Ei sitä parsaa ole pakko kääriä kinkkuun tai hunnuttaa hollandaisella, eihän?
Tietoinen läsnäolo -blogin Annina kyseli vähän aika sitten, joko pian voitaisiin Jokikseen saada parsa-asiaa.
No, minähän en mikään parhain ystävä parsan kanssa ole, sillä se vähän kyllästyttää minua. Vaikka se Pirkon mielestä onkin i-ha-naa kaikissa muodoissaan, niin minusta ne ilmakuivattuun kinkkuun kääräistyt parsat ja hollandaisen kanssa nautittavat keitetyt parsat on niin nähty, siitä syystä ne ovat klassikoita. Klassikoksi tullaan, kun ollaan niin nähtyjä.
Älkää käsittäkö minua väärin, klassiset parsaruoat ovat hyviä, usein suorastaan herkullisia. En vain halunnut blogata niistä.
Sinnikkään googletuksen tuloksena löysin sitten Abhaya Karangutkarin reseptin parsalle, Asparagus Talasani. Ajattelin, että tässä se nyt on ja hain töistä lähtiessäni LuomuAnista nipun italialaista luomuparsaa. Sitten näytin sille italialaiselle vihreydelle hieman kaikkea muuta kuin Ranskaa Sinisessä keittiössä.
Parsaa talasani
nippu ohutta vihreää parsaa
1 tl oliiviöljyä
1/2 tl juustokuminaa
1/4 tl kurkumaa
1 valkosipulinkynsi murskattuna
3 tl vettä
suola
Huuhtaise parsat, trimmaa pois puisevat kovat päät (ei nuppua!) ja pilko parsat noin 4 sentin paloiksi.
Kuumenna öljy paistinpannulla (johon sinulla on sopiva kansi), minä olen niin voin perään, että lisäsin myös 1 rkl suolaamatonta voita pannulle kuumenemaan. Lisää juustokumina öljyyn ja sekoita. 30 sekunnin päästä lisää kurkuma ja valkosipuli, sekoita.
Lisää parsan palat ja sekoita niin, että mausteöljytahna "kuorruttaa" parsat. Lisää sitten 3 tl vettä ja laita kansi pannun päälle, laske lämpöä.
Kypsennä kunnes parsa on puraistavan napakkaa, mutta kypsää. 3-4 minuuttia tekee tempun. Mausta suolalla ja vie ääntä kohden.
Hienosti meni ainakin täällä alas! Saattaisin ehkä lisätä touhuun maapähkinöitä paahdettuna, uskoisin sen tekevän oikein toimivan buustauksen tälle.
Parsasesonki on parhaimmillaan, mitä jos laittaisit siihen hieman vääntöä kokeilemalla klassikon sijasta mausteita?
5 kommenttia:
Parsa on loistavaa! Omaksi lemppariksi nousee kyllä parsarisotto, jota tulee näin keväisin valmistettua liiankin usein. Tottahan tuo on, että klassikoita ovat. Puolustukseksi sanon silti Suomen lyhyen parsakauden; nyt kun niitä saa niin niistä pitää nauttia :)
kumpaakaan klassikkoa en ole ikinä maistanut ja parsaakin varmaan kolme kertaa, rikkaiden hömpötyksiä :)
Olen niin parsaperse, että teen ihan kaikkea parsasta. Joten kiitos tästä uudesta reseptistä!
Parsaa minäkin yritin metsästää paikallisen city-marketin hyllyiltä. Löytyikin niin kauniita ja niin pirtsakan vihreitä - mutta kotimaa oli Peru. En kyllä siihen taipunut. Kyllä himppasen lähempää pitäisi löytyä, eikö vaan...
Jos nyt eurooppalaista edes löytyis... Kotimainen olis ollu kova, mutta ei sitä vielä saanut.
Lähetä kommentti