Sinun annoksesi ravintolan listalle ja sinulle osingot?

Joskus työ haittaa harrastuksia, eikä ole mahdoton skenaario sekään että harrastus haittaisi töitä. Minulla monesti tämä harrastus hyödyttää työtä ja toisin päin. En ole hetkeensä esitellyt teille mitään verkkopalveluita tai muutenkaan erikoisia konsepteja joita tutkailen työksenikin, mutta nyt ajattelin jutella teille vähän 4foodista. 4food on uusi purilaispulju New Yorkissa. Mikä siinä sitten on minusta kiehtovaa?

Sen lisäksi, että heidän hampurilaispihvinsä ovat itseasiassa donitsin mallisia (jottei niitä tarvitsisi turhaan käristää kauaa), on heillä kiehtova strategia asiakkaidensa kanssa. Tämä ravintola nimittäin osallistaa eli talkoistaa asiakkaita ja muita internetissä muun muassa eräällä erityisen kivalla tavalla. Voit nimittäin heidän sivuillaan rakentaa oman hampurilaisen, nimetä sen, markkinoida sen ja käytännössä myydä sen. Kaiken kukkuraksi sillä voi ansaita! 25 senttiä jokaisesta tilatusta asiakkaan luomasta ja nimeämästä burgerista.



Epäilemättä on ihan toimiva tuotekehitys- ja markkinointikikka pistää asiakkaat itse asialle, luomaan ensin kohtuullisen pätevän tuotteen, mainostamaan sen Twitterissä, Facebookissa ja muissa sosiaalisen median lafkoissa ja muutenkin. Hampurilaisen kohdalla se on varmastikin melko helppo juttu, vaihtoehdot ovat rajalliset mutta riittävät ja kuka nyt ei hampurilaisista tykkäisi? Etenkin jos niissä on ajateltu terveellisyyttä ihan oikeastikin ja vaihtoehdoissa on vähän muutakin kuin nautapihvejä, värjättyä cheddaria ja suolakurkkuja sekä majoneesia.

Mutta toimisiko tämä esimerkiksi sinun suosikkiravintolassasi? Voisitko kuvitella sen annoslistalle päätyvän asiakkaiden ideoimia annoksia, ideoisitko sellaisen itse? Jos nyt ajatellaan vaikka, että uutukainen Bertha, joka ilmaisee tällä hetkellä annoksensa tyylillä "sipuli, silakka, tomaatti" olisi suosikkiravintolani. Jos asiakkaana voisin luoda annoksen tyyliin "hapero, hapansilakka, hummus", tulisiko siitä karmaisevaa kokkisotaa?

Oli miten oli, pidän siitä kuinka 4food käyttää asiakasta ja antaa asiakkaalle takaisin konkreettista hyötyä. Kukapa ei esimerkiksi ostaisi lehteä, jossa tietää oman nimensä olevan? Ihan takuulla pyöräyttäisin burgerin vaikka jonkun uuden dinerin listalle ja kävisin syömässäkin sen oman luomukseni, etenkin jos siitä palautuisi kotiinpäin parikymmentäkin senttiä!  

Että kenen ravintola lähtis tähän ekana? Lupaan luoda Jokis-tuotteen ja paukuttaa tietoa siitä eteenpäin. Bloggaajalle tarjotaan kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta oma annos ja osingot siitä annoksesta ovat vielä saamatta [lisäisin tähän silmää iskevän hymiön, mutta lupauduin hymiölakkoon, joten kuittaan hymiön tällä].

PS. Käy esittämässä kysymys seuraavalle Valokeilaan tulijalle.

AddThis Social Bookmark Button

Haastan harjoitukseen, kutsun karkittomaan kurimukseen

Se ei ole mies eikä mikään... tai nainen eikä mikään jos se ei pysty aloittamaan karkkilakkoa KESKEN suklaalevyn. No, minä olen nainen ja minähän pystyn aloittamaan karkkilakon juuri silloin kuin haluan. Vaikka jäisi nurkkiin pyörimään uusinta uutta eikä edes kovin pahaa Fazerin Sinistä eli Fazer Cashew pähkinärouhetta.


Olen parhaimmillaan viettänyt vuoden karkkilakossa, joten tämän ei nyt teoriassa olla suoritus eikä mikään. Karkiksi lasketaan kaikki makeishyllyltä löytyvä, mutta sellaisen pienen takaportin jätän itselleni, että jos resepti sisältää esim. suklaata, saan sen reseptin toteuttaa. Mutta auta armias, jos sämplään suklaata sellaisenaan siinä tehdessäni!

Pointti on nyt siinä, että haastan sinut ja kaikki Leipääntyneet tähän hengelliseen harjoitukseen myös. Koska jaettu piina on joten ehkä siedettävämpää piinaa. Kutsun teidät siis pidättäytymään sokerin ja muiden hurjien aineksien kiusoilta, ja kehoitan teitä kanavoimaan karkinhimonne johonkin muuhun toimintaan - olipa se sitten rukoilua, meditointia enskariin tulevan leffan Eat Pray Love tapaan, keittiön jynssäämistä tai himolenkkeilyä pitkin kyliä. Tai voi toki syödä jotain ihan muuta, Maku etukenossa -blogi tarjoilee naposteltavan himoon ihania juttuja! Henkilökohtaisesti aion hulata läpi himojeni.

Miksi ryhtyä karkkilakkoon? Minun tavoitteenani on vähän karsia aikuisuuden iloja, eli sitä kun karkkia voi syödä koska tahansa. Sinä määrität oman tavoitteesi.

Homma toimii näin:
  • lopeta karkin syöminen sellaisenaan juuri nyt, vaikka sitä huushollissasi olisi (lahjoita ylijäämät vaikka kaverille, tai säilö hyviä reseptejä varten jos karkki on sitä laatua)
  • kun himo iskee, siirry sijaistekemisen pariin
  • yritä kestää mahdollisimman kauan (joulun alla voi suklaan rakastajille tulla kiihkeitä kiperiä tilanteita)
Eli oletko mukana? Kättä ilmaan!

PS. Suomen ihanin ystävyysblogi löytyy nyt myös Facebookista! Aliisa kysyy Alaks olee? Ja minä kysyn kärsitäänkö yhdessä?

AddThis Social Bookmark Button

Piimähousun pirtelöpäivä

Se voi näyttää kalpealta niinkuin kuun kalpea leima päivän valossa, mutta sen maku on voimallinen kuin julmettu järkäle joka kiertää maata.


Pannukakkujen jäljiltä jäi ihan törkeän paljon piimää ja koska menossa on ollut kaappien sun muiden tyhjennystalkoot... syntyi piimähousun pirtelöpäivä kuin vahingossa.

Älkää uskoko sanaakaan mitä sanon, tottakai se oli tarkoituksen mukainen vahinko. Ihan hyvin tiesin, että pakastimessa on vajaa paketillinen Valiojäätelön uutuusmakua kaneliomenaa ja että siitä epäilemättä tulisi erinomaista pirtelöä. Puhumattakaan muista jämistä, vohvelisunnuntailtakin oli jäänyt jotain erittäin käyttökelpoista.

Piimähousun pirtelö

3-4 dl piimää
1/4-1/3 paketillista kaneliomenajäätelöä
puoli kourallista cashew pekaanipähkinöitä
aivan kevyt rutistus vaniljasuolaa

Sotke blenderissä.

Jos tähän nyt haluaisi mielenterveysvaikutteisuutta, olisi jäätelön sijasta voinut käytellä ihan oikeaa omenaa ja kanelia ja tuoda paksuutta vaikka jäillä. Vähän pellavansiementä ja vehnänalkiota ei myöskään olisi tehnyt pahaa. Mutta tärkeää on se pienen pieni aavistus suolaa.

Luonnollisestikin tuo jäätelö oli teitä varten maisteltavana, joten on siitä myös mielipide annettava. Minusta se on turhan voimakkaasti maustettu ja siitä syystä se oli myös kelpo piimällä laimennettavaksi. Harva jäätelö tuoksuukaan niin voimakkaasti kuin miltä tuo tuoksuu. Syksyn epäyllättävä uutuus, se siitä.

AddThis Social Bookmark Button

Koskaan ei ole liian myöhäistä pannarien paistamiselle

Kun Twitterissä ilmoitin sunnuntai-iltana ryhtyväni pannarien paistoon, sain kansan riveistä kannatusta. Tulikin sitten melkoista pannaria.


Tulin joskus muinoin hetken hurmiossa ostaneeksi Behnford'silta tölkillisen kurpitsasosetta. Mietin pitkään ja hartaasti mihin sen käyttäisin, kaikki risotosta piiraaseen kävivät mielessä. Kunnes sitten honasin, että kurpitsapannarit ovat ehkä ainoa todella vakavastiotettavissa oleva vaihtoehto. Blogista raspberri cupcakes löytyi ohje Pumpkin Pancakes with Cinnamon Butter ja sitä lähdin sitten nöyryyttämään kotikeittiössäni.

Rakastan kanelia, mutta jotenkin se ei nyt tuntunut riittävältä joten varioin tällä kertaa nimenomaan maustevoin kanssa. Valmistin seuraavanlaisen maustevoin.

Kurpitsamaustevoi

60 g voita
1/2 tl jauhettua kanelia
1/4 tl jauhettua inkivääriä
1/8 tl jauhettua neilikkaa
1/8 tl jauhettua muskottipähkinää
loraus vanilja-aromia
1,5 tl tomusokeria

Ota voi huoneenlämpöön 30-45 minuuttia ennen varsinaista tekemistä. Voit jo valmiiksi sijoittaa sen astiaan, jossa aiot maustevoin valmistaa, omalla kohdallani tämä oli siis sauvasekoittimeen yhdistettävä teholeikkuri astioineen.

Kun voi on sopivan pehmeää, lisää mausteet, aromi ja sokeri. Sekoita kunnolla tahnaksi. Lusikoi tuorekelmulle ja muotoile miten mielesi halajaa, minä valitsin tavan maustevoipötkön muodon.

Sijoita pötkylä pakastimeen kovettumaan. Käytä tarvittaessa.

Ei siis kurpitsaa tässä maustevoissa, mutta kun etsin kurpitsamausteen reseptiä sain noiden mausteiden kombon, joten nimi on kurpitsamaustevoi koska kyseessä on kurpitsamauste. Ihan loogista eikö?


Ja sitten ne pumpapannkakat eli kurpitsaiset pannukakut amerikkalaistyyliin. Niiden suhteen en alkuperäisreseptistä poikennut melkein kertaakaan. Huom melkein!

Kurpitsapannarit

1 tlk kurpitsasosetta (n 4,5 dl)
3,5 dl piimää
2 munaa
100 g puolikarkeaa spelttijauhoa
160 g vehnäjauhoa
2 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl leivinsoodaa
1/4 tl suolaa

Yhdistä kuivat aineet johonkin astiaan. Vatkaa suuressa kulhossa munat ja piimä yhteen kunnes se on kevyttä vaahtoa. Lisää kurpitsasose ja vispaa taas. Lisää kuivia vähän kerrallaan vaahtoon ja kääntele sekaisin, toista kunnes sinulla on käsissäsi tasainen oranssi massa.

Ryhdy paistopuuhiin. Teflonpannun kanssa selviät ilman öljyä tai voitakin, mutta halutessasi voit paistaa pannarit myös rasvassa. Keskilämmöllä paista vajaa desi taikinaa kerrallaan, kärsivällisesti. Kun reunat ovat selvästi paistuneet, käännä lätty. Lopputuleman pitäisi olla jotakuinkin 1/2 senttiä paksuja ihanuuksia.

Toista niin kauan kun taikinaa riittää.

Syö pois kurpitsamaustevoin kanssa. Jos riittävän hullu olet, käytät myös vaahterasiirappia samassa leikissä. Tai ehkä jäätelöä.

Jep, sen pituinen se.

AddThis Social Bookmark Button

Vaihtoehtoranskalaisia

Olette varmasti kuulleet, kuinka tutkimattomat ovat Herran tiet? Esimerkiksi varsin myygistä onkin ollut kun keittobanaaneja on luotu.


Aina välillä tulee heviosastolla tutkailtua niitä vähän tuntemattomampiakin hedelmiä ja vihanneksia ja mietittyä, että mitä sitä tuostakin tekisi. Keittobanaanit eivät ole erityisemmin kiinnostaneet, koska ne ovat lähinnä rumia, mutta sitten kun Jamien Fifteen-kasvatti Aaron Craze teki Rude Boy Food -ohjelmassaan ranuja eli ranskalaisia keittobanaaneista... Niin olihan se nyt pakko kokeilla, kun niitä rumia banskuja Stokkalla kerran oli.

No, sunnuntaiklassikko karitsa kaipasi kaveria, joten menin sitten vähän vähemmän klassisella lisukevaihtoehdolla. Keittobanaani tunnetaan myös nimellä jauhobanaani tai pisanki ja lontooksi kutsuvat sitä nimellä plantain. Edelleen se on vaan ruma banaaniksi.

Keittobanut

2 kpl kypsiä keittobanaaneja
50 g polentaa
1 rkl oliiviöljyä
suolaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Kuori ja pilko keittobanaanit ranskalaisten malliin. Laita polenta kulhoon, banskupalat perässä ja heittele paloja polentassa niin, että polenta pinnoittaa banaanit.

Levitä banaanit uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Roiski öljyä päälle ja suolaa kivasti.

Paista 10 minuuttia. Voit toki myös paistaa palat pannulla öljyssä, mikään ei sinua estä.

Minun tarinassani nämä nautittiin siis karitsan kanssa, dippailin valkosipuliruukkuun. Vaan ehkä sinä teet toisin, koetat ehkä Aaronin guacamolea, jonka hän on tarkoittanut näiden kanssa nautittavaksi.

Täytyy kyllä myöntää, rehellinen ollakseni, että keittobanaanien kanssa pitää kokeilla vielä jotta saavutetaan täydellinen tyytyväisyys.

PS. Syyskuun ruokahaasteen äänestys on vielä käynnissä, mustia sienisipsejä saa äänestää jotta hullu haasteidea lokakuulle näkee päivänvalon!

PPS. Viikonloppuna Jokiksen FB-sivu ylitti 300 tykkääjän rajapyykin ensi kertaa! Kiitos Leipääntyneet! Sitten kun päästään viiteensataan, alkaakin hurjat leikit ;)

AddThis Social Bookmark Button

Harmonia on palautettu

Ensin olin ihan et ei ne toista kertaa tähän sorru, mut sit olin et nehän todellakin sortuu kahdesti saman vuoden aikana!


Jep, Fazerilta tuli toisen kerran tänä vuonna Geisha-uutuus. Ensin Geisha sai liki 50 vuotta olla omillaan ja sitten yhden vuoden aikana siihen kajottiin kahdesti? Originaalissa on hasselpähkinäistä japonaise-täytettä, tuossa toukokuisessa hirviössä on karamellia ja nyt markkinoille on paukahtanut Geisha Harmony.

Harmony on itseasiassa tuoteperhe, on rasiaa jossa on kolmea sorttia konvehteja: pehmeällä hasselpähkinätäytteellä eli original, pehmeällä vaniljalla sekä pehmeällä mantelilla. Sitten on laatikollinen yksittäin paperoituja konvehteja pehmeällä mantelitäytteellä. Ja jos Dreamy Caramel oli minusta lähinnä kaltoin kohtelua tälle Geishojen joukolle, Harmony palauttaa nimensä mukaisesti harmonian. Tuo pehmeä mantelitäyte on ihanaa eikä ole vaniljakaan huonoa. Hasselpähkinälle olin jo valmiiksi lämmin.


Eli oikeastaan olen ihan iloinen, että sortuivat kahdesti Geisha-uutuuksiin vuonna 2010. Ja piste myös siitä, että ovat mukana Roosa nauha -kampanjassa, joskin 2 senttiä on melko vähän. Pitää vaan keskittyä lokakuussa syömään suklaista nimenomaan Geishaa. Ehkä koeajan sen Geisha-kaakaonkin.

AddThis Social Bookmark Button

Elsa on erikoinen

On aina aavistuksen surullista kun joku hieman erikoisempi ja ainutlaatuisempi ravintola katoaa kaupunkikuvasta. Massiivisten ketjuraflojen perään nyt tuskin kukaan nyyhkii, mutta olen edelleen sitä mieltä, että Veganissimo oli ihan virkistävä juttu Tampereella. No nyt siinä paikalla on kuitenkin Elsa...


Elsa on aavistuksen omituinen daami, sen sisustus on yltäkylläisen romanttisen pursuileva, mutta kuitenkin siisti. Asiakaspaikkoja tuntuisi olevan enemmän eli tiukemmassa kuin edeltäjässään, tilahan ei ole erityisemmin muuttunut kooltaan. Illalla voi tilata listalta tai valita päivällisbuffetin, joka minusta on aavistuksen epäilyttävä konsepti. Buffet toimii lounasaikaan, kun väkeä lappaa mutta näin ilta-aikaan ei ole hajuakaan kauanko se sapuska on siellä geeännissä lepäillyt. Salaattipöytä yllätti kalaisuudellaan, ja sinisimpukatkin saivat hämmästymään.

Lienee selvää, että tilasimme listalta? Valitsin naurispihvit perunamuusilla, lisukkeita on useampia joista valita. Kohdallani oli ensin väärä lisuke, valkosipuliperunat. Kun ohjasin valkosipuliperunaisen annoksen vieressäni istuneelle Tiinalle joka niitä oli tilannut, en tiennyt toiselta lautaselta löytyvän samaa lisuketta. Sanaakaan sanomatta tarjoilija marssi lautaseni kanssa keittiöön vaihtamaan lisuketta ja sain odottaa tietämättä mitä tapahtuu. Olisin muuten voinut syödä ne valkosipuliperunat, jos tilanne olisi valjennut minulle.


No joka tapauksessa naurispihvit olivat ihan jees, yrtit olivat kohdallaan ja muusikin oli hyvää. Jälkiruoaksi valitsemani calvadosomenat olivat syksyinen tuulahdus omena-allergikolle, näin kun voin omenaa syödäkin! Maistuva annos, joskin hippasen liian makea.

Vaikka ruoka oli ihan ok plus, niin jotenkin tästä jäi omituinen maku suuhun. Ei ihan välttämättä tule palattua takaisin.

Minkähän niminen leidi Tampereen ravintolakartalle seuraavaksi ilmaantuu?

AddThis Social Bookmark Button

Pasta via mikroaaltouuni

En ole juurikaan sekaantunut pakkaussuunnitteluun, vaikka opintoihini sitäkin laatua hullutusta kuului. Työhöni ei kuulu, joten elämäni pakkausten kanssa on lähinnä pakkausten tutkailua ja availua. Lähinnä bongailen sanaa "uutuus" ja mitä ainesluettelo pitää sisällään. Ja joskus ihmettelen, miten kukaan kuvittelee jonkin pakkauksen myyvän yhtään mitään yhtään kellekään.



Via-sarjaan on tullut taas pari uutuutta, pastaista uutuutta. Periaate on eri kuin aiemmissa Via-mikroaterioissa, ei sellaista vinkuvaa sinettiä ja pakkauskin on ikäänkuin eri päin. Minä kun olen noita Via-aterioita teille Leipääntyneille aiemminkin availlut, niin tulipa nämäkin nyt sitten työpaikkalounaan yhteydessä koeajettua ja kuvattua.

Maut ovat siis Via Tomaatti-vuohenjuusto lasagne ja Via Pinaatti-ricotta tortelliini. Tomaatti-vuohenjuustolasagnen punaisuuden ymmärrän, mutta kun honasin pinaatti-ricottatortellinien olevan oranssin kastikkeen peitossa, hämäännyin hetkeksi.



Lasagne koostuu kahdesta levystä ja niiden välissä sekä päällä olevasta vahvan tomaattisesta ja oudosti porkkanaisesta soosista sekä vuohenjuustokiekosta. Vuohenjuuston olisin itse ehkä levittänyt köntsinä laajemmalle, nyt se piti levittää itse. Melko meh makuelämykseksi, pasta oli snadisti ylikypsää ja se porkkanaisuus häiritsi todella.

Tortelliinit sen sijaan tosiaan sisälsivät sitten vaalean vihreää pinaatti-ricottamassaa ja olivat kaikenkaikkiaan parempi kokonaisuus kuin tuo lasagne. Vaikkakin oranssi kastike hämäsikin. Tortelliiniannokseen nakkasin kyllä parin haarukallisen jälkeen mustapippuria, suolaa ja valkosipulirouhetta, voipi olla omasta maustamisestani aiheutuva voitto tortelliineille.



Se on jännä miten näitä pasta-aterioita tehdään mikroa varten, kun ne niin helposti kypsyvät yli ja ovat lähinnä liisteriä sen jälkeen. Mitään jännää uutta kivaa tässä ei oikein ollut, siellä aiemmissa Via-jutuissa on minusta huomattavasti kiinnostavampia asioita.

Että meh, se on sanani tästä kokemuksesta josta maksoin ihan itse.

AddThis Social Bookmark Button

Oikeinkäytettynä olutta ja nappeja

Oluthan on ihan käyttistä! Vaikka en mä sitä edelleenkään juo, vaikka ehkä pitäisi ihan vaihtelun ja virkistyksen vuoksi laajentaa käyttötapauksissa oluen puolelle. Muutenkin kuin ruoanlaitossa. Ja on sitten ihan eri juttu, että onko suotavaa ottaa olutta ja nappeja...


Fazerilta lähestyivät, että kiinnostaisiko minua kokeilla Oululainen Jälkiuuninappeja. Muitakin bloggaajia on näillä napeilla lähestytty, mutta en antanut sen estää itseäni vaan sanoin kyllä rehelliselle suomalaiselle leivälle. Ja tässä tulee nyt yksi ajatus siitä mitä näillä napeilla voi tehdä, siis tehdä muutakin kuin sipaista oikeaa voita (rasvasodassa olen puoleni valinnut) tai kääräistä meetvurstia eli metukkaa päälle tai järjestää muita klisheisiä kohtauksia (lohi, mäti, poro).

Minä lähdin napit kourassa cocktailkutsuille ja otin mukaan pussikaljaa.

Pussikaljacocktailnapit

raakoja jättikatkaravun pyrstöjä kuorittuna
1 tlk olutta
1 tl dijon-sinappia
peukalonkynnellinen wasabijauhetta
2 kynttä valkosipulia
mustapippuria
suolaa

avokado
sormisuolaa
jälkiuuninappeja

Tee marinaadi oluesta, sinapista, wasabijauheesta, murskatusta valkosipulista ja mausteista. Sekoita kunnolla ja kaada muovipussiin katkarapujen kanssa (voit toki marinoida rasiassakin, mutta pussi oli tässä nyt yksi juttu). Anna marinoitua ainakin 2 tuntia viileässä tai ehkä jopa yön yli. Paista pannulla kunnes juuri ja juuri kypsiä.

Runttaa jälkiuuninapin puolikkaalle kunnon satsi syötävän pehmeää avokadoa ja aseta katkaravun pyrstö päälle, ripota päälle aavistus sormisuolaa.

Tadaa, olet pussikaljacocktaililla nappiesi kanssa.

Tykkään näistä napeista, ne maistuvat voin kanssa, ne maistuvat jopa sen Silvan uuden omituisen Leipäjuusto-levitteen kanssa. Toinenkin katkarapuversio on mielessäni, mutta ehkäpä siitä myöhemmin. Kuten myös myöhemmin muista nappiajatuksista, jos niitä sattuu tulemaan ja ovat julkaisukelpoisia. Ehkä olutasiaakin, jos satun pääsemään siihen vireeseen.

AddThis Social Bookmark Button

Sensuelli sotkuinen sensaatio

Sain äidiltäni postikortin, jossa minua onniteltiin hyvistä päätöksistä ja päättäväisyydestä. Ei hyvien päätöksien tekeminen ole ollenkaan vaikeaa, kuhan vaan ryhtyy siihen.


Hyväksi päätökseksi osoittautui myös kolmas antautumisen kerta Maraboun Sensation -sarjalle. Aiemmat kaksi kertaa ovat olleet pettymyksiä, mutta kolmas kerta toden sanoi! Tällä kertaa suklaauutuudet ovat nimiltään Marabou Sensation Caramel & Crisp sekä Marabou Sensation Cookies & Cream. Ja voi miten tämä parivaljakko saikaan sydämeni sykkimään!

Etenkin Cookies & Cream, sen tumma valuvainen sisus sai minut näkemään suklaisia päiväunia töissä, kun erehdyin ottamaan aamulla yhden palan ihan vain maistiaiseksi paketista. Jälleennäkemisemme työpäivän jälkeen oli kaunis sametinpehmeä kohtaaminen... kolmantena pyöränä Caramel & Crisp, joka sekin on parempi kuin mitkään edelliset "sensaatiot".

Mitä ideana näihin makuihin tulee, karamelli ja rapea rouske on melkolailla nähty eikä keksinmurutkaan mikään uusi innovaatio ole. Mutta juuri nyt se ei minua haitannut.


Makeaa täytettä on paljon, suklaa on miellyttävän ohut (joten en joudu paljon kärsimään siitä Maraboun maitosuklaan mausta, josta en niin välitä). Tuoksu on kuitenkin erittäin maraboumainen, maku on vahva ja syöminen on suloista sotkemista. Tiettyä erotiikkaa näiden syömisessä, jos olet sitä koulukuntaa jonka mielestä suklaa voisi hyvinkin korvata seksin.

Ei siis ollenkaan pällimpi syysuutuus mitä suklaisiin tulee.

AddThis Social Bookmark Button

Finnish Fooddities #6: Milk with meals please

Jokapäiväistä Leipää (Daily Bread) has plenty of visitors from foreign countries as well, even though it's mainly written in Finnish. Most of these visits are probably made by Finns abroad, but I want to give something for potential Nonfinns :)

This is the 6th post in series called Finnish Fooddities and it is about Finnish food oddities. Hopefully you'll enjoy it! Check out the 1st, 2nd, 3rd, 4th and 5th posts too!


Every single of us are sucklings by birth, one of our first cravings is for breast milk but for most people that craving is a fading one. Bigger kids don't drink their mothers' milk, but cows milk is used. Here in Finland that craving doesn't fade so easily, and grown ups are actually encouraged to drink milk because of the calsium etc and since most of Finns are firm believers in functional foods, milk and it's benefits are believed in.


My personal usage of milk is only few liters per year, but many people drink milk with their meals. Statistic Finland says that one Finn drinks nearly 140 liters of milk per year, and since there are also people like me (drinking not so much milk per year), some people drink pretty large amounts. Great 90 percent of this huge milk usage is semi-skimmed or skimmed milk. And because of the firm belief in functional foods, we do have milks with added vitamins and such.

Adults in other countries do use products made out of milk frequently, and we do have our own love affair with cheeses, yoghurts, ice cream, coffee with milk, hot chocolate and butter milk too. But there are slightly less countries in which adults drink actual milk with their meals. I recognize that milk is being drinked in other countries as well, but mainly by kids. But you just visit one of our nightly grill stands and watch drunk grown ups order black pudding sausages with lingonberry jam, accompanied by carton of milk... If French and Italians drink wine with their dinners, many of us choose milk.

I believe that plant milks such as soy milk have growing usage, even I enjoy occational oat milk drink. But mainly we do use cow's milk. No other animal milks available, at least not in every store. It's also fairly difficult to find "raw" milk, if someone would like to use that. Milk is pretty much processed, pasteurized and what not. Great amount of research has also been made, naturally, some do claim that milk prevents blood pressure diseases, metabolic syndrome and such. But we still are fat and heart diseases flourish...

To me our nations milk usage is definitely a food oddity, fooddity. Good, bad or ugly oddity, I let other people decide. Maybe you would like to tell me if you drink milk with your meals or do you choose something else?

Just watch this old milk commercial from the 90's, featuring one of our NHL ice hockey stars Teemu Selänne. It may not be Got Milk? material, but hey maybe it's milk which has made Teemu better looking in this future of ours ;)

AddThis Social Bookmark Button

Kesäkurpitsasta kaikkea muuta kuin terveysruokaa

Toisinaan on hyvä luovuttaa. Siinä voi vierähtää suunnaton kiven ryökäles sydämeltä. Ja sitten voi tehdä herkkua, joka humahtaa suoraan lanteille.


Kaappien tyhjennys -ruoissa on tultu siihen tilanteeseen, että "leipominenkin" tulee kyseeseen. Piti saada johonkin menemään kesäkurpitsaa ja olisi huikeaa bonusta, jos samaan sotkuun saisi menemään kuiva-ainekaapista mahdollisimman paljon kamista. Joten päädyin tekemään blogista Two Peas And Their Pod kesäkurpitsasuklaabrownieta. Pienellä variaatiolla toki, enhän minä olisi minä jos en varioisi. Eikö vain?

Kesäkurpitsasuklaabrownie maapähkinävoilla

1 1/2 kuppia sokeria
1/2 kuppia rypsiöljyä
2 kuppia jauhoa
1/4 kuppia kaakaota (tummaa)
2 kuppia raastettua tuoretta kesäkurpitsaa
2 tl vanilja-aromia
1 tl sitruunasuolaa
1 1/2 tl leivinsoodaa
1/2 kuppi maapähkinävoimuruja (alkuperäisresepti käyttää suklaamuruja 1 kupillinen)

Lämmitä uuni 180 asteiseksi ja vuoraa n 20 x 30 senttinen vuoka leivinpaperilla tai voitele vuoka.

Sekoita yleiskoneessa sokeri, öljy ja jauhot kunnes seos muistuttaa märkää hiekkaa. Koneen pyöriessä pienellä teholla, lisää joukkoon kaakao, kesäkurpitsa, vanilja-aromi, suola ja leivinsooda. Sekoita kunnes hyvin sekaisin, kääntele joukkoon maapähkinävoimurut (tai muut sattumat).

Kaada seos vuokaan ja paista 25-35 minuuttia, kunnes brownie on siinä tilassa että hammastikku tulee siitä puhtaana pihalle.

Jäähdytä ritilällä, leikkaa paloiksi ennen tarjoilua.

(1 kuppi on 2,5 dl)

Tsekkaa alla olevasta kuvasta vihreitä kohtia, ne on sitä kesäkurpitsaa :) Se maistuu kevyesti muuten erittäin amerikkalaisesti hevissä tuotoksessa ja tuoksu on kuitenkin maapähkinäinen. Erittäin kiero herkku.


Pöyristyttävä määrä sokeria takaa kooman, joten jos taipumuksenasi ei ole tykätä amerikkalaistyyppisistä herkuista niin et kyllä sitten tykkää tästäkään. Minullekin melkein liian heviä, mutta tulipa tehtyä ja sain aineksia tuhottua.

AddThis Social Bookmark Button

Kourallinen mustia sipsejä

Minulla on krooninen friteerauksen pelko. Siinä on vaan niin mukavia evottamisen paikkoja, että mieluusti sitä puuhastelun muotoa välttelen. No, joskus kuitenkin rohkenen ja joskus tuloksena ei ole eeppinen fail.


Huipussa blogissa, jossa Siskot kokkaa, emännöidään tällä erää kuukauden ruokahaastetta. Haasteena on mennä metsään rentoutumaan ja samalla hankkia hortailemalla, metsästämällä, sienestämällä, marjastamalla tai muulla metsäilytavalla ainekset alkuruokaan. No, minähän kävin viikonloppuna metsässä mökillä ja kotiintuomisena oli muun muassa mustatorvisieniä tai kuoleman trumpetteja, jotka ovat täydellisen kelpoja ruokasieniä.

En kovin montaa ajatusta tälle tuhrannut, vaan nappasin muistin virkistämiseksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan hyllystä ja etsin nokkoseen liittyvän friteerausohjeen. Sillä mustatorvisienisipsit, haloo? Sipsit on ihan pätevä alkupala, eikö olekin? Nokkosista tulee erinomaisia sipsejä, ja mustatorvisieni on sellainen sopivan ohut tähän hommaan, ei tule kantarelleista tai tateista samanlaista lopputulosta ei.

Kuoleman trumpetti -sipsit

pari kourallista tuoreita mustatorvisieniä
3 dl rypsiöljyä
kevyesti suolaa (käytin villivalkosipulisuolaa)

Kuumenna öljy kattilassa (pidä huoli, että sinulla on kansi tapaturmaisten palojen varalta) 160 asteiseksi. Friteeraa sieniä puolisen kourallista kerrallaan puolisen minuuttia ja nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan. Toista niin kauan kuin sieniä riittää. Suolaa sienet kun ne ovat vielä vähän lämpimiä.

Tästä syntyy pieni keko sieniä ehkä kahdelle. Sienethän siis kutistuvat tässä hommassa melkoisesti, joten älä turhaan tingi.

Jotta ei alkupala ihan pelkää sipsiä olisi, niin täytyyhän sitä nyt olla myös dippiä. Sillä mitä on sipsi ilman dippiä?

Parmesaanimajoneesi

3 rkl majoneesia
2-3 rkl vastaraastetua parmesaania
pieni kynsi valkosipulia raastettuna
mustapippuria

Sekoita.

Ja sil viisii sitte, ääntä kohden. Nyt on sitten käsissä erittäin murenevaisia sipsejä, joissa maistuu metsä. Hulluimmat murentaa sipsit dippinsä päälle ja lusikoi dipin muruineen parempiin suihin. Joka tapauksessa sormet sietää nuolla tämän alkupalan jälkeen ja jatkaa sitten vaikka... mustajuurigratiinilla?

AddThis Social Bookmark Button

Mitä jos tänään näkisit Nälkää?

En ole koskaan nähnyt nälkää ja se näkyy. Vatsa on ehkä saattanut kurnia, mutta varsinaista nälkää en ole nähnyt. Mutta tajuan sen, että on ihmisiä jotka näkevät nälkää ja vieläpä päivittäin. Onneksi on Operaatio Nälkäpäivä, jolla voimme antaa apua nälkää näkeville!

Tänäkin vuonna Operaatio Nälkäpäivä kerää rahaa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon, jonka rahat eivät ole korvamerkattu millekään tietylle asialle vaan menevät avustuskohteisiin tarpeen mukaan. Nälkäpäiviä vietetään tänä vuonna 16.-18.9., samoihin aikoihin kuin edellisinäkin vuosina. Alunperin 30 vuotta sitten keräystapahtuma järjestettiin käsittääkseni Siskon päivänä marraskuussa.

Nälkä on katastrofi, joka ei saa samalla tapaa media-aikaa kuin maanjäristykset, tsunamit ja terrori-iskut. Se on jatkuvaa ja siihen tarvitaan jatkuvasti varoja. Haastan siis jälleen kerran, tänäkin vuonna, sinut antamaan kolikot taskujesi pohjalta kadulla päivystävien punaliivisten ja keräyslippaita kantavien vapaaehtoisten lippaisiin tai lahjoittamaan netitse. Jos olisi mahdollista lisätä tämän postauksen yhteyteen keräyslipas-vimpain, tekisin sen, mutta toistaiseksi voin vain unelmoida moisesta.

Haastan myös tinkimään näiden päivien ajan hieman ostosten teosta ja käyttelemään kotoa jo valmiiksi löytyviä ruokatarpeita. Erinomainen tilaisuus vähän tyhjennellä kaappeja, niin minäkin aion tehdä. Haastapa myös kaverit mukaan!

AddThis Social Bookmark Button

Kaupunkiemme riippuvat puutarhat ovat ihme?

Tekstiviestipalstat sanomalehdissä on ihan parasta viihdettä, etenkin jos päätyy lukemaan kommentteja keskustelusta jonka alusta eikä lopusta ole kevyitäkään käryä.

Nimimerkki Sirkka Lunden Aamulehden tekstaripalstalla 11.9.2010

Minulla ei ole hajuakaan, kenelle tai mihin nimimerkki Sirkka Lunden tässä kuvassa näkyvässä tekstarissaan kommentoi. Mutta minulla on sellainen aistikokemus, että Helsingin keskustassa kasvatetaan tänäkin päivänä lähiruokaa. Ei ehkä Kansallismuseon pihamaan nurmikentillä, mutta Savoyn katolla kylläkin. Eikä asiassa ole juuri mitään muuta ihmeellistä kuin se, että miksei tätä tehdä enemmän?

Yhä kasvavalla ravintoloiden joukolla on oma palstansa, josta tulee todellista lähiruoka-ainesta asiakkaiden lautasille. Paikallisena esimerkkinä Hella & Huone, johon tulee niin ikään Arto Rastaan isännöimän Villa Hakkarin kasvimaalta hyvyyksiä. Erittäin hyvä juttu, ainakin minun mielestäni.

Mutta takaisin Savoyn katolle, jossa ei kasva vain yrttejä niinkuin monessa keittiöpuutarhassa vaan myös omenapuita, mehiläisiä, tomaatteja, syötäviä kukkia... kaikkea tätä Helsingin kattojen yllä! Miettikää miten paljon kattoja kaupungeissa on, ja sitten miettikää miten vähän niitä hyötykäytetään. Sitä paitsi kun kasvimaa on katolla, ei käy ihan yhtä todennäköisesti varkaita, niinkuin Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Tamyn ympäristöjaoston ja Dodo ryn kasvimaakokeilulle ilmeisesti kävi. Mitä olet mieltä, pitäisikö kaupunkien katoilla kasvaa ruokaa?

PS. Jos Sirkka satut googlettamaan nimesi ja päätymään Jokikseen, niin tervetuloa!

AddThis Social Bookmark Button

Älä ole lammas, kokeile kääpää

Jos metsään haluat mennä nyt, niin hirvikärpäsillä sinä peityt! Ja oi että ne on sitten inhottavia mölliäisiä, vai mitä?


Bongasin kauppahallista ilokseni lampaankääpää ja vaikka se on vähätelty aines, sijoitin siihen mielelläni muutaman euron ja näin teki myös työkaverini Kirsi, kun kerroin kääpää olevan tarjolla. Kirsi ymmärtää hyvän päälle, vaikka kaikki eivät ymmärräkään. Kääpää olisi varmaan tullut kotikotoakin, mikäli joku olisi mennyt tiettyyn metsään sitä hakemaan, nyt ei kuitenkaan menty. Lampaankääpä on ehkä neljäs suosikkisienieni listalla, heti tattien, kantarellien ja korvasienien jälkeen.

Lampaankääpä toimii minulle eritoten paneroituna ja voissa paistettuna, joten suosittelen sitä lähestymistapaa kaikille. Maustan aina vähän eri tavalla, ja muutenkin varioin, aivan kuten lihapullissa.

Polentapaneroitu tuore kääpä

250 grammaa lampaankääpää käsittelemättömänä
1 dl polentajauhoa
1 tl sitruunasuolaa
pari kunnon tujausta Chermoula-maustetta
1 kananmuna
voita paistamiseen

Sekoita jauhot, suola ja chermoula (tai mitkä mausteet ja jauhot nyt ikinä valitsetkaan). Riko muna lautaselle ja sekoita se haarukalla. Pyöräytä kutakin lampaankääpälakkia ensin munassa ja sitten jauhoseoksessa. Ja niin kauan kun kääpiä riittää.

Kuumenna pannu, nakkaa voi pannuun ja paista käävät voissa kunnes ovat kauniin kultaisen ruskeita.


Päihittää kaikenmaailman kananuggetit ja leivitetyt valmispihvit ihan miten päin tahansa. Minä nautin tällä kertaa omat lampaankääpäpihvini vähän niinkuin open face burgerina, junttasämpylän päältä paholaisen hillon kanssa. Paistetun kypsän sienen ihana keltainen värikin hurmaa. Oletko koskaan syönyt lampaankääpää?

Syksy on kyllä niin paras aika vuodesta, ainakin nyt on helppo ajatella niin! Sieniä, sieniä, sieniä ja kaikkea muuta hyvää, kuten luumuja.

AddThis Social Bookmark Button

Omenavarkaiden ruhtinaat eivät asettele

Nythän on niin, että omenoiden aika on yhtä kuin kevyen varkauden aikaa. Minä voin avoimesti myöntää tulevani omenavarkaiden suvusta, vaikka entisen mummolani pihalta löytyikin omenapuita ja vanhempieni nykyisen kodin pihallakin puu komeilee. Siitä huolimatta tässäkin on käytetty varastettua omenaa, ei meillä mökillä omenapuita kasva mutta mökkinaapurillapa kasvaakin. Eiköhän kaikilla ole pikkuisen omenavarkaan geenejä?


Tätä ruokaa lautaselle lyödessä ei todellakaan ole konsultoitu teosta Food Presentation Secrets, vaan on ajateltu maun puhuvan puolestaan. Minähän en allergioideni takia voi syödä omenoita sellaisenaan suoraan puusta, niinkuin hirvet, vaan allergeenit täytyy pilkkoa tavalla tai toisella. Yksi tavoista on lyödä ompposet uuniin.

Kävin mökillä viettämässä pitkästä aikaa viikonloppua vanhempieni kanssa ja tottakai tähän vierailuun liittyi syöminen. Syksyn herkkuhetkiä koristettiin myös jälkiruoalla, ja äiti lupasi viedä naapurille (jolta omenat varastettiin) viinipullon maksuksi.

Visuaalisesti vähemmän viehättävät ompposet

6 kotimaista isohkoa omenaa makusi mukaan
1 pss mantelilastuja
makusi kukaan kookoshiutaleita
2 rkl tomusokeria
50 g voita

Paahda mantelilastuja paistinpannulla, lisää hieman myöhemmin kookoshiutaleet. Kun tuoksu alkaa levitä taloon, kaada lastut ja hiutaleet toiseen astiaan ja jauha muruksi. Lisää hienoon muruun voi ja sotke kunnolla. Lisää vielä tomusokeri ja sekoita kunnolla.

Koverra omenoista siemenkodat pois. Voitele foliovuoka ja asenna omenat siihen. Täytä mantelikookosmassalla.

Paista uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Sisäistä karamellijäätelön kanssa.

Meidän omenat viettivät uunissa paljon kauemmin lähinnä siksi, että meillä oli muuta tekemistä. Ainakin otimme uunista lämmön pois, mutta kyllähän ne viilenevässä uunissakin kypsyivät. Siksi siis ovat noin höttöä. Maku oli kuitenkin tärkeintä! Ja mökillä ei juuri kiinnosta miltä se sapuska näyttää.

Nyt sitten omenavarkaiden ruhtinaat toivovat, että joku naapurustosta alkaa kasvattaa sukupuutosta pelastettua sitruunaomenaa tai Ananas Kaneliomenaa eli Koritschnevoje ananasnojea. Ne olis ystäviä jookos, siis ananas ja tämän ohjeen kookos.

PS. Oletko miettinyt, että mitäs jos tykkäisit Jokiksesta Facebookissa?

AddThis Social Bookmark Button

Mieli jota ette edes osanneet aavistaa

Lienee klishee sanoa, että hyvä ruoka, parempi mieli. Tässä kohtaa on sanottava, että kyseinen firma, joka tuota lausuntoa hyväkseen käyttää ei tiedä hyvästä ruoasta ja paremmasta mielestä yhtään mitään.


Rautatienkadulle on istahtanut ihana daami, Bertha. Bertha teki tuloaan tiettäväksi sosiaalisen median konstein jo jonkin aikaa ennen syyskuisia avajaisiaan, Facebookissakin tykkääjien määrä kasvoi remonttikuvien ja muun rummutuksen myötä eikä visiitti ViiniTV:ssäkään pahaa tehnyt :D Kaiken aikaa Posteljooninpuistoa vastapäätä rakentui Bertha. Foursquareen eivät kyllä ehtineet itse, omin avuin ;)


Sisustuksesta sai ensimakua FB-sivun kautta, läsnä se tuntui valoisammalta kuin kuvissa. Ihanaa puupintaa, tummaa, vaaleaa, simppeliä ja yksi Barbababa... Tilan koko ei päätä huimaa, mutta sopu se sijaa antaa. Ikkunapaikalla oli aavistuksen kuin kadulla olisi ruokaillut, illan pimetessä pöljät ohikulkijat jäivät hetken murto-osaksi tuijottamaan syöjää. Ravintolan vika se ei ole, vaan pöljien ohikulkijoiden.




Hinnaston idea kulkee niin, että pääruoka maksaa 24 euroa. Kaksi ruokalajia 33, kolme 37, neljännestä lisätään 5 euroa ja niin eteenpäin. Me valitsimme Esan ja Tiinan kanssa neljä ruokalajia, 2 annosta alkupalojen listalta, pääruoista yhden kukin ja jälkiruoista yhden kukin. Pinja valitsi pääruoan ja jälkiruoan, mutta sai myös yhden alkupalan.

Maa-artisokka, graavattua siika ja briossi toivat heti hymyn huulille, se briossi oli niin hyvää! Pinja sai kermaista kurpitsakeittoa ja kurkkua, Berthan pojista Mika Roito kävi itse omin käsin kaatamassa keiton kurkkua syleilemään. Yhdessä Esan ja Tiinan kanssa nautimme myös kukin annoksen tatteja, basilikaa ja gnocchit. Kuvassa ei suinkaan ole vesimelonia, vaan paprikaa.


Leipä oli omasta uunista, erittäin maistuvaista olikin. Toimi myös erinomaisesti lautasen pyyhkimisessä, ei jäänyt makuja tiskikoneelle ;)



Pääruokavalinnoissa minä olin erilainen nuori, valitsin Eskolan vasikkaa kaprisvoilla ja kukkakaalilla. Sainkin sitten Eskolan vasikkaa kolmella tavalla, lautaseltani löytyi esimerkiksi munuaista joka lienee hieman harvinaisempaa herkkua. Vasikka oli Berthan poikien itse valitsema. Hetkellisen hämmennyksen aiheutti lihan kanssa tarjoiltu valkoviini 700 alt, mutta se soveltui erinomaisesti!

Pöytäseurueeni sen sijaan kallistui kuhan puoleen, se tarjoiltiin fenkolilla, aniskastikkeella ja perunakroketilla. Mitä ilmeisimmin sekin oli syötävän hyvää.



Jälkiruokapuolella määrällisesti pisteet vei maitokiisseli nektariinin ja kaurakeksin kanssa, vain Tiina kallistui suklaakakun, jaloviinajäätelön ja banaanin suuntaan. Maitokiisselin kanssa nautimme Esan kanssa Eisweinia, Tiina sen sijaan herkutteli sherryllä. Koska olen nimien kanssa ihan äärimmäisen huono, ei nyt pysty viinejä juuri linkittämään.

Maitokiisseli oli ihan huikea muisto menneisyydestä! Ja pelasi viinin kanssa yhteen ihan mielettömän hyvin.


Rahaahan meiltä tottakai otettiin pois, mutta siitäkin tuli hyvä mieli kun lasku kiikutettiin kullekin erilaisessa lompsassa! Oivallinen keksintö, hyvin oivallinen. Pasi Mamia, joka palveli meitä koko istuntomme läpi, oli aivan huippu, kiitos Pasillekin.

Ja erikoishuomiona mainittakoon naapuripöydässä nähty ilmestys, joka uskoakseni oli sous-vide-lihapiirakka.

Minä palaan takaisin. Ja otan viinipullojen etiketeistäkin kuvat, että muistan.

AddThis Social Bookmark Button

Markokin huusi "naminami!"

Tykkään poliiseista etenkin haalareissa ja oikean työn jäljiltä likaisissa raksahaalareissa kulkevat duunaritkin ovat silmääni miellyttävä näky. Sen sijaan opiskelijat haalareissaan ovat lähinnä kauhistus minulle.


Mutta näillä opiskelijahaalareissa Tampereella pyörivillä tyypeillä on viikon ilmiömäisen selvään makeilun teemaan sopiva aktiviteetti, joka kulkee nimellä NamiAppro. NamiApprossa vedetään napa täyteen makeaa, ja se on omituista vastapainoa Hämeenkadun Approlle. NamiApprossa tankataan sokeria, Hämeenkadun Approssa tankataan nesteitä. En tiedä onko olemassa Appro, jossa tankattaisiin verta.

Tampereen Teknillisen Yliopiston Ylioppilaskunta siis järjestää tätä överisokeroimisen maratoonia, kuvitteellisen hatun nosto naiselta joka kasvaa lähinnä leveyttä! Pelkkä aloitus Pyynikin Näkötornin Kahvilan munkilla on melkoisen heviä settiä. Tsekatkaa nyt vaikka tuon Aamulehden jutun tytön munkkeja ;) Tarina ei suoranaisesti kerro rastien sisältöä, mutta olettaisin Tullintorilla suorittajia odottaneen Arnold'sin donitsien. Pelkästään jo munkki JA donitsi samana päivänä, siinä voi tottumattomampi ihminen olla sokerikooman partaalla.

Olen minäkin opiskellut, ja meillä toki oli optio haalareihin ja kaiken maailman aktiviteetteihin osallistumiseen, mutta hei me oltiin niin ernuja! Mun elämä on yhtä Mättötohtoriutta (14 suorituspaikkaa NamiApprossa kerännyt) ihan ilman näitä tapahtumiakin. Haalari voi olla kyllä eri kätevä jos mättää itsensä ihan liian täyteen ja tulee vatsalta palautetta.

Kysymys kuuluu: miten järjettömän kallista tulee NamiApproilusta kun makeisvero rasittaa sitä ensi vuonna?

PS. Minä teen tänään viimeiset suoritteeni kasvatustieteen perusopintoja eli approa varten, toiset opiskelee työkseen ja silloin tällöin namiapproilee ja toiset namisuorittaa vähän liiankin kanssa ja opiskelee silloin tällöin :D

AddThis Social Bookmark Button

Vaniljan maailma on mustavalkoinen

Talvi jouluineen ja muine juhlineen on aivan ovella, sesongin hullutuksiin ovat toiset jo ryhtyneet valmistautumaan, vai mitä?


Ihan vielä eivät joululaulut kaupoissa soi, mutta eipä ole moinen estänyt Marabouta tuomasta markkinoille limited edition -suklaalevyään nimeltä Vinter Vit. Se on valkosuklaata vaniljalla, eli ei periaatteessa mitään ihmeellistä, koska eikös suurin piirtein kaikki valkosuklaa ole vähintään vanilja-aromilla häväisty?

Ihmisillä nyt vaan on taipumus yhdistää vanilja valkoiseen, vaikka syötävä osa vaniljassa itsessään mustaa onkin (kukka on valkoinen). Elokuvassa Danny the Dog (tunnetaan myös nimellä Unleashed) päähenkilö Dannykin oppii, että "Vanilla is white." Tosin siinä puhe on enemmänkin vaniljajäätelöstä, eikä vaniljasta yleensä.

No joka tapauksessa, Marabou siis yhdisti vaniljan valkosuklaaseen, kääri sen kultapaperiin ja löi oikein pahvipakkaukseen.


Valkosuklailla on faninsa, minä useimmiten pidän valkosuklaasta. Etenkin Galakia kaipaan oikein takaisin! Pidän vaniljastakin, muutenkin kuin makeassa. Tässä tämä kuitenkin oli ehkä hintsusti liikaa sellaisenaan, mutta ehkä tämä olisi omiaan moussessa tai jossain leivonnaisessa?

Kyllä mä tälle 180 grammalle tekemistä keksin.

AddThis Social Bookmark Button

Persoonallisuushäiriöistä karkkia

En ole ikinä ymmärtänyt, että jos vaikkapa purkan maku on "hedelmä" niin minkä makuista se sitten oikeastaan kuvittelee olevansa?



Ruokarevolutionalisti Jamie Oliver on jo pitkään kampanjoinut terveellisemmän ruoan puolesta, joten yksi hänen ajatuksistaan pamahti mieleeni kun kyselin Jokiksen Facebook Sivulla rusinoista ja yksi aktiivisista Leipääntyneistä eli Mirva kertoi olevansa "hirveä äiti joka ei pahemmin anna lapsille karkkia".

"Meillä syödään aika paljon [rusinoita], kun lapsilla ne on musta parempia kuin karkit."

Erittäin jees, minullakin on kaunis ajatus tehdä joskus tulevaisuudessa (tuleville) lapsilleni jäätelöt lähinnä itse. Mutta takaisin ruokarevolutionalistiin. Jamien kirjassa Happy Days with the Naked Chef on Lasten Klubi, jossa hän kertoo ohjeen kotitekoisiin karkkeihin. Onhan sitä toki kaiken näköisiä nekkuja ja vaahtokarkkeja, mutta tämä on lähinnä tällainen tutti frutti -tyyppinen hedelmäkarkki.

Kotitekoiset hedelmäkarkit

½-1 kilo kuivattuja hedelmiä

Soseuta hedelmät monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Levitä massa lastalla leivinpaperin päälle puolen sentin paksuiseksi kerrokseksi. Anna olla uunissa 70 asteessa yön yli (6-8 tuntia) tai pari tuntia 160 asteessa. Tavoittelet viininkumimaista pehmeää, mutta kiinteää lopputulosta. Aika vaihtelee hedelmämassan kosteuden mukaan, joten tarkkaile tilannetta.

Kumoa levy leikkuulaudalle ja kuori leivinpaperi pois. Leikkaa levy erimuotoisiksi suupaloiksi ja säilytä ilmatiiviissä purkissa.

Minun keittiöni vempeleet eivät tuohon soseutukseen taivu, sillä kuivatuilla hedelmillä on taipumuksena olla varsin sitkeää ja yllättävän kovaa tahmaa.

Mutta jos välineistö taipuisi, yhdistäisin ensitöikseni mansikkaa ja aloeta, lisäisin ehkä jopa jotain kivaa maustetta. Leipääntynyt Sakari ehdotti villisti anista! Saattaisinpa leikata lopputulokset Nasu-muotilla ja tehdä kaveriksi jotain keltaista, ehkä aprikoosi-mango-papaija-karkkeja vaikkapa kanelilla ja leikata ne Nalle Puh -muotilla.

Ei sokerin tarvetta, ei väriainesten tarvetta!

AddThis Social Bookmark Button

Kaakaon kylmä sydän

Aivan ensimmäinen nimimerkkini internetin valtaväylällä oli kaakao, sillä rakastan kaakaota ja valtaosan ajasta tykkään itsestänikin aikalailla, oletko sinä koskaan käyttänyt ruokaan tai juomaan viittaavaa nimimerkkiä?


Satuin tässä taannoin sopivasti kanavalle, kun Oprah vieraili Serendipity 3 -kuppilassa New Yorkissa ja sai nautittavakseen heidän kuuluisan Frrrozen Hot Chocolatensa. Samassa jaksossa myös valmistettiin tuota herkkua ja totesin, että äkkiäkös tuosta oman variaationsa pyöräyttää: etenkin kun reseptikin on noin vaan tarjolla.

Tottakai Amazonissa myydään Serendipity 3:n omaa suklaasekoitusta, mutta eihän Amazon ruokatavaraa nyt Suomeen asti lähettele. Ei hätää, en minä sillä mitään olisi tehnytkään. Olenhan sitä laatua erikoinen, että kokeilen enemmänkin oman mieleni mukaan asioita.

Viilee yllätyskaakao

120 g Kinder Schoko-Bons
3,5 dl maitoa
2 tl kaakaojauhetta
4-5 dl jäitä

Sulata suklaa vesihauteessa, sekoita samalla kaakaojauhe desilitraan maitoa. Kun suklaa on sulanut, siirrä se levyltä, sekoita kaakao ohuena nauhana suklaan sekaan ja anna jäähtyä.

Laita loput maidot, suklaamaito sekä jäät blenderiin ja sekoita nopeasti pehmeäksi juomaksi. Voit halutessasi koristella juoman kermavaahdolla ja suklaahipuilla.

Kinder-karkit toivat mukaan hämmentävää tekstuuria, vähän rapsakkuutta. Seuraavaksi kokeilen tätä Geishalla. Ehkä jopa sillä uudella Geisha Harmonylla, jonka ovat tuomassa markkinoille. No jaa, en malta odottaa niin kauan.

Voit toki tehdä tämän kokoelmasta ihania tummia suklaita, maustaa vaikka tuoreella mintulla tai jotain ihan muuta. Tässä mitään ihmeellistä ole.

AddThis Social Bookmark Button

Åttå-osumia

Hyvää perjantaita, jos olette aikeissa juoda tänään alkoholia, juokaa jotain kunnollista, jooko? Jos tämä olisi ollut videotervehdys, tämä pitäisi sisällään tuhannen taalan ilmeitä. Ja siitähän te olisitte tykänneet, eikö?


Jep ja jep jep, uteliaisuus tekee vielä tästä kissasta nahkarukkaset. Kauhistelin jo tässä taannoin tuoteuutuutta Hartwallin Åttå Drinkeroa Facebook Sivun puolella, mutta en voinut olla kokeilematta kun tölkit bongasin kaupasta. Pakkohan se oli kokeilla, käynhän minä äänestämässäkin jotta minulla olisi todellinen oikeus olla närkästynyt poliitikkojen tekemisestä (olenhan äänestämällä yrittänyt vaikuttaa).


Eli siis, Åttå Drinkerot, 2,5 desilitraa "drinkkiä"; makuina mansikka-margarita ja valkovenäläinen. Margaritan luvataan esimerkiksi olevan täyteläinen ja marjaisa. Näissä ikäänkuin yhdistyy lonkero ja drinkki. Nautin lonkerosta eikä minulla ole mitään esimerkiksi valkovenäläistä drinkkiä vastaan. Mutta yhdessä ja käymisteitse tölkistä, oh well, maistui se alkoholilta ja se siitä. Margarita maistui lähinnä ätläkältä. Molemmat saivat irvistämään rumasti, anteeksi nyt vaan. Makutesteissä nämä ovat ilmeisesti pärjänneet, sielusisaria ei sitten vissiin ole niissä testeissä näkynyt.

Mitä aineslistoihin tulee, omenamehutiiviste valkovenäläisessä on vähintään jännittävä ja porkkana, mustaherukka ja puolukka ovat kyllä kivoja kavereita mansikalle. Mitä ihmettä? :D


En epäile yhtään, etteikö näillekin tuotteille olisi käyttäjäkuntansa. Minä en vain lukeudu siihen. Jos nyt on pakko valita näistä enemmän innoittajaansa muistuttava, valkovenäläinen on valintani. Mutta mieluummin kävelen baariin ja tilaan tuoreeltaan tehdyn valkovenäläisen tai lonkeroa kunnon ginillä.

Huumorintajuni ei myöskään sovellu Kjartanille.

AddThis Social Bookmark Button

Niin Nittaya tota noin niin eli thairuokaa Tampereella

Chilikö noin punastuttaa, vai olenko vain todella ihastunut vasta kohtaamaani Leipääntyneeseen?


Kohtasin ensimmäisen kerran itselleni todella tuntemattoman Jokiksen lukijan eli leikkisästi Leipääntyneen. Emmi ei osoittautunut pelottavaksi stalkkeriksi, vaan muotoilijaksi joka tykkää eritoten sushista. Emme kuitenkaan olleen valinneet sushipaikkaa, vaan katsastimme Thai & Laos -ravintolan uuden pikkusiskon Suvantokadulta: Nittaya Thai & Laos.

Ensimmäiseksi on sanottava, että verrattuna Näsilinnankadun vanhempaan siskoonsa on kyseessä erittäin riisuttu, tilava ja ehkä jopa skandinaavisen yksinkertainen paikka! Hyvin koruton, mutta kuitenkin tyylikäs sisustus eikä tullut tunnetta, että nyt istutaan todella ahtaasti. Runsaasti tilaa ja paljon asiakaspaikkoja, palvelee varmasti lounasaikaankin erinomaisesti tuo tila Suvantokadun ja Tuomiokirkonkadun kulmassa.

Lista on käsittääkseni sama molemmissa toimipisteissä, olettaisin lounaankin menevän samalla kuviolla. Valitsimme molemmat annoksen katkaravuilla, minä mustekalaisen annoksen ja Emmi inkiväärisen. Satuin puraisemaan heti alkajaisiksi punaisiin paprikanpaloihin erehdyttävästi maastoutunutta chiliä ja paitsi punastuin, myös kyynelehdin heti kärkeen, olen aina osannut tehdä dramaattisia sisääntuloja ;)

Siitä huolimatta selvisin läpi annokseni, mustekala ei ollut kumista, jättikatkaravunpyrstöt toimivat ja annos oli oikein hyvä. Annos kalpenee kooltaan monien muiden Tampereen etnisten ravintoloiden annoksille, minkään valtakunnan ähkyä ei ilmaantunut. Riisiä siis toki oli varsin hyvin, mutta joskus kastikettakin on yli kotitarpeiden. Tällä kertaa ei. Hyvällä halulla äyriäiset ja kasvikset katosivat, mutta taisimme tulla sen sorttiseen lopputulokseen, ettei tähän mitään törkeää himoa herännyt. Kokemus kuitenkin positiivinen, koruton muttei valju.

Lähden mieluusti toistekin syömään jonkun teistä kanssa, ehdotelkaa vaan! Kiitos Emmille seurasta, ja loistavasta pokerista kun toisesta meinaa yllättävä chili ottaa selkeän selkävoiton.

PS. Kokeilen Jokiksella hieman, lisäsin sivun alareunaan työkalupalkin, josta pääsee vaikka chattailemaan muiden sivulla vierailevien kanssa jos siltä tuntuu. Minä yritän olla linjoilla aina kun itselleni on mahdollista, eli reippaasti vaan juttelemaan kanssani.

AddThis Social Bookmark Button

Uutuus on Tuplan ja Kismetin rakkauslapsi

Jostain joskus luin, että jos himoitsen suklaata tarvitsen tosiasiassa magnesiumia ja saisin sitä muun muassa pähkinöistä. Eikö muka vaan voi himoita suklaata?


Ilokseni suklaavalikoimaan oli ilmaantunut uutuuksia juuri sopivasti tenttiin luvun hetkelle. Koettelin kielelläni, mielelläni kokonaisvaltaisesti uutta Tuplaa eli Tupla Shufflea. Ja luin tenttiin. Ja mietin miten se Tupla Shuffle on kuin Tupla ja Kismet-patukka olisivat kohdanneet romanttisesti loppukesän iltana ja päätyneet saamaan aikaiseksi vahinkolapsen Shufflen?

Tavan Tupla-patukka on minusta hieman turhan tuhtia purtavaksi, mutta tykkään silloin tällöin herkutella sen paksulla nougatmaisuudella. Siitäkin huolimatta, että niitä perhanan mantelinpaloja tai ties mitä on joka hampaankolossa sen jälkeen. Tavan Kismet-patukka on minusta hieman turhan höttöä purtavaksi, mutta tykkään silloin tällöin herkutella sen ohuen ohuella nougatmaisuudella. Ja onnistun syömään sen niin, että muruja on rintapielen koristeena. Tupla Shufflessa on vähän niinkuin ne molemmat, murustaminen, hampaidenkoloissa majailevat mantelinpalat ja nougatmaisuutta.


Tenttiin tai siis tentteihin lukemiset silti maistuivat paljon paremmalta kun oli jotain oikeaa herkullista syötävää siinä kaverina. Joten minulla on kaksi kysymystä: 1) mitä sinä tykkäät syödä lukiessasi? 2) oletko jo kokeillut tätä rakkauden hedelmää eli Tupla Shufflea?

Minä en yleensä syö lukiessani, mutta tenttikirjat tekevät poikkeuksen tähän sääntöön. Ne ovat niin sietämättömiä muuten.

AddThis Social Bookmark Button
Related Posts Widget for Blogs by LinkWithin

Copyright © 2009 - Jokapäiväistä leipää - pyörii ylpeästi Bloggerilla
Smashing Magazine - Design Disease - Blog and Web - Dilectio Blogger Template - Takala.info