Parsaklassikko, -eksotiikkaa ja parsaton jälkiruoka

Joko sinulta tulee parsaa korvistakin?

Minun äitini on siitä keväinen kissa, että parsa on ihan ykkösherkkuja hänen mielestään - etenkin vihreä! Siispä hänen tultuaan kyläilemään minun luokseni kaupunkiin, piti käydä jossain syömässä parsaa kun kerran on parsasesonki. Ja koska minä tiedän, että sinuakin siellä saattaa parsa kiinnostaa, kerron yhdestä parsamenusta.

Valikoimme hieman laiskanlaisesti, sillä vaikka parsaa on pitkin kyliä tarjolla, päädyimme vihreän S-ryhmän kortin orjuuttamina Fransmanniin (koska toisessa asiakasomistajien mestassa Tillikassa parsaviikot luonnollisestikin loppuivat edellisenä päivänä...). Toki vilkaisimme myös esimerkiksi Wistub Alsacen parsalistaa, mutta nyt halvempi ja ihan jeesiksi aiemmin todettu ketjuravintola vaan veti meidät sisuksiinsa.

Mitä valitsimme syödäksemme?

No, Fransmannissahan parsaviikkoja sitten vietettiin korsikalaisten kyläjuhlien malliin... mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Korsikahan on Ranskalle kuuluva saari, joka lilluu Välimeressä. Napoleon Bonaparte muuten syntyi Korsikalla, mutta ei vedetä siitä johtopäätöksiä. Me sitten kyläjuhlien teeman mukaisesti valitsimme valmiin menun, Menu Korsikan.

Menu Korsika

Vihreää parsaa ja rapeaksi paahdettua parmankinkkua
lisänä appelsiini-hollandaisekastiketta

Kuhaa korsikalaisittain
anjovistapenadella täytettyä kuhaa, ratatouillea, vihreää parsaa ja paahdettua yrttiperunaa

Korsikalaista juustoa ja laventelihunajaa

Kyllä tuossa 32 eurolla sai syödäkseen, ja sai vähän eilen peräänkuuluttamaani eksotiikkaakin.

Alkuruoka toki oli selkeästi klassista parsaa, mutta pääruoka oli vähintäänkin jännittävä ja parsan sijoittuminen moiseen ruokaan oli aavistuksen epäilyttävää ja sinänsä eksoottista. Vaikka ei Korsikan ja parsan yhdistäminen eksoottista kyllä ole, parsaa kasvaa saarella ilmeisesti villinäkin! Anjovistapenadehan nyt tottakai on makuna varsin voimallinen, voit varmasti uskoa?  

Niki Segnitin nerokas The Flavour Thesaurus kertoo parsan tykkäävän rasvaisen kalan seurasta. Ja käsittääkseni esimerkiksi kalanmaksaöljyä tehdään muun muassa anjoviksesta, eli teoriassa näiden pitäisi toistensa seurasta nauttia... teoriassa. Minusta parsa ei kerta kaikkiaan päässyt annoksessa oikeuksiinsa, eikä kyllä oikeastaan mikään muukaan sen anjovistapenaden varjosta kyennyt kurottamaan valoon. Annos olisi myös aivan hyvin pärjännyt ilman yrttiperunoita, uskokaahan jos kerta isoakin isompi tyttö näin sanoo ;)

Parsaton jälkiruoka eli korsikalainen juusto laventelihunajalla ja tomaattihillokkeella sen sijaan oli oikein herkullista. Sujuvasti olisin erilliseen jälkiruokamahaan voinut vetää kaksikin annosta ja hyvitellä makunystyröilleni pääruoan aiheuttamaa "blaa"-tilaa. Jäin kyllä miettimään, että saisikohan parsasta jälkiruokaakin aikaiseksi?

Kannattiko?

Sitä saatiin mitä tilattiin, kohtuuhintainen parsamenu joka ei räjäyttänyt tajuntaa, mutta ei jättänyt nälkäiseksikään. Suosittelisinko tätä teille? Alkupalaa ja jälkiruokaa kyllä, pääruoan suhteen kehoitan harkitsemaan. Kesäkuuhun asti tätä ehtii käydä sisäistämässä, ei ole ihan niin lyhyt parsasesonki Fransmannissa kuin oli Tillikassa.