Lienee totaalisen selvää, kaikkien edellisten hiilihydraatteja tihkuvien blogausteni perusteella, etten ole karppaaja? Saattaa olla myös melkoisen kirkasta, että minulle maistuu leipä, leipä ja leipä?
No, siitä huolimatta tuli maistiaislähetys, joka sisälsi uusia Karppinen-leipiä.
Edellisellä kierroksella, kun Karppinen oli ihan uusi juttu, kehoitin paahtamaan Karppisen koska se on niin parempaa. Tämä ohje pätee myös Karppinen-ruispaloihin ja kyllä minä näyttäisin lämpöä myös sämpylöille, sekaleipää en ole kokeillut.
Minä kun en ole unohtanut, millaista leipä on, en niin erityisesti Karppisesta välitä. Esimerkiksi ruisleivästä tuli mieleen lähinnä laavakivi. Toki se voin ja juuston kanssa siis maistui, ja varmaan vielä paremmalta niille, jotka ovat karpatessaan "unohtaneet" miltä leipä maistuu.
Jos on leipää ikävä, niin nyt on vaihtoehtoja. Minä pitäydyn toisissa leivissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


0 kommenttia:
Lähetä kommentti