Hyvää Saint Patrick's Dayn jälkeistä päivää, ollaanko siellä ihan Guinness-päissään vieläkin? Ehkäpä ei, kun on työpäiväkin ja kaikkea... Minä ajattelin vähän jutella kevään jäätelöistä teille tässä näin.
Kävin nimittäin easyFairsin järjestämällä Fastfood, Café, Myymälä & Ravintola -messukombolla lähinnä mielessäni jäätelöuutuudet 2011.
Siellä pääsin maistelemaan jo aiemmin Facebookin puolella esittelemääni Valiojäätelön popcorn-jäätelöä (ylhäällä vasemmalla). Se ei oikeastaan ollut yhtään hassumpaa, kevyesti suolainen ja toisaalta taas makea, ajatuksen olisi oikeastaan voinut viedä pidemmällekin. Nyt se oli lähinnä suolaista kinuskia, popcornisuus jäi vielä kauas. Se ainakin yritti olla jännittävää ja erilaista, ei sitä iän ikuista mansikkaa.
Carte d'Orin ständillä sen sijaan saattoi suustani päästä: "onko teillä mitään rehellisesti uutta?" Minusta kun kokoelma näytti siltä, ettei siinä ole mitään Jännittävää tai Uutta. Muistaakseni päädyin sitten kokeilemaan jotain pekaanipähkinäistä ja karamellista, mikä on minusta niin nähty. Tietysti se varmastikin tekee kauppansa, kuhan nuo pakkaset tuosta valuvat plussan puolelle.
Yhdessä nurkassa törmäsin toteemieläimeeni, eli tietenkin jääkarhuun. Ingmanin Elmeri jakoi jotain kahvijäätelökuponkeja ja jäätelötiskin takaa kysyttiin haluanko maistaa jäätelöä. Miten tyhmä kysymys, tottakai haluan!
Sieltä löytyikin sitten messujen toinen ylläripylläri, vaahtokarkkijäätelö (alimmainen pallo, hintsusti vaaleanpunainen). Yllätys se oli siis lähinnä siksi, etten nähnyt sen tulevan. Makunsa puolesta se oli vähän äklö. En kuollaksenikaan muista tuon toisen pallon makua, olisikohan se ollut cafe latte? Joka tapauksessa kertoo paljon, etten muista.
Viimeisessä kuvassa hyväilevät nakkisormeni Caminiton ananas-tyrniä, joka oli toki raikasta ja melko lailla saavuttamattomissa täällä Tampereella. Kouvolasta sitä toki voi ostaa, toiset tituleeraavat sitä uskomattomaksi salaisuudeksikin. Kiusantekoa esitellä jotain tällaista ihmisille, jotka eivät sitten kuitenkaan voi sitä saavuttaa. Heidän valikoimassaan oli vaikka mitä Jännittävää, Ihmeellistä ja Uutta, joka näyttää närhen munat näille miulle yrittäjille!
Vaan ei, on tyydyttävä siihen mitä lähistölle katupölyn myötä laskeutuu. Lähin jäätelökioski minusta on Koskipuiston Ingman, eli äklöä vaahtokarkkijäätelöä on odotettavissa mitä irtojäätelöön tulee.
3 kommenttia:
Mutta miksi ihmeessä et käy syömässä tampereen jäätelötehtaan jäätelöitä siperiassa? (The grilliä vastapäätä käytävässä) Siellä on uutta ja jännittävää ja ennen kaikkea HYVÄÄ, oikeaa jäätelöä. Mansikkakin maistuu uskomattoman hyvältä.
Tottakai minä sielläkin käyn, mutta kaikilla lukijoilla ei ole sinnekään mahdollisuus päästä vaan kiinnostaa enemmän nuo valtakunnallisesti leviävät jäätelökioskit. On sitä tullut todettua, että Tampereen jäätelötehtaalla on vähän yritystäkin ja jäätelökesä italialais-tamperelaiseen malliin tulee varmasti tästäkin.
Tarkoitus on palvella muitakin kuin itseäni.
Vaahtokarkkijäätelö oli paljon parempaa kuin kuvittelin sen olevan. Ei ollenkaan niin äklöä kuin voisi kuvitella, maku oli erikoinen. Minusta myöskin popcornien popcornimaisuus tuli päälle lisätyistä popcorneista, muttei se pahaakaan ollut.
Lähetä kommentti