"Minkä asian suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä siirtää?"
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma on päättymäisillään ja viimeisiksi töikseen se haastaa meidät palkitsemansa ruokablogit pohtimaan suomalaisen ruokakulttuurin siirtämistä jälkipolville. Koska Jokis oli näiden blogien joukossa, on haaste heitetty siis myös minulle.
Esimerkiksi näissä blogeissa on haasteeseen jo vastattu: Sillä Sipuli, Pastanjauhantaa, Perjantaikokki, Hannan soppa, Kulutusjuhla, Omenaminttu, Unelias ja Siskot kokkaa. Ja tässä tulee nyt minun ja Leipääntyneiden vastaus!
Näin siirrämme suomalaisen ruokakulttuurin jälkipolville
Koska olen toistaiseksi jälkipolveton, käytin siekailematta hyväkseni ystäviäni sosiaalisessa mediassa. Ja voin sujuvasti allekirjoittaa tämän listan, näin minä haluan tulevaisuudessa omien lasteni kanssa tehdä.
1) Päästä jälkipolvet keittiöösi - tehkää yhdessä ruokaa itse!
Minulle suomalaista ruokakulttuuria on siirretty äidin ja mummojen keittiöissä. Koen, että tämä on ehdottomasti paras metodi ruokakulttuurin siirtämiseksi jälkipolville. Monet meistä ovat saaneet ensimmäisen kosketuksensa ruoanlaittoon nimenomaan leipomisen, tai taikinaterapian parissa - minäkin.
Miia kertoo perinteen jatkuvan omassa kodissaan,
Pirkko on samoilla linjoilla. Taikinasta on varsin helppoa ja vaaratonta lähteä kulinaariselle tielle.
Eikä pidä unohtaa, että se joka sotkee, se myös siivoaa...
Opetetaan jälkipolvemme mahdollisuuksien mukaan syömään ja laittamaan itse tehtyä ruokaa einesten sijasta.
Pirkko halusi tämän arvon tuoda esille ja on aivan oikeassa. En siis väitä, etteikö joskus kiireessä eines olisi ok (eineksillä on pelastettu perinteisiä safkoja kuten maksalaatikko), mutta jos joka päivä on niin kiire niin sanokaa hyvästi ruokakulttuurillemme!
2) Tutustukaa yhdessä sesonkien mukaisiin raaka-aineisiin ja niiden hankkimiseen
Petri kertoi jälkikasvun kanssa tähtäävänsä yksinkertaiseen ruokaan hyvistä raaka-aineista, sesonkien mukaan. Olemmehan me nyt hirvittävän erkaantuneita vuodenaikoihin sopivista raaka-aineista!
Olennainen osa meikäläistä ruokakulttuuria ovat metsät, järvet ja luonto ylipäätään. Raaka-aineiden parhaimmisto on kaikkien kätten ulottuvilla ehkä lyhyen ajan vuodesta, mutta siellä se kuitenkin on ja isovanhemmillamme on parhaista apajista runsaasti hiljaista tietoa. Ammentakaa siis mummuilta ja papoilta lapsienne parhaaksi ennen kuin on liian myöhäistä. Marjoja, sieniä, maukkaita kaloja... niistä
Pirkkokin tykkää!
Koska viimeksi kävit ihan vaan ongella? Minun parhaita muistojani 16 vuotta sitten kuolleesta papastani ovat yhteiset retkemme sienimetsään karvalakkeja hakemaan, pieni mutta merkityksellinen seikka elämästäni.
3) Matkustakaa ja syökää omassa maassa
Suomessa on paljon erilaista maisteltavaa, kuhan lähtee matkaan. Sen sijaan, että lähtisitte aurinkomatkalle Kanarialle tai Phuketiin, mitähän löytäisitte Mikkelistä tai Oulusta?
Lähimatkailupalvelusta voi löytyä aarteita ja jos kotimaanmatkalle lähdetään aarteenmetsästysasenteella maistelemaan, on se lapsillekin jännittävää. Kiertäkää ABC-asemat kaukaa automatkallanne ja yritä edes suostutella lapset syömään muuta kuin pizzaa, hampurilaisia tai nauravat nakit. Siten minulle on siirretty rakkaus talkkunaan, perheen yhteisillä kesäisillä autoretkillä pitkin Suomea!
Hyviä kohteita on vaikka kuinka,
Teemu lähtisi makumatkalle maistelemaan Lemin särää...
Työkaverini
Kirsi vie lapsensa kauppahalliin syömään mustamakkaraa, ei sen kohteen sen kauempana tarvitse olla. Koska viimeksi olet itse käynyt torilla?
4) Arvosta suomalaista ruokaa itse, näytä rakkautesi lapsillesi
Onhan se nyt karmaiseva totuus, että jälkipolvet oppivat meiltä ne huonoimmatkin temput. Siksi on tärkeää arvostaa siis ruokakulttuuriamme tässäkin sukupolvessa, eikä vain teoreettisesti siirtää sitä jälkipolville.
Olipa se ruoka vaikka ruisleipä, niinkuin
Nikolla, valitse siinäkin laadukas ja hyvä! Minä odotan sitä aikaa, kun minulla on jälkikasvua jolle esitellä nahkiaisten salat, tarjota äitini kanssa tehtyjä karjalanpiirakoita ja joiden kanssa kesällä istua mökin rappusilla voissa paistettuja kantarelleja syöden, sitten ehkä tehdä retki lähitilalle ostamaan tilan omaa mansikkalimonaadia. Ehkä vähän kansallisromanttista, mutta näin se minullekin on siirretty se tieto ja tämä tieto nyt vielä on siirrettävissä!
Pyhitä ruokahetki, vaikka et muuten pyhyyksiin uskoisikaan. Ajan kanssa nautittu ape on hyväksi myös terveydelle, ei vain ruokakulttuurimme säilymiselle. Älä syö vain elääksesi, vaan elä myös hieman syödäksesi.
Näillä neljällä konstilla minusta suomalaisella ruokakulttuurilla on mahdollisuus. Ehkäpä Leipääntyneillä on vielä jotain lisättävää, kirjoita ihmeessä kommenttia ja paljasta oma kaavasi suomalaisen ruokakulttuurin siirtämiseksi jälkipolville!
