Hyvä muffinssi, ruissimpi mieli?

Terveellisyys se takaa hyvän olon, vai mitä? Ja ruishan se nyt on terveellistä, eiks je?


Sähköttivät minulle, arvon ruokabloggaajalle, kiireen vilkkaa kutsun hienon Hyvän olon ruismuffinssin lanseeraustilaisuuteen, joka torstaina 20.1. järjestettiin yhtäaikaisesti Helsingissä, Tampereella, Turussa ja ihan kuulkaa vallan Lontoossa.

No, kiltistihän minä tepastelin työpäiväni keskellä tätä spektaakkelia katsomaan Tampereella Finlaysonin Siperian Wayne's Coffeehen. Tottahan toki tilaisuus ei ollut aikataulussa, joten työssä käyvänä (enkä takuulla tämän blogin parissa työskentelevänä) en jäänyt odottamaan mitä hienoa tuo puolen tunnin show olisi pitänyt sisällään. Mutta niin pöljä en ole, ettenkö olisi uutuusmuffinssia eli tuota Hyvän olon ruismuffinssia mukaani napannut. Mustikan makuisena tietenkin, vaikka puolukkaakin olisi ollut tarjolla. Enkä kyllä todellakaan saanut sitä hienoon take away -pakkaukseen, vaan ihan tavan Wayne's Coffeen paperipussiin :(


Niin siis ei tämä ihan mikä tahansa muffinssi ole, sillä ei muilla muffinsseilla tueta Sanni Leinosen mäenlaskua tai Patricia Aschanin altaassa kauhomista eli uimista tai muutenkaan suomalaista urheilua - muilla muffinsseilla tuetaan suomalaista murheilua. Ja tämän tuotteen kohdalla alleviivataan lähiraaka-aineksia, metsiemme superfoodia mustikkaa ja puolukkaa (ei kyllä varmaankaan mistään Teiskon metsistä ole niitä käyty hakemassa Wayne'sin likat omin päin) ja kylmäpuristettua rypsiöljyä ja ties mitä muuta hienoa.

Mielessäni näytin kyllä peukkua asialle jo ennen maistamista. Ja kun maistamisen aika tuli, syötyäni parit silakkapihvit ensin, jaoin tuon mustikkaisen Hyvän olon ruismuffinssin Minnan kanssa ja sitten maistoimme yhdessä tuumin. Sehän oli hyvää! Aavistuksen ehkä vastenmielisen väristä, mutta mitä nyt voi mustikkamuffinssilta odottaa? Ja tuorejuustopäällyste jää ruissin varjoon, sille voisi jotain raikkautta vielä vähän kehittää, sitrusta ehdotteli Minna. Epäilemme myös, että tuo voi vaatimattoman ulkoasunsa vuoksi jäädä kaikkien niiden kahviloiden (Wayne'sin lisäksi Aschan ja Nordic Bakery) muiden sokerikooman aiheuttavien herkkujen varjoon. Dear Eki, pitääkö ruismuffinssi päivässä pahan mielen loitolla?

Annatko ruismuffinssille mahdollisuuden?

AddThis Social Bookmark Button

4 kommenttia:

Sam kirjoitti...

Josko Porissa vielä ois väinön kaffee niin menisin ja heti tuollaista hakemaan, mutta se saa nyt odottaa kunnes seuraavan kerran oon isossa kaapungissa. Koska jo periaatteesta tuota on pakko kokeilla koska onhan sen pakko olla hyvää, siinä on mustikkaa ja ruista, sen on pakko toimia.

Hanna kirjoitti...

Ai siellä ei enää moista kuppilaa ole? Hassu juttu :D

Anni kirjoitti...

Maistuiko se rukiilta? Mä en ole ihan vakuuttunut siitä että herkuista tehdään terveellisiä. Varsinkin kun se ero normaalin tuotteeseen ei yleensä taida olla kovin suuri. Tuntuu että luovutaan jostain olennaisesta hyvyydestä tai tärkeästä ominaisuudesta ja tilalle saadaan hennosti terveellinen eikä yhtä hyvä tuote. Ruokakulttuurin raiskaamisen makua. ;) Mut siis, jos se terveellinen aines tuo tuotteeseen jotain lisää (muutakin kuin terveellisyyttä), sittenhän asia onkin eri...

Sam kirjoitti...

Porin Wayne's on ollu kuollu ja kuopattu jo useemman vuoden :(( sieltä sai aikoinaan ihan loistokasta juustokakkua ja vadelmakastiketta..

Related Posts Widget for Blogs by LinkWithin

Copyright © 2009 - Jokapäiväistä leipää - pyörii ylpeästi Bloggerilla
Smashing Magazine - Design Disease - Blog and Web - Dilectio Blogger Template - Takala.info