin etenkin timjamin toimivan.

Tämähän siis taitaa mennä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kategoriaan, koska omega-3:sta tehdään tässä tuotteessa numero. Omega-3:t tässä tapauksessa tulevat siis pellavansiemenistä, jotka ovat rikkaita lähteitä omegalähteitä (sekä 6 että 3). Eipä silti, NEWTREEn tuotteet taitavat kaikki yrittää olla terveyteen vaikuttavia, harmonisoivia tai jotain. Ihan sama, minä ihastuin lähinnä tämän kyseisen suklaan rapsakkuuteen ja siihen ettei sitä tarvinnut kuin pari pientä palaa tullakseen onnelliseksi.

Tämä suklaa on muuten saanut jonkin jännittävän Superior Taste Awardin. Niin on silti moni muukin tuote, kuten monet Alpro Soya -tuotteet.

PS. Tässä välissä onkin hyvä kysyä onko nepalilaisille luvassa jo paljon lukutaitoa eli miten painonhallinta etenee lukijoilla? 

Minkä ruokakirjan haluaisit?

Jos nyt voisit saada ihan minkä tahansa ruokaan tai juomaan liittyvän kirjan, mikä se olisi? Keittokirja, romaani jossa syödään tai juodaan antaumuksella, ruoanlaittotekniikan kirja, leivontakirja? Aivan mikä tahansa, mikä se olisi?

Olisiko se ehkä Top Chef - The Quickfire Cookbook eli 75 parasta reseptiä sarjan viideltä ensimmäiseltä tuotantokaudelta? Tai Ilveksen rokkimenyyt? Mad Cook, joka keskittyy Madventuresin tarinoihin maailman yrjöttävimmistä ja päräyttävimmistä keittiöistä?

Minulle se ehkä olisi Gastronomian sanakirja Kaarina Turtialta, koska epäilen sen olevan vilpittömästi yksi mielenkiintoisimmista teoksista tällä hetkellä. Mutta entä sinä, mitä ruokakirjaa sinä haluaisit päästä hiplaamaan juuri nyt?