Taiteenlaji se on muotoilukin, muotoiltiin sitten talvisia lumiveistoksia tai käyttöesineitä - eivät kaikki siihen touhuun sujuvasti pysty. Vaan kyllä me kaikki erilaisia muotoja rakastamme, toiset runsaampia ja toiset eleettömämpiä.
Valitsin muotoilun Wistub Alsacelle, koska Guy Peledin veistelemässä menussaan todellakin toi muotoa hommalle. Mitä Food is Art (jonka Guy on alulle laittanut moottoripyöräharrastuksensa innoittamana) olisikaan ollut ilman muotoilua? Tämän astian savi tulee siis Laukontorin laidalta, jossa kävin nyt ensi kerran.
Tarkoitus oli mennä paikalle Elisan kanssa, sovimme jo helmikuun alkupuolella käyvämme viimeisellä viikolla Wistub Alsacessa. Sitten tuli flunssa ja nappasi Elisan pois pelistä, mutta minä en lannistunut vaan marssin yhdessä Alf Rehnin Vaarallisten ideoiden kanssa illan pimeydessä ravintolaan syödäkseni omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni.
No, Elisa ei ollut ainoa joka oli kipeä, sillä minua tervehti lähes tyhjä sali ja henkilökunta, joka kertoi muiden tehneen peruutuksia sairauden vuoksi. Sain vapaasti valita pöydän ja istuinkin nurkkaan ikkunan äärelle tarkkailemaan sekä kirjaani että sitä ainoaa toista pöytäseuruetta joka koostui kahdesta miehestä (söivät ilmeisesti fasaania, hauleista varoiteltiin).
Alkuruoka järjesti välittömästi mieleeni muotoilun, sillä Roquefort-päärynäsalaatti paahdetuilla manteleilla tarjoiltiin filotaikinasta tehdystä kulhosta. Napautin riemulla veitsellä filoisen astian halki ja ryhdyin muotoilemaan haarukallisia suuhun vietäväksi. Hyvä oli.
Paistettu kuha tarjoiltiinkin sitten kukkakaalipyreen päällä ja savustettu paprika kruunasi annoksen, varsin tavanomaiseen tyyliin. Maut kuitenkin olivat erittäin kohdallansa, kalan kypsyys ja suola osuivat juuri nappiin eikä tässä sen erikoisempaa muotoilujippoa kaivattukaan.
Kun sitten viimeisenä eteeni kiikutettiin jälkiruoka, 'Kougelhopf'-kakku Gewurztraminer-jäätelöllä, saattoi huuliltani karata jonkin sortin riemuisa äännähdys. Minä nimittäin jostain käsittämättömästä syystä olen totaalisen ihastunut pyöreään ruokaan ja tässä oli kaksi pyöreää juttua päällekkäin! Ja sen lisäksi, että ne olivat suosikkimuotoani, ne olivat niin hyviä! Aivan huippu jälkkäri, yksinkertainen mutta ihana!
Iltani ei kuitenkaan loppunut tuohon pyöreään ihanuuteen, vaan sain myös jutella pitkät tovit itsensä keittiömestarin kanssa! Tai siis ei ollut ketään kelle laittaa ruokaa minun jälkeeni, joten oli ilmeistä aikaa jutella yhden bloggaajan kanssa (toivon vilpittömästi ettei ole niin hiljaista aina, vaan että kaverilla riittää duunia).
Muutamiakin Food is Artin tulevaisuuden suunnittelmia siinä jutustellessa paljastui, mutta ehkäpä pidän ne jutut vielä itselläni... Tai sitten kerron, että ensi kesänä Laukontorilla tapahtuu ja näiden 9 Food is Art -ravintolan lisäksi menossa on mukana ainakin Ahopellon Heikki tuotteineen ja osaamisineen! Tiedän toki muutakin, mutta ei makeaa mahan täydeltä ;)
PS. Mutta kerro sinä mitä Jokapäiväistä leipää on?
2 kommenttia:
Voi juku, mäkin jouduin tällä viikolla peruuttamaan pöydän Wistubista seurueen sairastumisen takia! Itse en tosin uskaltanut mennä sinne yksin, vaikka olisi näköjään pitänyt.
Kerro sitten heti kun uskallat julkistaa lisätietoja Food is Artista! Kiinnostaa ehdottomasti näin tamperelaisena mitä täällä tapahtuu.
Tuli muutes mieleen (kun siellä, täällä ja tuolla on tästä filokupista jutusteltu) että teimme tässä taannoin tuollaisia kuppeja myös parmesaanista. Muoto aikalailla sama, maku ja rakenne eri :).
Hyvältä näyttää tuo salaattinen, kukitettu versio.
Lähetä kommentti