Kuva: Kimberly Vardeman
Kun jotain otetaan, pitäisi myös antaa? Vaikkapa ruokaa ja ruoanlaittotaitoa, jos on itsekin saanut mielihyvää.
Anthony Bourdain sanoi No Reservations -sarjansa Techniques-jaksossa sekä kirjassaan Medium Raw näin:
Kirjasta:
"I have long believed that it is only right and appropriate that before one sleeps with someone, one should be able — if called upon to do so — to make them a proper omelet in the morning. Surely that kind of civility and selflessness would be both good manners and good for the world. Perhaps omelet skills should be learned at the same time you learn to fuck. Perhaps there should be an unspoken agreement that in the event of loss of virginity, the more experienced of the partners should, afterward, make the other an omelet — passing along the skill at an important and presumably memorable moment."
Toisin sanoen hän siis raa'asti ehdottaa, että kun joku kokeneempi henkilö vie toiselta neitsyyden eli harrastaa hänen kanssaan seksiä tai rakastelee ensikerran, on hän myös velvollinen opettamaan tälle kokemattomammalle omeletin teon taidon.
Eiköhän moni meistä pidä hyvästä omeletista siinä missä pitää hyvästä seksistäkin? Olen taipuvainen pitämään tätä hyvänä ideana. Sitä paitsi, siinä puuhastelemisen yhteydessä voi hyvinkin tulla nälkä ja omeletti on nopea ratkaisu siihen ongelmaan. Briljanttia, ja tekisi todellakin maailmasta kivemman paikan.
Mitä sinä pidät ideasta?
Oikeastan oli se partneri kokenut tai ei, hän voi olla omelettineitsyt ja siinä kohdassa omeletintekotaidon siirtäminen on suotavaa myös.


3 kommenttia:
Loistava otsikko!
Omelettineitsyys olisi ehkä tässä tapauksessa kannattavampi perustelu kuin koskemattomuus. Vai kannattaisiko omeletti valmistaa ensimmäisen yhteisen yön jälkeen kumppaneiden lukumäärästä riippumatta? Nyky-Suomessa neitsyys menetetään käsittääkseni yleensä jossain kuudentoista vuoden kintturoilla, eikä siinä iässä taida arvostaa toisen tekemää aamiaista, saati ole mahdollista viettää yötä yhdessä.
Nuorten arvostus ruokaa kohtaankin pitäisi kyllä saada palautettua ;) Eikä tässä nyt mihinkään aamiaiseen asti tarvitse odottaa.
Kyllähän kaikenlainen huomaavaisuus on mukavaa ja ruoan laittaminen ja oppiminen myös. Mutta jostain syystä minua ikävästi riepoo tässä sellainen "annan, jotta antaisit" -fiilis, vaikkei siitä suoranaisesti kyse olekaan. Jos saisin aamulla munakasta, niin superjees. Mutta sen arvo on triplasti suurempi, jos se tulee sydämestä ja yllättäen kuin siksi, että toinen kokee sen velvollisuudekseen.
Ehkä mä oon vaan vähäsen hassu. :P
Lähetä kommentti