Epäuskoinen tomaatinkasvattaja (Food for Trendsetters)

Jos tulee edes puoliksi yhtä lämmin kesä mitä viime kesä oli, tämä minun pieni kompakti kotini on kuin kasvihuone kuhan heinäkuuhun päästään.

Se on varmastikin kätevää tomaattini mielestä, jos se malttaa odottaa sinne asti.

11. toukokuuta istuin Helsingin päärautatieasemalla ja hihitin itsekseni (ja vähän myös äidille puhelimitse). Hihitin ja hohotin sille kuinka hoopolta näytinkään siinä runsaankokoisen tomaatintaimen kanssa istuessani. Oli se toki kääreessä ja vaikkakin se oli läpinäkyvä, niin tuskin kukaan tajusi asian todellista luonnetta.

Oli se minusta silti hauskaa. Olen tällä lailla helppo.

Food for Trendsetters -tapahtumasta (jonka järjesti Akvamariini Porter Novelli) lähti siis bloggaajien mukaan muun muassa Heinzin tomaattiketsuppia (reipas 1,5 kiloa) ja tomaattikasvi. Kun muut näytteilleasettajat tarjoilivat tuotteitaan, Heinzin pöydän äärellä saattoi käydä kuulemassa mitä itse tomaatit juttelivat.

Koska en juuri käytä ketsuppia, lahjoitin ketsupin parempiin suihin. Tomaatti sen sijaan kasvaa ikkunallani ja on ainakin toistaiseksi varsin eloisan näköinen. Sen tiedän, että itse kasvattaminen on paitsi ekonomista myös trendikästä.

Miten tomaatti kasvatetaan? Ei minulla ole kevyintä käryä.

Minulla ei ole neliötäkään varsinaista maata johon tuo reppana voisi asettua, eikä parveketta johon voisin pienen kasvikaapin pystyttää. Se on ikkunalauta tai ei mitään. Nähtäväksi jää kuinka käy.

Tämä kasvi on ehkä kiinnostavinta mitä toistaiseksi bloggaajana olen ottanut vastaan. Tai siis: en nähnyt tämän tulevan. Samalle viivalle saattaa melkein päästä kutsu kauppahalliin yöllä.

Niin, tottakai minun tomaattiani vahtivat apinat.