Toisilta se sujuu kuin tanssi, olipa se sitten jazztanssia, balettia, lattareita tai mitä ikinä. Berthassa se on ruoanlaittoa, palvelua, syömistä, juomista, nautintoa ja kaikki sujuu kuin mitä parhain koreografia.
Food is Artin ensimmäinen panostus tamperelaiseen ruokaskeneen eli Tampereen Kulinaariviikot ovat aivan juuri kohta ohitse ja niitä koskevat postauksetkin ovat lähes lopussa. Tämä tanssitaiteen näyte Berthasta on jo viides postaus tätä lajia... Kävimme danssaamassa Marin ja Samulin kanssa.
Miksi minä valitsin tanssin Berthalle? Siksi, että Bertha on hyvien herrojen laadukas leidi, joka ottaa sinusta hyvän otteen ja vie niin, että voit vain voihkaista ja antautua. Se on eleetön performanssi, jossa askeleet vain osuvat yhteen.
Berthan menuhan ilmaistaan pääraaka-aineina, niin se tehtiin Food is Art -menunkin kohdalla. Lopputulemaa ei siis voi tietää, ennen kuin se siinä edessä lepää ja odottaa syödyksi tulemista. Voi siis olla, että tuo Berthan menu oltaisiin tuotu jokaisena Kulinaariviikon päivänä erilaisena eteeni niinkuin tanssikortissakin on tansseja kuten valssi, ei vain tiedä mikä sävellys on luvassa. En voi tietää, mutta epäilen näin ja se tarkoittaa sitä, että Berthallakin on oma twistinsä tähän asiaan.
Minä sain alkuruoaksi ylimmässä kuvassa esitellyn mantelisimpukan, hauen, aniksen eli haukimurekkeen kiekon yhdessä mantelisimpukan kanssa ja pöydässä annokseen kaadettu liemi oli ihana pyyhkäistä talon oman leipäsiivun kanssa parempiin suihin. Toimi, mutta oi voi mitä ihanaa olikaan luvassa...
Pääruoaksi possu, peruna ja muna tarjoiltiin rikottuna pyttipannuna. Siis pyttipannuna, jonka osaset ovat erikseen - perunaviipale, tiettyyn asteeseen asti kypsennetty muna (valehtelenkohan paljon, kun ulkomuistista heitän sen asteen olleen 63,2?), ihan hillittömän hyvää possua, kuoretonta makkaraa, voi pojat! Ja tytöt! Tämä pisti jalkani vipattamaan innosta! Saatoin Facebookin puolella jo kertoakin, että oli parasta pyttäriä Tampereella sinä päivänä.
Lopulta tuli aika kerman, appelsiinin ja unikonsiemenen. Appelsiinistä jäätelöä, unikonsiemenillä maustettua pannukakkumaista hyvyyttä, olisihan sen kanssa viihtynyt vaikka aamuun asti ja sen olisi vienyt kotiinsa jatkoillekin.
Antaudun mieluusti jatkossakin Berthan vietäväksi, oli kulinaariviikot tai ei. Ja nyt kun olen kuullut juttua mitä Food is Artin merkeissä on tiedossa vielä myöhemmin tänä vuonna... en malta odottaa Berthan panosta. Mutta niistä jutuista kerron teille seuraavassa tätä aihetta koskevassa postauksessa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti