Olenkohan tehnyt jo selvästi, että diggailin syvästi MasterChef Australiasta, jota Jimillä näytettiin talven synkimpinä hetkinä?
Australian versiossa MasterChefistä osataan oikein ajan kanssa keskittyä asioihin, eikä hätäillä tietä läpi kaikkien osioiden kuten tässä kotimaisessa MasterChef Suomessa. Kamera ehti viipyillä niinkin riettaassa asiassa kuin haarukoiden ja lusikoiden viipyilemisessä tuomarien Gary Mehiganin, George Calombariksen ja etenkin Matt Prestonin huulilla.
Kamera oikein hyväili näitä hetkiä... ja siinä ehti miettiä kuinka hersyvän riettaan näköistä syöminen voikaan olla!
Kuva: James Sheriff
Oletko koskaan ravintolassa tai vähemmän fiinissä syöttölässä sattunut itseksesi istumaan peilin läheisyyteen? Pystyitkö olemaan katsomatta omaa syömistäsi? Vaivihkaa kuitenkin vilkaisit ja sitten yritit olla katsomatta ja syödä sapuskat asiaa sen kummemmin miettimättä. Eikö vain?
Kuva: Michael Poley
Tietysti tilanne voi olla se, että olet seurassa kuin ystäväsi syö tai sitten sinä syöt ja ystäväsi yrittää samalla seurustella kanssasi. Minulle siinä tulee ainakin kevyt vaivautuneisuus, tiedänhän minä oman ruokailuni olevan vähintäänkin irstasta jos ruoka on helkkarin hyvää! Toisen nautinto voi olla toki iloinen asia, mutta lievä kateus siitä naatiskelusta saattaa ainakin sikistä.
Kuva: Steven Depolo
Huulien suipistelu, lusikan viimeinen nuolaisu, silmät pyörähtävät makunautinnosta kohti taivaita, huulien liukuminen pitkin haarukan piikkejä... onhan se nyt aika aistikasta toimintaa. Luonnollista, kun syöminen parhaimillaan on aisteille riemujuhlaa eikä vain pelkkää elämän ylläpitoa.
MasterChef Australiaa ei ole Jimillä pyörinyt enää useampaan viikkoon, mutta silti jotenkin kaipaan tuota hävytöntä viipyilyä tuomareiden huulilla. Näin meidän kesken katselisin mielelläni kun Tomi Björck hyväilee haarukkapalojaan ;)
Kuva: Tomonori Suzuoki
Vaan nyt kysymys kuuluu, kuinka tietoinen nyt olet syömisesi sensuellista visuaalisuudesta?
4 kommenttia:
Siitä visuaalisuudesta en mene kommentoimaan, mutta yks asia varsinkin ravintolassa syödessäni on mitä usein itsekseni ihmettelen.
Kun seuraan toisten syömistä, melkein kukaan ei pyyhi suupieliään servettiin ruokailun aikana. Minäpä teen sitä! Syönkö sit niin suttusesti kun joudun suutani putsaileen...
Välillä tulee sellainen tunne. että tarvitsisin toisen servetin syliin ja toisen suupielien putsaamiseen. Eihän sitä liinasta kehtaa syliinsä vetää ku on aikansa siihen suutaan putsannu :)
Suupielten kosteus, se se vasta rivokasta onkin :D Ehkä tahallaan ovat pyyhkimättä, jotta riettaus se vaan paistaa?
Mä yritän pyyhkiä suupieliäni varsin ahkerasti. Mutta osaatko syödä munkin nuolaisematta sokeria huuliltasi ennen kun olet muutoin valmis?
Munkkikysymykseen voikin vastata Facebookin puolella :D
Mun syöminen on varmaan tosi sikamaisen näköistä, joten ei siitä sen enempää. :-)
Mutta on ihan pakko kommentoida tuohon MasterChefiin, kun minä kanssa fanitin sitä australiaisversiota ihan kympillä (tosin kausi kakkosta, joka tuli tuolloin Intiassa; Suomessahan taisi tulla ykköskausi). Tykkäsin hirveästi siitä kiireettömyydestä ja erityisesti niistä masterclasseista, jotka puuttuvat suomalaisesta ihan kokonaan. Ajattelin suomalaisesta MC:stä ihan samaa, että kyllä ovat pilanneet hyvän ohjelman hirveällä kiireellä! Nyt olen taas katsellut Intiassa MasterChef USA:ta, ja voin kertoa, että se on ihan suuri pettymys kuin suomalainenkin, ihan yhtä juosten kustu. Plääh. Ei kiva. Australia vaan vissiin rulettaa.
Lähetä kommentti