Lähiaikoina on Tampereella ollut pieni avajaisten aalto, uusia ravintoloita on virrannut koskemme rannan tuntumaan monta kappaletta pienen ajan sisällä. Muutamasta olen jo kertonut ja nyt on aika tarttua seuraavaan uutuuteen.
Villasika löytyy Verkatehtaankadulta, uudesta viihdekeskus Ilonasta ja olutravintola Konttorin välittömästä läheisyydestä. Vastapäätä löytyy myös liikunta- ja hyvinvointikeskus Fressi...
Paikan slogan tuntuu olevan "Born to be Schwein" eli "syntynyt siaksi", ja lista on sen mukaisesti erittäin lihaisa. Oikeastaan kasvissyöjille ei taida lista sisältää mitään, minä en sitä niin tarkasti skannannut, mutta Aamulehden Valo-liitteen arvostelussa asia tuli esille.
Onneksi olen sekasyöjien seurakuntaa! Valitsinkin sen mukaisesti varsin sekalaisen setin: alkuun etanoita pekonilla ja valkosipuli-yrttivoilla, pääruoaksi Villisian makkarapannun ja jälkiruoaksi Legendaarista Amurin pannukakkua. Ruokajuomana tällä kertaa ihan vaan vettä, jotain rajaa siihen oluen kuluttamiseen.
Siihen mennessä kun alkupalaetanani saapuivat pöytään, minua oli pyrkinyt palvelemaan 4 tarjoilijaa. Se on varsin yltäkylläinen määrä tarjoilijoita - etenkin siihen nähden, että naapuripöytä selvästi odotti huomiota minua enemmän eikä saanut sitä ja se taisi vähän kiukuttaa. Palvelu oli kyllä ystävällistä ja asiallista.
Minun annokseni ilmestyi nopeasti, en ehtinyt kovinkaan montaa sivua lukemaan ravintolaodotuskirjastani. Erittäin hyvät etanat, joiden ihanat rasvat ehdin melkein imeyttää leivän paloihin ennenkuin makkarapannua jo kiikutettiin eteeni. Koskaan ennen ei ole alkupalat olleet kesken pääruoan jo saapuessa pöytään...
Sen verran hienohelma minusta on tullut, että odotan minulle kerrottavan mitä se lautanen oikeastaan sisältää. Tietysti Villisika on äijämäinen paikka eivätkä äijät taida odottaa selityksiä sinappien laadusta tai siitä, missä järjestyksessä makkarat nyt pannulla ovatkaan?
Toki minä erotin toisistaan villisikamakkaran, bratwurstin ja ryynimakkaran, mutta kolme erilaista talonsinappia olisi ollut kiva erotella toisistaan. Kirkas perunasalaatti oli jees, mutta olisin voinut elää täydellisesti ilmankin sitä. Ihan perushyvä annos, jätti vielä pienen pienen tilan jälkkärille.
Pannukakkuhan oli sitten oikeastaan ohukainen tai kaksi. Jäätelöä, kermaa ja vadelmahilloa. Hyviä lettuja, oikein maistuvaa eikä missään nyhväys ja näperrys -kokoluokassa.
Reipas koko, se on mitä ilmeisimmin Villisian juttu. Jos olisin raavas äijä, en veisi keijukaisen kokoista nuorta naista tänne ehkä ensitreffeillä, siinä voi keijukainen kalveta. Tosin ei ehkä kannata yleistää, pienetkin naiset osaavat syödä. Mutta kaikkien tonnikeijujen puolesta, ollaan me vaan niin eri juttu mitä syömiseen tulee...
2 kommenttia:
Tykkään miehen kanssa käydä syömässä ulkona mutta usein ongelmana minulle on annoskoot. Harvemmin jaksan koko annosta syödä ja sekös harmittakin. mm. Villisika pitäisi käydä testaamassa mutta vähän pelottaa että saanko alas edes puolia annoksesta.
Se on tietysti Villisiassakin kiinni siitä mitä tulee tilanneeksi, ehkä kannattaa vähän kysellä kuinka hulvattomasta annoksesta on kysymys.
Lähetä kommentti