Ne sumuttaa meitä!

Sumute on sitten hyvän sana, kertakaikkisen kaunista suomeksi.


Tässä taannoin oli kova juttu ostaa kotikeittiöihin öljyjä varten sumutepulloja, jotta öljy voitaisiin sumuttaa tasaisesti pannulle tai mitä ikinä. Kyllä minunkin keittiössäni yksi sellainen pumpattava sumutepullo on nähty, mutta käytössä se ei ole ollut pieneen iäisyyteen. Mutta se ei ole tämän blogauksen pointti, Chef's Season on.

Chef's Season nimittäin yrittää tähän samaan "onpas kätevää sumutella tästä maustetta pitkin poikin" -rakoseen, mihin ne uudelleen täytettävät sumutepullotkin yrittivät. Tässä nyt vaan puhutaan aerosolimuodossa olevasta maustesuihkeesta, jonka pohjalla lähinnä rypsiöljyä ja erilaisia aromeja (merisuolasumutteessa vettä ja suolaa, savusumutteessa vettä ja hikkoripuunsavun tiivistettä). Lupaavat, että levittyy tasaisesti ja imeytyy nopeasti ruokiin nimenomaan sumutemaisuutensa ansiosta. Ja säilyy pari vuotta parhaassa tapauksessa. Ja mitäs sanotte tästä: "Sisältää Omega 3 ja 6 Rasvahappoja ihanteellisessa suhteessa, sekä E-Vitamiinia."

Kotimainen tuote, eikä yhtään ahdista, että ensin päädyin katsomaan Chef's Seasonin takana olevan Pentisolin varsinaisia sivuja ja miettimään mitähän näissä purkeissa nyt ihan oikeasti on. Mutta miten on, uskotko sinä sumutteeseen? Vai näetkö sumutuksen läpi jotain muuta?

AddThis Social Bookmark Button

Ihanat kamalat bloggaajat?

Joko me bloggaajat alamme käymään ravintoloiden ja muiden hermoille?

Tämä tuli mieleeni, kun lueskelin Grub Street New Yorkista kuinka César Ramirez pitää erään bloggaajan väitteitä naurettavina. Tuossa kyseisessä tilanteessa bloggaaja oli ollut vaimonsa kanssa vaimon syntymäpäiväaterialla Brooklyn Fare -ravintolassa ja ottanut omien sanojensa mukaan muistiinpanoja, joista bloggaajan tarinan mukaan mestari Ramirez on vetänyt hernemaissipaprikat kitusiinsa ja alkanut avautua ties mistä teollisuusvakoilusta. Varsinaisesti bloggaamisesta Ramirez siis ei alun alkaen hermostunut.

Mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö me bloggaajat aiheuttaisi närkästystä. Olen ihan varma, että aiheutamme. Monille paikoille on varmastikin hyvä, että tykkään syödä ja kertoa siitä muille, mutta joskus on vaan pakko sanoa pahasti. Minä en missään nimessä kuvittele olevani mikään kriitikko, ihan vain syöjä joka kertoo kokemuksensa muille, jotka ovat samalla viivalla syöjinä. Toki kuuleva yleisöni on suurempi näin bloggaajana, kuin ennen bloggaamistani. Eikä kyse ole vain ruokabloggaajista, kaikista ilmiöistä bloggaavilla on varmasti "vastustajansa" ilmiön parissa.

Mitä sinä lukijana ja ehkä mahdollisena bloggaajana itse olet mieltä asiasta?

AddThis Social Bookmark Button

Luovutuksesta kalpeana kalpeaa kolmioleipää

Kun nyt ruoka-aine- ja siitepölyallergiat eivät oireile, luovutin ensikertaa verta viime viikolla, Veripalvelun Tampereen pisteessä. Verenluovutuksen yhteydessähän on tärkeää nestetankkaus ja myös syöminen onnistuu paikan päällä.Ylipäätään luovutuspäivänä on ilmeisesti kehoitus syödä kevyesti, mutta usein ja tankata nesteitä normaalia enemmän.

Ihan niin paljon tilanne ei hämmentänyt, ettenkö olisi tsekannut ruokabloggaajana sitä tarjontaa ja syönytkin yhden kolmioleivän luovutuksen jälkeen.



Kolmioleipä. Minun maailmassani kolmioleipä on ikävää evästä, sen ohitse menevät niin jääkaapitettu sushi kuin muut voikkarit, enkä ole kolmioleipäangstini kanssa yksin. En minä muista luovuttajista tiedä, mutta minä olin jotenkin erittäin tietoinen makuaististani (ja raajoistani) tilanteen jälkeen ja valitsemani mozzarella-tomaattileipä maistui kovin kalpealta ja ikävältä ja keinotekoiselta. Hieno homma, että tarjolla oli jotain muutakin kuin keksiä ja mehua (mehu maistui ihan tajuttoman hyvältä), mutta jotenkin se tuntui vaan surulliselta. Oletko sä käynyt luovuttamassa ja mitä olit eväistä mieltä?

Se on toki niihin olosuhteisiin kätevä formaatti, yksittäispakatut leivät ei tarvitse kuin työntää kylmäkaappiin sen osoittaessa tyhjentymisen merkkejä ja kukin saa kaapista leipänsä helposti. Melkoinen litania e-koodeja aromivahventeineen päivineen kuitenkin, esimerkiksi tuossa mozzarella-tomaattileivässä jonka minä sisäistin. Anteeksi Atria, anteeksi Veripalvelu. No, sain minä siellä tärkeimmän tehtyä, eli luovutettua ja tankkasin sitten parempaa kotona.

En tiedä miten Veripalvelun ruokahuolto pelaa, lahjoitetaanko leivät vai miten lysti maksetaan? Entäpä jos vaikkapa tälle paikallistoimistolle haluaisi vaikkapa Luomulaatikko lahjoittaa säännöllisesti tuorelaatikoita? Olisiko tuolle mahdollista tehdä jotain tuolle e-kylvylle?

AddThis Social Bookmark Button

Mausteista rakkautta ja linssilovea

Joskus vaan hontsittaa syödä kalaa, nyt kävi niin. Hontsitti syödä ekologisesti kestävää kuhaa!


Mutta tuossa kuhassa ei ole tämän postauksen aihe, vaan se lepää tuossa kuhan alla. Se on maailman yksinkertaisin, mutta ehkä maistuvin linssilisäke, jota voisi vielä "pimpata" vaikkapa pinaatilla jos sellaista sattuisi olemaan tarjolla. Olen kovaa vauhtia rakastumassa mausteisiin, siksi tämä lisuri oli ihan pirun hyvää vaikka itse sanonkin.

Pirun hyvä linssilisuri

1 prk GoGreenin käyttövalmiita eli esikeitettyjä vihreitä linssejä
1 kookas valkosipulinkynsi
kurkumaa
inkivääriä
juustokuminaa
korianteria
kardemummaa
kanelia
neilikkaa
mustapippuria
merisuolaa
loraus oliiviöljyä
tomaattia tuubista
voita

Valuta linssit lävikössä.

Sekoita kuivat mausteet, valkosipulin kynsi sekä oliiviöljy morttelissa tahnaksi, en mitannut oman annokseni määriä, mutta jokaista maustetta tuli lähestulkoon yhtä paljon kuin toista. Maistele tehdessäsi.

Kuumenna pannu, ja lisää pannulle voi. Kun voi alkaa olla sula, lisää joukkoon tomaattipureeta vähintään teelusikallinen ja tekemäsi maustetahna (minulla tahnaa oli jotakuinkin teelusikallinen sitäkin). Sekoittele ja anna mausteiden avautua kuumuudessa, lisää sitten linssit ja sekoita. Parissa kolmessa minuutissa sinulla on käsissäsi lisuketta.

Minä söin tämän siis vaalean kalan kanssa, kalaa en maustanut kuin suolalla ja pippurilla. Lisäke toi ihan riittävän mauste-elämyksen, onhan tuossa mitä kymmentä maustetta! Intialaista henkeä, joka ei olisi ottanut nokkiinsa jogurttikastikkeesta.

On sellainen tuntuma, että linssit tulevat olemaan suosikkiaineksiani tulevana talvena. Hillittömällä maustearsenaalilla.

AddThis Social Bookmark Button

Öljy miksaantuu suklaaseen

Intensiivisiä makuja, olen ehkä rakastumassa makuihin uudestaan.


Sunnuntaisen jälkiruoan inspiraatio tuli oikeastaan kahdelta suunnalta. Sattuman kaupasta johtuen pääsin kanavoimaan inspiraatiota Aromilehdestä sekä MasterChef Australiasta, jonka ykköskausi pyörii tällä hetkellä JIMillä. Mitä siis tapahtui?

No, Aromin numerossa 6/2010 oli Aura-suklaamousse. Siis suklaamousse, jota taittoi Valion Aura Pehmeä -sinihomejuusto. Äidin kaappiin oli siunaantunut Pehmeää, joten varastin sitä sieltä kokeillakseni kuinka sinihomejuusto suklaata taittaa.

Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokeilla myös George Calombarisin MasterChefissä kilpailijoille opettamaa oliiviöljy-suklaamoussea, koska sekin kiehtoi minua, sisältää vähemmän ainesosia ja vaiheita kuin Aromin suklaamousse-resepti ja tuskin se sinihomejuusto nokkiinsa oliiviöljystä ottaa?

Oliiviöljy-suklaamousse

200 g laadukasta tummaa suklaata 60-70%
2 dl kuohukermaa
1,25 dl kunnon oliiviöljyä
hyppysellinen sormisuolaa

0,5 dl Valio Aura Pehmeää -sinihomejuustoa tai muuta pehmennettyä sinihomejuustoa

Vatkaa kerma kulhossa, kunnes siihen jää huippuja vatkainta nostettaessa.

Sulata suklaa mikronkestävässä kulhossa keskilämmöllä, sekoita suklaata aina 30 sekunnin välein, kokonaisuudessaan touhu ottaa 1,5-2 min. Sekoita suklaa tasaiseksi. Anna suklaan jäähtyä ihan hetkisen verran ja sekoita se sitten kermavaahtoon.

Kaada oliiviöljy suklaavaahtoon ohuena nauhana koko ajan vispaten. Vispaa kunnes seos on paksua.

Annostele kulhoihin, 4-5 annosta tästä tulee. Pursota kuhunkin annokseen hieman sinihomejuustoa ja ripottele sormisuolaa annoksille. Nautitaan melkolailla heti, sillä tämä vaahto ei siedä jääkaapittamista (oliiviöljyn vuoksi).

Aavistuksen spessumpi makuelämys, jännittävä oliivinen aromi joka ei kuitenkaan ole ollenkaan vastenmielinen suklaan kanssa. Sinihomejuusto tosiaan taittoi erittäin kivasti kokonaisuutta. MasterChefissä tätä moussea tarjoiltiin köyhien ritareiden eli French Toastin kanssa.

Mitähän jos tämän tekisi suosikkiöljystäni eli avokadoöljystä... muistaisin, että monissa blogeissa riemastuttiin kun Monkeyfoodin ylimuuli oli ensin löytänyt Jokiksen postauksesta Im Cookedin, sitten bongannut sieltä tämän videon ja päätynyt tekemään krokotiilimussea, eli suklaamoussea avokadoilla. Ja siitä se ajatus sitten lähti... sitä mussea tekivät kaikki! Tällä logiikalla avokadoöljy voisi toimiakin.

AddThis Social Bookmark Button

Ei olutoppi ojaan kaada, jos maistelee maltillisesti

Miten oluen juojaksi opetellaan?


Oolrait, mä olen vaikea asiakas, etenkin gastropub Nordicin hyvät jätkät ovat saaneet sen tuta, sillä "no en mä tiedä mitä haluaisin ja haluan kokeilla jotain uutta siideriä ja mitä me nyt tehtäis?" No, jos kaikki siiderit alkaa olla kokeiltuna, niin seuraava vaihtis alkaa olla aika pitkälti olut. Jota mä en osaa juoda, koska minusta se on kauheaa.

Niin no, olihan siiderikin aluksi ihan hirveää. Ihan mikä tahansa alkoholi on ollut karmaisevaa ensikoettelulla. Eli oluen arvostaminenkin on opittavissa? Eikä edes kovin huono juttu, koska juon enemmän nautiskellakseni pari kuin vetääkseni perseet. Ei siis kaikki alkoholi mulle heti nyt -tyyppistä käytöstä siksi, että haluaisin tulla känniin, vaan haluan uusia makukokemuksia. Siispä opettelen juomaan nyt olutta, Samuli tarjosi minulle Arthur Guinnessin päivänä Guinnessin O'Connell'sissa ja siitä se ajatus sitten lähti...

Guinness on stoutia, ja pidin sen tummasta paksuudesta. Joten ajattelin, että lähden liikkeelle tässä olueen tutustumisessani stouteista. Stockmannin oluthyllystä löysin sietokyvyn kasvattamiseen Lancaster Breweryn Lancaster Blackin.


Etiketti kertoi, että tämä kyseinen stout on palkintoja voittanut stout todelliselle "taiteentuntijalle" eli asiantuntijalle. Ei kai siinä, kyllä tuolla minulle yksi pullo myydään. Ei se huonoa voi olla, jos se on palkintojakin voittanut.

Lancaster Black ei ole yhtä paksun oloista kuin Guinness, se on kevyesti kahviin vivahtavaa ja savuista tuoksuiltaan ja ehkä myös maultaan. Ei kuitenkaan tule tunne, että on nuolemassa savustuspöntön sisäpintaa. Lievä suklainen läsnäolo tuntuu myös. Ei ollenkaan huonoa, joskin Guinness oli minusta parempaa. Paksu tyttö pitää paksuista mauista.

Olen antanut nyt itseni olettaa, että stout on tummaa ja tehdään ohrasta. Ilmeisesti stoutteja on useita lajeja, joten kokeiltavaa riittää. Onko ehdotuksia seuraavaksi koeteltavaksi olueksi?

AddThis Social Bookmark Button

Lumikiteistä kaakaoksi

Kaakao on minulle rakas asia, niin on myös talvi ja minä uskon myös lusikkaan, vaikka Neo ei uskoisikaan.


Lokakuun 2010 ruokahaastetta päälliköidään Villa Ainala Cuisine -blogista ja aiheena haasteessa tällä kertaa on synttärilahjaruoka. Suurin piirtein samana päivänä kun luin haasteesta, törmäsin Chocolate Companyn Hotchocspoonseihin ja päätin tehdä oman versioni asiasta, tykkäsinhän kovasti kaakaotikkareistakin.


Aloitin hakemalla puisia kertakäyttölusikoita Ruohonjuuresta, ja yksittäisiä pieniä sellofaanipusseja minulle myytiin ystävällisesti Kauppahallin Kultasuklaasta, kiitos sinne! Kaivoin esille ainoat järkevät silikonimuottini, lumikiteiden malliset Iloisesta Keittiöstä hakemani Birkmannin Cristal-muotit siis. Muodon vuoksi valitsin valkosuklaan raaka-aineeksi ja toimin näin:

Lumikidelusikat

360 g valkoista suklaata
0,5 dl tomusokeria
1/2 tl kanelia
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl inkivääriä
1/8 tl muskottipähkinää
halutessasi hippunen suolaa

Sekoita kuivat mausteet eli kaneli, neilikka, inkivääri ja muskottipähkinä keskenään. Sulata suklaa vaikkapa mikrossa, sekoita 30 sekunnin välein. Kun suklaa on lähes kokonaan sulaa, siivilöi joukkoon tomusokeri sekä suola koko ajan sekoittaen.

Täytä muoteista 10 koloa puolilleen, lisää kuhunkin koloon mausteseosta ja täytä sitten kolot täyteen. Asettele koloihin lusikat ja anna suklaan kovettua joko huoneen lämmössä tai jääkaapissa mikäli on kauhea kiire päästä kokeilemaan.

Nauti kuumaan täysmaitoon sekoiteltuna.

Ja näiden kuvien näköistä niistä nyt sitten tuli. Muutama on sellofaanipussitettu, jotta ne ihan konkreettisesti menevät syntymäpäivälahjaksi, eivät tosin haastetta päälliköivälle taholle vaan rakkaalle ystävälle joka nyt spoilaantuu lahjansa laadusta, hei vaan ja onnea maanantain johdosta Elisa!

Niin ja jos päädytte yksittäin paketoimaan näitä sellofaanipusseihin, niin lapsiperheissä penskat varmaan mieluusti askartelisivat kartongista kullekin pussille nimiöt, joihin voisi piirtää jotain kivaa ja laittaa myös tuotteen nimen tai vaikka synttärisankarin nimen. Näissäkin voisi olla kartonki, jossa lukisi "Lumikidelusikat" ja vaikka liimattuna leivinpaperista leikattu lumikide.


PS. Jos joku Tampereella innostuu asiasta, osta minulta vähän puisia kertsilusikoita. Myivät vaan 100 kpl kerrallaan ja hei, en mä näitä sataa lusikkalista tee. Ja Iloinen Keittiö myy teille varmasti mielellään silikonimuotteja.

AddThis Social Bookmark Button

Pizzaviikkojen koeajo

Pizza pizza pizza! Erittäin kelpo formaatti.


Te tiedätte, että minä tykkäilen rajoitetuista painoksista ja erikoisviikoista, eikö vaan? No, Denniksessä on Pizzaviikot, joten tottakai minä siinä kävin vilkaisemassa mitä erikoislista pitää sisällään. Useampi lehti nimittäin oli reagoinut tähän juttuun ja kirjoitellut, että nyt on listan ulkopuolella tilattavissa hämmentäviä juttuja! Voiko tuollaista kutsua muka vältellä?


En kuitenkaan ihan hirveään hämmästelyn makuun päässyt, vaikka toki listalta löytyy sellainenkin älyttömyys kuin Pizza Valentino, joka sisältää salamia, kinkkua, suolakurkkua, ranskalaisia sekä hampurilaiskastiketta... Itse valitsin mukaani valkosipulilla ja sambucalla maustettuja etanoita, sinihomejuustoa, parmesanlastuja ja persiljaa eli Pizza Algheron eli etanapannun ilman pannua pizzapohjalla. Pizzakisan parhaat -osiossa on kaikkien hämmennykseksi tarjolla Eva Biaudetin Pizza Biaudet: sardelleja, kirsikkatomaatteja, rucolaa, basilikaa, mozzarellaa, mustapippuria ja chiliä.


Ei siis mitään kovin suuria yllätyksiä ja tämä yksittäinen valintani oli "ihan jees", mutta ei tästä mitään kuolan kosteita jatkoja unissa tule. Denniksen pizzoissa on outo tuoksu, en tiedä mistä se johtuu, mutta aina se on läsnä.

Joka tapauksessa tykkään näistä spessujutuista, näitä lisää. Ja oikeasti vähän hullummillakin ratkaisuilla.

AddThis Social Bookmark Button

Asuntoshoppailun kynnyskysymys on keittiön sijainti

Semivakavissaan tehtävä asuntotsekkailu ja shoppailuun valmistautuminen on keittiöihmiselle välillä erityistä piinaa.


Minun tämän hetkisestä keittiöstäni on puhuttu aiemminkin, samoin kuin olen paljastanut lähinnä yksityiskohtia siitä mitä tulevaisuuden keittiöltäni haluan. Nyt murehdin lähinnä asuntojen pohjaratkaisuja keittiön suhteen, sillä minulle tottakai se keittiön sijoittuminen ratkaisuun on tärkein asia!

Optimaalisinta minusta on, jos keittiö on olohuoneen yhteydessä joko tupakeittiönä tai sitten pienellä seinällä erotettuna niin, että ruokailutila näkyy kunnolla olohuoneeseen. Jos keittiö on asunnossa aivan toisaalla kuin olohuone, skippaan asunnon katsomisen melkeinpä heti - kaikkein pahinta on, jos asunnossa on pitkä eteiskäytävä josta heti ovesta tultaessa on vasemmalla ovi keittiöön ja käytävän päässä oikealla olohuone. Haluan, että mahdolliset vieraat näkevät keittiössä puuhailun!

Makuuhuoneet voivat olla pieniä, mutta olohuoneen ja keittiön yhteyteen haluan kunnolla tilaa. Ruokailutilaani haluan nimittäin kuuden hengen ruokapöydän ja olkkarin puolella sohvan ei tarvitsisi viedä liikaa lääniä. Jos ja kun asunnossa on parveke tai käynti omalle pihalle, rakastaisin lujasti ratkaisua jossa parveke on keittiön jatkeena, eikä suinkaan olohuoneen. Pieni parvekepuutarha jossa piipahtaa keittelyn, paistelun, hauduttamisen ja kaiken muun lomassa olisi niin hieno juttu, ettei mitään järkeä. Miksi sijoittaa parveke olkkarin jatkoksi, kun sille on pätevämpiäkin paikkoja?

Kolmantena, mutta ei suinkaan tärkeimpänä on välimatka asunnon ovelta keittiöön. Sen ei tulisi olla turhan pitkä, jotta asiat sujuvat sutjakkaasti kauppakassien, keittiön ja roskiskierrosten kanssa.

Kerro oletko sinä tämän hetkisen kotisi pohjaratkaisuun keittiön suhteen tyytyväinen? Mitä olet mieltä minun kevyistä pikku vaateistani asian suhteen, haluaisitko puhua minut ympäri kunnioittamaan erillistä keittiötä?

AddThis Social Bookmark Button

Tikuista asiaa

Jos tikku on ihon alla, se voi vähän kututtaa. Mutta jos se on ruoassa syömisen helpottamiseksi... Ajatelkaapa vaikka näitä hienoja asioita, joita on iät ja ajat saatu tikun nokassa!

Hattara: iloisen väriset sokerimöhnäpilvet onkin kyllä parempi syödä tikusta, sen verran tahmainen kokemus kuitenkin kyseessä jos kunnolla sormensa sotkee.

Kuva: Marak

Karamelliomenat, jotka olen maininnut aiemminkin, ovat varmastikin nimenomaan tahmaisuudestaan johtuen tikkuruokaa. Katsokaa nyt noita tahmatassutteluun oivia ompposia!

Kuva: James

Mehujää ja jäätelöpuikot ovat täydellisestä syystä tikussa, ettei tule lämpimin käsin lämmitettyä ja sulatettua herkkua ennen aikojaan. Toki pala voi lohjeta ja pudota maahan...

Kuva: Jeff Gunn

Tikkarit eivät olisi tikkareita, jos niissä ei olisi tikkua. Jos tikkukaramellista otetaan tikku, se on vain karamelli.


Ja sitten ajatelkaa sitä kuinka nykyään tikun nokkaan järjestetään vaikka mitä muutakin. Nämä ovat ehkä maltillisemmasta päästä tikutettuja juttuja:

Zoe Bakes -blogin korvapuustit tikulla, tai oikeastaan ehkä kanelikierre on pätevämpi sana näistä. Amerikkalaiseen tapaan mukana on tottakai myös kuorrutetta.

Kuva: Zoe Bakes

My Tartalette on istuttanut tikun kärkeen macaronsit, jotka eivät ainakaan sormia tahraavan tahmaisuuden takia tikkua tarvitse. Onko sitten macaronin herkähkön muodon takia haluttu tikku? Vai siksi, että se nyt vaan on tätä päivää ja tooosi söpöä?


Ja ehkä kuuluisin on tietysti Bakerella ja hänen kirjaksi asti ulottuneet Cake Popsinsa, joista kuvassa ne joilla suoritettiin kosinta! Ennen kaikkea syötävän suloista, ja kun Bakerella rupesi tähän, se oli vielä erilaista.

Kuva: Bakerella

Tikkuisina löytyy poptartseja, popcorn-palloja, keksejä, juustokakkuja... Mitä makeaa vielä voisi tikuttaa? Éclairit tai kreemi- ja marjatäytteiset tuulihatut, kenties? Ehkäpä Köyhät ritarit nauttisivat peitsen käytöstä tai vohveli?

Mikä on tämän muodon viehätys? Miksi tikusta on tehty asia?

AddThis Social Bookmark Button

Nälkä ei katso seksuaalista suuntautumista tai kirkonkirjoja

Tämä postaus ei koske öylättiä, eikä sen puoleen ehtoollisviiniäkään. Tämä ei ole avautuminen jumalattomuudestani, mutta tämä on pieni kannanotto viimeaikaisiin tapahtumiin kristittyjen, homojen, kristittyjen homojen tai muiden välillä. Tämä koskee lähinnä huoltani tärkeän kristillisen työn eli diakonian puolesta.

Toivottavasti en ole huoleni kanssa yksin.


Minusta diakonia on tärkeintä kirkon tekemistä asioista. Ja se liittyy ruokaan, oleellisesti. Diakonia kun toteutuu muun muassa näin:
  • taloudellisessa avustamisessa
  • kotikäynnein, kauppa-apuna toimimisena
  • retkin ja leirein
  • lähetystyönä (kauas ollaan tultu miekkalähetyksestä, usko pois), humanitäärisenä apuna, ihmisoikeuksien puolustamisena
Kun tehtävänä on etsiä, lievittää ja poistaa ihmisten hätää sekä kärsimystä, tullaan jossain kohtaa väistämättä ruokaan ja juomaan. Ruoka-avun antaminen, kaupassa käyntiapu vanhuksille, päihdeongelmien kanssa painivien sielunhoito, nämä ovat hienoja asioita joita diakonia yhteisölle antaa. Ravinto, puhdas vesi, nämäkin kuuluvat ihmisoikeuksiin joita kansainvälisellä diakonialla tuetaan.

Diakonia tarkoittaa sanana palvelua. Se on vähäosaisista huolehtimista ja lähimmäisenrakkautta. Diakonia pyrkii auttamaan siellä, missä kukaan muu ei auta. Toki asiaan kuuluu myös viesti Jumalasta, mutta ruoka, rukous ja rakkaus yhdessä eivät ole paha yhdistelmä. Ei lähimmäisenrakkaus voi olla pahasta, eihän?

Miksi otin diakonian puheeksi nyt?

Kukin meistä voi toki antaa tukea ja apua kanssaihmisillemme heidän vaikeuksissaan, mutta entäpä ne joilla ei ole ketään?

Tosiyksinäisiä ja diakonian kaltaista apua tarvitsevia on yllättäviä määriä. Valtava kirkosta eronneiden eli katoavien kirkollisveronmaksajien yhtäkkinen määrä näkyy väistämättä näiden toimintojen rahoissa, kuinka käy esimerkiksi työttömien ruokailujen?

Rontteja miljoonia kuitenkin jo eronneiden myötä menetetty... Sillä rahalla olisi tehty paljon hyvääkin. Tämän blogin nimi on tähän asti saattanut olla vain hämärä viittaus rukoukseen, "..anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme..", mutta se vilpittömästi on minusta jotain mihin kannattaa uskoa. Siis se, että meillä kaikilla olisi ravintoa.

Olenko huoleni kanssa yksin?

AddThis Social Bookmark Button

Tyrmäävä tempeh, miten sitä voi muka syödä?

Okei, ei ole kaikki hyvää vaikka oikeassa voissa paistaisi. Vaikka olisi käyttänyt täydellisen makuista merisuolattua voita ja olosuhteet muutenkin olisivat olleet täydelliset.


Samalla Ruohonjuuren reissulla, jolla tulin heräteostaneeksi kookosvettä, ostin myös jo muinoin uteliaisuuteni herättänyttä tempehiä ensimmäisen kerran. Olen utelias, enkä antanut tempehin viston ulkomuodon vaikuttaa elämääni millään muotoa. Näyttäähän se nyt vähän viipaloiduilta aivoilta, eikö?

No, nyt sitten kokeilin sitä melkein sellaisenaan: paistoin viipaleita voissa kullan ruskeaksi ja vein ääntä kohden. Joo ei, ei tästä voi pitää! Vai voiko?

Puoli purkkia jäljellä tätä tavaraa, joten jotenkin tämä on sisäistettävä. Kerro minulle miten sinä sen tekisit? Missä mausteliemessä se on kyllästettävä, että sen voi edes kuvitella syövänsä? Curry?

AddThis Social Bookmark Button

Viiniä, ruokaa ja hyvää elämää kirjoilla ja musiikilla

Kirjat, viini, ruoka, musiikki... niistä kyllä tosissaan koostuu hyvä elämä. Vai mitä olet mieltä?



Tämän kuun lopussa 28.-31.10.2010 vietetään jälleen Helsingin Kirjamessuja, joiden kyljessä on Musiikkimessujen lisäksi epäilemättä Leipääntyneitäkin kiinnostava tapahtuma eli Viini, ruoka & hyvä elämä. Messujen teema on tänä vuonna sekä kirjojen että nautintoaineiden puolella Ranska, joten takuulla on jotain herkullista luvassa sekä kirjoissa että ruoka- ja viinipuolella.

Minä olen messuilemaan tulossa lauantaina 30. päivä, ja jos joku rohkea haluaa kohdata niin kohdataan ihmeessä! Tarkoituksena on tsekata messut tehokkaasti ja sitten piipahtaa vähän keskustaan syömään ja ehkä Maatilatorille. Ellen sitten osta kuuttakymmentä kiloa kirjoja... mikä on enemmän kuin mahdollista. Mutta tosiaan jos pienimuotoinen Leipääntyneiden miittaus kiinnostaa, huikkaa kommenttisi alla!

PS. Ajattelin lähettää Jokiksen ensimmäisen uutiskirjeen tulevana sunnuntaina, eli vielä ehdit tähän historialliseen tapahtumaan mukaan. Tilaa uutiskirje tästä.

AddThis Social Bookmark Button

Mitat meiltä ja rapakon takaa

Mitä matematiikkaan tulee, tykkään ja osaan suurin piirtein vain asioista ympyröistä ja neliöistä. Ei paljon kiinnosta muunnella mitään amerikkalaisia kuppeja eurooppalaisiksi desilitroiksi, parempaakin tekemistä.


Teen yhä enenevissä määrin ruokaa rapakon takaisin reseptein ja vähän väliä tulee törmättyä neljäsosa kupillisiin sokeria, 6 tikkuun voita tai ties mitä unsseja. Mutta onneksi mun ei tarvitse käsittää miksi jotkut on niin outoja, ettei tee jutuista kymmenellä jaollisia. Netti on onneksi piukassa kaiken maailman konverttereja.

Tällä valikoimalla pärjää jo pitkälle:
1/2 ts2,5 ml
1 ts5 ml
1 tbsp (3 ts)15 ml
1/4 cup60 ml
1/2 cup120 ml
1 cup240 ml
2 cups (1 pint)480 ml
4 cups (1 quart)960 ml
1 ounce28 gr
1 pound454 gr
2.2 pound1 kg

Ja aina voi ostaa desilitran mittojen lisäksi myös cup-mitat ja maustemitat. Tiedän Iloisen Keittiönkin tässä asiassa palvelevan iloisissa väreissä! Minusta tuntuu, että omat cup-mittani ovat käytössä harvasen päivä, melkeinpä yhtä usein kuin desilitran mitatkin.

Oletko sinä tahinut cuppien ja pintien ja ties minkä kanssa?

AddThis Social Bookmark Button

Onko karkkilakko muuttunut jo iloksi?

Haastoin taannoin teidät, rakkaat Leipääntyneet, karkkilakkoon. Muistattehan?


Halusin vain kysyä, että miten homma etenee? Allekirjoittaneella on edelleen tietokoneen vieressä täsmälleen saman verran sitä tiettyä suklaata eikä ole tehnyt edes tiukkaa sen levyn läsnäolo. Mutta jos sulla on siellä ollut tiukkaa tai olet ehkä jopa langennut, voin kertoa pari kertaa olleen lähellä ja olen ehkä saattanut syödä pari leivosta normaalia enemmän kuin normaalisti, koska en ole koskenut suklaaseen. Saatoin myös syödä töissä jäätelöä.

Vieläkö lakko pitää? Onko ollut vaikeuksia? Tuntuuko ehkä paremmalta, oletko kenties virkeämpi? Oletko vain heittäytynyt keksihyllyn puoleen vai löytänyt tuoreet viikunat sekä juuston?

Nyt nimittäin sen hyvän olon pitäisi jo olla päällä, sen verran aikaa on kulunut.

AddThis Social Bookmark Button

Vesi, sitä ei voi riittävästi yrittää alleviivata

Mä rakastan vettä ja pelkään vettä. Se on parasta janoon, mutta se on myös maailmaa helposti repivä elementti.


Tänään on Blog Action Day 2010 ja päivän aiheena on vesi. Meillä sitä tulee hanasta, niinkuin olettaakseni kaikkien Leipääntyneiden huusholleissa. Meillä päin on jotenkin ehkä helppo kuvitella, että sitä on ja sitä riittää jatkossakin. Veden kuitenkin pelätään olevan seuraavien maailmaa repivien sotien aihe, etenkin kuivassa Afrikassa eikä välttämättä ole kovin helppoa muuallakaan tulevaisuudessa.

Vesijutuille meistä kuitenkin jokainen voi tehdä jotakin, aloittaa voit vaikka vesijalanjäljen laskemisesta ja siitä miten paljon oikeastaan keittiössäsi ja kotonasi vettä käytät. Ja käytätkö hanavettä, vai juotko esimerkiksi jatkuvasti pullotettua vettä? Onneksi taitaa monilla Leipääntyneillä olla hyvää ja juotavaa hanavettä. Oletko miettinyt kotitaloutesi veden menekkiä?

Vettähän käytetään aikalailla kaikessa, kupillinen kahvia voi meidän maailmassamme sisältää jotakuinkin 2,5 desilitraa, mutta sen kasvin kasvatus ja jalostaminen siksi kahvijuomaksi siellä sinun kupissasi vaatii toista sataa litraa vettä. Puhumattakaan sitten meidän lihansyöjien pihveistä, jotainhan sen naudankin täytyy juoda. Kaiken kasvattamiseen tarvitaan vettä, ihmislastenkin. Me tarvitsemme vettä, mutta silti meidän pitää vähän vahtia sitä miten paljon oikeastaan kulutamme. Jotta sitä riittäisi muillekin.

Seuraava Jano-kampanja on edessä vasta 28.4.-15.5., mutta sitä ennen voit auttaa maailmaa vesiasioissa muuten! Eikä vain juomaveden vaan myös niiden vesien joista kalastamme, joissa sukellamme ja joista moni saa elantonsa. Itämeri on hyvä kohde, juomavesi aivan yhtä hyvä ja tahoja vaikuttaa on monia. Mitä kautta sinä olet auttanut? Minä tuin Itämeren suojelua taannoin ostamalla Guardian of the Baltic Sea -korun kaulaani.

AddThis Social Bookmark Button

Kassissa sushia ja junalippu vaan

Suomalaisessa "take away" eli "ota mukaan" -kulttuurissa on vielä paljon tekemistä, siitä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä?


Kävin vähän pikavisiitillä Helsingissä tässä taannoin ja koska olin nälissäni, mutta todella epätoivoisesti haluamassa Tampereelle, piti ruoan suhteen tehdä pikaisia päätöksiä asemalla. Tajusin siinä sitten Soyo-Ekibenin olemassaolon kiireeni keskellä. Siis sen pikkiriikkisen sushikiskan asemahallissa, josta myydään valmiiksi take away -rasioissa annoksia mukaan, ei asiakaspaikkoja paikan päällä.


Koska olen iso tyttö, tykkään kovasti sushista ja olin ihan törkeän nälissäni, tilasin varmaan suurimman ja kalleimman setin mitä kiskasta irtosi (viitisentoista euroa). Jonkin epärealistisen momentin ajan uskoin, että kiskassa ahtaanpaikan kammosta kärsimätön nuori nainen olisi tehnyt annoksen siinä edessäni, mutta rasia kassitettiin suoraan jääkaapista mukaani. Luottoni jääkaapissa levänneeseen sushiin ei ole kummoinen, mutta tuossa tilanteessa ei juuri kiinnostanut. Rynnistin vain junaan ja nappasin rasian auki syödäkseni.


Kuten näette, varsin perussettiä. Katkarapua, lohta, tonnikalaa nigireissä ja makit olivat spicy tunaa. Jääkaappikylmä sushiriisi on vähän eek, ja kalan suu- ja tuoreustuntumakin pikkuisen kylmyydestä kärsi, mutta kyllä tätä syö ennemmin kuin turpaansa ottaa. Ja mieluummin minä tätä söin, kuin kolmioleipää tai epämääräistä patonkia, joka on "voideltu" mystisellä kevytlevitteellä ja sisältää suolakurkkua.

Ihan tervetullutta tämä minusta asemalle on, Tampereenkin asemalla kun olisi sushia niin matkat Poria kohden voisivat olla huomattavasti kiintoisempia. Kerrohan mitä sinä olet jääkaappikylmästä sushista mieltä? Oletko kokeillut Soyo-Ekibeniä?

AddThis Social Bookmark Button

Luotatko lautasmalliin, perusteletko pyramidilla?

Säännöt, ne on tehty rikottavaksi, eikö?

Kuva: Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Serious Eatsissa on vähän käsitelty ruokapyramidia ja mietitään onko moinen ohjenuora tarpeellinen syöjille. Meillä Suomessahan nojaillaan enemmän lautasmalliin, joka ylemmästä kuvasta löytyy. Alemmassa kuvassa on Yhdysvalloissa 2005 uusittu ruokapyramidi, jota kutsutaan MyPyramidiksi.

Varmasti valtaosa meistä suomalaisistakin on viimeistään kotitaloustunneilla yläkoulussa tutustunut ruokaympyrään tai -pyramidiin ja lautasmalliin. Osa on aikuisiällä suunnannut ruokavalionsa, dieettinsä toisin ja luopunut esimerkiksi peruna/pasta/riisi-osastosta, jota lautasmallissa on melkeinpä neljännes. Ja siitä syystä, että ei ole mitään käsitystä siitä moniko lautasmallia oikeasti noudattaa, lähden samoille linjoille Serious Eatsin kanssa: tarvitaanko lautasmallia?

Kuva: MyPyramid.gov

Pyramidi ottaa huomioon viljat, vihannekset, hedelmät, rasvat, maitotuotteet sekä lihat ja pavut. Aikalailla sen perinteisemmän ruokapyramidin malliin, se taisi vain olla vähemmän sateenkaaren väreissä ja antaa viljoille isomman palasen kuin nykyinen. Hankalampi lukuinen ja muistettava tuo nyt kuitenkin on kuin meikäläinen lautasmalli.

Taannoinen rasvasotakin sen osoitti, etteivät kaikki toimi yleisten ohjeiden mukaan eikä ole tarviskaan toimia. Minä valitsen voin, sinä voit valita margariinin. Mutta valitsetko lautasmallin ja pitäisikö sinusta muidenkin valita se? Miksi emme valitsisi sitä?

Ja koska olet viimeksi nähnyt lautasmallin mukaisen ravintola-annoksen?

AddThis Social Bookmark Button

Syödä, rukoilla vai rakastaa?

Se on kokonaisvaltainen elämys, ruoka siis. Kävin erään toimittajan kanssa juttelemassa tässä slow foodista ja kylläpä olikin vaikeaa eritellä mikä siinä slow foodissa nyt sitten on niin hienoa. Vaikeaa se oli siksi, että minähän en syö elääkseni vaan elän syödäkseni ja ruoka tulee kaikille elämäni osa-alueille.


Niin se on tullut myös viihdevalintoihini, käytiin nimittäin Alaks olee? -Aliisan kanssa katsomassa elokuva Eat Pray Love, jonka luin myös kirjana ihan juuri. Sehän perustuu kirjailija Elizabeth Gilbertin tosielämän kokemukseen, irtiottoon arjesta. Kolmeen vaiheeseen jakautuvassa tarinassa syödään Italiassa, rukoillaan Intiassa ja rakastetaan Indonesiassa.

Toki minua kiinnostaa kokonaisuus, mutta ennen kaikkea syöminen sekä Italiassa, Intiassa että Indonesiassa. Rukoilevan ja rakastavankin ihmisen tulee syödä, mutta jotenkin se ns. ensimmäinen opinkappale unohtui toisiin siirryttäessä. Italia on monistakin upea paikka käydä syömässä, minäkin olen sitä mieltä. Se on ehkä juuri se paikka, johon mennä löytämään syöjä itsestään. Hassua on siis, että se ruoasta nauttiva unohtuu matkan seuraavissa vaiheissa. Lopussa olisi tullut olla kaiken kolmen kombinaatio.

Eat Pray Love ei minusta ole foodie-leffa, ei niinkuin esimerkiksi Julie & Julia. Rottatouillekin oli enemmän foodie-leffa kuin tämä! Kirja hekumoi kevyesti enemmän Italian ihanuuksien parissa, mutta löyhäksi sekin jää. Kuvassa oleva napolilainen pizza näyttelee toki suurempaa roolia, kun kerrotaan sen täydellisen taikinaisesta mutta ohuesta pohjasta ja saa leffassakin oman pienen serenaadinsa annos pastaa, jonka Julia Roberts imuroi kitusiinsa melko... aistikkaasti. Mutta siltikin olin pettynyt.

Voi olla, että olen kateellinen tuosta irtiotosta. Tai siitä, että toinen oli neljä kuukautta Italiassa syömässä. Ja Intiassa toiset neljä, puhumattakaan Indonesiassa vietetystä neljästä kuukaudesta. Mutta syöjä minussa ei ole tähän viihdekokemukseen tyytyväinen.

Miten on, oletko lukenut tämän kirjan tai katsonut elokuvan? Mitä olit siitä mieltä? Oletko vasta menossa? Ja olenko ainoa, jonka mielestä lähes itkevä Julia Roberts näyttää semisti oudolta ja jonka mielestä Finnkinon uudet sivut on hävyttömän huonot?

Hum, ehkä ihminen meditoi paremmin tyhjällä vatsalla?

AddThis Social Bookmark Button

Tavarataivas: Kupin reunoja syleilevät piparimuotit

Oletko pistänyt merkille, kuinka pimeitä ovat illat ja miten vilpoista ulkona jo on? Tiedän ystäväpiirissäni jo kaivetun esille kauan kaivattuja kynttilöitä, ulos lähtiessä kiedotaan kaulaliinaa ympärille ja ennen kaikkea sormet kierretään suloisen kuuman juomamukin ympärille, kun humahdetaan sohvan nurkkaan ihmettelemään mihin se kesä meni.


Edellisestä Tavarataivastelusta on kulunut tovi, mutta nyt kun kuuma juoma alkaa olla ajankohtaista tosissaan, alkavat myös nämä kyseiset tavarat olla ajankohtaisia himoittavia. Nimittäin piparimuotit, joilla tehtävät piparit ovat kuin tehty roikkumaan mukin, kupin tai vaikka saavillisen kahvia kyljessä. Eivätkä vain "kuin tehtyjä", vaan juurikin tähän tarpeeseen tehtyjä.

Olen toki linkittänyt Facebook-sivun puolella not marthan piparkakkutalot, jotka tönöttävät mukin reunassa. Niitä varten ei kuitenkaan ole valmiita piparkakkumuotteja, kuten näissä tämän postauksen kuvissa. Ylemmän kuvan muotteja ei toistaiseksi ole saatavilla, mutta ehkä lähempänä joulua. Ne ovat kuitenkin niin helpon mallisia, että niitä muotoilee taikinasta äkkiä itsekin. Neliön mallinen pipari, jossa esim. sydämen tai kuusen mallinen aukko mukin reunaa varten.


Omasta mielestänihän piparit ovat parasta taikinana, mutta voisiko kukaan vastustaa enkelinsiipimuotteja? Ne muistuttavat aavistuksen Sami Rinteen mukien korvallisia, nämä vain ovat syötäviä siipiä. Tähdenlennot, kuuset, sydämet ja muut lienevät aika peruskuvastoa mitä näihin muotteihin tulee. Ihania ideoita, joita helposti kyllä toteuttaisi ilman muottejakin. Miten olisi lentoa tavoitteleva joutsen -pipari? Tai... vain mielikuvitus on rajana taikinan rajojen lisäksi.

Minusta on ihanaa, että joku on saanut tämän idean. Jotta voisimme sen varastaa. Sillä parhaat varastavat.

PS. Kuulin pikkulinnuilta, että vanha ystäväni Selina on saattanut maailmaan ihmeen, onnitteluni tätä kautta! Olet rakas yhä edelleen.

AddThis Social Bookmark Button

Tarjolla uutiskirje

Pyrin tarjoilemaan sekä täällä Jokiksessa, että Jokiksen Facebook-sivulla teille varioivaa ja antoisaa sisältöä. Myös Twitter-tili ottaa silloin tällöin Twitterin ruokajuttuihin kantaa sen lisäksi, että siellä jakautuu toiselle yleisölle sama sisältö kuin Facebook-sivulla.

Nyt kuitenkin haluaisin tarjoilla teille uutiskirjeen tilaamismahdollisuuden. Kokeilla ainakin, että miten se ottaa tuulta alleen ja mitä siitä tykätään. Ajatus on, että se on sekä katsaus ajankohtaisiin asioihin blogissa ja tarjoilee myös jotain extrasisältöä jota mikään muu Jokis-kanavista ei tarjoile. Lupaan ja vannon, ettei uutiskirjeitä tule kahta enempää kuukaudessa.

Alla voit ilmoittautua mukaan vastaanottamaan Jokiksen katsauksia:









Liity sähköpostilistalle
* pakolliset


AddThis Social Bookmark Button

Iloista keittiötarvikeosaamista väljemmissä tiloissa

Vaikka onkin kätevää löytää hillittömästi erilaista kamaa saman katon alta, tykkään hirveästi erikoisliikkeistä. Niihin mennessä tietää, että myyjät ovat juuri sen asian asiantuntijoita eivätkä vanu & välly -osastolta posliinipuolelle kiiretilanteessa eksyineitä lampaita, joilla ei ole hajuakaan asiasta jota haluaisit tiedustella.


Iloisessa Keittiössä remontoitiin, jotta puodissa olisi avarampaa ja lisää tilaa. Iloinen Keittiöhän löytyy siis Tampereella osoitteesta Tuomiokirkonkatu 34 eli ihan kiven heiton päässä Stokkasta ja tällä hetkellä sekoiltavista Hulluista Päivistä, tänään lauantaina jos tulet Hulluille niin piipahda uudistuneessa Iloisessa Keittiössäkin! Ja siellä palvellaan ilolla keittiötarvikkeiden erikoisjutuissa!


Aavistuksen remontoiduissa tiloissa on nyt valoisampaa ja aavistuksen tilavampaa, nyt mahtuu paremmin esittelemään Birkmannin, Kitchen Craftin, Philippin ja VestliHousen tuotteita. Yllä olevassa kuvassa muun muassa Jokiksessa testattua pizzaritilää.


Näyteikkunasta näkee nyt paremmin kauppaan sisälle, erittäin hyvä juttu! Esittelyikkuna on varsin pieni (se jää kuvassa oven ja ikkunan välisen seinän taakse), joten tuosta vasemmassa reunassa olevasta ikkunasta pääsee tsiigailemaan oikein sisälle puotiin.


Ikkunan edessä olevalla matalalla hyllylläkin esineet pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun niillä on tilaa ympärillään.


Remontin yhteydessä siirrettiin tilan takaseinää, joka toki myös pienensi varastotilaa. Mutta varastotilan sijaan nyt on enemmän tuotteita kunnolla esillä. Takaseinälle on siirretty etualan ikkunan edestä korkeampi hylly ja siinä esitellään nyt sieviä tuotteita kuten kakkukupua, lapsille suunnattuja settejä ja cupcaketelineitä.


Järjestys on muutenkin aavistuksen vaihtunut, edukseen. On tilaa sitten myös useammille asiakkaille, joita toivon puodille tottakai useita kerrallaan ja koko ajan jatkuvana virtana. Toki niin, että kaikki ehtivät saada sitä erinomaista palvelua, jota Iloisesta Keittiöstä saa!


Tuotteita löytyy kaikenlaisiin tarpeisiin, kalakattiloista valmiiksi lahjapaketoituihin kauhoihin ja kauhanleputtimiin. Helppo muuten hakea lahja Keittiöstä, jos on ystävän syntymäpäivä unohtunut ja yhtäkkiä muistuu mieleen kun olet menossa tapaamaan häntä. Pikkuinen räiskälepannu lastan kanssakin, kelle se nyt ei kelpaisi?


Uskoisin, että framille nostetaan aina erilaisia tuotteita. Nyt sisääntulijaa tervehtivät pizzaritilöiden ja -paistokivien lisäksi muun muassa viinikarahvin teline ja karahvi itse, sillä onhan viiniä kiva syksyn pimeinä iltoina kynttilän valossa siemailla ja karahvi tulee telineineen tarpeeseen. Mitä tuolta pöydältä löytyy joulun alla, se jää nähtäväksi.


Muiden tuotteiden joukossa ovat paremmin tilaa saaneet tottakai myös herkullisissa kuoseissa myytävät muffinssivuoat, kaikenlaisiin vinkeisiin makuihin löytyy kuulkaa kuvioita! Erilaisiin keittiöjuttuihin löytyy vaikka mitä, leipojille, paistajille, hämmentäjille, välinehifistelijöille, viininjuojille, minulle ja sinulle.

Iloinen Keittiöhän löytyy myös Facebookista, osoite on http://www.facebook.com/iloinenkeittio

Jokapäiväistä Leipää tekee yhteistyötä keittiötarvikeliike Iloisen Keittiön kanssa, asiaan kuuluvat postaukset tunnistat tästä keltaisesta laatikosta ja Iloisen Keittiön logosta!

AddThis Social Bookmark Button

Jokis oli leipääntyä perinteisellä tavalla

Eläinkokeet pitäisi kyllä lopettaa, mutta ihmiskokeiden suhteen kuuluun koe-eläimiin. Ainakin jos nätisti pyydetään.


Leipääntynyt Elsa pyysi Facebook-sivulla minuakin leipääntymään, eli toisin sanoen testaamaan Apetitin uudet Focaccia-leivät. No, mikäs siinä, kun kerran ihan diggaan leivästä ja kyllä te tiedätte miten minä suhtaudun uutuuksiin. Kokeilevasti!


Kolmea makua siis tarjolla, löytyy ylimmän kuvan Sinihomejuusto & mozzarella, toisen kuvan Oliivi & mozzarella sekä kolmannen kuvan Tomaatti & mozzarella. Kerrottakoon lähtökohdaksi se, että diggaan focacciasta kun se tihkuu öljyä, on rontisti suolattu ja sen sisään on uponnut meheviä makupaloja kuten kirsikkatomaattia tai artisokkaa. Taannoinen focaccia C:ssä oli ai-van huip-pu-a! En tosin tietenkään odottanut Apetitin pakasteleivältä samaa...


...mutta silti vähän harmitti näitä syödessä kun sain ihan itse lisätä suolan ja koin leivät vähän kuiviksi, eikä päälliset olleet uponneet ihaniksi yllätyksiksi leivän sisään vaan kököttivät epätasaisesti levitettynä leivän päällä ja koko touhu muistutti hippusen pikkiriikkistä paksua pizzaa ilman tomaattikastiketta. Ja what's the dealio mozzarellan kanssa? Sitä oli joka leivässä yhdistettynä jonkun muun jutun kanssa. Ei se liene mitenkään focaccian oleellisin ainesosa, eihän?


Jos näistä nyt täytyy paras valita, niin se on tomaatti & mozzarella sormisuolattuna. Sinihomejuustoversio oli tosi lattea siihen nähden, että se sisälsi sinihomejuustoa. Oliiveilla päällystetty leipä taas oli saanut varsin naurettavan särmättömiä oliiveja silppuna päälleen. Mun keittiöön näitä ei tule uudestaan ainakaan minun toimestani vaikka eivät nämä siis suoranaisesti pahoja olleet, mutta valmistuu se kumminkin varsin kivuttomasti kotonakin ja enemmän makuuni soveltuvin "täyttein".

AddThis Social Bookmark Button

Pinnan alla meillä oli hauskempaa

Kuvittele itsesi ruokaostoksille. Olet kalaosastolla ja valikoit päivällispöytääsi kalaa. Näetkö mielessäsi lohen maltillisen persikanpunertavan lihan? Vai näkisitkö kenties maailman rumimman ruokakalan merikrotin?


Tiesitkö, että tämä kalojen kauneuskilpailujen takuuvarma voittaja voi kasvaa jopa kaksimetriseksi ja naarailla on loistavat tuikut, jolla ne houkuttelevat saalista eteensä? Minä en tiennyt, enkä ollut myöskään tajunnut kyseisen kalan olevan noin julmetun ruma.

Pakastealtaasta haettuna katkaravut ovat pikkiriikkisiä vaaleanpunaisia kieruloita, mutta oletko nähnyt sellaisen ihan elossa ja täysissä ruumiin (ja ehkä sielun) voimissa?

Kuva: HeyRocker

On sekin pöyristyttävän pöljän näköinen elukka. Meinaan, että varrelliset silmät? Mihin ihmeeseen mikään tarvitsee varrelliset silmät?

Sen sijaan merisiilit ovat ihan sieviä, ja se on jopa minusta ihan kuviteltavissa oleva asia. Se niiden sievyys siis. Mutta osaatko kuvitella miksi otan nämä meren uljaat möllit puheeksi?


No, kaikelle on tottakai syynsä. Kirkkaasti kuviteltavissa oleva syy, jonka tarjoili tällä kertaa Maruseki. Kertoivat nimittäin Facebookitse parista tämän hetkisestä erikoistarjouksestaan: friteerattu merikrotti, ebiyaki eli kuin takoyaki (mustekalaa ja takinaa) mutta katkaravulla ja sitten vielä erikseen kysyivät uskallanko maistaa merisiilinigireitä! Tiedäthän mitä sellaisessa tilanteessa tehdään?


Pistetään pöytä japaniksi! Kuvassa ylhäällä ebiyaki, oikealla alhaalla friteerattu merikrotti ja vasemmalla merisiilinigiri. Rakastan takoyakeja ja rakastan katkarapuja, joten ebiyakin kokeileminen oli must, mutta niistä kahdesta takoyaki eli mustekalainen versio on edelleen suosikkini. En ollut aiemmin syönyt merikrottia, mutta jos se on friteerattua se ei voi olla huonoa, eikä se toden totta huonoa ollutkaan! Uskoisin merikrotin olevan maistuvainen kala ihan ilman taikinakuorrutustakaan.

Ja se merisiili? No, se ei missään nimessä ollut pahaa. Olen siinä käsityksessä, että se jakaa mielipiteitä tehokkaasti. Minun mielessäni se kallistuu hyvän puolelle, se aavistuksen muistuttaa mätitahnaa mutta ei sitten kuitenkaan. Hämmentävä jälkimaku, ei huono. Uskalsin kokeilla, eikä se päätynyt hirveimpien sapuskojen listoille. Mutta uskaltaisitko sinä?

AddThis Social Bookmark Button
Related Posts Widget for Blogs by LinkWithin

Copyright © 2009 - Jokapäiväistä leipää - pyörii ylpeästi Bloggerilla
Smashing Magazine - Design Disease - Blog and Web - Dilectio Blogger Template - Takala.info