Jokiksen vuosi 2010 topkolmosina

Taas on yksi vuosi plakkarissa ja Jokapäiväistä Leipää on ihan näillä näppäimillä 3-vuotias, tenava parhaassa iässä! Kahtena edellisenä vuonna näihin aikoihin tsekkasin mitä se vuosi piti sisällään ja koska tykkään listata, teen niin nytkin. Koska en ole muutosvastarintainen, tein tänäkin vuonna kategoriamuutoksia.

Eli tässä top3-listoina Jokiksen vuosi 2010, huomioon on siis otettu liikenne kuluneelta vuodelta ja juttujen kirjoitusvuosi löytyy linkin perästä:

Vierailluimmat sisältöpostaukset
Pastrami (2009)
Bisneksiä bistro Pannu & Huoneessa (2009)
Lähiruokaa ja suoramyyntiä Pirkanmaalla (2008)

Reseptipostaukset
Pastrami (2009)
Tee-se-itse guacamole (2010)
Hirvilihapullat voissa paistettuna (2008)

Tuotepostaukset
Tee-se-itse guacamole (2010)
Suomalaisille uusi Ben & Jerry's -maku testissä (2008)
Åttå-osumia (2010)

Opaspostaukset
Kattaus ei ole rakettitiedettä (2010)
Näin taittelet tortillan (2009)
Smoothien lyhyt oppimäärä (2010)

Listapostaukset
Lettuja, pannareita ja niiden keskinäisiä eroja (2010)
Alkoholinta mutta kuohuvaa (2009)
Säilömään eri metodein (2008)

Ravintolapostaukset
Bisneksiä bistro Pannu & Huoneessa (2009)
Näin tähtiä Chez Dominiquessa (2010)
Mieli jota ette edes osanneet aavistaa (2010)

Omat henkilökohtaiset suosikkipostaukseni
Lettuja, pannareita ja niiden keskinäisiä eroja (2010)
Lumikiteistä kaakaoksi (2010)
Kourallinen mustia sipsejä (2010)

Vuoden parhaiden päivien helmet
Merkillistä luomua (2010)
Tervetuloa Turhuuden markkinoille! (2010)
Kevät on kokkiohjelmien huippua (2010)

Kommentoiduimmat postaukset
Parasta ruokaa sinun mielestäsi? (2010)
Ei olutoppi ojaan kaada, jos maistelee maltillisesti (2010)
Anna aihetta arvontaan (2010)

Facebookiin suositelluimmat postaukset
Mieli jota ette edes osanneet aavistaa (2010)
Tee-se-itse guacamole (2010)
Nälkä ei katso seksuaalista suuntautumista tai kirkonkirjoja (2010)

Sisällöt, joiden parissa on viihdytty pisimpään
Mehevän torttuisaa juhla-aikaa (2010)
Chocolatier Petri'sin joulutryffelit festareilta (2008)
Jänöt lautasessa (2008)

Hakusanat, joilla sivustolle on eniten päädytty
"jokapäiväistä leipää"
"pastrami"
"hirvilihapullat"

Suosikkihakusanani, joilla sivustolle on päädytty
"prosessoidaanpa tätä"
"kävin vieraissa"
"pala kurkussa"

Ihan huippu on takana oleva vuosi ollut! Uusia tykkäämisiä Facebook-sivulle on tullut sadoittain, tarjolla on nykyään myös uutiskirje ja vaikka sun mitä. Unohtamatta tietenkään sitä, että ryhdyin kutsumaan armasta lukijakuntaani Leipääntyneiksi (Jos Lady Gagalla on Little Monsterinsa, minulla on Leipääntyneeni).

Juhlikaahan villeinä aamiaiseen asti, palataan murskaamaan keksiä uuden vuoden puolella!

Valitse tästä lupaus uudelle vuodelle

Vuoden 2009 viimeisillä hetkillä kysyin kilpailun muodossa, millaisia ruokaan liittyviä lupauksia te Leipääntyneet aioitte tehdä. Sain kisassa seuraavanlaisia vastauksia:

• Syön pakastinta tyhjemmäksi
• Olen ennakkoluulottomampi uusien ruoka-aineiden suhteen
• Tutustun uusiin kalalajikkeisiin ja -ruokiin
• Lisään kasviksia ruokavaliooni ja opettelen kasvisruokien saloja
• Hyödynnän lähialueen marja-, hunaja- yms. tuotteet
• Haen havuja ja puolukanvarpuja teeaineiksi
• Painotan entistä enemmän luomuruokaa
• Syön terveellisemmin
• Syön normaalia ruokaa, mahdollisimman prosessoimattomana
• Nautin kohtuudella kaloripitoisia leivonnaisia
• Hillitsen herkkujen syömistä
• Lakkaan stressaamasta epä/terveellisestä ruoasta
• Opettelen temperoimaan suklaata
• Teen viherpirtelöitä
• Vaihdan taukoruoan mahtivoileivästä salaattiin
• Vaihdan mehun veteen
• Kokkaan itse enemmän

Nyt kun taas on yksi vuosi lupauksia ja niiden rikkomista takana, haluaisin tiedustella satuitko tekemään jonkin näistä asioista vaikka et olisikaan sitä luvannut?

Henkilökohtaisesti koin pakastimen sekä jääkaapiin raivauksen, söin tyhjemmäksi myös kuiva-ainevarastoja. Tutustuin kuin tutustuinkin kalalajikkeisiin ja -ruokiin, käytin myös enemmän luomua ja vähensin prosessoidun ruoan kulutusta. Karkkilakon myötä hillitsin herkkujen syömistä. Miten sinun kävi?

Tuossa on myös ihan mukava kokoelma potentiaalisia lupauksia alkavalle vuodelle, siitä on hyvä tehdä oma valinta. Tee siis valintasi ja ryhdy tuumasta toimeen. Haluaisitko kenties lisätä jotakin?

Hyvä syy vuodelle vaihtua

Kai muistat mikä on ajankohtaista aivan juuri kohta? Ihan muutaman päivän päästä? Salli minun muistuttaa...

Kuva: Leon Brocard

Blinit! Bliniviikot ovat käsillä! Esimerkiksi Lasipalatsi aloittaa traditionaaliset bliniviikkonsa 3.1. ja jatkaa niitä aina maaliskuulle asti. Oivia blinejä, kävin viime vuonna tsekkaamassa. Kappeli, joka niin ikään on Helsingissä, aloittaa vain aavistuksen myöhemmin eli 11.1.

Tampereella bliniviikot olivat tuttu näky edesmenneessä Katupojassa, toivottavasti kuitenkin Bistro Tillikka asiassa palvelee niinkuin se teki viime vuonna. Kohta se nähdään!

Turkulainen Kellariravintola ei vielä ole päiväyksiä ilmaissut, kertokaa toki muitakin paikkoja joiden ajankohtia tiedätte ja auttakaa muita Leipääntyneitä löytämään tiensä oivien lättyjen äärelle.

Muutenkin tässä taittuu aika kohti pannarisesonkia, laskiainen ihan ovella jne. Ajattelin vain huomauttaa, jos vaikka ette olleet tätä elämän iloista puolta vielä huomioineet ;)

Olin kiltti enkä jäänyt lahjattomaksi

Pukin pikkuapulaiset olivat selvästi väijyneet minua ruusuisten aurinkolasien takaa, sillä kovasti vaan kilttinä tyttönä olivat pitäneet enkä ehkä olisi ihan samaa mieltä... Mutta en minä yhtäkään lahjaa lähtisi palauttamaan. Tässä kevyt pikkukatsaus siitä, mitä ruokaisaa tai ruoanlaittoisaa mielikuvituskuusemme alta löytyi.

Ehdottomasti viehättävintä antia oli jo salaa ihailemani Hackmanin Talvi-sarjan kannu, joka muistuttaa minua mökillä olemisesta. Se on pieni ja sievä, voin siinä vaikka mehua lämmittää. Aiemmin minun kokoelmistani ei Talvea löytynytkään, ja tosiaan olin ihaillut sitä salaa kaukaa enkä esittänyt mitään toiveita sen suhteen. Kiitos kuuluu äidille ja isälle, jotka ilmeisesti lukevat minua kuin avointa kirjaa. Samoin heitä on kiittäminen muutamasta keraamisesta veitsestä, joita kotiini muutti joulun myötä.

Keräämiini sarjoihin ei tänä vuonna tehty lahjojen muodossa täydennyksiä toisin kuin viime vuonna, mutta enpä ollut toiveita esittänyt niidenkään suhteen.

Sain myös englanninlakuilla täytetyn Sagaformin possuastian, joka on aika vinkeä. Lakut lahjoitin eteenpäin isälle, sillä karkkilakko pamahti taas päälle heti Joulupäivän jälkeen. Samanoloisen kohtalon kokivat lahjaksi tulleet suklaapäällysteisen vadelmamarmeladit, ne menivät pikku-Anjan ja hänen perheensä herkuiksi minun tehtyäni vuoden karkkittomuuslupauksen.

Näiden lisäksi tuli peltinen Pikku Myy -rasia täynnä teetä ja töistä joululahjaksi tuli pomon kotitekoista sinappia, kuivattuja tatteja sekä useampaa sorttia juustoa. Eli herkkujen puoleen kyllä kelpasikin vaikka karkit jaoin eteenpäin.

Oli aikas hyvä joulu näissäkin merkeissä, kiitos kotiväelle, enon perheelle, kummitädille perheineen, mummulle sekä töihin. Mitäs sinä sait?

Ennustuksia ruokavuodelle 2011

Lopun ajat ovat käsillä, ja kuten jo tavaksi on kahden edellisen vuoden aikana tullut, ennustan tänäkin vuonna miten ruoka- ja juomamaailma vuonna 2011 oikein pyöriikään.

Kuten tämän vuoden tuloksia tsekkaillessani sanoin, on aika uhrata eläin ja ottaa tutkaileva katsaus sen sisäelimiin! Siispä kaulat katki, vatsa auki ja maksan sävyä tulkitsemaan. Vuonna 2011 on luvassa...

• Suomen valtaa vihdoinkin todellinen pop-up-kuume! Toistaiseksi on nähty vain muutamia pop-up-ravintoloita, mutta 2011 tämä kuume on pahempi kuin possunuha ja tipuflunssa yhdessä. Samaan hyömyyn saattaa mahtua myös hieman ruoka-autojen trendin nousua, mutta ei kovin suuresti. Kokit lähtevät ulos omista keittiöistään, vierailevat toistensa keittiöissä ja tekevät töitä jossain ihan muualla ja palaavat sitten omiin keittiöihinsä takaisin.
• Aamiainen tulee yhä useamman ravintolan tarjontaan, eikä sen tarjoiluajankohdan suhteen välttämättä olla niin kamalan tarkkoina. Aamiaisen konseptiin kuuluvia juttuja sotketaan surutta muihinkin päivän aterioihin.
• Ravintolat ja herkkukaupat löytävät paikkatietopalvelut, kuten Foursquaren ja Facebook Placesin. Menemisistään ja tulemisistaan kertova asiakas huomioidan eri tavalla kuin aikaisemmin. Muutenkin ravintoloiden sosiaalisen median läsnäoloa terästetään vuonna 2011 huikealla voimalla.
• Yhä useampi ravintola hylkää menuistaan eri valmistusmetodeihin viittaavat nimet ja lähtee nimeämään annoksiaan niiden avainainesten perusteella. Tällä linjallahan ovat jo olleet esimerkiksi huippusuosittu ravinteli Bertha sekä taannoin vierailemani Hella & Huone. Eipä siis ole hajuakaan millaisena jokin on tulossa, täytyy vain luottaa siihen, että hyvää on. Samalla huomio kiinnittyy ravintoloissa tarjoiltavan leivän sekä levitteen laatuun. Umpisuolenmutkassa väijyy myös idea paikoista, jotka tarjoilevat yhteen ainekseen keskittyneitä juttuja.
• Piirakka! Pieniä piiraita, suuria piirakoita ja kaiken maailman piirahia siltä väliltä on tulossa ja julmettuja määriä. Suolaisia ja makeita, kotona ja ulkoruokinnassa. Piirakoita joista emme ole osanneet edes unelmoida ja piirakoita, joita muistamme lapsuudestamme. Mitä jos tekaisisit piirakan uuden vuoden päivänä?
• Lihansyöjät ryhtyvät käyttämään enemmän sellaisiakin osia eläimistä, mitä on pitkään ylenkatsottu ja tuhlailtu. En näe, että Suomessa herkuteltaisiin kanan- ja ankanjaloilla, mutta esimerkiksi siasta, naudasta ja lampaasta tunnustetaan enemmän syötäviä osia vuonna 2011. Kasvissyöjät sen sijaan löytävät savustamisen ihmeet ja savustetut kasvikset löytävät tiensä myös sekasyöjien lautasille.
• Super size -trendi kääntyy voimakkaaseen laskuun ja sinkkutalouksien ruoanhävikki laskee samalla hurjasti. Etenkin leipäpakkauksien kokoon kiinnitetään huomiota ja leipomoissa ollaan pieniin leipiin päin.
• Eurooppalaiset rakastuvat jogurttiin ja syövät sitä kaikenlaisissa tilanteissa jäätelöstä marinadeihin.
• Stevia tunnustetaan ruoka-aineeksi meilläkin ja se löytää tiensä ruokaan.

Tällaiset ovat näkymät vuodesta 2011, palataan tuloksiin ennen joulua.

Varastoissa kaiken varalta

Onko sinulla varmuuden vuoksi pakkasessa pizzapohjia ja jääkaapissa tiettyä juustoa?

Kaikilla meillä on tiettyjä ruoka-aineksia, joita pidämme niin sanotusti varalla. Toiset säilövät varapötköä chèvreä niinkuin tässä kuvassa kirjasta Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan kehutaan, toiset ovat aavistuksen suuripiirteisempiä: itselläni on tärkeää, että varalla on juustoja, ei niin säännönmukaista mitä juustoa.

Nyt kun ollaan vielä vähän joulun ähkytunnelmissa, ajattelin josko haluaisitte osallistua kevyeen kenttäkeskusteluun ja kertoa mitä ruoka-aineksia te säilytätte pahan päivän tai kiireisen tilanteen varalla?

Kilpailu: Ota herkullisin rääppiäiskuva

Jouluruokien syöminen on mitä parhaimmassa vauhdissa, mutta kohta eletään niin sanottujen rääppiäisten aikaa.

Kuva: ilovebutter

Niiden rääppeiden, rippeiden ja jouluruoan loppujen parista haluaisinkin nyt julkistaa pikakilpailun, johon on aikaa osallistua 30.12. asti. Osallistuminen tapahtuu valokuvalla, jonka voit ladata vaikkapa Jokiksen Facebook-sivulle tai valitsemaasi kuvapalveluun (Flickr, Picasa jne.) ja linkittää tämän postauksen kommentteihin.

Kuvan aiheena on mahdollisimman herkullisen hekumallinen kuva rippeiden jatkokäytöstä jonain muuna ruokalajina. Eli esimerkiksi kuvaat törkeän mehevän kinkkuvoileivän tai sen salaatin joka syntyy joulupöydän kalojen jämistä.

Yksinkertaista ja helppoa, jos sinulla vain on kamera. Nettiyhteytesi olemassa olostahan me jo tiedämmekin ;)

Eli toistetaanpa kerran vielä

1. ota kuva joulun rääppiäisruoasta (yksi kuva per osallistuja)
2. lataa kuva nettiin
3. linkitä kuva tämän postauksen kommentteihin 30.12. mennessä, jätä myös jokin yhteystieto kommenttiin (linkki omaan blogiin tms)
4. odota josko voitto osuu kohdalle

Voittajalle luvassa tuotepalkinto, ja ystävät tämä on viimeinen arvonta Jokiksessa tänä vuonna. Paras kuva voittaa, tällä kertaa ei edes arvota vaan herkullisimmasta tuokiokuvasta irtoaa voitto.

Mehevän torttuisaa juhla-aikaa!

On taas jouluaatto ja aika toivotella meheviä hetkiä herkkujen äärellä, olkoon joulunne torttuisa, piparikas, laatikkoinen ja laatikon ulkopuolinen, olkoon graavattu kalanne erinomaista ja kinkkunne juuri sopivan kypsää! Hyvää mitä ikinä sitten vietätkään!

Shotti omenasta piteneville päiville!

Haluaisin nostaa hedelmäisen maljan piteneville päiville! Sillä uskokaa pois, nyt ne taas pitenevät ;)

Tämä on jouluisa shotti, joka mahdollistaa minulle omenoista nauttimisen. Tässä on nimittäin ontoksi koverrettu ihana joulunpunainen luomuomena, jonka sisälle olen lorauttanut kuumaa punaviiniglögiä sekä vähän Santa Marian glögimaustetta.

Toki sipaisin koverrettua omenaa sitruunamehulla, ettei omenan liha tummuisi. Glögin sijasta voit aivan hyvin käyttää omenasiideriä, mutta valitse nyt sitten edes kunnollinen omenasiideri eikä niitä esanssisia limusiiderilitkuja, joulun kunniaksi jooko?

Mitä isompia omenoita löydät, sitä isompia tottakai ovat shotit. Vihreistä omenoista tämä ei tunnu yhtään niin hyvältä kuin punaisista, mutta kesällä voisit hyvinkin tehdä jotain virkistävää vihreiden omenoiden kanssa.

Hyvä oli, kokeile vaikka.

Hella & Huone, eli se tosi huone hellalla

On iät ja ajat pitänyt hoitaa itseni illallistamaan ravintolaan Hella & Huone, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Onneksi pomo korjasi tilanteen viemällä meidät joululounaalle illalla nimenomaan H&H:n antimien äärelle.

Hella & Huone Deli rautatieasemalla on vakkarituttu, mutta tämä delin isoveli Salhojankadulla on ollut vain kosteissa unissani. Muutama vuosi sitten olisin odottanut siltä krouvimpaa maalaista rouheaa ja ronskia meininkiä, mutta nyt tiesin sen liikkuvan samoissa hienostuneissa sfääreissä kuin esimerkiksi vuoden tulokkaaksi uumoilemani Ravinteli Bertha.

Hinnoittelu toimii samanoloisella periaatteella, maksat ruokalajien määrästä ja voit valita menuja eri mittaisina. Meidän valintamme oli neljäosainen.

Minä oletin, että kun valitsemme yhtä monta asiaa, saisimme kaikki ruokaa samanaikaisesti koko ajan. Hassusti kuitenkin aukkoa tuli heti siinä kun osa meistä oli valinnut kaksi ruokaa ns. alkupaloista ja osa toiseksi ruoaksi ns. pääruoan. Pääruoat kuitenkin tarjoiltiin kaikki samanaikaisesti, eli toisen alkupalan kohdalla toiset joutuivat istumaan "tyhjin" suin. Sama periaatteessa toistui jälkiruoan kohdalla, mutta kahvi ja kaakao korjasivat tilannetta.

Ruoka esitellään menussa siinä hengessä, että annoksen pääraaka-aineet luetellaan kertomatta mitä tuleman pitää. Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa on "Tattia ja lehtipersiljaa", annos piti sisällään muun muassa retiisiä sekä fenkolia. Toisessa kuvassa ylhäältä on "Kalalajitelma" ja tässä alla "Pippuripihvi".

Kiintoisia asioita, esimerkiksi shalottisipulit "Pippuripihvi"-annoksessa olivat perunalla täytettyjä ja oikein hyviä. Liha jostain käsittämättömästä syystä sen sijaan tuli Nigeriasta tai Namibiasta tai jostain ja ikävä kyllä työkaverini pihvi sisälsi sattumia, omani oli varsin kelpo sekä kypsyydeltään että "sattumaisuudeltaan". Mutta afrikkalaista lihaa, miksihän?

Olin lähtötilanteessa olettamuksessa, että H&H painottaisi kotimaisuutta, tuleehan heille esimerkiksi kasviksia omalta kasvimaalta kuten olen aiemmin kertonut. Jotenkin oletin, että juustolautasen sisältö olisi kotimaista tuotantoa, joten pienenä yllätyksenä pääsi tulemaan sen selkeä keski-eurooppalaisuus. Oli miten hyvänsä, kaikki erittäin kelpoja juustoja ja karamellisoitujen pähkinöiden kanssa tarjoiltuna oikein jees.

Kun joulun ajan ruokailusta kerran oli kyse, tarjoiltiin meille myös glögit. Karpalopohjalla, mantelikermalla (voi pojat miten se kerma oli herkullista!) ja pipetillisestä Koskenkorvaa koostuva setti sai minut ajattelemaan lämpimiä glögistä ylipäätään. En ole nimittäin mikään glögin ystävä, mutta tätä olisin helposti voinut vetää vähän enemmän.

Itse en tällä kertaa valinnut varsinaista makeaa jälkiruokaa, koska toinen ruoista oli kahvinen ja toinen appelsiininen ja molemmat aiheuttavat minulle ongelmia kuten unettomuutta, hengenahdistusta ja kevyttä metallista verenmakua. Valitsin siis kaakaon, joka tehtiin manjari-suklaasta.

Kommentoin siinä maistaessani, ettei ole muuten mitään Tazzaa, ihan siis positiviisena kommenttina. Sivukorvalla keittiöstä kuulin kommenttia takaisin päin Tazza-automaatin rikkonaisuudesta, oh well, ääneni on todistettavasti hiljaakin lausuttuna julmettu... Satakuntalainen "aloitetaan veemäisyydellä" ei siis todennäköisesti tamperelaiskaaleihin avautunut oikealla tavalla :D Kaakao joka tapauksessa oli herkullista, että terveisiä vaan keittiöön.

Kommentti keittiöstä kuitenkin todella osoitti, että hella on käytännössä huoneessa.

Kaakaon ja pomon valitseman kahvin yhteydessä tarjoiltiin pari konvehtia, rikoin sujuvasti karkkilakkoa näiden kohdalla. Onhan kuitenkin melkein joulu.

Vihon viimeisenä herkkuna vilautettakoon työkaverin valitsema "Appelsiinia, porkkanaa ja valkosuklaata". Se ja sen presentaatio yllätti meidän totaalisesti. Sen enempiä spoilaamatta kerrottakoon, että se teki vaikutuksen syöjäänsä.

Mitäkö minä sitten olen Hellasta & Huoneesta mieltä? No, odotukseni olivat epäreilun korkealla eikä se tällä kertaa aivan yltänyt niihin odotuksiin. Missään nimessä ruoka ei siis ollut huonoa, päin vastoin. Paikka oli miellyttävä, sisustus siisti, palvelu asialliasta jne. Mutta jotain minun kokemuksestani jäi uupumaan. Ehkä toisella kerralla saan sen mitä nyt jäi saamatta?

Sopiiko ruoalla pelata?

Millainen on sinun tietämyksesi ruoasta, juomasta, käytöstavoista ja etiketistä? Meinaan, että kokisitko pärjääväsi kylmilteen Sybaritissa?

Minä pidän pelaamisesta, mutta monetkaan eivät pidä minun kanssani pelaamisesta, koska kilpailuhenkisyyteni on varsin veristä. En siis ole päässyt tätäkään viime vuoden joululahjaa tosissani vieläkään kokeilemaan, mutta nyt olen viimeinkin haastanut kaverin peliin mukaan. Joulu nyt joka tapauksessa on ainakin meidän perheessämme sellaista aikaa, kun on aikaa pelata. Ehkä tänä vuonna Sybaritia, joskus vuosia sitten heitettiin jouluun sopivasti sikaa jne. Pelataanko teillä jouluna ruokaa sulatellessa?

Pelaamattomuudesta huolimatta olen jo pitkään miettinyt, että juuri tällä aiheella pitäisi olla jossain pubivisa. Paikallisissa pubeissa on yleisvisoja ja musavisoja pilvin pimein, mutta kukaan ei ole ilmiantanut minulle vielä syömä-, juoma-, käytöstapa- ja etikettivisaa. Ihme homma, jos ei sellaista jossain järjestetä?

Niin instituutio sitä Aateliskalenteria julkaiseekaan? No, olepas googlettamati siellä! Suomen Ritarihuone tietenkin. Niin no, nuo kuvan kortin ruokakysymykset lienevät helpommat, kai pystyt niihin vastaamaan ilman hakukoneen tai Wikipedian apua? BLT:hän tietysti sisältää pekonia, salaattia ja tomaattia eli bacon, lettuce & tomato, ohueksi leikattu raaka härkä tai -vasikka on tietysti carpacciota. Kysytty tee on tottakai Kiinasta ja chablista tehdään chardonnaysta. Laskusta tulee kiittää, hivelevät herkut ovat Nigella Lawsonin ja dry martinista on tärkeillyt Ernest Hemingway.

Pidätkö tietovisoista, osallistutko niihin mielelläsi? Vai onko tällainen leikki ruoalla ja juomalla sekin väärin, kun ei ruoalla saa leikkiä? Minusta tämä voi olla kiva tapa oppia, kun kysytään kysymyksiä sekä ruoasta, viinistä, käytöstavoista että etiketistä. Pelaisitko sinä kanssani?

Suosikkiolueni juuri nyt

Ensin kyllästyin kotimaisiin limusiidereihin. Sitten alkoi nyppiä lonkerot. Sitten alkoi tuntua siltä, että kaikki aitosiiderit on kokeiltu. Ryhdyin sitten opettelemaan oluen juomista.

Nyt, kolme kuukautta ensimmäisen kokonaisen tuoppini jälkeen, haluan kertoa teille tämän hetkisistä suosikeistani. Olen koettanut ehkä reilua kymmentä eri olutta, valtaosaa kantapaikkani Gastropub Nordicin baariniekkojen armeliaassa opastuksessa ja heidän hanoistaan ovat valuneet tämän hetkiset suosikkini. Molemmat suosikkini tulevat naapurikunnasta Nokialta Nokian Panimosta, ovat korkea-arvoisuudessaan Keisareita ja tottelevat nimiä Keisari EloWehnä ja Keisari Talvi. Molempia on tarjolla myös Alkossa, josta kuvat ovat "lainassa".

Muihinkin hyviin olen kyllä törmäillyt, etenkin jouluoluissa tuntuu olevan allekirjoittaneelle herkullisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Kerstbok oli heti ensimmäisestä siemauksesta tosi jees. Laitilan Kievarin Portteri sen sijaan on tarjonnut yhden karmeimmista makuelämyksistä, se oli kuin tuopillinen soijakastiketta ja se on kuulkaa ihan liikaa soijakastiketta se! Porilainen Mufloni Intianpässi taas tarjoili sellaisen jälkimaun, että koin olevani Porin Kesoililla parkissa imeskelemässä Wunder-Baumia... Ei siis mikään paras mahdollinen makuelämys. Jonkun muun makuaistia nämä toki voivat hemmotella, en minä sitä sano.

Olen tehnyt valintoja hyvin pitkälti "musta tuntuu" -periaatteella, olen yrittänyt pitää Leipääntyneiden vinkit toki mielessäni. Lisävinkit ovat aina tervetulleita. Juuri nyt kaapissa sopivaa hetkeä odottavat Bath Alesin Dark Hare sekä kotimaiset Mallaskosken Kuohut.

Päässä kiusasi kaalin himo

On sitten vissiin patalaiska maksa allekirjoittaneella, kun kaaliini napsahti hillitön himo kaaliin! Ihmisruumiilla on taipumus kertoa jotakin, kun himot iskevät, muillekin kuin raskaana oleville. Minähän en siis todellakaan ole raskaana, ihan yksin himojeni kanssa painin.

Mutta siis kaali, himo kaalissani koskee kaalia. Joten ostin kaalinpään vaientaakseni päässäni piinaavan seireenin laulun. Katselin kaalia aikani (jotakuinkin 15 minuuttia) ja punnitsin mielessäni vaihtoehtoja. Kaaliraaste on helppo ja nopea ratkaisu, mutta en jaksa sitä rouskuttamista. Kaalilaatikko tai -pata taas hitaita, mutta varsin helppoja ratkaisuja. Mutta kaalilaatikkoa ei tarvitse rouskuttaa sitten yhtään. Tarvitsin vaihtoehdon siltä väliltä.

Päädyin paahtamiseen.

Paahdetut kaalilohkot hunajalla

kaalia lohkoina
öljyä
suolaa
mustapippuria
juoksevaa hunajaa

Öljyä hieman uunin kestävää vuokaa samalla kun laitat uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Öljyä kevyesti myös kaalinlohkot ja mausta ne suolalla sekä pippurilla. Voit toki käyttää muitakin mausteita, jos siltä tuntuu, ehdottaisin chiliä tai inkivääriä. Kruunaa komeus juoksevalla hunajalla.

Paahda uunissa puolisen tuntia, tai niin pehmeäksi kuin haluat. Reunat alkavat saada turhan paljon väriä puolen tunnin jälkeen, joten jos suunnittelet pidempää aikaa, vähennä vähän lämpöä.

Semirouskuttelin kaalini varsin iloisena kaalin olemassaolosta. Hieno raaka-aine. Minä paahdoin samalla valkosipulinkynsiä, nekin kertovat jotain maksani tilasta ilmeisesti.

Mutta mistähän kertoo nyt vaivaava hillitön himo leipävanukasta kohtaan?

Hedelmäiset ritarit, kiitos teille Leipääntyneet!

Tämä on Jokiksen 1000. postaus, eli jonkin sortin merkkipaalu on saavutettu! Siksipä päätin kaivaa esiin oikeaa voita, rehellistä sokeria, kunnon kermaa ja muita ihanuuksia.

Näin joulun alla hyvin varusteltuihin kauppoihin tulee tarjolle italialaista jouluherkkua, panettonea. Panettone on vähän niinkuin meidän rusinapullaamme, mutta se sisältää usein myös esimerkiksi kandeerattua appelsiinia ja muita hedelmäisyyksiä rusinoiden lisäksi. Lisäksi se ulkomuodoltaan muistuttaa ehkä enemmän leipää kuin meidän pullaamme.

1000. postauksen juhlan kunniaksi ostin rusinavihastani huolimatta nimenomaan panettonen, Loisonin 100 gramman Panettoncino Classico Caramellan. Käytännössä tämä on siis muutaman nyrkin kokoinen pala pullaa.

Kotosalla ryhdyin tuumasta toimeen.

Panettonen ritarit

1-3 kpl pieniä panettoneja
1 kananmuna
1-2 rkl kermaa
1-2 rkl maitoa
kardemummaa
sokeria
25-50 g voita

Viipaloi panettone kiekoiksi.

Sekoita kerma, maito, kananmunat, ripaus sokeria ja kardemummaa keskenään. Kuumenna pannu ja sulata voi pannulla.

Dippaa pikaisesti panettonekiekko kerrallaan munamaitokermaseokseen ja nakkaa pannulle paistumaan. Paista kunnes paistopinta on kaunis kullanruskea ja käännä kiekko. Paista kunnes toinenkin leikkauspinta on kullanruskea.

Nosta kiekot pannulta ja ripottele päälle pieni aavistus sokeria. Tarjoile vaikkapa kardemummalla maustetun kermavaahdon kanssa.

Köyhiä, rikkaita, rakkaita, rusinaisia ritareita. Helppoa, hyvää ja helkkarin hyvä tapa juhlistaa kivaa pikkumerkkipaalua. Aavistuksen jouluinenkin.

Kiitos jokaiselle Leipääntyneelle ja satunnaisemmillekin lukijoille, ilman teitä Jokis ei olisi mitään! Ja jotta Jokis olisi teillekin enemmän, muistakaa tarjonta myös Facebook-sivun puolella sekä uutiskirjeessä :) Tykkään teistä kovasti.

Näin teet risottoa

Ei musta ruoanlaiton opettajaa tulisi, mutta ystävälle on hyvä opettaa.

Kuvassa on puuhaarukan nokassa Elisan elämän ensimmäistä itsetehtyä risottoa. Lupasin taannoin, että opetan hänet tekemään risottoa. Lupaukset on sietä lunastaa, joten yhtenä pirun kylmänä iltana kävimme yhdessä kaupassa ja marssimme Elisan kotiin ja keittiöön tekemään risottoa niinkuin minä sen tekisin.

Risotto on minusta sellainen hyvä ja kiva perustekniikka, jonka lopputuotteena on ruoka jota voi varioida varsin loputtomiin. Riisin voi korvata vaikka spelttihelmillä, sipuleiden valinnalla voi leikkiä ja niin edelleen.

Mutta miten minä sen sitten kehoitin Elisaa tekemään?

Ensin alkuun laitoin Elisan silppuamaan puolikkaan sipulin sekä pari kynttä valkosipulia pieneksi sieväksi silpuksi.

Sitten lämmitettiin vajaa litra kasvislientä (tällä kertaa parista Reformin Luomu yrttikasvisliemikuutiosta sekä vedestä, kun ollaan rahoissaan käytetään Puljonkia) ja mitattiin kahvikupillinen riisiä. Hollille otettiin saman tien myös valkoviini.

Kun ainekset olivat käsillä, kuumennettiin laakealla mutta korkeareunaisella pannulla hieman oliiviöljyä.

Oliiviöljyssä kuullotetaan sekä sipulit että se kahvikupillinen riisiä, kunnes riisi on kuultavaa. Sekoita koko ajan.

Kuullotetun riisin ja sipulien joukkoon lorautetaan kunnon tuhti loraus valkoviiniä niin, että keittiössä kunnolla pihahtaa! Viini lorautetaan mukaan ekana nesteenä, että alkoholi ehtii haihtua ja jäljelle jäävät viinin aromit. Sekoita koko ajan!

Melkolailla välittömästi viinin perään lorauta sekaan ensimmäinen kauhallinen kasvislientä. Tähtää hellan lämmön suhteen keskivaiheille niin, että risotto pienesti porisee. Sekoittele jatkuvasti, lisää lientä kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin.

Ensin alkuun täytyy kauhallisia lisätä useammin, mutta kiinnitä koko ajan huomiota riisin kypsyyteen, maistele ja kun riisi vetää huonommin, lisää kauhallisen sijaan aina hieman vähemmän. Kun rakenne on suullesi sopiva ja risotto on aavistuksen puuromaista, kosteaa eikä turhan kuivaa, älä lisää enää lientä vaan kiillota risotto nokareella voita ja ota hellasta lämpö pois.

Kun voi on sekoitettu risottoon, mausta ainakin kevyesti suolalla ja mustapippurilla.

Raasta joukkoon parmesaania ja tarjoile!

Kas näin minä teen risoton ja näin minä opetin Elisankin sen tekemään. Tiedän risottoa tehdyn useampaan otteeseen sen illan jälkeen ja tiedän, että oppi on menossa jakoon myös perheelle! Me kaksi söimme risoton paistetun kuhan ja salvian kanssa, olimme varsin tyytyväisiä, vaikka itse tässä kehunkin.

Varmaan rikon jotain pyhää risottotekniikkaa, mutta mitä väliä kun hyvää tulee.

Pistetääs pizzaksi pyynnöstä

Taikinanteko, siitä mä en tykkää. Siinä mielessä menen ihan mieluusti siitä, missä pizzapohja pakastimessa on osoittautunut hyväksi.

Sain toivomuksen tässä taannoin, että tsekkaisin Pirkan pizzapohjan. Oletan, että toivomus käsitti nimenomaan Pirkan italialaisen pizzapohjan. Sellaista minä nimittäin tässä nyt sitten laiskana iltana kokeilin. Arvioon saattaa vaikuttaa ratkaisevasti se, että päällystin lätyn huikealla kasalla kolmea erilaista juustoa :D

Paketti sisältää kaksi pientä, mutta paksua pohjaa (halkaisija ehkä 20 cm, reunan paksuus hyvinkin yli sentin). Ideana on antaa pohjan sulaa 15-20 minuuttia, sitten täyttää se ja paistaa uunin alatasolla 225 asteessa kymmenisen minuuttia. Yksinkertainen ohjeistus, täytä milläs lystäät.

Minä levitin pohjalle tomaattipyrettä ja sen päälle vahvaa valkoista cheddaria, itkevää ihanaa sinihomejuustoa ja vuohenjuustoa kruunatakseni komeuden. Eihän tuolla nyt voi tulla kuin ihan pöyristyttävän hyvää, eihän?

Pohja sai kauniin värin 10 minuutissa ja rapsakoitui minun makuuni oikein kivasti. Aavistuksen siitä tuli sellainen pullava fiilis, koska reunaa oli niin paksulti, mutta sujuvasti voisin vetää toisen samanmoisen iltapalaksi koska tahansa. Pohja on voimakassuolainen, että siinä mielessä kevyttä rajaa useiden pizzojen vetämiseen peräkanaa.

Mutta nämä pohjat eivät siis toimi, jos olet sitä seurakuntaa joka Raxissa kasaa pizzan reunoja lautasellisen ja ravintolassakin syö pizzasta vain ne osat joilla on täytettä. Muille voivat hyvinkin pelata, makoisaa se oli. Aidomman oloista kuin monet muut valmiit pizzapohjat.

Hum, millähän hyvällä tuon toisen lätyn päällystäisi... artisokkaa ainakin olisi. PizzaCrisperikin varmana pelaisi tässä.

Kauhealla pakkasellakin Tampereella paahtaa

Meillä täällä Tampereella on sellainen juttu, että me tykätään rouheista jutuista.

Tuli sitten käytyä Tampereen Tammelassa uudessa rouheassa ravintolassa eli Roastissa, joka lienee jollain tasolla "sukua" Jack the Roosterille. Tai siis ainakin ovat iloisesti jonkin sortin yhteistyössä keskenään, koska pöytäämme palveli nimenomaan Roosterista lainassa ollut tarjoilija, vaikka Roasterissa oltiinkin.

Oli miten oli, Roast avasi tässä taannoin siis Tammelan puistokadulle ja on sellainen sopivan kokoinen ravintola plus lounge. Naapurustosta löytyy Amadeus, Hanabi ja sen sellaista.

Roastissa on enemmän tai vähemmän jujuna chili sekä Poppamies, mutta rouhea ruoka koostuu siis muustakin kuin polttavan tulisesta chilimätöstä. Esimerkiksi allekirjoittanut ei chililistalta valikoinut, kun en tuota tulista handlaa.

Vähän niinkuin gastropub, mutta ei sitten kuitenkaan, ehkä aavistuksen finempi, mutta ei sitten kuitenkaan. Isännän makkarapannu oli perushyvää, se olisi voinut olla ihan huippuakin varsin helposti. Odotin jollain tasolla nimittäin samanoloisia makkaroita kuin Juuressa, vaikka eivät saamani makkarat oikeasti missään nimessä huonoja olleet. Niistä ehkä vain puuttui se jokin.

Alkuruoan Lohenpyytäjän herkkulautanen oli toki parhautta, helposti olisi voinut vetää kulhollisen savulohitartaria ja toisen mokoman lohipastramia, vaikka WAU-efektiä ei tullutkaan. Kevyt pieni EWW sen sijaan tuli, kun osui haarukalla lautaseen (ja niinhän aika usein syödessä käy), kun lautanen oli jonkin sortin kiveä ja metallin osuessa siihen kylmäväreet tulivat vääjäämättä. Pääruoan ja jälkiruoan yhteydessä olleet RAK Porcelainin lautaset sen sijaan olivat ihastuttavia, tykkään ruskeasta.

Ei ollut hullumpaa jälkkäriksi vetämäni Banaaninlastaajan suklaamoussekaan, kyllä sillä kakulla jonkin masennuksen helpostikin selättäisi keliaakikkokin. Ruoka oli siis hyvää, mutta ihan kuin jotain olisi jäänyt uupumaan. Hankala alku?

Kiirettä siellä on kuitenkin pidellyt, tiistai-iltanakin ihan ruuhkaa siinä oli ja se ikävä kyllä näkyi hieman hitaana toimintana tarjoilijoiden kohdalla. Ruokaa kumminkin tuli, joten kyllä siellä hommat kuulkaa lähtee skulaamaan.

PS. Jokis on äänestettävissä Voicen WebAwardseissa tänäkin vuonna, kiitos jokaisesta äänestä jo etukäteen. Kovassa seurassa kisaillaan, joten pelkkä ehdokkaana olo on jo kovista!

Tuloksia ruokavuodelta 2010

Taas alkaa olla ennustusten aika lähellä, mutta sitä ennen pitää ottaa katsaus kuluneeseen vuoteen ja sitä koskeneisiin ennusteisiin. Katsotaan siis kuinka kävi, oliko allekirjoittaneen teelehdillä mitään virkaa?

Näin lehdissä kuinka lampaasta tulisi 2010 trendikästä lihaa. Todellisuus ei ainakaan minulle ole sitä erityisemmin osoittanut, mutta ainakin tänä vuonna on toiminut Hyvä Lammas -hanke, joten ehkä tämä vain starttaa hitaanlaisesti? Mitä oikeisiin lehtiin, eli aikakauslehtiin tulee, ei minusta ole erityisemmin lammasta nostettu. Tosin olisi hienoa, jos joku teistä todistaisi minut nyt heti väärässä olevaksi ja lammas tosiaan olisi trendikästä nyt.

Olenko se vain minä, vai ovatko muut huomanneet julkkiskokkien esillä olon tosiaan vähentyneen? Minusta tosin vähän tuntuu, että eivätköhän kevään Top Chef Suomi ja MasterChef Suomi tuo taas julkkiskokkejakin framille, vanhoja ja uusia. No, joka tapauksessa tänä vuonna on kokkirintamalla ollut rauhallisempaa ja televisiossakin on nähty lähinnä tavan julkkiksia amatööreilemässä keittiössä.

Hassu homma, mutta alkoholin kulutus on Suomessa laskenut jo toista vuotta peräkkäin. Teelehdet kuitenkin kertoivat lähinnä sitä, että pienten erien erikoistavaraa ilmaantuu enemmän myyntiin. Niin koenkin tapahtuneen, mukavasti on tullut sekä isoissa että pienissä kaupoissa vastaan myös suomalaisten pienpanimoiden tuotteita, vai mitä? Tulin myös tulkinneeksi, että kotipolttoisten, kotikaljojen sekä kotiviinien käyttö lisääntyisi, mutta siitä minulla ei ole mitään dataa. Hiljaisuus on kuitenkin myöntymisen merkki, joten tottakai omat mikropanimot ovat pöhisseet kaikkien nurkissa.

Väitin, että terveysterrorismi oikein rehottaa vuodesta 2010 eteenpäin. Onneksi kuitenkin voin ilokseni todeta, että kevyen kevyt ohuen ohut -buumi on taittunut laskuun! Ennustamani verollepano sen sijaan todellakin tapahtuu, sillä makeisvero palautetaan pikapuoliin ja sen oheistuotteena saattaa alkaa viinarallin ohella karkkiralli Viroon?

Valehtelin, että tuotteiden räätälöinti rantautuisi tosissaan. Ei se kyllä vielä ihan täällä nimittäin ole, mittatilaussuklaakin täytyi tilata Saksasta :/ Toisaalta esimerkiksi Helsingin Stockmannin uudistuneelle ruokaosastolle kehitettiin tee se itse -mysliosasto. Mutta voisin kuvitella, että tätä lajia on tulossa vieläkin vaan rajummin tulevaisuudessa.

Mutta kyllä vain rakkaat Leipääntyneet, tiedostava ja mielekäs syöminen on saanut jalansijaa! Ilahduttavissa määrin on näkynyt myös kotimaisten superfoodien mustikan, tyrnin ja sen sellaisten nousua ulkomaisten rinnalle. Kevyttuotteiden myynnin lasku kertoo, että mielenterveysvaikutteisten elintarvikkeiden eli oikeiden aitojen voiden sun muiden tilausta todella on! Linnan juhlissakin itsenäisyyspäivänä lähi- ja luomu rokkasivat, siinä määrin ettei meille tavan talliaisille riittänyt Kyyttö-Juhanaa. No se suotakoon tällä kertaa anteeksi ;) Omapa on mokani, etten tehnyt tarpeeksi päästäkseni Linnaan juustopöydän äärelle.

Kaikki nyyttärikutsut, joihin olen törmännyt, ovat pitäneet sisällään lähinnä tutun kehoituksen "oma pullo mukaan". Ei ole kukaan kehoittanut kuskaamaan fonduepataa mukana, mutta toisaalta olen osallistunut tänä vuonna kesteille, joihin yksi toi mutakakkua, toinen sienipiirasta, ja useat isot kasat juustoa. Ei siis niitä sipsejä, dippejä ja patonkia, joiden sanoin kaikkoavan nyyttäriperinteestä. Mutta minä ehkä osallistun epäreilun erilaisille kesteille?

Kyllä teelehdet melkein oikeassa olivat, melkein. Saapa nähdä, mitä uhrieläimeni sisäelimet kertovat vuodesta 2011...

Tervetuloa Turhuuden markkinoille!

Eikö vaan sinullekin ole kasautunut täysin turhia vempeleitä ja laitteita keittiöön? Siellä ne pölyttyvät kaapin perukoilla tai ovat vaan hitto soikoon tiellä, eikö vaan?

No, sen sijaan, että heittäisimme ne turhuuksien roviolle, minulla on ratkaisu! Turhuuden markkinat! Nyt kun tavarasta luopuminen on viileintä mitä viilipytyillä on elämässään, niin yritetäänpä etsiä sille tavaralle sijoituspaikka.

Esimerkiksi kuvassa on otsaryppyni lisäksi donitsipelti, joka vain lojuu kaapissani (tsekkaa sormenjäljet pölyssä!). Jollakulla teistä Leipääntyneet voisi kuitenkin olla kyseiselle 12 donitsin tefloniselle pellille rakkautta, teflonlovea annettavanaan. Joten täten tarjoan Turhuuden markkinoilla tätä peltiä sille, joka sen tulee käsistäni noutamaan.

Näin homma toimii:

1. Kuvaa se turhake joka keittiössäsi on keräämässä pölyä ja josta olet mahdollisesti valmis luopumaan
2. Lisää kuva joko Jokapäiväisen Leivän Facebook-sivulle tai Flickriin ryhmään Turhuuden markkinat (liity ryhmään ja lisää ryhmään kuva oman tilisi kuvista)
3. Kerro kuvatekstissä missä tuote sijaitsee, haluaisitko siitä mahdollisesti jotain vaihdossa, oletko valmis postittamaan sen, miten sinuun saa yhteyden jne.
4. Linkitä kuvapostauksesi tämän postauksen kommentteihin
5. Helppoheikkeile: Kerro turhasta vempeleestäsi, värkistäsi, vimpaimestasi tms. myös omissa kanavissasi (oma blogisi, FB-profiilisi jne) linkin kanssa
6. Valmistaudu luopumaan tavarastasi

Ei tokikaan ole rajoitusta montako esinettä turhuuden markkinoille annat, eikä sinun ole pakko luopua yhdestäkään tavarastasi voidaksesi pyytää jotain turhuuden markkinoilla esitettyä esinettä. Postikuluista sopikaa keskenänne, mutta muuten tässä ei tarvitsisi rahan vaihtaa omistajaa.

Miten on, löytyykö turhuuksia? Ja haluaako joku antaa joululahjaksi täydellisen kelvon donitsipellin, lupaan pestä sen mutta lahjapakettiin en laita.

MUOKSISTA: Esimerkiksi maitovispilälle, kahvimyllylle ja muffinssivuoalle olisi ottajansa.

PS. Jos haluat muuten vaan esitellä keittiösi turhimman tarvikkeen, anna palaa! Kerro kuvatekstissä, että niin turha kuin tavara onkin, et ole siitä vielä valmis luopumaan ja anna esineestä kiinnostuneiden yrittää puhua sinut ympäri ;)

Pöytävarausten paikkoja perjantaiksi

Nyt kun oma pöytävaraus on turvallisesti sisällä, voi turvallisesti hehkuttaa kuinka HEL YES!  eli pop up -ravintola popsahtaa Helsinkiin 22.1.-5.2. väliseksi ajaksi. Joko sinun pöytävarauksesi on sisällä tässä Lontoossakin nähdyssä ravintolassa?

Elokuussa nitisin ja natisin kuin narskujuusto, että haluan pop up -ravintolaan ja tammikuussa tämä tarpeeni täyttyy. Toki se olisi voinut täyttyä nyt joulukuussakin, sillä Helsingissä olisi tarjolla Klaus K:ssa Chez Dominiquen Joulumaana eli Jouluravintolana ja Adams-salissa olisi voinut marraskuun lopulla popsahdella Jouni Törmäsen kanssa. Eli Helsingissä tällä rintamalla tapahtuu. Tampereella on edelleen hiljaista...

...paitsi että helmikuussa järjestettävistä Food is art -kulinaariviikoista olen ihan tuhannen innoissani ja otan mieluusti vastaan lisätietoa Food is Art -yhdistys! Ei ehkä mene pop upien konseptiin, mutta uskoisin olevan odottamisen arvoista joka tapauksessa kun mukana on muun muassa isosti tykkäämäni Bertha, lempparilounaspaikkani 4 Vuodenaikaa, erikelpo C, katsastamani Heinätori, takuuvarma Vinoteca Del Piemonte, herkullinen Henriks, ikisuosikkini Maruseki, vielä tsekkaamaton Wistub Alsace, kauan himoitsemani Hella & Huone ja varsin toimiva herkkukauppa Keittiöelämää.

9 ravintolaa, 37 euroa per menu, aikaa jotakuinkin 28 päivää, kuka on mukana? On halpaa kuin makkara! Otetaan oikein kunnon perusteet Tampereen yksityisistä ravintoloista. Kyllä mä muutaman varauksen aion saada sisälle, kaverit voisi ilmoittautua heti miten.

Okei, jos aloittaisi ihan maltillisesti ja palaisi pikapuoliin Ineziin maistelemaan ne churrot, jotka ekalla kerralla jäivät saamatta. Ja järkkäisin itseni myös Roastiin, jota yksi Leipääntynyt pyynnöstäni kommentoikin jo.

Kerrohan mihin sulla on pöytävarauksia vetämässä?

PS. Tampereen Joulutori avaa tänään, kolmas vuosi menossa ja kojut ovat jouluttomalla aikakaudella lempineet kuin kanit lisääntyäkseen!

Jäätelöä jouluaamuun?

Meidän jouluaamuun kuuluu tottakai riisipuuro. Mutta minä vähän mietin, että mitäs jos jouluaamuun kuitenkin kuuluisi jäätelö?

David Lebovitz tekee jänniä juttuja, kuten pekonijäätelöä, mutta vaikka tämä riisijäätelön resepti onkin häneltä mukailtu, se on itseasiassa italialainen herkku eikä Davidin keksintöä. Täytyisi kyllä ehkä hankkia kokoelmiin hänen The Perfect Scoop -kirjansa, ehkä ensi kesä olisi sen myötä todellinen jäätelökesä 2011?

Oli miten oli, tein riisijäätelöä ja inspiroiduin siihen lähinnä Eat Pray Lovea lukiessani. Riisipuuro on hyvää, jäätelö on hyvää, joten riisipuurojäätelö ei voi olla huonoa eihän?

Kristallipuuro eli riisijäätelö eli Gelato di Riso

1,25 dl puuro- tai risottoriisiä
7,5 dl täysmaitoa
1,85 dl sokeria
ripaus suolaa
1 vaniljatanko halkaistuna
2 appelsiinin kuoriviipaletta
5 keltuaista
250 ml kuohukermaa
hyppysellinen muskottia
kanelia

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sekoita riisi, maito, puolet sokerista, kaneli ja suola 2 litran vetoiseen laakeaan astiaan. Lisää vaniljatanko ja appelsiininkuoret.

Peitä astia foliolla ja paista uunissa tunnin ajan. Nosta astia uunista, poista folio ja lisää loput sokerista ja jatka paistamista ilman foliota vielä 30 minuuttia.

Nosta astia toistamiseen uunista, poista seoksesta vaniljatanko sekä appelsiinin kuoret. Koko ajan vatkaten lisää sekaan keltuaiset, sitten vatkaa mukaan kerma sekä muskottipähkinä.

Soseuta puolet seoksesta blenderistä hienoksi ja palauta takaisin astiaan. Jäähdytä seos (minä jätin seoksen 2 tunniksi kylmään) ja työstä jäätelökoneellasi laitteen ohjeiden mukaan.

Nauti välittömästi.

Jos todellista joulumeininkiä tähän haluaa, niin kukapa estää syömästä tätä luumukiisselin tai vaikka mantelimassan kanssa? Niinkuin puuroa, mutta jäätelöä, tiedättehän?

Pistaasiin, sinne vie piinan polku

Monet pistaasipähkinää tai siis mantelia sisältävät herkut ovat melkoisen piinan takana, oletko sinä koskaan kuorinut sormet lähes verillä pistaaseja jotakin reseptiä varten? Ja suola haavoissa, se se vasta hyvä juttu onkin... moderniin jouluun kuuluu suolakidutus hunajan tahmeudella?

Kun kaivauduin kotipuolessa kasautuneiden aikakauslehtien pinoon, löysin sieltä myös lehden nimeltä Talven juhlalehti, joka sisälsi kivan pikkureseptin vuohenjuustolle. Ilokseni resepti oli sellainen, jolla tiesin taas hävittäväni varastojeni kätköistä juttuja, joten olihan siihen tartuttava. Etenkin kun jääkaapissa pyöri sadan gramman kiekko vuohenjuustoakin odottamassa. Tällainen tilanne piti käyttää hyväksi!

Kupletin juoni oli tällainen:

Vuohenjuustoa ja pistaasihilloketta

200 gr vuohenjuustoa
1-1½ tl kuivattua laventelia

Pistaasihilloke:
1 dl pistaasipähkinöitä
3 rkl voita
3 rkl hunajaa
voita & öljyä paistamiseen

Lisäksi:
vesikeksejä

1. Valmista ensin pistaasihilloke. Sulata voi paistinpannulla ja lisää pistaasipähkinät. Paista 2-3 minuuttia, kunnes pähkinät ovat saaneet aavistuksen väriä. Lisää hunaja. Madalla lieden lämpöä ja paista pari minuuttia.

2. Leikkaa vuohenjuusto noin sentin paksuisiksi kiekoiksi. Kuumenna 1 rkl voita paistinpannulla ja lisää juustokiekot kuumalle pannulle. Paista noin puoli minuuttia molemmin puolin, kunnes juusto on pehmeää ja alkaa sulaa keskeltä. Nosta juustokiekot vesikekseille. Nostele päälle pistaasihilloketta ja ripaus kuivattua laventelia.

HUOM Varmista, että kuivattu laventeli on ruuanlaittoon solvetuvaa lajia.

Minulla ei tokikaan ollut laventelia, puolitin reseptin muutenkin ja mussutin spagetin kaverina, enkä suinkaan vesikekseillä. Kaappien tyhjennyksen ideaan ei sovi, että pitäisi hakea jotain kaupasta lisää ;) Kanervankukkia olisi kyllä ollut, se olisivatkin voineet olla kiva lisä jos tätä olisi oikein hienosti jollekulle tarjoillut.

Ei tämä meidän kotona kyllä joulupöytään päädy tämä resepti, mutta se nyt johtuu allergioista eikä siitä etteikö tämä olisi ollut hyvää. Voiko vuohenjuusto suolaisen ja makean ja voin kanssa muka olla huonoa?

Keikautettua punajuurta

En ole joulunaisia, mutta selailen kyllä joulun ruokalehdet läpi. Ja innostun hirveästi, jos niistä löytyy jotain ihan helmeä. Tämän kertaisen helmen tarjoili Kotivinkin Jouluherkut.

Kyseessä on siis Punajuuri Tarte Tatin ja meidän perheen keittiössä maalla sitä tehtiin itsenäisyyspäivää edeltäneenä viikonloppuna kahdesti, sillä rakastuimme siihen heti. Samalla intoonnuimme äidin miettimään mistä muusta voimme vastaavaa ruveta tekemään, voitaikinaa kun jäi. Se tarina kuitenkin jää kerrottavaksi toiselle kerralle, nyt keskitytään tähän punajuuriseen ihanuuteen.

Ja hommahan meni näin:

Punajuuri Tarte Tatin

40 g voita
4 rkl sokeria
ripaus suolaa
5 pientä punajuurta
2 kpl (noin 200 g) voitaikinalevyä (noin 9 x 18 cm)

lisäksi
noin ½ dl sinihomejuustomurua ja saksanpähkinärouhetta tarjoiluun
2 kpl valurautaista blinipannua

1. Jaa voi puoliksi kahdelle blinipannulle ja anna sulaa. Kääntele voisulaa niin, että blinipannujen pohjat ja reunat ovat huolellisesti voissa.

2. Sekoita sokeri ja suola keskenään. Ripottele puolet seosesta toiselle ja puolet toiselle pannulle.

3. Viipaloi esikypsennetyt punajuuret paksuhkoiksi viipaleiksi tai lohkoiksi. Asettele ne leikkauspinta alaspäin pannuille.

4. Kauli sulaneita taikinalevyjä sen verran, että saat venytetyksi niistä kaksi hieman blinipannua suurempaa ympyrää.

5. Nosta taikinat punajuuripalojen päälle ja pannun reunoille. Pistele haarukalla taikinaan reikiä.

6. Nosta pannut levyille. Kuumenna ja anna sokerivoiseoksen poreilla hiljalleen noin 20 minuutin ajan. Nosta sitten uunin keskitasolle 175 asteeseen 15 minuutiksi. Anna paistua, kunnes taikinat ovat kypsiä. Kippaa valmiit tortut varovasti lautaselle.

7. Ripottele torttujen pinnalle sinihomejuustomurua ja pähkinärouhetta ennen tarjoilua. 

Meillä saksanpähkinärouheeseen sotkettiin vielä hieman salviaa. Ihan vain koska voimme tehdä niin ja toisen päivän versioon laitettiin punajuuren lisäksi sipulia, sekin futaili!

Punajuuri on onnellinen sinihomejuuston kanssa, sinihomejuusto on onnellinen salvian kanssa, pähkinät nyt vaan on onnellisia. Tykkäsin kovasti tästä, tätä tehdään kolmannenkin kerran.

Epäilyttävät leivokset

Lainasin taannoin Sikke Sumaria Jokiksen Twitter-tilillä sanoen "Jokainen rakastaa hyviä munkkeja, mutta vastapaistettuja munkkeja ei vastusta kukaan." Piiraisen Pirkko intoutui vastaamaan minulle seuraavaan tapaan:

Tosihan se on, perunaleivokset vaan näyttää hevon kakkaroilta, vaikka ilmeisesti niiden on tarkoitus muistuttaa ulkomuodoltaan perunaa tai ehkä huijata suklaisen omaisella ulkomuodollaan?

Olen siinä käsityksessä, että perunaleivosten historia on hämärän peitossa niitä ammatikseenkin pyöräytteleviltä tahoilta. Eivätkä ne kaikki suinkaan ole samanlaisia, sillä esimerkiksi viva ciabatta! -aleksin perunaleivokset näyttävät hyvin eriltä alla olevan kuvan Jussinhannan perunaleivokseen verrattuna.

Viisi tähteä näyttää kuinka Fazerin perunaleivokset syntyvät, eivät mitään kauneuden kukkasia nekään. Mikä on tämä käsittämätön viehtymys arvelluttavan näköiseen ruskeaan ruokaan, tämähän on selvästi sukua mämmilookille?

Koetteko edes tuota nimeä kovin vakuuttavana? Minä nimittäin en koe, perunaleivos ei kuulosta herkulliselta, vaan halvalta ja ankealta makuelämykseltä. Vaikka siis esimerkiksi tuo kuvan jussinhannalainen leivos on erittäin herkullinen ja voisin vetää niitä monta kappaletta.

Ja mikä on tämä juttu, että toisissa resepteissä perunajauho riittää perunaisuuteen ja toisissa laitetaan ihan ehtaa perunaa?

Tänään tällaista itsepäistä itsenäistä ihmettelyä, mikä on sun suhde perunaleivoksiin?