Jounilla on kesäkeittiö Maikkarilla

Runsaan kuukauden päästä alkaa Maikkarilla eli MTV3:lla uusi ruokaohjelma nimeltä Chez Jouni. Kesätelevisiosta kuolataan siis ranskalaistuneen suomalaiskokin Jouni Törmäsen reseptien perään, paitsi että reseptit voi hankkia jo nyt kirjana!

Lupaavat, että tarjolla olisi mutkatonta ruoanlaittoa ja tuttujen ruokalajien tuunausta sekä suomalaisittain että ranskalaisittain. Sarja alkaa keskiviikkona 2. kesäkuuta kello 19:30, Salattujen Elämien paikalla siis. Ensimmäisen jakson teemana kerrotaan olevan kalan: kalakeittoa ja haukipyöryköitä. Kalakeitto jos edes näyttää tältä 4 Vuodenajan ranskalaiselta kalakeitolta, se menee kokeiluun.

No, nyt on siis Törmäsen Jounilla tv-sarja ja kirja, mutta ei ole enää omaa nimeä kantavaa Michelin-tähdelläkin palkittua ravintolaa. Ja teillä, teillä on kuukausi aikaa valmistautua tämän ohjelman alkamiseen.

Imettekö parsaa?

Säännöllisesti ravintoloiden ohi kulkevat ovat varmasti ainakin pistäneet merkille, että parsasesonki on alkanut? Minäkin kyselin jo muutama päivä sitten Facebookin puolella maistuuko Jokiksen faneille tämä sesonkiherkku ja vastaajille ainakin maistuu.

Minä avasin parsaviikot äidin kanssa Fransmannissa, kuvassa on valkosipulivoissa paistettuja etanoita rapealla briossileivällä sekä vihreää parsaa ja Dijon-persiljakastiketta ja oli aivan pöyristyttävän hyvää! Minulla ei tähän vihannekseen mitään ihan mieletöntä intohimoa ole, mutta äiti on fani ja söikin sekä alkupalaksi että pääruoaksi parsallisen annoksen; kehui kovasti sekä vihreää parsaa ja rosmariini-valkosipulivoissa marinoituja tiikeriravunpyrstöjä että haudutettua kuhaa, sahramikastiketta, vihreää parsaa, ilmakuivattua kinkkua ja kasviksia. Sanoipa saaneensa myös ideoita, minkä tuloksista ei ikinä voi tietää :P

Parsahan on siis hyvä foolihapon lähde, hyvin vähäkalorinen ja on kuulkaa rutiiniakin! Eli toisin sanoen kuuluu B-vitamiinin lähteisiin, vahvistaa verisuonten seinämiä, avittaa punasolujen muodostamisessa ja laihdutuskuuriin kannattaa sisällyttää tätä pätkää. 

Mutta mutta, joko sinä olet ehtinyt parsaviikoille? Jos olet niin mitä tuli maisteltua ja missä? Eikö maistu laisinkaan? Mitä ylipäätään olet mieltä näistä erityisesti alleviivatuista sesonkiherkuista, kohistaanko parsasta tai vaikka uusista perunoista liiaksi?

Niin ja mitä siihen parsan imemiseen tulee, ehkä se pitää vaan jättää riksulaisille...

PS. Iloisessa Keittiössä myydään parsakattiloitakin, jos kotosalla kokkailu on sinun heiniäsi eikä vielä sellaista hassun korkeaa mutta halkaisijaltaan pienoista kattilaa löydy. Jos päädyt ostoksille, kerro kassalla Jokislaisuudestasi ;)

Panimosimalla hyppy kohti vappua

Vappu on siman aikaa, mutta vaikka minulle lähetettäisiin miten paljon siman tekoon sopivaa ainesta, en sitä tee itse. Ainakaan toistaiseksi. Sen sijaan kokeilin jo etukäteen Plevnan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla pantua Panimosimaa! Itse panimoravintola Plevnassa on tullut simaa silloin tällöin nautittua, onhan kyseessä ehkä kylän kuuluisin sima, mutta nyt se on ensikertaa pullossa kauppojen hyllyillä.

4,7 volttia takaperin kierteellä, ja ihan jees perusmaku. Samanoloinen, joskin ehkä vähän kapoisampi maku kuin ravintolassa tarjoillussa simassa. Pullotuksessa tai pullossa säilymisessä on varmaan jokin kikka, joka tekee tämän tai sitten resepti on pikkiriikkisen eri? Se ja sama, kyllä tämä alas menee yhtä varmasti kuin uimahyppääjä menisi jos Tampereella olisi maikkala eli maauimala.

Ohuen ohutta suolaista

No nyt on ohuen ohuet -mantra saatu ujutettua pizza-altaaseenkin, kun Grandiosalta on tullut markkinoille "kiviuunipizzoja" tuoteperheestä Pizzeria. Kuvassa on Grandiosa Pizzeria Kinkku & Vuohenjuusto, jolla on myös kaveri Grandiosa Pizzeria Tonnikala & Katkarapu. Molemmat tulevat mustassa toooosi tyylikkäässä paketissa, joka oli täysin syy sille miksi paketti lähti mukaani kotiin.

Paistaa rysäytin pizzan Iloisen Keittiön pizzaritilällä, joka on aikas hyvä nimenomaan näiden pakastepizzojen kanssa. Ohuesta pohjasta, joka paremmin framilla seuraavassa kuvassa, tuli erittäin rapsakka mutta ei suinkaan palanut.

Tämä pizza on voimakassuolaista, se todetaan tuoteselosteessa. Tämä pizza myös maistuu siltä, että se on rehellisesti voimakassuolaista. Mikään muu ei oikeastaan maistukaan sitten, mutta toisaalta mitä minä nyt oikeastaan odotin?

Mutta pakkaus näytti niin erilaiselta kuin ne kaikki muut, ja koska olen erna (erilainen nuoriaikuinen) niin pitihän sen synkkää ulkokuorta jäädä lääppimään.

Maailmalla on jano

Tänään alkaa lukuisissa ravintoloissa kautta maan Unicefin Jano 2010 -kampanja. Tämä tarkoittaa sitä, että näissä ravintoloissa asioidessaan asiakkaalla on mahdollisuus lahjoittaa euro tai enemmän keräykseen puhtaan veden puolesta, myös lounassetelin eli lounarin ylijäämät voi lahjoittaa keräykseen vaikka se olisi vähemmän kuin euron. Kaduilla järjestetään samanaikaisesti lipaskeräys.

Keräyksen tuottoa käytetään tilanteissa, joissa Unicefilla on päävastuu vesiasiassa. Esimerkiksi Haitin katastrofin yhteydessä asia on näin.

Euro ei paljon ravintolalaskussa paina, joten 28.4.-9.5. välisenä aikana sietäisi valita kampanjassa mukana oleva ravintola. Täältä Tampereelta mukana ovat esimerkiksi Maruseki, Gastropub Soho, Masuuni, Pub Vinyyli ja monia muita useammassa hintaluokassa.

Vain vastaamalla voi voittaa vielä

Haluaisin tässä kohdassa muistuttaa, että käynnissä on kuin onkin kysymys johon vastaamalla voi voittaa arvonnan!

Edelleen on toiveena kuulla teidän suosikkiravintoloitanne ja -annoksianne omista ja vieraista kaupungeista sen Pirkanmaan Parhaat Annokset -listan henkeen. Suomessa on pilvin pimein ravintoloita, syöttölöitä, kuppiloita ja soppaloita, kerro minulle ne missä sinä tykkään syödä. Tiedä vaikka mysteeripalkinto veisi sinut syömään...

Kiitos Kulutusjuhlalle tämän arvonnan noteeraamisesta :)

Ilmaisen Tuutin Päivä 2010

Tänään on Suomessa Ben & Jerry'sin Free Cone Day eli Ilmaisen Tuutin Päivä, kuten vuonna 2008 kirjoitin. Ideana on siis, että kärsivällinen jonottaja saa ilmaisen tuutin.

Pallotavaraa jaetaan Helsingissä Kampissa, jossa on Ben & Jerry'sin jäätelökioski. Sen lisäksi kolmessa muussa kaupungissa jaetaan 'Wichejä, ja nämä kaupungit äänestettiin Facebookissa B&J's Finlandin tykkääjien kesken. Voitokkaat kolme paikkakuntaa olivat Joensuu, Turku ja tietenkin Tampere. Tsekkaa tarkat paikat tapahtumasivulta!

Free Cone Dayta on muuten ensimmäisen kerran vietetty maailmalla jo vuonna 1979 eli perinteet ovat pitkät. Ja vaikka silloin tällöin jaetaan ilmaista, tekee tämä jäätelö hullun hyvin kauppansa. Minä suuntaan katsastamaan Tampereen tilanteen vasta töiden jälkeen, toivottavasti jotain on jäljellä :P

Saataisiinpa tännekin B&J's jäätelöbaari, hyvin tänne sellainen mahtuisi.

Melkein kylmäsavulohijäätelöä

Kuva ei tällä kertaa todellakaan vastaa tuhatta sanaa, tai sitten ne tuhat sanaa ovat lähinnä kirouksia, manauksia ja armotonta valitusta siitä ettei tarkkuuden säätö puhelimessa suostunut futailemaan. No, kuva ei tee tästä ruoasta yhtään sen vähempää raportoimisen arvoista, sillä tämä on Kylmäsavulohijäätelöä.

Resepti tuli vastaan uusimmassa Oliviassa, Bonaquan ilmoituksessa ja koska äiti ei ilmeisesti havainnut rautaista sarkasmia äänessäni kun luin reseptiä ääneen, hän tosiaan lähti innolla toteuttamaan reseptiä. Totuushan on, että tämä on enemmänkin jäädyke kuin jäätelö, se ei makunsa tai koostumuksensa puolesta muistuta ihan liikaa jäätelöä. Saahan pekonistakin jäätelön aikaiseksi, mutta siinä pekonikin sokeroidaan... mitä kävisi jos sama tehtäisiin kylmäsavulohelle? Karpiksista, joita tämä resepti sisälsi, uskoisin hyvin saatavan aikaiseksi jonkin jännittävän jäätelön.

Tämä oli hyvää, jos sitä ajatteli tosiaan jäädykkeenä. Toteutimme reseptin lähes tulkoon pilkulleen, tosin kantarellien kanssa täytyi turvautua pakastettuihin ja sitten voissa paistettuihin, ei meillä rilluja kuivata vaikka monet muut sienet kuivataankin. Mutta tottakai se myydään paremmin jäätelönä, ei meillä oltaisi tavan jäädykettä lähdetty rakentamaan, eihän ;)

Suloista hunajaista kaakaota

R-A-K-A-S-T-A-N kaakaota! Ja nyt sain juodakseni aikas hyvää kaakaota. Se ei pidä sisällään chiliä eikä minttuakaan, eikä se ole valkosuklaakaakaota (joka on muuten kohtuullisen omituista). Sen sijaan se pitää sisällään Suloista Suklaata Hunajapilveltä.

En minä muuta tehnyt kuin kuumensin ihan tavallista kevytmaitoa (puoli litraa :D) ja lusikoin pari kolme ronttia teelusikallista tätä hunajakaakaovalmistetta kuumaan maitoon. Ei tässä sen kummempaa ohjetta ole. Sinne se vaan liukeni, kuumaan maitoon.

Ei mitään muuta, vain maitoa ja Suloista Suklaata. Makeus tuli Suloisen Suklaan hunajasta ja oli juuri sopivaa. Ei ollut mitään tarvetta lisätä sokeria tai jotain muuta makeutusta. Maku oli pehmoinen ja kiva, ei laisinkaan häijyä tai tunkkainen.

Hunajapilvi on toiminut vuodesta 2006 ja löytyypä myös blogi. Tuotteita voi ostaa heidän verkkokaupastaan tai tehdä niinkuin minä ja poiketa Ahlmannin tilapuodissa. Hankin samalla reissulla myös toista Hunajapilven tuotetta, Puhdin palauttajaa eli hunajanokkostuotetta. Sitä muuten hieroin nieriän pintaan ennen paistamista. Ja voi poijjaat! Siinä se karamellisoitui ja oli hyvvää!

Tähän tuotteeseen on helppo rakastua.

Yksi tapa toimia jättikatkaravunpyrstöjen kanssa

Äyriäiset on erittäin lähellä mielihalujeni napakymppiä, etenkin katkaravut. Jokapäiväiseen leipään on muutamia ihmisiä päätynyt pää täynnä kysymyksiä jättikatkarapujen valmistamistamisesta. Siispä pistän yhden niistä tavoista, ohjeen kuinka minä niitä valmistan.

Kuinka toimia jättikatkaravun pyrstöjen kanssa:

1. Osta aina pakastettuja kuorimattomia raakoja pyrstöjä (eivät ne sulat ole tuoreita, vaan sulatettuja ja raaka pyrstö on läpikuultava, ei vaaleanpunainen)
2. Sulata pyrstöt kylmässä vedessä, pyrstöt pussissa ja pussi vedessä
3. Kuori pyrstöt niiden ollessa lähes sulia, poista samalla suoli eli se musta juova täynnä kuonaa (voit suolen poistossa käyttää veitseä apuna)
4. Taputtele talouspaperilla tai puhtaalla keittiöpyyhkeellä kosteat sulat pyrstöt jotakuinkin kuiviksi
5. Kuumenna pannu hyvin kuumaksi ja lisää öljyä (avokadoöljy toimii tässäkin)
6. Jos haluat käyttää valkosipulia, lisää se öljyyn ja kuullota 30 sekuntia yhdessä valitsemiesi mausteiden kanssa (kuvassa esimerkiksi Santa Maria More Teriyaki joka toimi erinomaisesti)
7. Lisää katkaravut ja paista kaikessa rauhassa yhtä puolta kunnes se on vaaleanpunainen, käännä ja jatka paistamista vielä hetki niin, että pyrstöt eivät enää ole läpikuultavia vaan kauniin vaaleanpunaisia (varo, katkaravut ovat herkkiä ylikypsymään) 
8. Jos epäilet kypsyyttä, ota yksi pyrstöistä ja halkaise. Jos sisus ei ole läpikuultavan oloinen, ravut ovat valmiit, poista ne välittömästi levyltä!
9. Syö parempiin suihin

Tärkeimmät pointit ovat ehdottomasti suolen poistaminen ja se ettei rapu jää raa'aksi muttei myöskään kypsy liikaa. Kyse on muutamasta minuutista, 2-4 minuuttia tahtoo riittää riittävän kuumalla pannulla isommallekin pyrstölle. Älä syö kuoria. Niin ja jos käsissäsi on purkki tai pussi jo valmiiksi kypsytettyjä pyrstöjä, siis vaaleanpunaisia kaarelle kiertyneitä tapauksia, voit syödä ne sellaisenaan tai TODELLA PIKAISESTI lämmittää vaikka heittämällä aivan viime sekunneilla osaksi kastiketta tai muuta sellaista.

Sisäistä pyrstöt vaikka pastan kanssa tai sellaisenaan, dippaa niitä johonkin herkulliseen dippiin tai jotain. Kyllä sinä keksit kuinka tämän herkun syödä :)

Kevyesti ätläkkää siideriä

Vannon, että uteliaisuus vielä jonain päivänä tekee tästä mustaankin pukeutuvasta paksusta kissasta vainaan. Menin nimittäin uteliaisuudesta ja pöljyyksissäni maistamaan Olvin uusia kevytsiidereitä, vaikka hyvin tiedän ja olen tiettäväksi tehnyt, että vihaan kotimaisia siiderinlitkuja ja kevyinä ne etenkin ovat myrkkyä.

Minulla ei ole mitään hyvää syytä miksi tähän yritykseen erehdyin, mutta täytyy sanoa pullojen muodon olevan kiehtova ja koska pullot ovat vihreitä, niistä saisi vinkeän joulukuusen jos oikein alkaisi ryyppäämään. Mutta ei tuota lientä kestä juoda niin paljon. Toisessa pullossa on siis OLVI Mansikka-Raparperi Kevytsiideri ja toisessa OLVI Omena-Päärynä Kevytsiideri. Molempien kohdalla teki mieli kiittää kaloista ja jättää tämä kapinen planeetta taakseni.

Mutta hei, maku tulee aidoista marjoista ja hedelmistä, vain luontaisia aromeja ja sitä rataa! Eikö ole hienoa? En vaan voi tykätä tällaisesta. En vaan voi. Minulle tämän luvattu raikas maku oli ätläkkä ja tunkkainen.

Ja siltä varalta, että kaloista kiittämisen kohdalla tipahditte kärryiltä:

Riisipallojen lyhyt oppimäärä

Joku siellä toisten ruutujen takana on päätynyt Jokikseen kysyen miten tehdään riisipalloja ja mikäs ihme se nyt sitten on, sillä onhan kaiken maailman riisipalloista Jokiksessa lista ja niistä onigireja on tehtykin. Ajattelin, että annan teille kuvallisen ohjeen kuinka minä onigireja teen.

Keitä riisi eli valmista gohan (keitetty riisi). Minä käytän Risellan puuroriisiä, mitä sitä hienostelemaan kalliimmalla riisillä.

Varaa itsellesi muutama kahvikuppi, suosittelen lämmöllä pyöreähköjä kahvikuppeja kuten nyt esimerkiksi Arabian 24h kahvikuppia. Jaa niihin tasaisesti riisiä.

Paina sormellasi täytettä (esim. grillattua lohta tai kirjolohenmätiä) riisin keskustaan.

Kastele kätesi vedellä ja ota riisi täytteineen kupista käteesi, muotoile kevyesti painamalla pallon muoton - aivan kuin tekisit lumipalloa. Muoto voi toki olla muukin kuin pallo, mutta se lienee helpoin. (Jos sinulla on vaikeuksia saada riisi kupista käteesi, voit myös vuorata kupin tuorekelmulla ja muotoilla pallon ensin kelmun sisällä.)

Suolaa kätesi kevyesti ja painele suolatuin käsin palloa vielä kertaalleen. Toista 4 edellistä vaihetta koko riisimäärän kanssa. (Ennen suolausta, poista kelmu ;))

Koristele riisipallot norilevällä kiertämällä palanen sitä pallon ympärille. Voit myös kierittää pallon vaikkapa sesaminsiemenissä tms.

Näin minä teen maukkaita riisipalloja ja ei, minulla ei ole hajuakaan onko tämä millään muotoa se oikea metodi. Lempitäytteeni on hiillostettu lohi ja kirjolohenmäti yhdessä, mutta tätä kirjoittaessa mieleni halajaa avokadolla, surimilla ja majoneesilla täytettyjä palleroita.

Mikään ei estä käyttämästä suolana jotain maustettua suolaa, joita voit ostaa esimerkiksi appelsiininmakuisena Keittiöelämästä tai muista erikoisliikkeistä tai hyvin varustelluista ruokakaupoista. Japanilaisilla on varmaan omien riisipallojensa kanssa jotain tiukkoja sääntöjä, mutta hei tuskinpa mikään onigiripoliisi iskee keittiöösi jos vähän villiinnyt ja täytät pallerot juuri sillä millä haluat ja pyörittelet ne missä ikinä! Mikään ei estä tekemästä makeahkoja riisipalloja tällä metodilla.

Ja nyt on sitten Ihanaa?

Kusti polki minulle ja varmasti muutamille muillekin ruokabloggaajille tällaisen tuotepaketin, joka sisälsi Ihana-vettä. Eli toisin sanoen siis valmistaja OPP Finland Oy lähestyi näyttääkseen uutta konseptiaan Labelzinea™ joka on aikakauslehti pullon etiketissä.

No, sen jälkeen kun selvisin ihmettelemästä paketin sisältöä, tein Facebook Sivulle pienen videopätkän...



Että sellaista, en ole ihan vakuuttunut pullovedestä tai minilehdistä. Mutta reiluuden nimissä kerrottakoon vielä tässä yhteydessä, että vesi tulee Pohjanmaalta, lienee siis Finn Springiä. Makuja on Ihanassa kolme, tavan lähdevesi, hiilihapotettu ja niiden lisäksi appelsiininmakuisena. Lapsille suunnattu Hokkuspokkus taas maistuu vadelmalta ja pullon korkissa on sellainen tietynlainen mekanismi, mikä sen nimi nyt sitten ikinä onkaan. Minusta vesi ei ollut järin raikasta.

Keskusteltiin tästä töissä ja tultiin siihen tulokseen, että ei itseasiassa olisi pässimpää jos aikuisillekin suunnattaisiin tehtävävihkoa niinkuin lapsille. Sudokuja ja muita pähkinöitä sisältävä vihko voisi hyvinkin upota kuin häkä matkaajiin, vai mitä mieltä olette? Sen sijaan, että tankkaisi minivihkollisen "kumpi julkkislookki on lukijoiden mielestä vetävämpi" -tyylistä hapatusta... ai miten niin olen liian vastarannan kiiski?

No mutta joo, tällaista on siis kaupan vähintäänkin pikapuoliin. Annaa, Cosmopolitania, Dekoa, Kotilääkäriä, Kotivinkkiä, Matkaopasta, Muotimaailmaa, Painonvartijoita, Stara.fi:tä, Sportia, Talo & Kotia... näin aluksi.

Maustettuja keksejä kaikenmaailman juustoille

Kuten viime viikolla kerroin, löysin sellaisen puodin kuin Mama's Corner ja ostin sieltä The Fine Cheese Co.'n keksejä juustolle. Tässä kuvissa on sellerikeksejä eli Celery Crackers, joita suositellaan käytettäväksi nimenomaan sinihomejuuston kanssa. Toiset valitsemani keksit ovat oliiviöljy & merisuola eli Extra Virgin Olive Oil And Sea Salt Crackers, ja ne kehoitetaan parittamaan parmesaanin ja pecorinon kanssa.

On sitä tottakai ennenkin tullut vastaan juustolle tarkoitettuja keksejä, mutta nyt on ensimmäinen kerta kun paketti pitää tosisuosituksen juustosta jota herkutella keksien kanssa. Valitsin ranskalaista Bleu D'Auvergnea sinihomejuustoksi ja koska en vaan pystynyt olemaan syömättä kotimaista Kyyttö-Juhanaa, lykkäsin sitäkin lautaselle. Molemmat toimivat sellerikeksien kanssa melkoisen kivasti.

Eli siis sellerikeksit (vehnäsellaiset) toimivat mukavasti homejuuston kanssa. Eihän siihen juuri tätä tiettyä tuotetta välttämättä tarvita, suolaisia keksejä jotka on maustettu sellerinsiemenillä. Siitä vaan itse leivoskelemaan. Sellerikekseissä on rapsiöljyä, kuhan taas noissa toisissa on tosiaan nimensä mukaisesti oliiviöljyä. Molemmat ovat aivan hyvin kotona toteutettavissa. Näppärältä ihmiseltä onnistuvat varmasti myös viikunakeksit lampaanmaitojuustolle, rosmariinikeksit pehmeille herkille juustoille, ruohosipulikeksit briejuustoille, basilikakeksit sveitsiläisille, chilikeksit cheddareille ja fenkolikeksit pestyille juustoille.

Täytyy myöntää, että minuun vetosi Mama's Cornerin hyllyssä valkoinen pakkaus jonka yhteen kylkeen on piirretty juusto, toisella kyljellä on keksit maustaneen kasvin kuva ja kolmannella kyljellä kuva keksistä itsestään. Sieviä pakkauksia, vetosivat tähän visualistiin.

Omenainen kesä tulee kylään

Kaikki ravintolat eivät todellakaan tarjoile aitosiidereitä, joihin minun valintani kallistuu mitä siidereihin tulee. Yksi tällainen ravintoloiden klusteri löytyy lapsuuden kotikaupungistani Harjavallasta. En siis ollut iäisyyksiin juonut siellä siideriä, vaikka baarissa olisin käynytkin. Kunnes ystäväni, baaritiskin työpuolella aikaansa tappava Anu ilmaisi, että ehkä haluaisin sittenkin kokeilla siideriä taas. Sitten hän asetti eteeni tiskille Carlsbergin Somersbyn.

Eihän se tietenkään ole yhtä heviä kuin ranskalaiset tai englantilaiset aitosiiderit, joihin makuni on tottunut. Mutta ei se ole myöskään samanlaista makeutusainelitkua kuin monet kotimaiset niin kutsutut siiderit. Se ei sisällä keinotekoisia väri- tai makeutusaineita, ehtaa sokeria ja aromeja kylläkin. Raikas ja leppoisa kokemus.

Olen toistaiseksi kokeillut vain Somersby Apple Cideria eli omenasiideriä. Tarjolla kauppojen hyllyissä pitäisi olla myös tölkkituotteina Somersby Pear Lite ja karpalonmakuisnen Somersby Cranberry, niiden suhteen en ole juuri ollenkaan kiinnostunut.

Tällaisen sivuaskeleen otin aitosiiderien viitoittamalta tieltä, enkä kadu pätkääkään. Oli erittäin hyvä sivuaskel. Sitä paitsi 33 cl on sellainen sopiva annos, ei makeaa mahantäydeltä!

Superpihvi ei ole kiveä

Tässä ystävät hyvät on Superpihvi Pispalan Pulterista. Se on TOP 3:ssa Pirkanmaan parhaat annokset -listalla, nimenomaan sijalla 3. Oikeastaan kaikissa tämän postauksen kuvissa on Superpihvi, vain hieman erilaisin valinnoin. Superpihvi nimittäin tilataan rasti ruutuun -menetelmällä, vähän niinkuin muinoin el Torossa.

Superpihvin valitseminen alkaa sen koosta, kokoja on kolme 150 grammasta 275 grammaan asti. Ylimmässä ja alimmassa kuvassa on 200 grammainen, keskimmäisessä kuvassa pienin eli 150 grammainen pihvi. Sitten valitaan halutaanko pihvi superkastikkeella vai ilman. Superkastike osoittautui punaviinipohjaiseksi happamahkoksi kastikkeeksi, joka ei aivan allekirjoittaneen makuun ole. Tämän jälkeen valitaan kypsyysaste normaalin ja hyvin kypsän väliltä, normaali oli juuri täydellinen! Lopulta valitaan halutessa maustevoi persilja-, valkosipuli- ja rosépippurivoin väliltä. Ja mitä isompi pihvi, sitä suurempi kiekko voita.

Toki pihvin kanssa on valittavissa myös lisukkeita, erilaisia ja erihintaisia kasviksia sekä erilaisia perunoita. Kukin lisävalinta on hinnoiteltu erikseen, minun valitsemani herkkusienet sekä paistetut perunat toivat kumpainenkin 2,20 € lisää 200 gramman pihvin 17 euron hintaan. Porkkanaa, kukkakaalia ynnä muuta tulee kylkiäisenä ilmeisesti automaattisesti.

Annos ei ole muuten millään muotoa pieni! On erittäin hyvin ruokittu olo jälkeenpäin. Näkyi menevän muihin pöytiin myös muita annoksia, joilla oli komeasti kokoa.

Palvelu oli reipasta ja rentoa, kiireetöntä ja omalla tavallaan karismaattista yhtä aikaa. Selvästi omanlaisensa tunnelma, hyvä tunnelma. Konstailematonta pispalalaista mentaliteettia aivan selvästi.

Pulteriin on Tampereen keskustasta pikkuisen matkaa, mutta monta monituista nysselinjaa (linja-autolinjaa ulkomaaksi) ajaa siitä ohi. Hyppää pois Rajaportin pysäkillä ja jatka hetken matkaa kävellen. Huomatkaa, että keittiö on arkisin auki vain kello 16 asti, lauantaisin kello 18 asti sekä sunnuntaisin keittiön väki alkaa valmistautua kotiin lähtöön kello 19.

Niin ja pulteri tarkoittaa muuten isohkoa pyöreää kiveä.

Kasvua kohinalla

Kun pistin pystyyn sen ZENGROW™ Pöytäpuutarhan ja aavistuksen myöhemmin käynnistin sen 7. huhtikuuta lupasin raportteja edistymisestä. No, tätä kirjoittaessa laite on pöhissyt 10 päivää.

Viidessä kuudesta ruukusta on täysi tohina päällä, yksi ei taida edes syttyä toimintaan, syytän siementä en suinkana laitetta. Valitsin nyt kuvia pinaattikiinankaalista eli pak-choista ja ruohosipulista, pak-choi (ylempänä) on osoittanut ehdottomasti suurinta innostusta. Ensimmäinen kuvasarjan kuva on 8. huhtikuuta otettu, seuraava kaksi päivää myöhemmin ja kolmas on palanen päivältä 17. huhtikuuta. Kurottelee jo 6 senttiä kasvatuspohjasta! Kovaa vauhtia sitä ottaa kiinni vesikrassi, josta en nyt ottanut kuvia.

Ruohosipuli antoi odottaa itseään kauemmin ja antoi näytteen itsestään vasta 14. päivä. Samoin tekivät kaksi basilikaa sen rinnalla. Ruohosipulia en ole koskaan ennen tosissani koetellutkaan, joten sen jännittävä maailmaanpulpahdustapa aiheuttaa minusta hysteeristä hihittelyä. Sehän tulee kylki edellä maailmaan! Kuvat ovat kehityksestä päivän välein.

Eli koko ajan tapahtuu, pitäisi vähän harventaa noita rehottavia tapauksia ja kasviravinnetta saa ruveta käyttämään ihan näillä näppäimillä! Pikapuoliin päästään syömään.

Voittajan on helppo pitää viineistä kirjaa

Tällainen kirja lähti edelliselle arvontavoittajalla Liisille, kun hänelle arpa napsahti aiheenantoarvonnassa.

Kyseessä on legendaarinen Moleskinen muistikirja, aivan uutta Passions-sarjaa. Liis saa nimenomaan viineihin keskittyvän Wine Journalin, mutta itselleni olen hankkinut Wine Journalin lisäksi myös Recipe Journalin ja Book Journalin. Niissä lepäävät minun intohimoni, passioni.

Kyseessä ei siis missään nimessä ole blanko päiväkirja, vaan kyse on vähän niinkuin viinien tai reseptien ystäväkirjasta. Valmiita kohtia täytettäväksi, kirjassa on osiot erikseen eri viinisorteille kuten nyt vaikka punaviineille. Reseptikirjassa jako taas menee alkupaloista cocktaileihin.

Ihania kirjasia, toivottavasti Liis tykkää omastaan. Olettaen, että posti saa sen sujuvasti perille. Sen sijaan sitä, mikä seuraavassa arvonnassa on voittona, en vielä paljasta. Ei auta kuin osallistua!

Niin ja itselleen Moleskine Passions -muistikirjoja voi tilata vaikka Amazonilta :)

Maukas mutta aavistuksen mauton

Johan nyt on, Tampereen ruokakartalle on pöllähtänyt kevään korvalla vaikka mitä! Nytkin sattumalta bongasin Verkatehtaankadulta uuden tuttavuuden nimeltä Delicioso! Se löytyy tutuilta nurkilta, lähes Wokwokin naapurista. Oven takaa löytyi pinkki ja musta pikkuinen ruokapaikka - hyvin pikkuinen, asiakaspaikkoja muistaakseni reipas kourallinen.

Tilattavana oli amerikkalaisia pannukakkuja, salaatteja, keittoa, wrappeja, bageleita ja toasteja. Juomista löytyi eri sorttisia kahveja sekä virvoitusjuomia ameriikan malliin, esimerkiksi Snapplea ryystettiin yhdessä pöydässä. Olettaisin, että lounasaikaan take away on varteenotettavin ratkaisu ja lounasaikaan nimenomaan tähdätään, sillä aukioloajat eivät ole erityisen pitkät, arkisin ovet sulkeutuvat kello 17 ja lauantaina kello 15. Ovet ovat ensimmäisen kerran avautuneet muuten 12. maaliskuuta, että olin melko nopea liikkeissäni kun onnistuin löytämään sattumalta tieni paikalle alle viikossa ;)

Minä valitsin amerikkalaisia pannukakkuja vaahterasiirapilla ja sainkin melkoisen vauhdikkaasti kolmen pannukakun nipun, joka uiskenteli ihanassa siirappilammessa. Näin kun pannukakut paistettiin ja tuoksu oli ihanainen. Ei siis kertakaikkiaan mitään valittamista ja palaan suklaapannukakkujen maistoon aivan takuulla. Mitä juttuun muuten tulee, eiköhän se siitä vakiinnu ja osu kohdilleen. Palvelu on ainakin ystävällistä.

Sisustuksesta on sanottava, etten kuuna kullan valkeana olisi päätynyt samoihin valintoihin vaikka saman ruokakonseptin olisinkin valinnut. Pari peilipalloa ja muoviblingbling kelloon liimattuna oli vähän kulmia kohottavaa, eivätkä paikan värit ihan aja kivaa, hyvää syömistunnelmaa. Eikä tarkoitukseni ole aiheuttaa minkään valtakunnan mielipahaa, väreillä ja visuaalisilla elementeillä on usein tapana vaikuttaa minuun voimakkaasti.

Herkkuja Koskarin nurkasta

Näkevät silmät on sellaiset jutut, että niitä kannattaa pitää auki. Jotta näkis juttuja. Minä nimittäin onnistuin näkemään Koskikeskuksen Miinusviirus-mainoksessa oliiviöljyisen kohdan jostain Mama's Cornerista ja heti heräsi kysymys: mikäs se sellainen Mama's Corner sitten on?

No sehän ei selvinnyt millään muulla kuin menemällä Koskikeskukseen ja en minä nyt todellakaan malttanut odottaa, että halvennushullutus Miinusviirus olisi ohi. Lähdin siis soitellen sotaan ja uskaltauduin ruuhkaan. Ja sieltä se löytyi, Koskikeskuksen McDonald'sin vierestä ja se osoittautui sitten herkkukaupaksi.

Niin, siis herkkukauppa. Hyllyjen sisällöstä saattaisin päätellä, että konseptissa on omat lähtökohtansa luomussa, lähituotteissa ja allergisten huomioonotossa. Joukosta löytyi sekä minulle uusia tuotteita, että tuttujakin: esimerkiksi alkoholittoman kuohuvan perässä kannattaa mennä Mama's Corneriin. Minä poistin valikoimasta mukaani Joswolan Viettelystä eli horsmankukkajuomaa, jota kehoitettiin laimentamaan vichyllä. Sen lisäksi mukaani lähti The Fine Cheese Co.'n keksejä juustolle, kahta sorttia: toinen sinihomejuustolle ja toinen parmesaani- tai pecorinojuustolle. Unohtamatta tietenkään DeliDelin maahantuomaa Morellin Fungo Porcino -pastaa. Ja joukossa olisi ollut vaikka mitä muutakin, mikä olisi näyttänyt syötävän hyvältä.

Putiikki on ollut auki maaliskuun alusta, kertoo Pirkanmaan Sanomat kainaloisessaan. Toivottavasti saavat pikaisesti nettipresenssin kuntoon, jotta kuullaan uutuustuotteista joita kuulemma on valikoimaan tulossa. Palvelu oli ainakin heti hyvin ihanaa ja ystävällistä, maistiaisiakin oli tarjolla :)

Minttu ja suklaa tapasivat olla hyviä yhdessä

Makeista leivonnaisista puheenollen, Frödingeltä on tullut uusi pakastekakku ja pitihän se nyt sitten saman tien maistella.

Kyseessä on minttusuklaakakku ja pelkästään raaka-ainestensa puolesta sen pitäisi olla haastaja saman firman mutakakulle, mutta ollakseni täysin rehellinen, se ei kuuna kullan valkeana pärjää tuolle mutakakulle. Olen saanut huikeasti parempiakin teollisen oloisia minttusuklaajuttuja, vaikka ei tämä siis mitenkään huonoimmasta päästä ole. Tämä vaan oli jotenkin kuivaa, aivan liian vähän minttuista ja ihan liian tylsää. Käteni tarttuu vaan jatkossakin mutakakkurasiaan todennäköisemmin kuin tähän.

Idea on hyvä, toteutus ei toimi. Kiitos ja anteeksi.

Vähän epäilyttää myös Almondyn uutuus jonka bongasin pakastealtaasta, vaan en siihen vielä sijoittanut.

Pitkoa putkena

Sanotaan, että miehillä on korvien välissä putkiaivot. Minulla on korvien välissä hienot aivot, mutta sitä korvien väliä pitää vähän tarkkailla. Tampereen Tammelantorilta voi ostaa korvien välin tsekkausreissulla (tai ihan millä tahansa reissulla) Putkipitkoa, perinteistä unkarilaista pitkoa hivenen suomalaiseen pullamakuun muokattuna.

Runsaan kuukauden Tammelantorilla on ollut pieni vaunu, jossa Unkarista Suomeen muuttanut Beata Szamosi ystävänsä Peter Pazmandin kanssa paistaa putken mallista pullapitkoa. Siis onttoa putkea, kuten eilen Facebookiin postaamastani spoilerikuvasta voi päätellä. Aamusella yhdeksän aikaan ei kojun edessä vielä istunut ketään, mutta kuulemma kauppa on käynyt pääsiäisen jälkeistä viikkoa lukuunottamatta hienosti. Aamulehden Moro-liitekin on putkipitko-asiaa kosketellut.

Putkipitko on oikealta nimeltään ilmeisesti Kürtőskalács ja tunnetaan englanniksi nimellä Chimney Cake. Käytännössä melko ohutta pullataikinanauhaa kiedotaan sylinterin ympärille ja paistetaan. Tämän leivonnaisen juuret ovat Transylvaniassa ja minusta sen idea aavistuksen muistuttaa ehkä tikkupullaa, vai mitä olette mieltä? Ilmeisesti nimittäin se sylinteri, jonka ympärille taikinanauha kiedotaan, on puinen ja tapana on paistaa ne avotulella. Tammelantorin putkipitkokiskassa tuskin ihan avotulta on, mutta perinteisesti ajatellen...

Miltä se sitten maistui? Valitsin useammasta makuvaihtoehdosta niitä joita aamulla oli tarjolla, kanelisokerilla päällystetyn putken sekä mantelilla päällystetyn putken. Kanelisokerisen söimme töissä yhdessä ja Kirsi sanoi sitä huippuhyväksi, Antista se muistutti donitsin makua. Minusta se oli vaan ihan pöljän hyvää pullaksi. Kirsi jo suunnitteli täyttävänsä putkea esikoisensa synttäreille.

Tervetullut uutuus Tampereen erikoisuuksien tarjontaan. Vapun jälkeen tulee koju Laukontorille kesäksi. On sitten töistä Kuninkaankadulta lyhyempi matka hakemaan kokeiltavaksi niitä loppuja makuja, joukossa taisi olla esimerkiksi kookos.

Wheatyn nakki napsahtaa

Nakki on minusta melko outo konsepti, mutta prinssinakeista tykkään. On niidenkin konsepti outo, mutta jotenkin ne vaan on helpommin sisäistettävissä kuin nakitnakit. Oli miten oli, piti kokeilla prinssiversioita vegeinä, kun niitä kerran tuli vastaan.

Wheatyn tuotteita on ilmaantunut lähikauppaani, joka edelleen on Stockmann ja ensimmäisenä halusin kokeilla nimenomaan oudon konseptin nakkaroita eli Pikkupojan nakkeja. En voi ymmärtää tuota nimeämispäätöstä, mutta nimestä huolimatta pannulla pienessä rasvassa paistettuina niihin muodostui juuri sellainen napakka rapsakka kuori joka napsahti leikatessa. Koostumuskin oli nakkimainen, eikä maku järin kaukana ole tavan prinssinakkaroista.

Luomutuote muuten, ei tosin kotimainen joten... eikä sovi soija- tai selleriallergisille. Ihan ookoo kokemukseksi, mutta ei näihin mitään hillitöntä himoa herännyt.

Tässä kohtaa varmaan taas alkaa mietiskely miksi vegeruoka täytyy pukea liharuoan muotoon. Yksinkertaisesti siksi, että makkaran muoto toimii.

Ennakoin jäätelökesää italialaisittain

Jäätelökesä on hyvinkin alkanut ja poikkesin nautiskelemassa kesän ensimmäisen kiskajäätelön siellä missä aiemminkin olen sen tehnyt. Gelateria Italiana löytyy edelleen Frenckellin aukion tuntumasta The Grillin naapurista.

Tämä Finlaysonin alueella sijaitseva jäätelökioski on avoinna ympäri vuoden, kun taas käsittääkseni vain kesäaikaan sillä on sisaruspuoti Ratinan laiturilla stadionin tuntumassa (kun bongaat tänä kesänä jäätelökiskan, merkitse se kartalle!). Oli miten oli, nyt kävin Finlaysonilla fiilistelemässä tilannetta ja niin siellä oli muitakin. Jonoa oli tasaiseen tahtiin.

Ensimmäinen huomion arvoinen asia on se, että kioskissa paistetaan vohvelit itse. Koko ajan on kaksi vohvelirautaa pöhisemässä, 19 sekuntia taikinaa paistettiin ellen väärin nähnyt ja sitten pyöräytetään tämän näköisellä värkillä ne tötteröiksi. Aivan erisorttinen makuelämys muuten kuin nuo karmaisevat pahvivohvelit mitä tavan jäätelökioskeissa on ja päihittää kirkkain lukemin myös ne "aitovohvelit".

24 makua joista valita, minä taivuin tällä kertaa American Cake -makuun, koska jollain tasolla oletin sen maistuvan kakkutaikinalta ja ehkä se siltä maistuikin. Joukossa oli sekä tavanomaisia että vähemmän tavanomaisia makuja, minua ennen valittiin jännittävän intensiivisen ruskeaa lakritsia esimerkiksi. Monet tykkäävät lakritsijäätelöstä. Jäätelöä ei suinkaan myydä pallotavarana, vaan se annostellaan italialaiseen tyyliin lastalla. Siten se myös täyttää vohvelin huomattavasti paremmin kuin pallojäätelö. Ja on se vaan jotenkin parempaakin jäätelöksi, italialaiset hanskaa sen homman. Ja kuten tiedätte, olen makuvariaatioiden suuri suosija, vähän muutakin kuin mansikkaa pliis ;)

Kun nyt tämän innoittamana lähdet tsekkaamaan mitä ihanaa tuolla on, ota käteistä mukaan sillä se on ainoa rahan muoto jonka kelpuuttavat. Yhtä makua sai ruhtinaallisesti alle kolmen euron. Tarjoaisin kuvan, ellei tarkennus olisi auringossa mennyt totaalisen pieleen. Hyvällä tsägällä bongaat Heikki Kinnusen, epäilen hänen olevan The Grillin kantapeikko :)

Ohranjyvässä maksaa

Piti mennä Pispalaan, sitten ottikin ohranjyvä! Toisin sanoen tuli suoritettua jälleen sijaa 16. Pirkanmaan parhaiden annosten listalta, tällä kertaa vuorossa olivat Ohranjyvän maksapihvit. Tällä kertaa oli ystävän seurassa, kiitos Marille kivasta illasta!

Aivan pimeän hyvää palvelua Ohranjyvässä! Niin huippua, tosin tupa ei ollut täynnä joten aikaa oikeastikin liikeni meille. En tullut tarjoilijan nimeä kysyneeksi, mutta mahtavan mukava mieshenkilö. Olin ensikertaa Ohranjyvässä ja rehellisyyden nimissä olin kuvitellut sen kulmakuppilaksi jonka ravintoloisuus olisi vähäistä, mutta olin väärässä. Ovesta tullessa on toki baari, mutta takatiloissa on viihtyvä pieni gastropubimainen ravintolapuoli.

Entä ne maksapihvit sitten? Otimme molemmat moisen annoksen oletuslisukkeella eli pottuvoilla, joka myös perunamuusina tunnetaan. Maksa oli juuri täydellistä ja se lekotteli ihan mielettömän hyvässä soosissa, joskin soosia olisi voinut pannussa olla hieman vähemmän, ei aivan piripintaan. Hyvää oli myös pottuvoi ja ohessa tarjoillut kasvikset olivat kivan napakoita. Ai niin, ennen tätä annosta tuotiin pieni alkusalaatti, mallia perus.

Pieksi selkeästi samalle sijalle sijoittuneen Don Ettore -pizzan ja on enemmän minun juttuni kuin liemisä ramen. Tältä samalta sijalta on vielä kokematta Astorin Olutleipä ja Evinin Rullakebab, sekä periaatteessa Näsinneulan Finlandia-menu (sen kohdalla olen päättänyt mennä listan puitteissa syömään sen toista kertaa, kuhan Elisa palaa Suomeen).

Menkää Ohranjyvään, Mauno Ahonenkin menee.

Parasta ruokaa sinun mielestäsi?

Mikä sinun on sinun suosikkiravintolasi kotikaupungissasi ja muissa kaupungeissa joissa säännöllisesti hengailet? Entä se suosikkiannoksesi? Kootaan yhdessä listaa hyvästä ruoasta, taidanpa arpoa jotakin kivaa osallistuvien kesken.

Kuva: wili_hybrid

Nyt kun käyn läpi sitä Pirkanmaan parhaiden listaa pikkuhiljaa ja arvonnassa annettiin aihetoiveena omaa listani näistä parhaista, niin minua kiinnostaa kerätä myös listaa lukijoideni suosikeista. Tiedä vaikka söisin itseni tästäkin syntyvän listan lävitse, ainakin se on todennäköisempää kuin Suomen Parhaat Ravintolat -kirjan ravintoloiden läpikäyminen. Vaikkakin moni ravintola on siitäkin kirjasta koettuna, niin ei lähellekään kaikki.

Mutta siis, kertokaa rakkaat lukijat, missä te kodin lisäksi tosissaan tykkäätte syödä. Nyt ei ole kyse haaveiden ravintolaillallisista, vaan ihan niistä hyviksi ellei jopa erinomaisiksi todetuista annoksista ja ravintoloista. Myös pieni perustelu olisi kiva :) Osaisin arvostaa myös sitä, että kerrotte ravintolan OIKEAN nimen sen kansankielisen lisäksi. Monellekkohan ei-tamperelaiselle Pikkukiinalainenkaan sanoo yhtään mitään?

Sanotaan vaikka, että yksi ravintola ja yksi annos (suosikkiannoksen ei tarvitse olla suosikkiravintolasta, ne voivat todellakin olla eri) kaupunkia kohden yhdeltä lukijalta, kaupunkien määrää en rajaa kuhan ne ovat Suomessa. Ne jotka vastaavat 21.5.2010 11:58 mennessä tämän postauksen kommenteissa, osallistuvat mysteeripaketin arvontaan. Anonyymit ottakoon jälleen käyttöön nimimerkin, jotta olette erotettavissa toisistanne. Osallistumisjärjestyksessä saatte numeroidun arvan ja lahjomaton Random.org hoitaa arpomisen sitten toukokuussa.

PS. Onnittelut kanssabloggaajalle Hanna Jensenille Vuoden 2009 freelancejournalistiksi valinnasta!

PPS. Oli lakon tilanne mikä hyvänsä, niin lapsi on terve kun se leikkii ja lakkovahdinkin pitää syödä.

Stressivapaata tomaattikastiketta

Elintarvikeala voi olla lakossa ja aiheuttaa paniikkia, mutta koska minä olen hamsteroinut varastoihini vaikka mitä jo aikaisemmin, minun puolestani saa mennä kuljetusalakin lakkoon. Minä saan itseni jokusen tovin ruokittua kuiva-ainekaappini, jääkaappini ja pakastimeni sekä tulevien kasvien avulla.

Paras ruoka on varsin stressivapaata ja stressivapaata oli tämäkin pasta, kun otin vähän tomaattia tölkistä ja muita aineksia varastoistani.

Quinoapastaa pikaisella tomaattisoosilla

1 tlk Muttin kuorittuja kirsikkatomaatteja (Mutti Pomodorini di Collina)
3 valkosipulinkynttä
2 pientä shalottisipulia
10 mantelitäytteistä vihreää oliivia
1-2 tl kuivia yrttejä
1 tl Mutti Le Verdurine -tahnaa
suolaa
mustapippuria
pinjansiemeniä
avokadoöljyä

quinoapastaa

Kuori ja viipaloi sipuli, kuori valkosipulit ja iske puukon lappeella rikki. Viipaloi oliivit. Valuta kirsikkatomaateista mehu johonkin kulhoon, älä vain heitä sitä pois!

Kuumenna öljyä pannulla, kuullota sipuleita ja valkosipulia. Lisää mukaan kuivat yrtit. Heitä pannulle oliiviviipaleet ja viipaloinnin yhteydessä karanneet mantelipalat sekä vihannestahnaa jos haluat. Paistele joku tovi. Lisää tomaatit ja paistele vieläkin hetki.

Lisää lopuksi tomaattien mehu ja mausta sopivaksi, maistele ihan rohkeasti vaan. Sitten kevyt pulputus, kansi päälle ja anna olla 10+ minuuttia. Keitä sillä välin pasta, kastike odottaa pastaa eikä toisin päin.

Ei niissä oliiveissa mantelia tarvitse olla sisällä, chilitäytteiset tekevät varmasti aivan erilaisen vaikutuksen tai appelsiinitäytteisiäkin taitaisi olla hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Ja jos ei ole shalottisipulia, käytä tavallista jos sitä on? Ei ole niin tarkkaa.

Ja jos olet Elisa tai et muuten vaan pidä oliiveista, sinun ei tarvitse laittaa tähän oliiveja. Laita vaikka artisokkaa tölkistä?

Zeniläistä lorinaa

Nyt lorisee huushollissa se kokoamani ZENGROW™ Pöytäpuutarha. Puhdistin laitteen kuten ohjeissa kehoitettiin tekemään, lähinnä siis pakkauksesta ja kuljetuksista aiheutuvat pölyt pois ja sitten kokeilin, että vesipumppu toimii kuten kuvasta näkyy. Erittäin kivuton prosessi.

Kuten kerroin aiemmin, pakettiini kuului idätyspakkaus ja siemeniä. Sujautin kunkin pikkuruukun kasvatusalustan koloon hieman siemeniä ja asensin koloihinsa odottamaan veden virkistävää vaikutusta. Enää ei tarvittu kuin virtaa valoille vesipumpun lisäksi. Piuhat kiinni ja koneet lorisemaan!

Nyt olohuoneessani on siis vesiaihe, josta kuuluu tasainen veden lorina. Luotan siihen, että sekä asunnon fengshui, että oma sisäinen rauhani paranevat tämän tasaisen solinan avulla. Puhumattakaan siitä, että tuoretta on luvassa melkein itsestään!

Vesi hoiti kasvatusalustat kosteiksi välittömästi ja pöhinä pienessä kolossa alkoi silmin todistettavalla nopeudella! Vain hetki sitten tuolla kolossa oli mustaa pientä siementä, mutta nyt siellä on elämää. Raportteja seuraa edistymisestä.

Tosin nyt herää kysymys, jos häivyn pariksi päiväksi, annanko tuon vain lorista itsekseen? Mitenköhän tämä suhtautuisi pistorasian ajastimeen, jota olen käytellyt riisikeittimen kanssa? Laitoinkohan liian monta pikkuruista siementä koloihin?

PS. Iloisen Keittiön huhtikuun uutiskirjeessä kehuttiin yrttisaksia ja salaattilinkoa, joille takuulla tulee käyttöä vaikka tällaisen kasvatusprojektin ansiosta! Minä tykkään kovasti salaattilingostani ja suosittelen sitä ihan kaikille.