In Ghat they believe in vampire watermelons, although folklore is silent about what they believe about vampire watermelons. Possibly they suck back.
- Terry Pratchett, Carpe Jugulum
Tämä vesimeloni ei kuitenkaan ole vampyyrien sukua eikä ime edes eikä takaisin.
Vietin erittäin unettoman yön, mahdollisesti kofeiinipäissäni ja ehdin miettiä siinä tuntien aikana kaikenlaista. Yksi ajatus oli "vesimeloni ja parmesaani, tykkäisin niistä ihan varmaan yhdessä". Sitten päivän vähän väsyneiden tuntien aikana tuo yöllinen ajatus jalostui siihen, että tein vesimelonilla version carpacciosta.
Oikeastihan carpaccio on ohuen ohuen ohutta kypsentämätöntä naudanlihaa. Carpaccio-nimen ruokalaji sai taitelija Vittore Carpacciolta, koska hänen taiteelleen oli ominaista tuo lihan punertava sävy. Vesimelonihan ei kauas tuosta väristä jää, vai mitä olet mieltä?
No, kun minä sitten päädyin väsyneenä ja kiukkuisena kuin ampiainen kotiin iltasella, otin käteeni hienon norjalaisen patentin eli alkukeväästä tutuksi tulleen juustohöylän käydäkseni vesimelonin kimppuun.
Vesimelonicarpaccio
kohtuullisen siemenetöntä punaista vesimelonia
tuoretta villirucolaa
parmesaania
pinjansiemeniä
balsamicoa
mustapippuria
sormisuolaa
Paahda pinjansiemet. Höylää ohuen ohuita siivuja vesimelonista ja asettele nätisti lautaselle.
Nakkaa rennosti päälle rucolaa. Höylää kullekin annokselle muutamia parmesaanilastuja.
Rouhaise annoksille mustapippuria ja lisää hippunen sormisuolaa. Nakkaa annoksille siemeniä.
Pirskottele balsamicoa ja anna mennä!
Kevyt kesäsalaatti, raikas välipala kuumana kesäiltana. Mikä ettei vaikka hoikentava yöpala, jos kuulut vaikka yösyöjien valikoituneeseen eliittiin tai metsästät vesimelonivampyyrejä vaarna kourassa.
Mutta etpä arvaakaan mitä muuta jännää sinä yönä mietin ja aion Sinisessä keittiössäni toteuttaa! Viiden pisteen vihje: sekin sisältää hedelmää ja juustoa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti