Minä näen, että kaduilla ja kujilla esiintyvät graffitit ja vastaavat ovat taidetta siinä missä Ateneumeiden sun muiden seinillä roikotettavat teokset.
Katutaide tuli mieleeni, kun kävin Marusekissa perjantaina nauttimassa myöhäisen ja pitkän lounaan Food is Artin muodossa. Vaihdoin siinä nimittäin muutaman sanan Food is Artista ravintoloitsija Leo Sekin kanssa ja olin kuulevinani hänen suustaan jotain sen sorttista, että kuuluisien ja kovien ravintoloiden kanssa taiteillaan. Niinkuin Maruseki ei olisi kuuluisa, kova ja hyvin seuraan sopiva! Niinkuin katutaide, ihan pätevä haastaja muille artsumestoille.
Ei voi sanoa, että olisin koskaan syönyt Marusekissa kolmen ruokalajin ateriaa. Kahden ruokalajin kyllä, mutta Tampereen kulinaariviikkoja koskeva menu oli kolme ruokalajia, joten kerta se oli sitten ensimmäinenkin.
Marusekissa menu hoidettiin niin, että kuhunkin ruokalajiin oli kolme vaihtoehtoa. Tämä siis eroaa jälleen kahdesta edellisestä kokeilustani, eli Vinoteca del Piemontesta ja Henriksistä.
Valitsin alkupalaksi gyu-tatakin, pinnalta kypsennettyä marmoroitua naudan ulkofilettä jalopenokastiketta sekä salaattia. Nauta oli yhtä ihastuttavaa kuin samana aamuna Hämeensillalla bongaamani jääkimpaleeseen sisällytetty ruusu, annos oli kaunis ja ilahduttava mauiltaan. Runsaskin vielä! Toki jalopenokastike sekä annokseen sisältynyt lime tuottivat jänniä hetkiä myöhemmin... palataan siihen kohta.
Pääruoksi tottakai valitsin klassisesti sushia eli Nigiri & Aburi, onhan katutaiteessakin parasta klassiset graffitit! Neljää kalaa; lohta, kylmäsavulohta, tonnikalaa ja voikalaa kutakin kahdella tavalla. Haastava rivi nigireitä, perinteisempään nigiri-tyyliin ja vähemmän nähtyyn tapaan aavistuksen kypsennettynä eli aburi-tyyliin. Kylmäsavulohi oli ehdottomasti suosikkini!
Jälkiruoka nautitaan tällaisissa tilanteissa tietysti jälkimmäisenä, viimeisenä. Kyllähän siis minä voisin aivan sujuvasti syödä menun päinvastaisessakin järjestyksessä, mutta tarjoilijat ja keittiön väki nyt vaan eivät toimi niin. Joten söin jälkkäriksi valitsemani matcha-pannacotan sitten aterian kruununa. Ja olihan se nyt helposti parasta matchaista mitä olen ikinä suuhuni laittanut, ainoa vika koko annoksessa oli päälle siroteltu kaakaojauhe - tuli vedettyä sitä henkeen hippasen väärällä tavalla... Niinkuin neulegraffiti-villasukka patsaan jalassa, tämä kahden tutun asian (panna cottan ja matcha-teen) kombo oli kuitenkin hymy huulillani ja miellyttävä tunne masussani.
Niin ja mitä sen jalopenokastikkeen ja limen kanssa sitten kävi? No, alustettakoon tilannetta sen verran, että olin toipumassa flunssasta ja huulet rohtuneina heittäydyin koetokseen välittämättä vähääkään myöskään sitrusallergiastani...
Normaalisti huuleni eivät ole aivan noin ruusuisen väriset ja 3-5 milliä kapeammatkin lienevät :D
0 kommenttia:
Lähetä kommentti