Julmettu tovi on ehtinyt vierähtää edellisestä Valokeilasta, mutta hei, enpä ollut kyseistä konseptia unohtanut!
Nyt piinalliseen tilanteeseen joutui viva ciabatta! ja Aleksi, haastattelu hoidettiin usean päivän kombona sähköpostin välityksellä.
Kerrotko vähän susta itsestäsi, mitä teet elääksesi jne?
Teen elääkseni aikalailla sitä mitä blogista voi arvatakin tekeväni eli olen ihan oikeana leipurina töissä. Kotona sitte leivoskelen enemmän tollasia koejuttuja, hankalampia ja mielenkiintosempia leivonnaisia. Ennen tätä leivontaa tein kaikenlaista nettiohjelmointia, työttömyyttä ja grafiikkaa. Ensimmäisen kerran varmaan leivoin jotain kolmisen vuotta sitte.
Miten sun mediaksi valikoitui juuri blogi?
Blogin pitäminen oli sinänsä helppo juttu koska olen aina ennenkin millon musaa ja millon kuvia pitänyt omilla sivuillani ja leipomuksista tuli jo otettua kuvia muutenkin. Omien tuotoksien esittely on vaan ollut jotenkin luonnollista aina ja kummasti saa intoa koittaa tehdä vielä parempia ja hienompia juttuja kun tulee jotain mukavaa kommentia.
Aa, sä siis ihan konkreettisesti teet leipää työksesi.
Kumpi tuli ensin, leipä vai leipuriopinnot/-työ, tai siis leivoitko ensin ja ajattelit että tämäpä kivaa vai päädyitkö opiskelun/työn pariin jotenkin muuten?
Kyllä ihan oikeesti :) Ensin tuli kotona leivänteko ja sitte koulu ja sen jälkeen työ. Tahdoin jotain ruoka-alaa opiskella koska olin hyvin kiinnostunut ruuasta mutta ajattelin että oon liian laiska kokiksi. Leivonnassa on myös mukana se jännittävä matematiikka ja logiikka mikä puuttuu muusta ruuanlaitosta aikapaljon.. Suurena syynä oli myös sisko joka oli leipurikoulussa.
Ootko koskaan ajatellut, että leivästä kirjoittamisesta tulisi työ?
Joskus olisi kiinnostavaa ihan kirjoittaa oikeastikin leivästä ja ruokajutuista kun vaan blogissa. Toisaalta olen todella huono kirjottamaan ja joka toisessa sanassa on aina virhe ja yhdyssanat menee miten millonkin.. no ei leipuri kirjotustaitoa tarvitse.
Miten muuten tulit nimenneeksi blogin viva ciabattaksi, onko ciabatta leivistä parhain?
Viva ciabatta on tollanen sanaleikki zapatisteista, eikä liity sinänsä siihen pätkääkään onko ciabatta hyvää vai ei. Mutta on se.
Sissimeiningillä siis, et ole vielä ruvennut sissileipuriksi ja jättänyt leivonnaisia tuntemattomien löydettäväksi?
Joo ei ole vielä tullut jäteltyä pullia pitkin teitä.. vappuna sentään tarjoilin mellakkapoliiseille munkkia :)
Blogaminen tässä lienee siis enemmän harrastus, vai onko sulla mahdollisesti enemmänkin pyrkimyksiä tämän suhteen? Jos ei leipäkirjailijaksi niin ehkä videopodcastaajaksi tai jotain?
Eikö Suomessa taida kaikilla bloggaajilla homma olla harrastus, en oikeen tiiä miten tästä sen suurempaa saisi edes enkä tiedä tahdonko edes. Mutta jotain näkyvämpää ja isompaa kyllä joskus olisi kiva tehdä, vaikka sen leivontakirjan jonka salakuljettaisi joka paikkaan ihmisten löydettäväksi.
Pyrkimyksiä on varmana kuitenkin muilla, lähestyvätkö myllyt, jauhofirmat, mitkä ikinä sinua bloggaajana?
Mua ei ole tainnut oikein kukaan koskaan lähestyä blogin takia eikä yrittänyt lahjoa millään, pari tyyppiä on tahtonut neuvoa hapanjuurenkäytössä ja leivonnassa muuten. Sre sentään tahto sillä kuukaudenblogi-jutulla mut palkita.
Valtaosa blogaajista on varmasti harrastajia mitä blogaamiseen tulee, totta. Mutta toisaalta taas esimerkiksi Kemikaalicocktailinkin Noora päätyi Uuteen Mustaan tekemään sitä vähän ammatikseen ja vaikkapa Ullan Unelmista tuli blogin kautta kauppaketju ja onhan Kinuskikissalla kakkukoulu jossain lehdessä yms.
Makeaan leivontaan keskittyviä blogeja Suomeen on syntynyt runsain mitoin, mutta suolaiseen leivontaan ja etenkin leipään keskittyy harva. Seurailetko edes etäisesti samankaltaisia suomalaisia blogeja, jos niin mitä?
Monet noista makeita juttuja tekevät blogit tuntuu keskittyvän enemmän nekin siihen askarteluun ja näpertämiseen ja siksi ovat varmaan niin suosittuja, leipähän sinänsä on hyvin tylsä aihe sellaseen verrattuna. Suomessa ei tosiaan tunnu olevan ihan leivontaan ja leipään liittyviä blogeja mun lisäksi kun kaksi tai kolme ja olen kyllä ihmetellyt sitä, amerikoista niitä löytyy hirvittävät määrät. Muutenkin tuntuu ettei leipään täällä juuri kiinnitetä huomiota blogeissa eikä muutenkaan. En taida suomalaisia leivontablogeja kovin edes seurailla, lähinnä noita tavallisia isoja ja niissä mitä ihmiset on saanut leivottua.
Mitä ulkomaisia "kollegoja" on seurannassa?
Tosi huonosti seuraan ulkomaalaisiakaan leivontablogeja ja varsikin kun tietokone hajosi ja kirjanmerkit katosi niin en edes muista kovin montaa, mutta tämä nyt on ainakin hyvä
http://www.wildyeastblog.com
Mitä susta leivonnan ja internetin kombosta uupuu, mitä on liikaa?
Blogejen leivänleivontajutuista puuttuu usein sellanen tarkkuus ja yritys, tehdään sillä samalla mummovainaan ohjeella samaa sämpylää joista vielä vaihdetaan jauhoja miten sattuu millon miksikin. Tuo sama tyyli että sekotetaan vähän aineita yhteen(ei siis vaivata) ja pyöritellään palloja jotka paistetaan(liian vähän) niin kuin aina ennekin juttu ei ole kyllä mikään blogien ihan oma ongelma vaan samaan törmää niin telkkariohjelmissa, lehdissä kun kirjoissakin.
Leivonta on tarkkaa ja se vaaka ei ole vitsi :)
Joo mun kokemusten mukaan leivonta on tarkkaa, vaa'an kanssa toimin minäkin silloin harvoin kun leivon. Pitäisi kyllä leipoa enemmän.
Leivo enemmän, eka omaleipä-postaus Jokikseen :)
Itseasiassa mulla on mielestä leipä, johon ihan taikinaan tulisi suokkariainestani maapähkinävoita... täytyy katsoa.
Sähän blogaat välillä makeitakin postauksia, mutta enemmän minusta keskityt leipään ja suolaiseen. Osaatko sanoa minkä kaltaisia postauksia luetaan eniten?
Makeita joo on vähän mutta leivässä on se hyvä että se on osa ruokaa, makeat sinänsä ihan turhia.. ja tosi kalliitakin leipään verrattuna. Noita suklaajuttuja on kanssa välillä koska jotenkin hyvä suklaa on vaan niin mielenkiintosta ja konvehdeissa on juuri se mistä pidän eniten, ne näyttää niin yksinkertasilta ja sinänsä onkin mutta silti niin vaikeaa tehdä. Jos saisin suklaasponsorin niin tekisin joka päivä konvehteja. Jotenkin luulisi että makeita postauksia luettaisiin enemmän ja joidenkin pullien kohdalla niin käykin mutta olen joskus kehittänyt jonkun aivan nerokkaan tortun ja luulin että siihen tulisi 400 kommentia eikä tullutkaan yhtään, tuntuu heittävän ihan päivän mukaan mikä ihmisiä kiinnostaa.
Mikä sun suosikkileivonnainen on, leipä?
Suosikkileivonnaisia on varmaan monia, tykkään tosi paljon tehdä pullapitkoja ja se käy myös jostain bodaamisesta kun vääntää 40 pitkoa kerralla. Viinereiden ja muiden tollasten lehtevien tuotteiden teko on kanssa kivaa ja samalla aika hankalaa mutta noi on vähän tollasia työ juttuja. Kotona tykkään oikeastaan tehdä kaikkea mitä teen koska sitä tekee tietty vaan hauskoja juttuja. Maukkain leipä on varmaan ihan tavallinen ciabatta kun se on niin sitkeä että tuntuu leuan tippuvan, croissantti, ranskalainen maalaisleipä pain de campagne au levain, ihan se vanha tylsä lihis kun sekin on sitkeä ja todella hyvä,
Frambois-konditorian persikkalehti joka on varmaan parasta mitä kaupasta saa.. näköjään tykkään kaikesta, ja tietty täydellisen pehmeällä ganachella täytetty konvehti.
Entä mikä on se suosikkivaihe leipomisessa?
Leivonnassa mukavaa on miettiä uusia ohjeita ja ajatella kuinka paljon joku aine imee vettä ja tarvitseeko nostaa jauhon määrää ja muu nippeli homma. Leivän riivaaminen on myös mukavaa vaikken oikeen hallitse sitä vieläkään, pinnan viiltäminen on myös kiva vaihe varsikin patongeissa.
Taidan jopa vähän vastustaa käsin leivontaa alusta loppuun, taikinaan ei vaan saa kunnon sitkoa käsin näpläämällä ja monet taikinat on niin löysiäkin ettei siitä tulisi mitään. kotona kun leivon mulla on apuna tollanen ihan joku normaali Kenwoodin yleiskone, aika huonoja noi koneet on muuhun kun kerman vatkaamiseen mutta on tosta silti apua.
Ei ole synti tykätä kaikesta, sehän on oikeastaan vaan hyvä juttu. Mutta mitä ihmettä on riivaaminen?
Riivaaminen on se leivonnan perusjuttu jossa taikina pyöritetään palloksi, leipomossa ei oikeestaan voi olla töissä jos sitä ei osaa. Kahdella kädellä samaan aikaan pyöritetään kaksi kasaan pinkeiksi palloiksi, vähän sama kun pikkupullia tekis mutta isommin. Taikinan pintään pitää saada samallainen pinta jännite kun vesipisaralla niin se nousee hyvin ja on nätti katsoa. Kaksi leivonnan vaikeita juttua on riivaus ja pullien voitelu :)
Sävellätkö suurimman osan ohjeista itse yrityksen ja erehdyksen kautta?
Monet reseptit teen sellasen perusvaalean ohjeen mukaan johon lisään ja vähentelen muita aineita vähän sen mukaan miten aineet imee vettä. Välillä teen kirjoista tai jostain saaduista resepteistä joskus netistä. Erillaisiin leipomuksiin joita en ole kovin paljoa tehnyt yleensä etin ohjeen muuten heitän päästä.
Mitä lukijoiden juuri nyt kannattaisi kokeilla, mikä resepti, mikä leipomo, mikä kirja tms?
En oikeen keksi noihin in juttuihin ja kirjoihin oikeen mitään järkevää, aika samaa juttua mitä oon jo kirjottanut.
Vähän jotain listaa: no juuret on in, pikkuleipomot kokoajan enemmän vaikka joka paikassa vingutaankin että niitä ei ole yhtään ja se ettei kaikki leivonnaiset ole pelkkää suomiklassikkoa, prinsessakakkua, ranskista, mansikkakakkua, perusmunkkia, aleksanteria ja vastaavia, hyviä ne on mutta silti.
Suklaa on todella muotia koska ainakin laatujen määrä kaupoissa on noussut huimasti(vaikkakin monet roskaa) ja todella laadukkaitakin löytyy.
Ei tietenkään väkisin pidä ruveta keksimäänkään :)
Viimistä viedään: Onko sulla juuri nyt taikina nousemassa, jos niin mitä meinasit tehdä?
Just otin tuolta tollasen jugurttiin tehdyn leivän uunista, ihan hyvä tuli mutta ei taida sitli blogiin asti päästä.
Ja kuten aina, kommentit ovat täysin tervetulleita, kuten myös ehdotukset seuraavista Valokeiloista. Toivottavasti pääsen seuraavan pariin hivenen nopeammin kuin tämän.
Kuva: Aleksi
