Quinoa se ite jos ahdistaa

Paneroidun pakastetuotteet on pakko olla pahasta, vai? Eiköhän tätä voi tehdä itsekin.

Findus on nakannut kalansa kvinojunaan, maistelin tässä juuri ostostani quinoa-paneroitua seitifilettä ja eipä se ollut ollenkaan hassumpaa. En minä siis erityisemmin odottanut sen hassuja vitsejä lohkovan lautasellani, kuhan nyt ruoalta maistuisi ja siltähän se maistui.

Quinoaa, kvinoaa, qvinoaa siinä nyt ei tosin ole kuin ehkä nimeksi, paneroinnissa monta monituista ainesosaa menee määrällisesti ohi...

Oli siinä listalla mitä hyvänsä, on tämä Sydänmerkin saaneet. Että eivät ne nyt täydellistä pahuutta voi pakastetuotteudessaan edustaa. Onpa kylkeen lyöty Fish for Life -badgekin.

Seiti ei ehkä ole maullisesti lempikalojani, mutta jokin nimenomaan tässä paneroinnissa antaa särmää seitille. Siitäkin huolimatta, että quinoaa on nimeksi. Minä siis tykkäsin syödä tällaisen kalan palan, ja tykkäsin sen paneroinnin mausta.

Mikäänhän ei estä paneroimasta kalapalaa ihan itse quinoalla, jota on enemmän kuin nimeksi. Jos kokee tarpeelliseksi.

PS. Viimeinen päivä Jokis/Iloinen Keittiö -tarjouksen hyödyntämiseksi, löytyisi vaikka cup-mittoja jos haluat leipoa kierojen mittayksiköiden maan Amerikan leivonnaisia. Verkkokaupastakin shoppailemalla se -10% normaalihintaisista tuotteista vielä tänään.

Rapsakkaa palautetta

Annatko ravintolassa palautetta, vai nieletkö vain mahdollisen pettymyksesi?

Kuva: Toni Nummela

Toni on selvästi tykästynyt Tampereen Klubin ruokaan, etenkin hänen mieleensä ovat Klubin ciabattat. Valtaosan kerroista. Ylläolevissa kuvissa on valittuna sama ciabatta-annos, toinen vain neljä päivää toista myöhemmin ja kuvien yhteydessä Toni totesi, ettei ollut ihan sama tulema keittiöstä kuin edellisellä viikolla. Yleisesti ottaen Toni kehuu tätä valintaa yhdeksi Tampereen parhaista leivistä, mutta tuo oikean puoleinen sai ihmettelemään asiaa sosiaalisessa mediassa.

Palaute on sellainen juttu, että se toimiessaan ei paranna palvelua vain sinun kohdallasi vaan myös muiden kohdalla. Toni ihmetteli tätä leipä asiaa useammassa välineessä, välineiden joukossa muun muassa Klubin Facebook-ryhmä. Hän ei siis suoranaisesti marssinut keittiöön, mutta ei myöskään mollannut mitenkään vaan kuvallisen todistusaineiston kanssa vain yksinkertaisesti kysyi "mitä tapahtui?" ja sai kuin saikin Klubilta yhteydenoton, pahoittelut, selityksen ja korvauksen. Ja oli pistänyt Klubilla nyt myöhemmin merkille, että kaikki muutkin saivat taas tuota vasemman puoleisen kuvan esitystä eteensä.

Kukaan ei siis mustamaalannut ketään, palautetta annettiin oikealla nimellä eikä nimettömästi tekstiviestipalstan suojissa "meitä on monia" -tekniikalla. Klubi olisi voinut tosin readoiga julkisesti, sillä ilman selitystä nuo kuvatkin edelleen ryhmässä ovat vaikka Toni on vastauksensa saanut.

Palautteen antaminen parantaa ainakin teoriassa meidän kaikkien oloja. Kuhan osaamme antaa rakentavaa hyvää palautetta niistä negatiivisiakin tuntemuksia herättävistä asioista. Eikä sosiaalisessa mediassa kannata mitään sotaa julistaa, siitä ei tule kuin itku ja parku.

PS. Katsoin ohjelman Huippukokki pyrkii täydellisyyteen, jossa Noman René Redzepin täydellisyyspyrkimyksiä seurataan. Siinä on toki kyse maailman parhaasta ravintolasta (ohjelmaa tehdessä sijoitus oli 10.), mutta termi jolla hän viittasin Noman historian kolmanteen salista syömättömänä palautettuun annokseen oli "katastrofi". Annoksen lihan leikannut kaveri lensi välittömästi keittiöstä, ei siinä juuri kyselty. Mutta toki on eri asia olla maailman paras.

Maagista värikästä kakkulapiointia

Kaikki suomalainen muotoilu ei sytyä minua, mutta Magisson kakkulapiosta olen diggaillut siitä asti kun sellaisen ensimmäisen kerran näin. Ensin tietysti tuli tuo ruostumattoman teräksen versio, sain sen lahjaksi äidiltäni ja kun nyt tänä vuonna sain kuulla, että on tulossa myös muovisia iloisen värisiä versioita eli Magisso Color, tiesin mikä edellisen kisan mysteeripalkinto on!

Maj* sai siis violetin muovisen Magisson kakkulapion, jolla voi kakusta leikata annospaloja kätevästi ja puristamalla nostaa lautaselle, ei tarvitse kikkailla kumoon kaatuvan kakunpalan kanssa! Itselleni jää teräksisen kaveriksi vihreä kakkulapio, onhan vihreä toinen lempiväreistäni (turkoosia vaihtoehtoa ei vaan ollut).

Teräksiset versiot olivat ainakin alkuun numeroituja, muoviset eivät (tietenkään) ole. Olen tykännyt kovasti Maria Kivijärven suunnittelemasta kakkulapiosta, se on ajanut ohi tavallisemman mallisen kakkulapioni tuhatta ja sataa! Alkuperäinen teräksinenhän on muuten voittanut Red Dot Design Awardin parhaasta tuotemuotoilusta. Että tätä tuotetta arvostetaan maamme rajojen ulkopuolellakin.

Magisso Color on maltillisen hintainen, ja oiva mysteeripalkinto. Väittäisin siis, että myös kiva tuparilahja tai muuta sellaista. Muovista en ole vielä koetellut kakkua vastaan, mutta eiköhän se pelaa aivan yhtä hyvin kuin teräksinenkin. Kaunis tuote, tämä visuaalinen suunnittelija tykkää.

Stockmannilla on ainakin myynnissä, keittiötarvikkeiden erikoisliikkeissä myös. Tsek tem aut!

PS. Piti mainitsemani, että yksi kappale tuli tälle bloggaajalle näistä lapioista markkinointimatskuna viestintätoimistolta.

Pliis pop up!

En minä teistä tiedä, mutta minä olen blokannut nettiselaimestani pop up -ikkunat. Ehkäpä olen myös blokannut pop upit muusta elämästäni, koska en ole vielä onnistunut löytämään tietäni yhteenkään pop up -ravintolaan! Oletko sinä?

Pop up -ravintola on siis sellainen ravintola, joka popsahtaa esille ja jonkin ajan kuluttua kupla puhkeaa POKS! eikä tuo ravintola enää palaa kartalle. Eikä kyse siis ole siitä, etteikö sillä olisi mennyt hyvin. Sen tarkoitus on olla päiväperho, joka elää vain silmänräpäyksen ajan. London Design Festivalille popsahtaa HEL YES! -ravintola Suomesta, listallaan suomalaisia herkkuja kuten karjalanpaistia, ruisleipää jne. Se on poppari, joka loistaa 12 päivää ja katoaa maailman kartalta.

Minusta tämä konsepti on nerokas! Jo pelkästään siksi, että yrittäjillä on mahdollisuus vähän kokeilla rajojaan tarjoilemalla jotain ihan erilaista kuin yleensä. Tai kuten tuo HEL YES!, eli esitellä vieraalla maalla omaa osaamista. Pop up on selvästi rajojen rikkomiseen ja oman sietokyvyn koetteluun, sekä asiakkaiden mielen virkistämiseen. Ja jos et ole yrittäjä, se on vähän kuin leikkisi ravintolaa (tienatahan et saa tai verottaja tunkee luukkuusi ja elintarvikeviranomaisiakin varmasti kiinnostaa, jos pystytät raflan kotiisi). Aika villiä olisi, jos näin avautuisi mahdollisuus piipahtaa vaikka jonkun keittokirjailijan kotona! Ruokajournalisti Mary Cadogan avasi kotiinsa hetkeksi pop upin ja on ehkä sankarini ;) Jos näistä on tullut ilmiö Lontoossa, niin voisko ilmiömäistä järjestyä Suomeenkin?

Mitä sinä olet tästä konseptista mieltä? Tekeekö mieli perustaa hetkeksi oma? Oletko syönyt jossain maailmalla popahdelleista ravintoloista?

Parhaillaan täällä Tampereella on toki Pop-up -kauppa, osana Design On Tampere -tapahtumaa. Jos joku on popsauttanut pystyyn ravintoloiden päiväperhon Tampereella, se joku ei kertonut minulle. Harmittaa, ettei tullut ehdittyä Chez Dominiquen Pop upiin. Se on toistaiseksi ainoa suomalainen ravintolapoppari, jonka tiedän.

Tai pop up -ruokakauppa... torimyyjiä ei lasketa.

Herkullisin muste ei tule mustekaloista

Rrrrakastan tuoreen painomusteen tuoksua aamuisin ja kaikkina muina vuorokaudenaikoina!

On taas sellainen ihana aika vuodesta, kun luonto tarjoilee vielä antimiaan ja kustantamot tuovat markkinoille ison liudan ihanuuksia. Ruoan ja juoman paristakin on taas syntynyt monta monituista teosta ja minäpä nostan teille muutaman sellaisen mitä minäkin olen kiinnostunut selailemaan.

Heti kärkeen Christer Lindgrenin eli ihanan 10+ Kiehuu! -miehen teos Kiehuu! Se keskittyy uuteen suomalaiseen keittiöön, 2010-luvun kulinaristin ruokafilosofiaan enkä malta odottaa sen lukemista. villivihanneksia, lähiruokaa, eettistä tuotantoa, kansainvälisiä vaikutteita ja 15 suomalaista huippukokkia menuineen ja ruokakokonaisuuksineen.

Minusta ei ehkä edustusvaimoa saa tekemälläkään, mutta se ei tarkoita etteikö Verna Kaunisto-Feodorowin Edustuskeittiö teos voisi olla jännittävää luettavaa. Sisältäähän se viitoitetun tien aperitiiveista aina kakkuihin asti ja ilmeisesti myös tarinoita edustuselämästä, toivottavasti kaikki ei ole kullalla silattua ja kaunista kakkua.

Miten sitten mahtaisi silmänruoaksi maistua Charlotta Bouchtin Siikaa, seljankukkaa ja muuta suussa sulavaa, kun tekijänä on valokuvaaja? Kukapa ei olisi kutsunut itse itseään kavereille kylään syömään ja valokuvaamaan? Ai niin, ei kovin monet muut kuin bloggaajat ;)

Sara La Fountainilta tulee uusi kirja Passion for food, joka nimestään huolimatta on suomenkielinen teos. Sen pitäisi kattaa koko vuoden verran juttuja, kattauksiin liittyviä kukkia ja sen sellaista. Aamubrunssia, baby-showeria, teekutsuja... lyön vaikka vetoa, että siellä on jonkinlainen versio rocky roadista mukana.

Sitten on tietysti Silvennoisen Maija ja Osterikirja. Osterit kiehtovat minua, enkä ole niitä sellaisenaan syönyt vaikka savustettuna kyllä. Mutta jos Casanova söi tarinoiden mukaan 60 päivässä, niin kai minun täytyy joskus se yksi syödä. Maija tarjoilee 100 reseptiä alku- ja pääruokia varten.

Paloniemen Millan Kiroileva Siili on tehnyt selvää jälkeä suomalaisista ja oheistuotteita on kiitollinen määrä. Nyt Paloniemi on toimittanut Sarjakuvakeittokirjan, tai ainakin näin minun annetaan olettaa vaikka ei varmistavaa tietoa mistään löydykään. Katsellaan. Jos huhu paikkansa pitää, tämä on siis kasvisruokaa sarjakuvapiirtäjän johdolla.

Bonuksena mainittakoon Richard Wranghamin Tulella kypsennetty, joka on käännös Cathing Fire -teoksesta ja koskettelee sitä miten tulella kypsentäminen on tehnyt meistä ihmisiä. Ilmeisesti olemme ainoa laji, joka kypsentää näin ruokansa.

On sieltä vaikka mitä tulossa, pidetään silmät kirjakauppojen ruokaisammalla osastolla auki. Gluteenittomaan leivontaan on tulossa opusta, maissista on kirjoitettu kirja, oikeaa ruokaa lapsille (kehoittavat jättämään kalapuikot pakastealtaaseen), erämiehille on omat teoksensa ja onpa tulossa teos voimaruoasta Suomessa. Tutustu listaan vaikka täällä.

PS. Tämä on Jokiksen 900. postaus,  ja haluaisin muistuttaa erinomaisesta tavasta saada näkyvyyttä myös sinun blogillesi tai sivustollesi Jokiksen kautta!

Janonsammuttajia rajojemme ulkopuolelta

Kahvilaketjujen julmettu monsteri Starbucks ei ehkä osaa rantautua Suomeen, mutta His & Hers on kiikuttanut maahamme pullotettua Starbucks Frappuccinoa varmaan ihan Pauligin Frezzan kiusaksi.

Allekirjoittaneellehan ei kofeiini juuri sovi, mutta koska kylmän kahvin sanotaan kaunistavan niin otin nyt riskin ja imaisin pullollisen vaniljalla maustettua frappucinoa jäiden kanssa sisuksiini. En kyllä erityisemmin kaunistunut, mutta sainpahan juodakseni :P

Eikä siinä, jotakuinkin samalta se maistuu kuin Frezzan Vanillakin. Minä nyt tosin en ymmärrä kahvien nyansseista yhtään mitään, oli niissä maitoa tai ei. Viilentävänä juomana kumminkin toimii.

Näitä ulkomaan herkkuja, etenkin juomia, on ruvennut valumaan meikäläisiin kauppoihin. Mitä mieltä olette, ovatko ne tervetulleita? Löysinpä nimittäin Snappleakin, josta minulla on etäinen muistikuva siltä ajalta kun katsoin hienoa tv-sarjaa nimeltä Roswell. Diggailin kovasti, tätä juon toistekin.

Huippu-uutuus maustemaailmasta

Oletteko kuulleet tästä uudesta huippumausteesta jota kaikki tosi kuulit tyypit nyt käyttää?

Facebookin puolella jo tätä hassua juttua kommentoinkin, kun Taffelin tuotekehittäjät ovat löytäneet mustapippurin, Felixillä on tajuttu mitä penskat McDonald'silla ovat tehneet iät ja ajat (ketsuppiin lisätään mustapippuria) ja tässä minä kokeilen Fontanan mustapippurilla maustettua halloumia. Täytyy varmaan kokeilla tätä maustemaailman huippu-uutuutta...

Niin, ilmeisesti nyt sitten kaikki maustetaan mustapippurilla. Se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, mutta ainoa mikä siinä yllättää on sen käytön yhtäkkinen paljous :D

Ylimmässä kuvassa on pikaiset "voikkarit" eli paistoin siivutettua mustapippurihalloumia valkosipulin kanssa Pyymäen leipomon Knossos-oliiviöljyleivän siivuille, jotka olin ronttina voidellut dijonnaisella ja Maxo'sin ihanaa hummusta (jota minun pitäisi tehdä ihan itse, minä olen melkoinen laskiainen!). Pikkusen ripottelin sormisuolaa vielä päälle. Ja oli hyvää, kunnon ihminen olisi syönyt vielä salaattia ettei leipäsillä olisi yksinäistä.

No mutta, pääpointtini oli, että tätä uutta maustetta pitää kokeilla kotikeittiössäkin ;)

Palaleipää postitse Pågenilta

Lähettivät sitten bloggaajalle Pågenin uutuusleipiä maisteltavaksi. Postissa minua odotti paketillinen Pågen SpelttiSubseja sekä paketillinen Pågen Jyväiloa. Jälkimmäisen sanovat olevan runsanskuituinen palaleipä, joka on valmistettu täysjyvärukiista, -kaurasta ja -vehnästä. Löytyy myös auringonkukan-, pellavan- ja meloninsiemeniä. SpelttiSubsit taas ovat heidän sanojensa mukaan makeuttamattomia, spelttijauhoa ja täysjyväspelttirouhetta, kauraa ja vehnää sisältäviä tukevia lounasleipiä, joissa "taikinajuuren happamuus ja vaalea mallas täydentävät speltin pehmeää makua".

En minä tiedä, mutta paketti saavutti minut kun molempien pakettien parasta ennen -päiväys oli umpeutunut, joten eka viestini on: älkää lähettäkö leipomo- ja muita tuoretuotteita viikonlopun alla pliis. No, jos minä johonkin asiaan Pågenin tuotteissa luotan, se on se ettei ne hevillä pilaannu.

Olen maistanut Pågen Oivallus! Subeja, joiden kaveriksi yllä olevassa kuvassa oleva SpelttiSub on tehty. Eipä tämä sen kummallisempi ollut, eikä mitenkään erityisemmin muistikuvieni mukaan myöskään eroa Fazerin vastaavahkosta Alku Jyväinen Speltti -leivästä. Tiukkaa tavaraa, vähän sellaista tukkoisen makuista. Pidän speltistä, mutta näitä valmisleipiä en vielä spelttisinä ole erityisen hyviä maistanut. Jos nyt pitäisi jotain väliin pistettävistä asioista sanoa, niin jos vaikka hillitön kauhaisu chevicheä?

Hillitön määrä kamista sinne on ainakin saatu menemään, mitä tässä nyt ainesosalistaa luen.

Jyväilo on melko perussämpylä, mitä nyt jyviin on laitettu aavistuksen yllättävästi meloninsiemeniä. Kehuvat, että tulee hedelmäistä makua niistä, mutta en minä sitä nyt erikseen erottanut. Samanoloista tiukkaa tavaraa nämäkin kuin SpelttiSubit, minä tykkäisin leivässä tietynlaisesta ilmavuudesta. Mitäs jos nyt sitten ehdottaisin, että tämän väliin ihan piruuttanne laittaisitte melonia, ilmakuivattua kinkkua, oliiviöljyä?

Yhdestä asiasta näitä leipiä on toki kehuttava, valmiiksi halkaistuista leivistä kansi- ja pohjapalan saa oikeasti irti toisistaan eikä toiseen jää kiinni suunnatonta palaa toisesta. Ja siten mahtuvat varmaan paahtimeenkin, jos sellaista harrastaa.

Muut bloggaajat varmaan ovat saaneet vähän tuoreempia lähetyksiä ja ehtineet syödä niitä kaikenlaisilla täytteillä, joten pitäkää muita silmällä.

Hyvin vitamiineja erehdyttävässä pullossa

Kuumina kesäpäivinä on iltaluennoille tullut kiikutettua lähinnä hirveät määrät vettä, mutta nyt ajattelin kokeilla jotain muuta. Stockmannilta löytyy Delistä ruotsalaista Vitamin Welliä. Uljaasti se lupasi minulle muun muassa b-vitamiineja roppakaupalla. Oletko kokeillut Vitamin Welliä?

Valitsin Everydayn, joka on vihreän omenan makuista. Valintani kohdistui siihen lähinnä siksi, että ne pari muuta makuvaihtoa olivat sitruksellisia ja vaikka se olisi keinotekoista, se on minusta metallista ja himoitsin omenaa. Ja kyllähän se vihreältä omenalta maistui, ei siinä mitään. Mutta vettähän se oli. Janojuomaksikin kyllä ihan jees, eli eiköhän tätä nyt voi suosittaakin juotavaksi. Ja tosiaan niitä vitamiineja on luvassa.

Luentosalissa kaverini Minna katsoi ensin, että minulla on makukossua muassani ja onhan tuossa visuaalisessa ilmeessä jotain samaa kuin Koskenkorva Vodka Green Applessa tai siis sen visuaalisessa ilmeessä. Nimenomaan tuota visua diggailin kovasti, siinä on sellasta sopivaa "kylmää" asiallisuutta ja se erottuu hyllystä. Mutta ei, en mä kossua luennolla, hyvin hyvin harvoin muutenkaan.

Vohvelikahvilan pikkusisko on iso sisko

Eihän kukaan vaan ole missannut Tampereen pikkiriikkisintä kahvilaa eli Vohvelikahvilaa? Se löytyy Ojakadulta, eli Tampereen pienestä Pariisista (olen aiemminkin kertonut teille, että Ojakatu esitti Hovimäki-sarjassa Pariisia). Ja vaikka nyt onkin avautunut toinen saman "ketjun" Vohvelikahvila Tuomiokirkonkadulle, autenttisin kokemus tulee kuitenkin Ojakadulta, tiedoksi.

Kävin nimittäin vilkaisemassa sen uuden paikan, joka löytyy Iloisen Keittiön naapurista (käykää silti Iloisessa Keittiössä, Jokis-tarjouskin on vielä voimassa).

Uudessa Vohvelikahvilassa on ennen kaikkea tilaa, jos sitä vertaa sen isosisareen. Sisustus on sekalaisempi setti romanttishenkistä sohvaa, tuolia, pöytää. Siinä ei toki ole mitään vikaa, mutta siitä tulee enemmän mieleen Pannu & Huone, La Famille, entinen Wanha Vanilja kuin vanha kunnon Vohvelikahvila.

Vohvelit toki ovat tutulta listalta, näyttävät ja maistuvat ihan yhtä kelvoilta kuin alkuperäisessäkin. Käsittääkseni tarjolle on tulossa muutakin, mutta tiemmä vohvelit nyt Vohvelikahvilassa dominoivat menua. Menussahan on monta hyväksi todettua juttua, kuten se vohveli vuohenjuustolla ja mansikkahillolla. Olen kuitenkin sellainen tyttö, joka tykkää myös uudistuksista, joten odotin tältä isommalta Vohvelikahvilalta jotain uuttakin listalle. Ehkä tulevaisuudessa?

Yksi alkuperäisen Vohvelikahvilan hienoimmista piirteistä on myös sen vaihtuva taide, opiskelukaverini Päivikin on pitänyt siellä pienen taidenäyttelyn. Sama perinne ei taida kuitenkaan ulottua tähän pikkusiskokahvilaan, mikä on sinänsä ehkä sääli. Vaihtuva taide kun on aina kiva juttu.

Ihan kiva, että tuli uusi kahvila. Mutta Ojakadulla on tunnelmaa, vähän niinkuin ulkomailla olisi. Tuossa sitä on vaan Tampereen Tuomiokirkonkadulla.

Katupoika on Aleksanterinkadun kolli

No nyt sitten, tuli käytyä uudistuneessa Katupojassa. Katupoikahan on ollut varmaan aina! Nyt sillä vaan on uusi omistus, uusi look ja uudet tuulet puhaltaa muutenkin. Paikka on sama, Aleksanterinkadulta löytyy heti Dorkalan eli Doriksen vierestä numerosta 20. Käytiin siellä sitten muutaman ystäväni ja Jokis-lukijan kanssa syömässä, kun kerran tulin lukijoita mukaan kyselleeksi.

Avajaisia oli vietetty edellisenä iltana, ja vaikka perjantai-ilta olikin niin oli melko hiljaista vielä meidän paikalla ollessamme. Iltasella oli tiemmä luvassa musiikkia ja muutenkin ohjelmaa on ilmeisesti aika tavalla, mikäli heidän Facebook-sivuihinsa on luottaminen - ja miksei olisi?

Valintamme kohdistuivat Jallupulliin (ylin kuva), Kanakorianteriin (toiseksi ylin kuva) ja Katupojan kanapastaan (tämän tekstin yllä). Oli ihan perusjees safkaa, jallupullat olivat erittäin hyviä lihapullia mutta kaikki muu lautasella oli jotenkin blaah, anteeksi nyt vain. Ja ovatko nuo Apetitin Aurinkokasviksia? Ei sillä, että minulla olisi mitään Apetitin Aurinkokasviksia vastaan, en vain todellakaan osannut odottaa niitä. Pasta ja wokkikaan eivät erityisemmin säväyttäneet. Tiedä sitten miten tämä pitää tulkita, eihän tässä nyt mistään sen ihmeemmästä pidäkään olla kyse. Katupoika on katujen kolli, melko perus.

Se on sanottava, että nykyinen look on erittäin kiva. Muistaakseni edellisessä versiossa oli hyvin oranssia. Täällä ehkä vähän sinertävää ja ruskeaa, puuta! Varmaan paras lounaspaikkana.

Rakkaudella juustoisesti vohvelit

Sunnuntaista muodostui vohvelisunnuntai, koska lauantaina ensin Twitterissä kysyin voisiko joku tulla paistamaan vohveleita ja sitten toisaalla valitin Twitterin olevan ihan tyhmä kun se ei tuota tulokseksi vohvelinpaistajia. Toisaalta sitten Elisa tajusi ilmoittautua vapaaehtoiseksi paistajaksi, joten sunnuntaina suuntasin vohveliraudan ja taikinan kanssa Elisan luo. Ja sitten Elisa paistoi.

Eihän tässä nyt kuitenkaan ihan tavanomaiset vohvelit olleet kyseessä, vaan inspiroiduin La Kocineran Cheddar-Cornmeal Waffleista eli cheddar-maissijauho-vohveleista. Otin kevyitä erivapauksia, joten taikina näyttää seuraavanlaiselta:

Ja resepti tulee tässä, siten kun me sen teimme:

Juustoiset maissivohvelit (n 10 kpl)

2,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl maissijauhoja (nyt ei puhuta sitten mistään Maizenasta)
2 tl leivinjauhetta
1 tl leivinsoodaa
½ tl villivalkosipulista suolaa
160 grammaa valkoista cheddaria
70 grammaa Juustoportin Brandy-Pähkinä-juustoa
1,25 dl pilkottuja paahdettuna pecanpähkinöitä
3 isoa kananmunaa
2,5 dl kokkelipiimää
2,5 dl vichyä
0,8 dl avocadoöljyä

Sekoita jauhot, leivinjauhe, leivinsooda ja suola isohkossa kulhossa. Raasta juustot. Lisää jauhoseokseen pilkotut pähkinät sekä raastetut juustot, sekoita hyvin.

Sekoita pienemmässä kulhossa kananmunat, piimä, vichy ja öljy. Sekoita seos hellästi jauhoseoksen joukkoon.

Paista puolisentoista desilitraa taikinaa kerrallaan valmiiksi lämmitetyllä ja voidellulla vohveliraudalla, 5-10 minuuttia kunnes vohveli on kultainen ja rapsakka.

Nauti vaikka Go Greenin Salsa Barbequen kanssa niinkuin me teimme, tai keksi jotain omaa. Pekoni menee varmasti erinomaisesti tässä kombossa. La Kocinera suosittelee kolmen pavun chiliä ja extrajuustoa.

Että näin juustoinen oli meidän ystävyyden sunnuntai, hieman erilainen cheddarelämys kuin esimerkiksi Nalle Puhien päät, yhdet lihapullat tai nachot.

Saas katsoa mitä seuraavaksi pyydän itselleni kokkailemaan :D Porkkanakakkua anyone, jos teen taikinan?

Rapu, viini, tv ja C

Olen joskus ihan totaalisen saamaton. Siihen tarvittiin ViiniTV:n poijjaat, että sain raahattua itseni vihdoin ja viimein Tampereella ravintola C:hen. Onhan se mitä kaksi vuotta jo toiminutkin tuossa Rautatienkadulla... aavistuksen hävettää, etenkin kun minut on kutsuttukin paikalle ennenkin! No, nyt kun ViiniTV tuli Manseen, minä järjestin itseni tapaamaan vihdoin livenä Artoa ja Ilkkaa ja koettelemaan C:tä.

Ideana oli tietysti viini ja ruoka yhdessä, tämä ViiniTV goes Manse oli rapuspesiaali eli oli rapua noin ja rapua näin. Tässä yllä olevassa kuvassa on Rapu Royal, eli rapukeitto C:n malliin. Hyydytetyn rapukeiton kanssa tarjottiin herneitä ja salaattia. Valittu viini oli kuohuva Morando Tentazione Italiasta. Tämä versio rapukeitosta oli erinomaisen hyvää eikä ollut ollenkaan huono kaveri sillä lasissa parinaan.

Sain sen käsityksen, että tämä foccacia on Christinan eli C:n maan kuulun viininaisen Christina Suomisen leipomaa. Voin surutta myöntää, että söin sujuvat neljä palaa sitä aterian aikana, se oli juuri ihanan öljyistä ja suolaista ja sellaista kun tällaisen leivän kuuluukin olla. Sillä pyyhki muutamankin annoksen lautaset...

Rapuravioli sisälsi katkarapua ja graavia lohta, se tarjoiltiin kermaisen ja ihanan voisen maissin kanssa eikä sovi unohtaa sesaminsiemen vinegretteä. Tälle oli kaveriksi valittu kaksikin viiniä eikä tarvinnut valita, vaan saimme kaikki molempia. Spy Valley Riesling 2008 Uudesta Seelannista ja Nové Vinařství Cabernet Savignon 2008 Tsêkistä jakoivat mielipiteitä, itse kallistuin Tsêkin puoleen.

Illan aikana laseissa kävi kaiken kaikkiaan 7 viiniä menun mukaan, osa on Alkon listoilla. Keskustelut pyörivät viinin ympärillä, vaikka paljon puhuttiin myös ravintolakulttuurista ainakin minun valitsemassani pöydässä. No, olihan seurassani herrasmiehiä esimerkiksi Masuunista ja Tammerista, jossa on useampikin ravintola.

Rapumenu jatkui Rapu cocktaililla, jossa jättikatkaravunpyrstöt oli marinoitu tequilalla ja maistuivat ihanilta! Rapu cocktail on kevyt blast from the past, mutta mitäs siitä kuhan se on hyvää! Tällä oli seuralaisinaan Terra de Luna Sauvignon Blanc 2009 Argentiinasta ja Stellenbosch Drive Chenin Blanc Etelä-Afrikasta.

Palettia puhdistettiin eräässä vaiheessa mustaherukanlehtigranitalla, johon miellyin vähintään yhtä paljon kuin fenkolijäätelöön aiemmin tänä vuonna Chez Dominiquessa.

Tämä Rapurisotto pisti jengin hikoamaan, hyvällä tavalla. Se oli maistuvaa ja se lämmitti todella jo valmiiksi lämpimiä ;) Sen triangelidraamaan kuuluivat ranskalainen Laroche Petit Chablis 2009 ja Muenzenrieder Zweigelt Classic 2009 Itävallasta. Minun valintani kallistui Itävallan ihmeeseen, mutta joukoista kuului kyllä, että viinimieltymys vaihtui sen mukaisesti sattuiko haarukkaan parmesaania vai ei. Tämä oli muuten ainoa annos, jossa asetteluun olisi saattanut ehkä tehdä jotain toisin...

Ilta viimeisteltiin punssilla, jonka nimeä en sitten tietenkään muistanut ottaa ylös, mutta luottaisin siihen että joku sen kohta kertoo ;) Se oli joka tapauksessa piste i:n päälle, menun ulkopuolelta.

Petit fours sisälsi macaronseja sekä pienen pientä pullaa kahta lajia. Jaoimme sulassa sovussa masuunilaisen pöytäkaverini kanssa makeat.

Tämä oli siis ensimmäinen käyntini C:ssä, mutta ei takuulla viimeinen. Eikä myöskään toivottavasti viimeinen ViiniTV-tapahtuma johon osallistun, vaikka Tampere aiheuttaa kevyttä vaikeutta osallistumisiin etenkin arkena (töissäkin pitää käydä, että on rahaa näihin harrasteisiin). C:n Christina ja Ilkka Isotalo osoittautuivat molemmat erittäin mukaviksi ja taisinpa tulla molemmille luvanneeksi uusia visiittejä. Minusta on kiva päästä juttelemaan myös keittiössä häärivien kanssa.

Menkää C:hen ja menkää sinne niin, että voitte ottaa viineistä kaiken irti. Eli toisin sanoen, jättäkää auto kotiin. Menkää vaikka hotelliin yöksi, eikä ehkä mihinkään hedelmähotelliin vaikka ne sopisivatkin ruokateemaan.

Koottavaa kesäruokaa kohtuu kevyesti

Kuuma kesä on ehkä aavistuksen helpottanut, mutta ei se ruoanlaitto pikkiriikkisessä keittiössä kämpässä johon paistaa koko armaan päivän arska ole mitenkään erityisen miellyttävää. Olen lähinnä siis syönyt mehujäätä ja ollut ulkoruokinnassa. Mutta nyt löytyi melkoisen miellyttävä kesäruoka, TLC Steamy Kitchenin Summertime Lasagna!

Tavan lasagne ei kuulu himoittuihin suosikkeihini, pidän sitä vähän turhan raskaana (huolimatta rakkaudestani raskasta ruokaa kohtaan), mutta tämän aineslistaa vilkaistuani en voinut väistää. Eli siis, tässä vapaasti käännettynä ja aavistuksen varioituna kesälasagne.

Kesälasagne

½ pakettia ricottaa
reippaasti vastaraastettua parmesaania
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
kunnon suolaa (käytin valkosipulista)
tuoretta basilikaa
4 levyä täysjyvälasagnea
kourallinen kirsikkatomaatteja
2-3 kynttä valkosipulia
pikkusen voita + öljyä
Sisilia-maustesekoitusta
tuoretta kesäkurpitsaa

Sekoita ricotta, parmesaani, oliiviöljy, mustapippuri, suola ja osa tuoreesta basilikasta yhteen kulhossa. Pistä sivuun odottamaan.

Heitä voita ja öljyä pannuun, pilko tomaatit, rouhi pannulle rasvaan Sisilia-maustesekoitusta, murskaa valkosipuli pannulle ja nakkaa tomaatit perään. Paistele tovi, kunnes tomaatit ovat hieman pehmenneet ja valkosipuli luovuttanut makuaan. Paistellessa voit juustohöylällä siivuttaa kesäkurpitsaa, tarvitset 12-15 ronttia siivua. Kun tomaatit ovat jees, sijoita ne toiseen astiaan ja paista kesäkurpitsaviipaleita pannulla pehmeiksi, viitisen minuuttia. Voit halutessasi maustaa niitäkin vielä erikseen, vaikka pannussa on takuulla makua tomaattien jäljiltä. Keitä samaan aikaan lasagnelevyt paketin ohjeen mukaan.

Kun kesäkurpitsat ovat valmiit, kasaa lasagne. Sijoita lautaselle kerroksittain lasagnelevy, osa ricottaseoksesta, osa kesäkurpitsasta ja osa tomaateista. Jatka kunnes ainekset loppuvat. Tästä syönee kaksi.

Erittäin hyvää, uskoisin koettelevani variaatioita jatkossa. Oli niin simppeliäkin, että! Eikä tarvinnut lämmittää uunia, mikä on julmettu bonus näillä keleillä. Hum, ehkä merellistä seuraavaksi?

PS. Tervetuloa mitä lämpimimmin jos olet uusi lukija!

Vieraile ja voita!

Olen ollut huono ihminen, enkä ole vieläkään kertonut teille mitä edellisen mysteeriarvonnan voittaja sai vaikka voittajan olenkin teille kertonut. Se etten ole kertonut johtuu siitä, että palkintoa jouduttiin odottelemaan ja nyt siitä on tulossa isompi postaus, joten en kerro vieläkään. Sen sijaan käynnistän täten uuden kisan ja tämäkin on laatua mysteeri, eli en kerro palkintoja etukäteen.

Mielestäni mysteeriarvontojen palkinnot ovat olleet melkoisen hyviä, jos esimerkiksi otetaan vaikkapa Moleskinen viinipäiväkirja tai Delicard, jollainen myös on eräässä arvonnassa voittajalle lähtenyt. Eli siis, luvassa on mysteeripalkintoja ja osallistumisaika loppuu lokakuun 31. päivä 2010 eli lokakuun viimeisenä päivänä.

Kuten aina, Jokiksen arvontaan osallistuakseen pitää tehdä jotakin. Tällä kertaa kehotan sinua tekemään näin: Kirjoita vierailijapostaus Jokikseen!

Eli tarjoa minulle vierailevaa postausta, aiheenaan ruoka, syöminen, juominen, ravintola-arvostelu tms. Aihepiirinä kaikki se, mitä Jokiskin käsittelee. On suotavaa, että postauksesi eli kirjoituksesi sisältää linkitykset omaan blogiisi tai vaikka useampaan niistä. Nyt on siis oivallinen tilaisuus niin sanotusti markkinoida omaa blogiasi tai miksei ammattitaitoasi ruoan parissa, en pistä pahakseni jos sieltä joku food stylist kirjoittaa vaikka koulutuksensa hankkimisesta ja linkittää portfolioonsa.

Kaikkien vierailupostausehdotuksen lähettäneiden kesken arvotaan mysteeripalkinto. Lisäksi ne joiden tekstit läpäisevät julkaisuseulan, palkitaan kukin erikseen mysteeripalkinnolla (tässä kategoriassa lupaan parhaimmat palkinnot).

Tärkeitä asioita:

• Pidä huoli, että sisältösi on sinun alkuperäistä sisältöäsi (sitä ei ole julkaistu aiemmin missään ja ekä kopioitu mistään)
• Jos päädyt tekemään tuotearvion, olethan objektiivinen etkä arvioi omaa tuotettasi
• Käytä omia kuviasi tai CC-lisensöityjä kuvia, mielellään omalta palvelimelta tai linkitettynä siihen kuvapalveluun jota yleensäkin käytät
• Kirjoita minibio, jossa linkität omaan blogiisi tms. ja kerrot kuka olet
• Ei ns. affiliate-linkkejä, eli esim. TradeDoubler-linkkejä

Hyväksyttäviä aiheita:

• reseptit, ruoanlaitto, ravintola-arvostelut, pohdiskelevat artikkelit, välinearvostelut, ruokaisien nettisivujen esittelyt yms. Kysy ihmeessä jos oma aiheesi epäilyttää.

Muotoilu:

• Käytä lyhyehköjä kappaleita (3-6 virkettä kukin)
• Arvostaisin, jos käyttäisit html-tageja linkkien yms. kohdalla jo valmiiksi
• Postauksen olisi hyvä olla vähintään 7-8 kappaletta pitkä ja sisältää ainakin 1 kuvan

Muuta:

• Ole järjestelmällinen, käytä hyväksesi luetteloita, väliotsikoita jne. Avaa hyvällä johdannolla!
• Oikolue!
• Kirjoita minibio postauksesi loppuun, muista linkittää siihen oma blogisi
• Olethan ystävällinen jos postauksesi julkistetaan ja tulet tarkistamaan saatko kommentteja yms.
• Olethan ystävällinen ja linkität blogistasi, sivuiltasi tms. myös omaan postaukseesi Jokiksessa

Kirjoituksen voit lähettää minulle tällä lomakkeella. Tiedän, että nyt on isompi asia kyseessä, joten palkinnot ovat takuulla sen mukaiset. Arvonnoissa käytetään jälleen Random.orgia onnettarena, julkaistavat postaukset valitsen minä. Lähetettyjen postausten määrästä riippuu millä ajanjaksolla niitä julkaistaan, kultakin kirjoittajalta hyväksytään 1 postaus. Jos sama henkilö lähettää useampia, aina uusin kirjoitus on voimassaoleva osallistuja. Julkaisuista keskustelen postauksien kirjoittajien kanssa, eli en julkaise mitään keskustelematta kanssasi! Pidätän tietysti myös oikeuden olla julkaisematta ainoatakaan postausta, tällöin arvotaan vain osallistujien kesken 1 palkinto. Kirjoitukset julkaistaan kirjoittajiensa nimissä.

Kysy ihmeessä lisää, kommentit ovat sitä varten! Löydät myös tiedot-sivulta sähköpostiosoitteen, jolla lähestyä minua. Iloista kirjoittelua!

Kansa vaatii: ruokaa kaduille autoista!

Kaverini Stellan ja ystäviensä Kotijäätelöautosta liikkeelle lähteneet mietteet inspiroivat minut jälleen kerran mietiskelemään suomalaista katuruokakulttuuria. Vaadimme katuruokakulttuuria!

Kuva: ricardodiaz11

Sehän on melko olematon, ei näy liikkuvia yksiköitä juuri lainkaan vaan katuruokailijamme ovat melko samanmoisten grillien ja aamuun asti aukien olevian kebabbiloiden ja Mäkkärien armoilla. Joillain toreilla on toki myyntikärryjä, kuten putkipitkoa myyvä kärry Laukontorilla ja festareiden aikaan liikkuu toki kärryjä (esim. jätskiä tai muikkuja).

Mutta esimerkiksi taannoisessa delicious. Magazinessa ollut juttu Street food revolution sai minut ihan pikkuisen kihisemään kateudesta, voisiko minunkin kaupungissani olla Choc Star tai Luardos? Stellan kaverien keskustelusta nousi myös linkki New York Magazinen juttuun Trucks on a Roll ja kateeksi kävi taas. Enkä ollut vielä päässyt edes ystäväni Antin linkkaaman Clover food Labin yli... Enhän mä vaan ole ainoa, joka kaipaa tällaistakin ruokakulttuuria? Mitä sinä haluaisit ruoka-autosta ostaa? Vihersmoothieita, julmetun kokoisia sandwichejä, höyryävän kuuman annoksen tuoretta pastaa?

Meillä on varmaan jotain kauheita sääntöjä ja lakeja, jotka estää tällaisen kulttuurin? Jotain mikä pakottaa tekemään bisnestä aina samassa ultrahygieenisessa sijainnissa? Ei tämä puute voi johtua kuin EU:n typeristä direktiiveistä, joita me suomalaiset katsomme parhaaksi noudattaa ihan yltiöpäisen hyvin. Eläköityneitä kauppa-autoja keittiöiksi muutettavissa olisi varmaan ihan kivasti, jos säännöt sen vaan sallisivat? Stellan sanoin maailmassa on virhe!

Vai onkohan tässä vaan se vika, ettei kukaan täysjärkinen halua tehdä tuota työtä? Toisaalta Nom Nom Truckin tyypitkin näyttää vaan onnellisilta...

PS. Toivoa vaan sopii, että jokin Suomen nerokkaista tv-kanavista tulee näyttämään tositelevisiosarjan The Great Food Truck Racen :D

Herkullinen guacamole ja tyrskyjä turpeilla

Viime viikolla joku tuntematon valioyksilö alkoi kadulla avautua minulle siitä, että minun sietäisi katsoa mitä syön. No, mehän kaikki tiedämme etten minä juuri mitään muuta teekään kuin katselen sitä mitä syön ;) Ja toki rakastan moninaisia ruoka-asioita, kuten nyt esimerkiksi surf'n'turfia eli tyrskyä ja turvetta tai guacamolea. Siispä päätin päättää erinomaista kiukkua aiheuttaneen viikkoni molempien avulla: surf'n'turfia ja guacamolea.

Surf'n'turfissani ei mitään ihmeellistä ole, naudan pihvi on marinoitu Stockmannin lihatiskillä tuoreilla yrteillä ja öljyllä, jättikatkaravun pyrstöt marinoin avocadoöljyssä suolalla, pippurilla ja tuoreella rosmariinilla ja pujotin rosmariinin oksaan ennen kuin paistoin pannulla. Pihvin ja pyrstöjen välissä on siipale Pilgrims Choicen Famous Five -juustoa.

Sen sijaan guacamolen reseptin haluan mainita, sillä se on niin helppo ja herkullinen ettei mitään järkeä!

Järjetön guacamole

2 syötäväksi valmista avocadoa
½ prk kermaviiliä
1 iso kynsi valkosipulia
merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria

Sotke kaikki, käsin! Jätä klimppiseksi. 

Kermaviilistä tulee erinomaisen hyvä maku ja ryhdyinkin tässä miettimään mitä mielenkiintoista saisi aikaiseksi vampyyrikarkoitteiden äidistä eli valkosipuliruukusta ja guacamolesta yhdistettynä. Mitä luulette?

Ruoka on kivaa kun se näyttää kivalta

Oletko koskaan pistänyt merkille, mitä ravintoloiden ns. lastenlistat pitävät sisällään ja miltä ne lapsille pöytään kiikutetut annokset oikeastaan näyttävät? Mietitkö kotosalla miltä teillä annokset näyttävät?

Suurtalousuutiset kertoo Rosson järjestämässä Onni Oravan Annoksen suunnittelukisassa paljastuneen lasten toivovan nyt ravintoloilta kotiruokaa, kasviksia ja kalaa. Se on aika eri settiä verrattuna siihen mitä niillä lastenlistoilla oikeasti on. Niinkuin nyt esimerkiksi Onni Oravan pizza-ateria, joka sisältää sekä pizzan että ranskalaiset limsan, mehun tai maidon kanssa. Okei, olen aavistuksen epäreilu, on Rosson nykyiselläkin lastenlistalla varsin pätevä pinaattilohiannoskin eikä kanafileessä mitään vikaa ole.

Pointtini oli se, että lapset odottavat annokselta enemmän kivaa ja hauskaa ulkonäköä kuin mättöä ja se on myös tuossa annoskisassa paljastunut. Mitään yllättäväähän siinä ei ole, eihän?

Kuva: gamene

Kuka nyt ei viehättyisi siitä, että ruoka näyttää kivalta ja hauskalta? Aikuinenkin ihminen viehättyy esimerkiksi kuvassa esiintyvästä bentosta ja ravintolassa monet meistä haluavat eteensä oikeasti asetellun annoksen eikä vain mitä tahansa kasaa sapuskaa. Ja oudot eläinten malliset paneroidut pihvit, mitä ihmettä? Unohdetaan ne, jooko?

Ei sen ruoan mitenkään ihmeellistä tarvitse olla, kuhan se on hyvää ja hyvännäköistä - lapsillekin. Olisi kiva, että se olisi sitä kotonakin vaikka ymmärrän ettei kiireinen vanhempi todellakaan ryhdy erityisesti asettelemaan sitä päivällistä lautaselle. Mitä jos antaisit jälkikasvusi annostella? Aika villiä voisi tulla.

PS. Tajuan kyllä, että oli siellä lasten toiveissa annoskisassa myös ne pizzat ja perussuosikit. Löytyy ne aina kouluruokatoiveistakin.

11 ilmaista smoothiereseptiä

Olen Jokiksen Facebook-seuraajille jossain kohtaa tarjoillut perjantaisin pehmeitä juomia eli yhdessä olemme viettäneet Pehmeitä Perjantaita. Ajattelin, että linkitän ne nyt yhtenä listana muillekin lukijoille. Ehkä nämä FB-extrat houkuttavat tykkäämään Jokiksesta ja ovat hyötyisiä muutenkin. Niin ja jos ei smoothien tekeminen ole tuttua, katso smoothien lyhyt oppimäärä.

Eikä näiden lukemiseksi tarvitse liittyä Facebookiin, jos ei halua.

Pehmeät Perjantait 1-11

1. Pinaatilla: pinaattia, basilikaa ja vehnänorasta
2. C:tä Ihan Q:na: soijajuomaa, mandariini, tyrniä ja quinoaa
3. Viismarja: vadelma-puolukkamehua, mustikoita ja tyrni-karpalojauhetta
4. Ruista luupäälle: boysenmarjaa ja ruisleipää
5. Jee RAA!!!: tutti frutti ja juustokuminaa
6. Niin macaa kuin petaa: vesimelonia, mustikoita ja macaa
7. Mämmingo: mämmiä ja mangoa
8. Ra(i)kkautta hobiteille: mansikkaa, raparperia ja inkivääriä
9. Ananasakäämä: ananasta ja korianteria
10. Päärkish: päärynää ja rosépippuria
11. Wannabe Vihreä: rambutania ja rucolaa

Toivottavasti ehdin pikapuoliin jatkaa Pehmeitä Perjantaita, Facebookissa tietenkin. Siellä myös vielä odottelemme josko joku ilmoittautuu minun ja muutaman muun lukijan kanssa tapaamiselle.

Menin pähkinöiksi, rakastuin pähkinöihin

Puolessa välissä kesää minusta tuntui siltä, että todella tarvitsen lomaa. Kun loma sitten tuli, otin sen Jokiksestakin. Varmasti huomasitte - heinäkuussa oli varsin hiljaista, vaikka selvästi kävitte vilkuilemassa jos vaikka jotakin olisi tapahtunut. Työt ja opinnot veivät minusta kesäkuussa mehut ja olin mennä pähkinöiksi.

Pähkinöistä puheenollen, rakastuin tuon lomani aikana Den Lille Nøtte Fabrikkenin Spesial-pussiin. Se sisältää rapsiöljyssä paahdettuja merisuolalla suolattuja macadamia-, cashew- ja maapähkinöitä sekä manteleita. Ei mitään muuta. Vain tätä ihanuutta! Etenkin macadamiat, ne ovat tässä setissä täydellisiä.

En normaalisti välitä suolapähkinöistä, ja ylipäätään mitä pähkinöihin ja manteleihin tulee rakastan niitä enemmän tahnana enkä pureskeltavana tavarana. Mutta Den Lille Nøtte Fabrikkenin erikoinen on mieleeni. Sen pussikin näyttää syötävän hyvältä! Valikoimassa on muitakin vaihtoehtoja, kuten pelkät cashew't, suolainen ja makea, chili, pähkinöitä ja hedelmiä...

En ole nähnyt näitä kuin K-kaupassa toistaiseksi, pitäkäähän silmät auki.

Rautaa miehille ja naisille

Kaveriani Miiaa on kehoitettu lisäämään rautaa ravinnossaan muun muassa unensaamisen parantamiseksi, joten hän peräänkuulutti rautaa sisältäviä ruokia. Rauta on yksi niistä jutuista mitä tarvitsemme, mutta liikaakaan sitä ei tule elimistöönsä tyrkätä. Koska Mia ei Englannissakaan voi pelkkää black puddingia syödä, ajattelin listata muutamia raakoja vaihtoehtoja.

Mitä raa'empana näitä nautit, sitä paremmin rauta imeytyy. Tästä syystä en erityisemmin tarjoa nyt reseptejä, vaan listaa. Jos sinä, rakas Leipääntynyt ystäväni, haluat jakaa rautaisan reseptisi Miialle ja muille, kommentoi ihmeessä ja kerro reseptisi tai linkki siihen!

Kuva: Girl Interrupted Eating

Punainen liha

Puhtaat lihat ovat se ilmiömäisen selvin raudan lähde. Etenkin maksa, muut sisäelimet ja veri, eli maksapihvit ja veriletut saattavat olla ensimmäinen ehdotus raudan saamiseksi. Lihatuotteita ei kuitenkaan parane syödä kuin puolisen kiloa viikossa. Lihasta saadaan hemoglobiinisidonnaista rautaa eli hemirautaa, kasveista ei hemirautaa saa ja liikaa nautittuna se on huono homma.

Kuva: cuttlefish

Merenelävät

Simpukat ja osterit ovat huikea raudan lähde, hyviä ovat myös katkaravut ja sardiinit. Osterithan ovat parhaimmillaan vain kevyen sitruunamehupuristuksen kanssa, eikä noille muillekaan ihmeellisiä asioita tarvitse tehdä kypsentämiseksi.

Vihreät

Kuva: jules:stonesoup

Parsakaali

Parsakaali on erinomainen raudan lähde, ja muutenkin yksi ravintoainepitoisimmista ruoka-aineista. Kaiken kukkuraksi se on myös hyvin vähäkalorista ravintoa. Raudan lisäksi saat parsakaalista esimerkiksi kuitua, kalsiumia ja C-vitamiinia.

Mitä kaaleihin ylipäätään tulee, ne ovat yksi suositelluimmista ravintoaineksista vaikkapa syöpää vastaan. Väittäisin, että mitä luomumpi, sen parempi. Parsakaali menee sellaisenaankin, kukinnot vaikkapa salaatissa tai voit höyryttää kasvin ja viedä ääntä kohden vaikkapa kevyesti maustettuna.

Kuva: Paul Schultz

Nokkonen

Villiyrttimme nokkonen on oivallinen tässäkin asiassa, mutta kannattaa muistaa ettei tätäkään kannata turhan pitkälle jalostaa: nokkosohukaisissa raudan määrä on jo vähäisempi kun ainesta on jatkettu. Nokkonen menee vaikka pestoon, tai johonkin muuhun tahnaan kevyesti ryöpättynä (että poltinkarvat häviävät). Nokkonen on käsittääkseni jopa huomattavasti parempi kuin pinaatti, joka yleensä tässä asiassa heitetään framille. Nokkonen on erittäin hyvää friteerattuna rypsiöljyssä ja maustettuna merisuolalla.

Nokkosen ohella muut vihreät lehdet kuten lehtikaali, vuonankaali, rucola, mangoldi ovat eri hyviä terveydellemme. Valtaosa menee raakana tai kevyesti varovasti paistettuna tai ryöpättynä. B-vitamiineissa löytyy :)

Kuva: southerntabitha

Palkokasvit

Soijapavut ja linssit ovat varsin kivoissa asemissa mitä rautaan tulee, punaiset kidneypavut seuraavat perästä. Herneiden, papujen ja linssien uskotaan myös suojaavan syövältä ja niiden arvostus on lähtenyt nousuun GI-ruokavalioiden myötä.

Nyt ei sitten tietenkään puhuta mistään gm-soijasta, joten kunnon tavaran käsiinsä saaminen voi olla hivenen hankalaa. Onneksi on vaihtoehtoja. Minä tykkään kiehauttaa pavut ja maustaa misolla.

Jyvät, pähkinät ja siemet

Kuva: House of Sims

Täysjyvät

Yksi rautarikkaimmista ja kaikin puolin terveydelle erinomaisista tuotteista ovat täysjyvät tai kokojyvät. Kauran, ohran, rukiin, vehnän, hirssin, maissin ja raakariisin kokonaiset tai jauhetut jyvät ovat hyväksi ihmiselle niin, että ihan tutkijatkin ovat yllättyneitä.

Ei tule siis sortua valkoiseen leipään tai riisiin. Sen sijaan sujauta vehnänalkioita aamujogurttiisi.

Kuva: dbking

Cashew

Pähkinöistä saat paitsi hyödyllisiä rasvoja sekä E-vitamiinia, irtoaa niistä myös rautaa. Etenkin cashewpähkinät mainitaan.

Kuva: House of Sims

Seesamin siemenet

Siemenet eivät ole alkuunkaan meille pahaksi, ja seesamin siemenet ovat rauta-asiassa parhaimmillaan. Omaan trailmixiin siis sekoittamaan seesamin siemeniä, ei niitä valkoisen hampurilaispullan päällä kannata sisäistää. Ja kokeilehan kurpitsansiemeniä!

Mausteet

Kuva: izik

Niputan nyt mausteet samaan, vaikka erittelenkin niitä hieman. Timjami on raudan raskaansarjan ammattilainen, vasta kaukana perässä tulevat esimerkiksi kaneli ja rosmariini, jotka nekin ovat hyvin rautavarusteltuja.

PS. Jos juot kahvia rautaisannoksesi päätteeksi, konjakilla tai ilman, rauta ei pääse imeytymään yhtä hyvin kuin ilman sitä jälkiruokakahvia. Sama koskee teetä eikä ruoan kanssa nautittu punaviinikään hyvää imeytymiselle tee.