Kukapa nuori tyttö ei olisi muistikirjaansa runoja rustannut? Romanttisissa kuvitelmissani länsimaiset runoilijat istuvat kuppiloissa punaviinipäissään ja "puurtavat", itämaiset runoilijat sen sijaan mielikuvitukseni sijoittaa kirsikkapuun alle kevätsateeseen huomattavasti tervehenkisempään skeneen.
Helmikuu tekee minusta totaalisen rahattoman ja ensi kuussa Jokiksessa on pelkästään makaroonia... Oli miten oli, tässä kuussa syödään hyvin - erityisen hyvin! Food is Art -kiertueeni siis jatkui, tällä kertaa Minnan ja Mikan suosiollisessa seurassa ravintola C:ssä, jossa olen viimeksikin ollut erityisen hyvässä seurassa ja muistelen edelleen lämmöllä ViiniTV:n Tampereen visiittiä.
Perinteisessä japanilaisessa haikussa on kolme säettä, niinkuin valtaosassa Food is Art -menuja on ruokalajeja. Niin periaatteessa oli Ceenkin ruokalistassa, siinä vain sattui olemaan pari lisäystä ja runo oli oikeastaan mallia tanka. Luonto ja Japanikin olivat läsnä, niinkuin kunnon haikussa tai tankassa on.
Ceen Ilkan ja Christinan sanataide ei tosin vienyt meitä vain Japaniin, vaan matkalla käytiin eurooppalaisissakin mauissa ja lopulta päädyttiin ehkä Hawaille.
Alussa ei ollut suo, kuokka eikä Jussi, vaan Aura-juustokeitto. Sitä ei menusta löytynyt, eli heti aloitettiin ekstroilla. Sen jälkeen päästiin itse "asiaan" eli lohipastramiin piparjuuren kera, sen kanssa oli kaukoitäiseen tyyliin makeja ja erittäin jännää tapiokahelmistä tehtyä "mätiä". Ihanaa oli etenkin lohipastrami ja olisin voinut syödä sitä pilvin pimein!
Tapiokahelmistä on kehkeytymässä mulle joku juttu... Pitää varmaan visiteerata East Asia Martissa katsomassa olisiko siellä näitä, kun ei taida muualla olla edes mahdollisuutta moiseen?
Sitten tuli se kukonpoika... siinä se kiekaisi ilmoille ylistyslaulunsa Viskilän Tilalta, parmankinkku kaverinaan. Minnaa ilahdutti ilmeisen paljon myös annoksesta löytynyt tatti ja Mika ihmetteli sydänsalaattia. Oli se kyllä hyvää. Suositusviinikin osui nappiin.
Palettia puhdistettiin toisella ekstralla, lonkerohileillä. Suomalaiseen makuun oli se säe, olen suuri lonkeron ystävä nimittäin.
Lopulta päädyimme sisäistämään raakakaakaolla maustetun maitovanukkaan, joka tarjoiltiin yhdessä sitruunaistan juttujen kanssa. Vaikka sitruuna minulle maistuukin paljolti metallilta (yritän siedättää itseäni kuollettavaan sitrukseen), nautin kovasti tästä jälkkäristä. Etenkin kun antoi italialaisen jäätelölusikkansa eli lapionsa lävistää jälkkärin kaikki kolme säkeen riviä ja maistoi kaikkea kerralla... oli se ihanan kaukoläntinen kokemus.
C.ssä on kovin rauhallista ja seesteistä. Ehkä kaipasimme aavistuksen palavaa intohimoa muutoin täydelliseen kokemukseemme.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti