Ei-niin-anonyymi taikinisti tunnustaa

Ystäväni tunnusti tässä eräänä päivänä Facebookissa, että oli leiponut pipareita vain koska halusi syödä taikinaa.

En ole muistaakseni koskaan ryhtynyt itse leipomaan vain taikinan syömisen mahdollistaakseni, mutta olen kyllä sujuvasti vastaanottanut toiselta ystävältäni rasiallisen piparkakkutaikinaa - vain koska rakastan taikinaa!

Kuva: Bruce

Uuni, täysin turha vempele mitä cookieihin, kakkuhin sun muihin tulee. Pipari on parasta paistamattomana ;) Minulla on luja luotto suomalaisten kananmunien turvallisuuteenkin. Lähes 30 vuotta olen raapinut taikinakulhoja suurella antaumuksella, jos joku vain on jäänyt minulle kiinni kakkujen tai muiden leipomisesta.

Mikä taikinasta tekeekään niin ihanaa?

Omat suosikkini ovat ihan perustavanlaatuinen kakkutaikina sekä jouluisten piparkakkujen taikina. Piparkakuistahan ei tule hyviä, ellei tonttu (:D) ole jättänyt sormenjälkiään taikinaan... Mikä on sinun suosikkitaikinasi?

No, ystäväni FB-viesti antoi minun olettaa, etten kuulukaan Anonyymeihin Taikinisteihin yksinäni. Minä toki saatan olla sitä mitä syön, taikinatyttö, mutta ystäväni ei takuulla ole taikinainen nainen.

Onko rakkautemme taikinaa kohtaan siitä huolimatta ongelma?

kirjoittaja katsoi Suurta Pudottajaa tätä kirjoittaessaan

Vaasan vähän juustoiset puustit

Jos siinä on sanat "uutuus" ja "juusto", voiko sen jättää ostamatta? Toisinaan voi, mutta tällä kertaa niin ei käynyt.

Vaasan Kotiuunin Juustopuustit sisältävät tuoteselosteen mukaan 12% emmentaljuustoa. En olisi kyllä kuuna kullan valkeana sitä mausta voinut päätellä, hätäiseen jonkin mahdollisen etäisen mysteerijuustoisen aromin saatoin paikallistaa - ehkä.

Maun perusteella olisin oikeasti olettanut, että pullan sisällä on vähintäänkin jotain erittäin amerikkalaista keinotekoista pursotettavaa juustoa. Onko vika minun paletissani?

Voi toki olla, että emmentaalin lempeän maun yli ajoivat raa'asti mausteet ruohosipuli, paprika, mustapippuri, tomaatti, valkosipuli, persilja, oregano, basilika, rosmariini, meirami, timjami, rakuuna... lienivätköhän kaikki aivan tarkoituksen mukaisia nekään? Mitähän tapahtui tuoteselosteen auringonkukan- ja pellavansiemenille, kun nekin vähän niinkuin loistivat poissaolollaan?

Dear Vaasan tuotekehitys, mitä tapahtui?

Eivät minun odotukseni kovin korkealla alun alkaenkaan olleet, mutta jos jokin kantaa nimeä "juustopuusti" odotan juuston olevan päätähti. Voi toki olla, että vain minä olen tällainen.

PS. Käypä kertomassa millä päällisillä tms. sinä nauttisit korppuja.

Miksi ruoaksi pukeutuisit?

Leikitään, että kutsun sinut viihtyisille ja rennoille naamiaisnyyttikesteille. Juhlien teemana ovat reiluus lähellä ja kaukana sekä tietenkin luomu ja mielenterveysvaikutteisuus.

Kuva: Shared Interest

Kysymys kuuluu: miksi ruoaksi pukeutuisit ja mitä ruokaa toisit nyytissä mukanasi?

Kaikkien kannalta olisi ehkä kivempi, että et pukeutuisi ruokaan vaan ruokaa esittävään asuun. Ei siis vaikutteita Lady Gagan liha-asusta arvon Leipääntyneet! Itse pukeutuisin varmaan herneenpaloksi ja tarjoilisin termarista kylmää hernekeittoa mintulla. Siinä teille kannibalismin muoto pureskeltavaksi.

PS. Ei ikinä tiedä, vaikka ihan oikeasti joskus sinut kutsuisinkin näihin aavistuksen omintakeisiin ruokajuhliin. Parhaan vastauksen antaja saa kutsun takuulla jos ikinä tällaiset juhlat järjestän.

Lohkeeko Lohkeavalla?

Onko jogurtin lohkeavuus jollekulle oikeasti ostopäätökseen vaikuttava tekijä?

Syön kovin harvoin jogurttia, mutta silti jogurtissa on monta juttua jotka vaikuttavat ostopäätökseeni. Lähinnä valitsen maustamatonta luomu- ja/tai luonnonjogurttia. Jos tarjolla on kivoja pientilojen jogurtteja maustettuina, niin nehän passaa erinomaisesti: Armas-perheen jogurtti on aivan huippua.

Mutta entäs sitten ne varsinaiset ominaisuudet? No, lohkeavuudella en ainakaan pidä mitään väliä: jogurtti menee todennäköisimmin smoothieen tässä taloudessa.

Sen sijaan tykkään siitä, että jogurttissa on tiettyä happamuutta. Sen pitää aamulla olla kuin raju rakastaja, joka läväyttää avarilla niin, että poskilihat heilahtavat kuin vihikoiralla vauhdissa! Ei sen tarvitse niin hapanta olla, että varpaat rullautuvat kohti kantapäitä. Kuten sanoin: rakastaja!

Ei jogurtin pidä olla lempeän makea ja särmätöntä. Etenkään jos sen maun pitäisi olla raparperi...

Laitoin taannoin kaupassa merkille Valion laktoosittomien tuotteiden joukkoon kuuluvan Lohkeavan Jogurtin ja valitsin maistettavakseni raparperin.  Jogurtin sijasta tämä maistui lauhkealta kermavaahdolla jatketulta maitorahkalta. Eli ei siltä hieman häijyltä rakastajalta, joka on aikansa kuluksi marinoinut itsensä raparperihillokkeessa. Raparperissakin pitäisi olla jotain ytyä!

Olihan se nyt pakko nähdä se "lohkeavuus", että jos siitä vaikka tulisi valintakriteeri (kun makuvaihtoehtona kerran on maustamaton luonnonjogurttikin)? Vaan ei, en näe mitään syytä tuon lohkeavuuden alleviivaamiselle. Kerro minulle mikä juju tässä nyt on?

Tiedän. Ei kukaan pakota minua ostamaan. Jokis nyt vaan on sen laatuinen paikka, että ostopäätökseeni vaikuttaa myös sana UUTUUS.

Suunnistin Food is Art -herkkurastit!

Näin eilen ehkä ensimmäisen kerran ikinä lapsia Tampereen Kauppahallissa ja jo pelkästään se on minusta huipuinta ikinä!

Hallissa alkoivat siis eilen Food is Artin järjestämät Herkkurastit ja ne jatkuvat tänään perjantaina ja huomenna lauantaina. Minä kävin kiertämässä kympin kierroksen torstaina töiden jälkeen ja jengiä oli ilahduttavan paljon liikkeellä!

Ensimmäinen rasti löytyi 4 Vuodenajan tiskiltä, uutta perunaa ja silliä. Herkullisen kesäinen suupala tikun nokassa.

Toisella rastilla Kalaherkut Nygrenin tiskillä Berthan Pekka Salmela tarjoili minulle lohta, aasiaslawta ja gyozaa. Erittäin jännittävä suullinen sekin.

Kolmannelle rastille piti suunnistaa hallin vastakkaiseen kulmaan Rokanystävien slotille. Siellä valittavana oli keitto kahdesta mausta: tomaatti-vuohenjuusto tai kurkku-omena-siika. Valitsin toki vihreää ennenkuulumatonta keittoa, jonka makuista ei saa tölkistä. Keittiöelämän Maijastiina Ovaska informoi minua tämän rastin kohdalla, että heti rastien auetessa klo 13 oli ruuhka aivan odottamaton!

Neljäs rasti odotti (ei Teivon Lihan) Pyörykkäbaarissa, porsaan lapaa, kukkakaalia ja tomaattia. Makoisinta possua mitä olen viimeaikoina syönyt ja se tuli fancylla hopeanvärisellä lautasella.

Viides rasti oli juustorasti ja se nyt tottakai löytyi Juustosopista. Kahta eri sorttia juustoa ja hillokkeesta en muista tuon taivaallista, menu sanoo viherherukkaa.

Kuudennella rastilla annoksia kokoon puristeli Wistub Alsacen Guy Peled ja samalla kun hän puristeli tuubeistaan ja purtiloistaan minun annostani kysyin onko kiirettä pitänyt. Kuulemma oli käynyt huomattavasti enemmän jengiä kuin oli odotettu torstaiksi ja sehän tottakai on bloggaajien vika/ansio ;) Saatoinpa naurahtaa ja poistua valkosuklaamousseni, raparperini, tumman suklaarouheeni ja tomaattivaahtoni kanssa. Hyvä oli, vaikka läjä näyttää epäilyttävältä.

Seitsemännellä rastilla piti palata lähtöpisteeseen, eli 4 Vuodenaikaan ja siellä Helinä tarjoili suunnistajille kahvin. Minäkin hörppäsin espressoni, vaikka en voi sanoa nauttineeni siitä. Mites se nyt menee, kuinka monta kertaa jotain pitää maistaa, jotta siihen tottuu ja jopa tykästyy?

Kahdeksannella rastilla sain vielä kukkasen, en syönyt sitä. Sen sijaan tulin sen kanssa kotiin, sain kadulla hymyjä kun kuljin pakkaamattoman kukan kanssa ja törkkäsin sen ikkunalaudalle tomaatin viereen vanhaan lasiseen limsapulloon.

Kiva kokemus, toivon vilpittömästi ruuhkaa kullekin rastille. Että hienot jutut voisivat jatkua!

Kivasti tämä myös "pakotti" kiertämään hallia, teki varmasti hyvää niillekin ihmisille joille halli on uusi asia 110 vuoden iästään huolimatta. Erittäin hienoa, jos tämän ansiosta uusi jengi ja etenkin perheet löytävät halliin!

Olisi ollut vielä mahtavampaa, jos esimerkiksi hallin lukuisat leipomot olisivat saaneet pientä maistiaista vaikkapa keiton kylkeen. Käytetyt raaka-aineet käsittääkseni olivat aika pitkälti hallista ostettavissa, mutta paikkaa olisi vieläkin voimallisemmin voinut ottaa mukaan kuvioon aivan varmasti.

VitaminWater on tehostettua vettä pullossa

Miten sun mielenterveyteen vaikuttaa funktionaalinen vesi? Kommentoi rohkeasti vastalauseesi bloggaajan jorinoille.

Kun kuljetaan kohti kuumempaa vuodenaikaa, tulee kauppojen hyllyihin erinäköisiä nesteitä. Nämäkin toki ovat voineet olla pidemmän aikaakin jo hyllyssä, mutta minä bongasin ne vasta toukokuun alussa. "Nämä" viittaa tässä tapauksessa Glaceaun VitaminWater -juomaperheeseen.

Käyttöohjeellista juomaa

Tuotesijoittelin muutaman pullollisen suuhuni ja päädyin siihen tulokseen, että piilomainonnan sijasta sanon ihan suoraan ostaneeni ja sisäistäneeni vettä pullossa. Tarkemmin sanottuna värillistä erinäköisillä hedelmä- ja vihannesuutteilla sun muilla pimpattua lähdevettä.

Varmuuden vuoksi lisätty vielä tietysti niitä vitamiineja, ettei tuo nimi nyt ihan valetta olisi.

Kullakin juomalla on oma nauttimisaikansa ja omat tarkoitusperänsä. Kovin on siis funktionaalista tämä, pyrkii olemaan terveysvaikutteista, mutta miten on mielenterveysvaikutteisuuden laita?

Tarinointia

Tykkään yleensä kovasti siitä, kun brändillä ja tuotteilla on tarinoita kerrottavanaan.

Tuossa kädessäni esimerkiksi on juoma nimeltä restore, joka on kuulemma täynnä sympatiaa vanhempien keittiön pöydän alle gorillapuvussa nukahtavia tyttöystäviä kohtaan. Ookkkei... kokeilin myös d-fenceä ja igniteä, joista ensimmäinen on kuulemma haarniska ja jälkimmäinen taas lähtölaukaus 102 lukemattoman sähköpostin maratooniin.

Siinä on joku copywriter nauttinut jotakin, mikä ei välttämättä ollut vitamiinivettä.

No, uskon tähän ihan yhtä paljon kuin päänsärkyyn otettujen särkylääkkeiden sivuoireena tulevaan päänsärkyyn. Eli toisinaan ja toisinaan sitten taas ei. On sillä kokeillulla Mind Spallakin varmasti hetkensä ja eilen bongaamallani golfaajille tarkoitetulla Flow Drinksillä myös.

Ja hei, kun mitä tahansa vahvistettua riittävän kauan vetää, takuulla vaikuttaa johonkin. Hyvässä tai pahassa.

PS. Tänään alkavat herkkurastit! Käy Tampereen kauppahallissa nauttimassa 10 eurolla 8 rastin "kevytlounas", niinkuin Yoni Ichtertz herkkurasteja tituleeraa.

Epäuskoinen tomaatinkasvattaja (Food for Trendsetters)

Jos tulee edes puoliksi yhtä lämmin kesä mitä viime kesä oli, tämä minun pieni kompakti kotini on kuin kasvihuone kuhan heinäkuuhun päästään.

Se on varmastikin kätevää tomaattini mielestä, jos se malttaa odottaa sinne asti.

11. toukokuuta istuin Helsingin päärautatieasemalla ja hihitin itsekseni (ja vähän myös äidille puhelimitse). Hihitin ja hohotin sille kuinka hoopolta näytinkään siinä runsaankokoisen tomaatintaimen kanssa istuessani. Oli se toki kääreessä ja vaikkakin se oli läpinäkyvä, niin tuskin kukaan tajusi asian todellista luonnetta.

Oli se minusta silti hauskaa. Olen tällä lailla helppo.

Food for Trendsetters -tapahtumasta (jonka järjesti Akvamariini Porter Novelli) lähti siis bloggaajien mukaan muun muassa Heinzin tomaattiketsuppia (reipas 1,5 kiloa) ja tomaattikasvi. Kun muut näytteilleasettajat tarjoilivat tuotteitaan, Heinzin pöydän äärellä saattoi käydä kuulemassa mitä itse tomaatit juttelivat.

Koska en juuri käytä ketsuppia, lahjoitin ketsupin parempiin suihin. Tomaatti sen sijaan kasvaa ikkunallani ja on ainakin toistaiseksi varsin eloisan näköinen. Sen tiedän, että itse kasvattaminen on paitsi ekonomista myös trendikästä.

Miten tomaatti kasvatetaan? Ei minulla ole kevyintä käryä.

Minulla ei ole neliötäkään varsinaista maata johon tuo reppana voisi asettua, eikä parveketta johon voisin pienen kasvikaapin pystyttää. Se on ikkunalauta tai ei mitään. Nähtäväksi jää kuinka käy.

Tämä kasvi on ehkä kiinnostavinta mitä toistaiseksi bloggaajana olen ottanut vastaan. Tai siis: en nähnyt tämän tulevan. Samalle viivalle saattaa melkein päästä kutsu kauppahalliin yöllä.

Niin, tottakai minun tomaattiani vahtivat apinat.

Ilmainen Etiketti

Oletko sinä tajunnut hyödyntää Alkon varsin laadukkaan ja ilmaisen asiakaslehden Etiketin?

Siellä se on vuosikausia lymyillyt Alkon kassojen läheisyydessä lehtitelineessä ja ainakin minun nähdäkseni ollut laadukas - ainakin sen ajan mitä minä olen lehteä lukenut. Ja tosiaan ilmaiseksi!

Siitä se on maksun yhteydessä ollut helppo napata mukaansa ja jos on Alkoon vähän harvemmin asiaa, mutta kiinnostaa niin Etikettiklubin jäsenille se kannetaan kotiin (toki korvausta vastaan ja korvauksella saa muutakin). Ja hei, asiallista sekä kiinnostavaa tietoa alkoholista.

Uudistunut Etiketti

Tosiaan minun nähdäkseni Etiketti on aina ollut laadukas, mutta nyt kun sen ulkoasu on uudistettu niin ajattelin muistuttaa teitä tämän ilmaisen lehden olemassa olosta. Harvemmin nimittäin asiakaslehdet ovat näin vertailukelpoisia maksullisten aikakauslehtien kanssa, vai mitä?

Etenkin tykkään tietysti resepteistä ja siitä, että reseptin yhteydessä on aina juomasuositus. Esimerkiksi tämän hetkisessä numerossa on resepti nokkosquiche (villiyrtit ovat yllättäen vietelleet), jolle suositellaan itävaltalaista grüner veltlineria tai alsacelaista pinot gris'ta. Oluista kehoitetaan valitsemaan vaalea lager tai hedelmäinen ale.

Ja aina on ajankohtaista sisältöä siinä missä myös syvempää asiasisältöä. Uudistuva olutosasto näkyy juuri nyt lehdessä ja sekös kohtuullisen tuoretta oluenjuojaa kiinnostaa! "On kesäoluiden aika" kertoo minulle iloisesti, että vehnäoluissa on kesä. Sekös minulle sopii!

Alko on kyllä hyvä mesta mitä palveluun tulee. Muutenkin kuin siitä syystä, että siellä on tuttuja töissä. Ja nykyään palvelevat ihan oikeasti Facebookissakin.

Niin kerroppa, oliko Etiketti sinulle tuttu vai oletko vain sivuuttanut sen pullot kassissa kilisten?

Food is Art: Herkkurastit Hallissa

Ruoka on taas taidetta ja tällä kertaa myös suunnistusta, kukkia ja ihanaa hallin atmosfääriä!

Muistatteko kun tuossa alkuvuodesta ulkoruokailin helmikuussa ihan hillittömän Food is Art -rupeaman? Tarjolla oli 9 ravintolassa kohtuuhintainen menu ja minä onnistuin syömään niistä menuista 7.

Nyt on tullut aika seuraavalle Food is Art -tempaukselle, tällä kertaa Tampereen Kauppahallissa (jossa sijaitsee myös yksi FiA-ravintoloista eli tietenkin 4 Vuodenaikaa)! Tällä kertaa homman nimi on Herkkurastit ja ideana on kiertää kauppahallissa sijaitsevat rastit ja nautiskella.

Homma toimii näin

Herkkurasteilla on mahdollista käydä tällä viikolla (23.5.2011 alkavalla siis) torstaina, perjantaina ja lauantaina eli 26.-28.5. välisenä aikana. Voit käydä aktivoimassa Herkkurasti-lippusi Keittiöelämässä jo nyt, yhden kierroksen hinta on 10 euroa (varaa käteistä!) ja se sisältää 8 rastia.

Voit käydä vaikka kaikkina kolmena päivänä 30 eurolla - se on vähemmän kuin edellisen tempauksen yhdessä ravintolassa nautittu menu.

Rasteilla on tarjolla yksityisten ravintoloidemme eli Tampereen Dream Teamin (niinkuin Aamulehden Valo-liitteessä FiA-ravintoloiden keittiömestareita tituleerattiin) joukkoineen loihtimana muun muassa "lohta, aasiaslawta ja gyozaa" sekä "suklaata, raparperia ja tomaattia". Katso koko menu tästä. Kyselin kasvissyöjäystäväni puolesta miten heidän laitansa rasteilla on, ja ikäväkseni on todettava ettei vegevaihtiksia ole :/

Uskoakseni minulla vielä tällä viikolla on tästä riemusta kerrottavaa, eli tämä ei jää tähän.

PS. 1-vuotisonnittelut Alaks olee? -blogille!

Vietän merkkipäivääni

En järjestä tosin vastaanottoa, vaan minut toivottavasti otetaan vastaan useammassakin ruokaa ja juomaa tarjoilevassa kohteessa. Jokis lepää juhlimisen ajan ;) Myöhästyneitä syntymäpäivälahjoja varten osoitteen voi pyytää erikseen, tai sitten voit käydä luovuttamassa verta - se on lahja jollekulle muulle kuin minulle.

Juhlan jälkeen jatketaan muun muassa laatuviihteen, ajankohtaisten tapahtumien ja kanan parissa. Tiedossa myös ehkä keksejä ja muuta makeaa mahan täydeltä. Jos maailma loppuu, tiedossa ei ole kovinkaan paljoa.

Mind Spa eli kylvetä sun mieli

Kylvettäisitkö sun aivot, vai pitäisikö rentouttava juoma nimetä jotenkin muuten kuin spaksi?

Olin minä niistä aiemminkin kuullut, siis rentouttavista juomista, mutta jotenkin muistin niiden tulon markkinoille kun yksi ystävä Facebookissa kertoi kokeilevansa Mind Spa -juomaa.

Sinähän jo tiedätkin, etten kerta kaikkiaan ole tehty energiajuomia tai edes kahvia varten. Kofeiini ja muut piristeet eivät vain sovi minulle, vaan minusta tulee sähköjänis, käyttäydyn kuin pöllö piripäissään, kiihdyn kuin kolibri kokaiinipöllyssä ja sinkoilen kuin superpallo tiloissani. Niinpä voisi olettaa, että rentouttava juoma olisi omiaan minulle?

Niin, että yhtenä iltapäivänä sitten ajattelin kylvettää aivoni, tarjota nystyröilleni rentouttavan lepohetken töiden lomassa.

Mitä tapahtui?

Siemaisin juomaa, jonka tärkeimmäksi tehoaineeksi mainostetaan L-teaniinia. L-teaniinin pitäisi rentouttaa aiheuttamatta väsymystä, kohottaa henkistä terävyyttä, alentaa kolesterolia ja vaikka mitä muuta jännää - ehkäistä kofeiinin haittojakin! Tätä suositellaan esimerkiksi esiintymään joutuville henkilöille, ihan kuin minulla olisi esiintymisen kanssa joku ongelma?

Niinpä korkkasin jääkaapissa viilentämäni valkoisen pullon samaan aikaan kun muut viettivät töissä kahvitaukoa. En tiedä vaikuttiko tilanteeseen tuotteen nimi, mutta ensimmäinen kuvailuni mausta kohdistui Nokian Edenin kylpylään... ei ehkä minkään senioriryhmän tai luokkaretken jälkeiseen kylpylän veteen, mutta uimahalliveteen kuitenkin. Ei mikään miellyttävä maku, mutta ei nyt ihan ylettömän häijykään.

Kerrohan, kohtelisitko sinä mieltäsi näin ja kokeilisit Mind Spata? Ehkä olet jo kokeillut, miltä se sinusta maistui?

Kyllä minä sen sujuvasti sisäistin. Testitilanne oli siinä mielessä epäreilu, että olin jo aika lunkissa tilassa ilman rentoutustakin. Etten oikeastaan osaa sanoa, että lähtikö se mieli siitä lutviutumaan sen sujuvammin kuin se jo luovi eteenpäin sinä iltapäivänä. Stressi ja rauhattomuus loistivat poissaolollaan jo valmiiksi.

Ehkä minä sitten olin vähän leudompi lehmä sinä iltana, en voi olla varma. Ehkä vaikutuksiin tarvitaan useampi annos?

PS. Hyvää syntymäpäivää serkulleni Veeralle!

Vuohenjuustoa ja suklaata

Exäni ei voinut sietää vuohenjuustoa, ei sitten yhtään. Hieno mies, mutta oli kaverissa vikaakin.

Minulla sen sijaan ei moista ongelmaa ole. Kun näin Serious Eatsissa Bruce Weinsteinin ja Mark Scarbrough'n kirjasta Goat: Meat, Milk, Cheese toteutetut vuohenjuustobrowniet, olin loveen langennut nainen!

Vuohenjuustoa ja suklaata yhdessä koossa, samassa voimistelemisen ringissä!

Tee näin:

Vuohenjuustobrowniet

100g huoneenlämpöistä voita
5 dl vehnäjauhoa
115 g 70% suklaata
115 g leivontasuklaata
1/2 tl leivinjauhe
1/2 tl suolaa
230 g pehmeää vuohenjuustoa
435 ml sokeria
1 L-kokoinen muna huoneenlämpöisenä
4 L-kokoisen munan keltuaista huoneenlämpöisenä
1 vaniljatanko

Esilämmitä uuni 180 asteiseksi, aseta jo valmiiksi ritilä keskitasolle. Voitele n 22 x 35 cm vuoka (voit käyttää myös leivinpaperia vuoraamiseen).

Sulata suklaa valitsemallasi metodilla, minä mikrotin pienissä ajanjaksoissa välillä sekoittaen.

Vispaa voi, sokeri ja vuohenjuusto vaahdoksi, jossa sokeri on liuennut.

Sekoita yhdessä kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola.

Yhdistä voi-vuohenjuustovaahtoon koko ajan vaahdottaen sulatettu suklaa. Lisää sitten koko ajan vaahdottaen joukkoon ensin kokonainen muna. Sitten lisää keltuaiset yksi kerrallaan, koko ajan sekoittaen. Lisää sitten halkaistusta vaniljatangosta raaputettu sisus.

Lopuksi lisää jauhoseos sekoittaen kunnolla, muttei liikaa! Älä tee liisteriä.

Kaada sitten seos voideltuun vuokaan ja paista uunissa 25-30 minuuttia, kokeile hammastikulla mikä kypsyystila on menossa.

Jäähdytä.

Minä jätin vähän raa'aksi paksun brownien, koska tykkään taikinasta ;) Nautiskelin palasen hippusella sormisuolaa. Olisin ilomielin syöttänyt pari palaa mahdolliselle paremmalle puoliskolle, jos sellainen - vuohenjuustosta nauttiva - olisi olemassa.

Mutta makea leivonnainen, joka sisältää juustoa eikä kuitenkaan ole juustokakku! Ehkäpä tällaiselle jollakulla on tarvetta.

Vuohenjuuston maku on vieno, ei ollenkaan päällekäyvä. Vuohenmaidosta tehty voi olisi ollut kova sana, mutta mistä sitä sellaista nyt muka tekee?

Jokapäiväisen Leivän trendiväitteet

Kävin keskiviikkoaamusella puhumassa Siltasen Marin kanssa YLE Tampereen Tampereen Radion Aamussa läpiä päähäni.

Siltä varalta, että sinulta jäi kuulematta allekirjoittaneen trendiväitteet, niin listasin miten ruokatrendimaailma Hanna Takalan mielestä makaa:

Raaka-/tuoremakkaraa grilliin

Tuoremakkaroita on alkanut ilmaantua kauppojen hyllyihin, joten kesän grillistä ei todellakaan tarvitse makkaraa unohtaa. Tuoremakkara kun ei ole leipomotuote niinkuin monet muut makkarat (joita voit syödä minusta niin halutessasi). Minä olen innoissani tuoreesta makkarasta, etenkin mausteisesta sellaisesta - chorizo ja yrtit!

Kunnon makkaraa luonnonsuolessa!

Mitä mummo tekisi?

Sen sijaan, että kysyttäisiin toooosi ajankohtaisesti mitä Mikael Granlund söisi, kehottaisin miettimään mitä mummo tekisi. Mummon hölskykurkut on ainakin kesän kova sana!

Mummo saattoi olla juttu jo viime vuonna, mutta mitäs tuosta kun mummo on juttu aina!

Juhlapöytään voileipää

Voi olla kaamea klishee sanoa, että voileipäkakkua juhlapöytään, mutta hei se on aika helppoa ja monet tykkää! Yritä kuitenkin löytää siihen joku freesi lähestymistapa, mitä jos tekisit sen voikkarikakun rukiisesta reikäleivästä? Tai täytät jollain täydellisen yllättävällä ja mausteisella?

Useampi lehti on kosketellut voileipäasiaa viimeaikoina!

Ekonominen gastronomia

Tarkan euron toiminta on sekin trendikästä, haaskaaminen on pahasta. Halvalla saa hyvää, kuhan hiukan tarkkailee ostoksiaan - huomaa, että alennuksessa olevat tuotteet ovat yleensä vähintään yhtä ravintorikkaita kuin väliseinä! Alennusroskan sijasta tarkkaile käsittelemättömiä tuotteita, eikä niitä tarvitse armeijoille hamstrata. Pidä homma simppelinä ja järkevissä määrissä, niin se pysyy myös halpana.

Halvat ja helpot!

Älä stressaa

Mari kysyi, että mitä sitä kaupasta enää uskaltaa ostaa. Väittäisin, että kylmän rauhallisesti valitsette sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Luomuilette jos olette luomuillaksenne, ei paniikkia! Jos joku katsoo parhaaksi kommentoida ostoksiasi, niin voi harmi. Jos haluat syödä viiliä litran tölkistä, mikä minä olen sanomaan ettet sinä saisi niin tehdä?

Pidä pää kylmänä kaupassakin! Käytä järkeäsi.

Mitä sitten vielä?

No, tulipa siinä mainittua tottakai Italia, klassikko josta ei vaan päästä. Ei ole tarpeenkaan päästä. Ruokalehdistä haetaan inspiraatiota (vaikka ne ja naistenlehdet välillä suosittaakin hoopoja juttuja) ja niissä Italia on nyt iso juttu, jostain kumman syystä. Blogeissa on näkyvillä erikoistumista, mikä ei ole ihme kun blogeille on asetettu tavoitteita ja syntyy keittokirjoja sun muuta mukavaa.

Nähtävissä on myös sinkkutalouksien (kuten omani, vaikka siis mieluusti ottaisin paremman puoliskon rinnalle, vink vink nuoret miehet) ja perheruokailujen vastakkain asettelua. Niihin päästään kuhan bloggaan teille hieman ruoanvalmistusastioista lähipäivinä...

Mainitsematta jäi hampurilaiset, joita tuntuu puskevan kimppuun joka suunnalta. Puhetta ei myöskään ollut Ravintolapäivästä, pop up -ravintoloista tai vietnamilaisista ja indonesialaisista ravintoloista (joita katukuvassa ei vielä ole, mutta ehkä jonain päivänä?).

Kuka kuoli ja teki minusta trendeistä tietoisen? No ei kukaan.

PS. Tervetuloa lukijaksi, mikäli juuri tänään löysit tiesi ensikertaa Jokapäiväisen Leivän eli Jokiksen pariin. Oikeanpuoleisesta palstasta löydät erilaiset tilausmahdollisuudet RSS-syötteestä Facebook-sivuun.

Ihan väärän värinen Pikku Myy -muki

Yhtenä aamuna tajusin, että Arabian Muumi-mukeissa on tuoreimmassa kesän sesonkimukissa saippuakuplia puhaltelemassa Pikku Myy, jonka on pakko olla my sister from another mister...

Olen aiemmin kertonut, etten niinkään välitä Muumi-mukeista vaan niistä tykkääminen kuuluu tässä perheessä äidilleni. Nytkään en ollut tuoreeseen mukiin tyytyväinen, vaikka siinä sielunsisareni esiintyykin yhdessä lempipuuhistani. Heti oli siis pakko nurista onko mukin ihan pakko olla raidallinen, ei varmasti tykkää Pikku Myykään raidoista. Enkä ole edes yksin.

Tiedän, tiedän, nämä kesän kausimukit on aina raidallisia! Ei minun siitä ajatuksesta silti tarvitse tykätä, voisinko saada Pikku Myyn mustavalkoiseen Seikkailu!-sarjaan kiitos? Tai Pikku Myylle oma puna-mustavalkoinen Puren sua!-sarja? Sellaisen mukin veisin mieluusti töihin teemukiksi.

PS. Enemmän mä haluaisin identifioitua Muumimammaan, mutta minkäs teet?

Maistiaisten mitäänsanomaton sekamelska (Food for Trendsetters)

Näkyivätkö Sara La Fountainin näkemät nousevat ruokatrendit Food for Trendsettersin näytteilleasettajien pöydissä? No niin no...

Edellisessä aihetta koskevassa postauksessa kerroin, että näytteilleasettajina ruokabloggaajille suunnatussa Akvamariini Porter Novellin tilaisuudessa olivat: Atria, Gainomax, Heinz, Kraft Foods, Nestle, Pyrex, Pågen, Vataja sekä Seulo.fi.

Valtaosa näistä tietysti tarjoili ruokamaistiaisia ja sitähän ruokabloggaaja melko mielellään sitten maistelee. Noukin Atrian pöydästä Päivi Rinteen sekä Janne Tirkkosen tarjoilemia Ridderheimsin "tapasmaisia" juttuja eli marinoituja mozzarellahelmiä, oliivia ja sen sellaista.

Sitten toki Atrian oman tuotemerkin alla olevia lihoja ja makkaraa, joilla Atria ainakin yrittää vastata trendeissä lähi- ja ekoasiaan: jäljitettävyys heidän omien sanojensa mukaan on hyvä ja muutenkin väittävät homman olevan kurissa. Meksikon vaikutteet eivät tässä ehkä näy, enkä aivan välttämättä vetäisi possunfilettä aamiaiseksi.

Vatajan Rauno Vataja olisi tarjoillut uusia BBQ Ribsejään, joita on nyt telkkarissakin mainostettu, mutta minä ja luut emme oikein ole sulassa sovussa keskenämme. Joten maistoin sitten juusto-jalapenomakkaraa, jonka totesin melko hyväksi makkaraksi. En ole erityisemmin ikinä ollut grillimakkaran perään, mutta kyllä tätä ihan mieluusti poskeensa laittoi.

Pistin kyllä merkille, että ne ribsitkin tekivät bloggaajien keskuudessa kauppansa. Vatajan uutuudet ehkä kumarsivat hieman sinne meksikon suuntaan, mutta vain hieman. Liha on pääasiassa suomalaista, e-kooditonta ja lisäaineetonta. Ehkäpä ne ribsit räjäyttävät kesän grillibileissä pankin?

Pågenin Leena Tähtinen pelotti mua luihin ja ytimiin asti pehmeän puhelintyttöäänensä ja "nimittäin meidän kaikissa tuotteissa on reseptinä rakkaus" -lausuntojensa kanssa. Höpön pöppöä olisi se, että Saran esille tuomat mahdolliset trendit näissä näkyisivät.

Mutta selvisipä sekin, että Pågenin kaikki tuotteet laivataan Ruotsista ja ovat Suomessa myynnissä leivonnasta seuraavana päivänä, rakkaus siellä reseptissä mahdollistaa sitten vissiin sen jopa 10 päivän säilyvyyden... Pöydässä oli tarjolla Krisprolls-korppua suolaisella täytteellä ja Gifflar-pullia, uutuutena vanilja. En voi väittää olevani näiden tuotteiden ystävä, mutta oletko kokeillut tätä: juustokakkupohja korpuista?

Kun Leena Tähtisellä oli puheenvuoro, nousi sivulauseessa esille konsepti joka jäi avaamattomana kiehtomaan: leipä jälkiruokana?

Kraft Foods pisti pöytään LU-tuotteista jatkojalostettuja ruokia: maailman nopeinta juustokakkua, sitruuna-limettikakkua ja vuohenjuustotahnaa mansikan kanssa simppelin keksin päällä. Minusta on viisautta tehdä kekseillä muitakin juttuja kuin syödä niitä sellaisenaan, joten tämä oli ehkä suosikkipöytäni kaikilla tarjolla olleista.

Vaikka keksit eivät itsessään trendien suuntaan kumartelisikaan itse, niillä voi aivan mielinmäärin osallistua trendikkääseen menoon!

Maistoin myös Maggin Juicy Chickeniä, Nestleltä. Ei varmaan yllätä ketään, että koko konsepti on aavistuksen sekin epäilyttänyt minua tv-mainoksen perusteella :D Ihan peruskanaa, vastaavaa mehukkuutta saa aikaiseksi ilman paistopussiakin. Gainomaxit jäivät kokeilematta täysin, nautin kuitenkin täysin siemauksin muiden kokemuksista...

Vaan oliko pöydissä muuten mitään uutta?

Ei, ei mitään erityisen uutta suuhuni päässyt näissä riennoissa kulkeutumaan. Saatika mitään sellaista mistä näkisin huikeaa villitystä syntyvän, tosin ei kukaan ole kuollut ja tehnyt minusta selvännäkijää.

Tiskaamisen riemu on menetetty

Ihan ylivoimaisesti eniten näistä kodinhoidollisista hommista vihaan nykyään tiskaamista.

Hassu homma sinänsä, että suhtauduin siihen monta monituista vuotta terapeuttisena tekemisenä ja melkeinpä jopa nautin sen tarjoamasta meditoinnin mahdollisuudesta. Nyt se on jo 2-3 vuotta aiheuttanut minulle suunnatonta ahdistusta.

How Sweet It Is -blogin Jessica inhoaa eniten tiskikoneen tyhjentämistä. Se on homma, joka tulee minua vastaan vanhempieni kotona ja työpaikallani. Enkä oikein kyllä diggaa siitäkään :D Ei se silti käsin tiskaamisen tuskaa ohita.

Dear Lukija, miten löydän uudelleen tiskaamisen meditatiivisen ilon?

Sokoksen uudistunut salaattitiski saa kiitokseni

Kun ei ole työpaikkaruokalaa, lounas tulee todennäköisesti lähimmästä kaupasta. Ihan aina kun ei pysty ulkoruokintaankaan.

Vuodesta 2004 asti olen melko säännöllisesti hakenut lounaani Tampereen Sokoksen ruokaosastolta. Aina tähän kevääseen eli kevääseen 2011 olen valittanut sujuvasti salaattitiskin ja lämpimän ruoan vaihtoehtojen surkeaa kavalkaadia. Koko tavarataloa portaittain koskeva remonttikin on kututtanut ihan ylen määrin, etenkin kun ruokaosaston laajennusta kaivettiin Kuninkaankadun alle ja töihin meno oli vähintäänkin haasteellista päivittäin.

Vaan nyt ovat salaatti- ja lämmin ruoka -tiskit olleet jo jonkin tovin suorastaan puoleensavetäviä! En ole kertaakaan kävellyt vain silmäillen ohi ja vaihtanut kurssia Pyörykkäbaariin tai johonkin muuhun.

Tuorein ilon aihe on salaattitiskillä komeileva "salaattiannos valintasi mukaan" eli 17,60€/kg kustantava "oman maun mukaan" -salaatti.

Erittäin kelpo perussalaattipohja sisältää ehkä suurta inhokkiani amerikansalaattia, mutta punasalaatti paikkaa inhoani ja kurkku sekä tomaatti nyt ovat vaan perussalaatin perusjuttu. Jatkeeksi voi sitten valita esimerkiksi komean kiekon vuohenjuustoa, broileria, lämminsavulohta, jättipapuja, marinoitua fetaa... kyllä niistä melkoista salaattia syntyy!

Ja kaikki ainekset näyttivät hyviltä, ei mitään nuupahtanutta tiskissä!

Kevyesti siinä valitessa tuli sellainen "lapsena grillikioskilla irtokarkkeja ostamassa" -fiilis, teki mieli sanoa: "ja 50 sentillä aurinkokuivattua tomaattia, 30 sentillä marinoitua valkosipulinkynttä..." Sain mieliteoillani hyvän ja ruokaisan salaatin ja oikeastaan ainoa asia jota jäin kaipaamaan oli yrtti: siihen kun olis nätti tyttö tiskin takaa nipsaissut ruukusta vähän basilikaa niin jopas!

Hämmästyttävää kyllä minusta on nykyän ihan kiva hakea lounaani Sokokselta. Vielä kun se remontti ihan oikeasti olisi valmis ja tavarat eivät vaihtaisi paikkaa päivittäin... ja kun kiireettömät mummot eivät olisi asioimassa kiireisimpään lounasaikaan ;)

Kaikista yrteistä kauhein on korianteri

Inhoan syvästi tuoretta korianteria. Se on kerta kaikkiaan kammottavin yrtti mitä maa sisuksistaan ilmoille työntää. Ai miksikö?

Kuva: Ingrid Taylar

Työkaverini tykkäävät lujasti korianterista ja olen valmis myöntämään, että Kirsinkin tuoreita kasviksia runsain määrin sisältävät nuudelilounaat näyttävät korianterinkin kanssa herkullisilta. Kesäkurpitsaa, omenaa, vaikka mitä hyvää ja sitten sitä korianteria.

Mutta kun lämmin nuudeli kohtaa tuoreen korianterin... aivan kammottava saippuan tuoksu! Eikä ihmiset rakkaat saippuaa kuulu syödä! Plinius vanhemman mielestä korianteri haisi luteelta, siitä en sitten tiedä.

Korianterin siemenissä sen sijaan ei ole mitään vikaa, erittäin hyvä mauste.

Finnish Fooddities #8: Number one coffee country

Jokapäiväistä Leipää (Daily Bread) has plenty of visitors from foreign countries as well, even though it's mainly written in Finnish. Most of these visits are probably made by Finns abroad, but I want to give something for potential Nonfinns :)

This is the 7th post in series called Finnish Fooddities and it is about Finnish food oddities. Hopefully you'll enjoy it! Check out the 1st, 2nd, 3rd, 4th, 5th, 6th and 7th posts too!

Coffee may have started it's quest around the world from Ethiopia, Africa. But it is Finland, which is no where near Africa, that dominates coffee drinking statistics!

Coffee plant does not succeed in grwoth in Finland, but coffee business is a wise thing to do here! Why is that? Well, these caffeine junkie fellow Finns of mine drink "kaffe" 12 kilos per capita during a year. Just to compare: in Ethiopia the amount is only 1.3 kg and in USA 4.2 kg: Check it out!

Photo: D'Arcy Norman

I think most of the coffee used in Finland is made in dripolator and consumed black or with milk and/or sugar. Pretty much everything else is considered to be "special". Everything else like espresso.

That brings up interesting situations when these coffee addict countrymen of mine go abroad: simple coffee tends to be something totally different that in Finland. And some lazy talkers may order one latte and get the surprising result of plain milk... when ordering latte here in Finland really gives you cafe latte. Oh well, we do love milk too and liquids what so ever.

We have a special day to celebrate good coffee. The Good Coffee Day is June 6th, which is the Swedish name day of Gustav. Gustav was the first name of the founder of Finnish coffee culture - Gustav Paulig started his family business Paulig in 1876 and nowadays Paulig mainly operates in coffee roasting business.

Did I mention the 12 kilos per capita per year? For example I don't drink coffee and most of the children won't either, so think about how much those brew loving landsmen actually drink it! More than 12 kilos for sure.

Some have tried to limit the coffee drinking in Finland during the years. There has been many years of prohibition and during World Wars coffee was pretty hard to get, so innovative buffs invented replacement products... probably something much more comparable to battery acid or mud I'm sure. Oh the love of Coffee!

To me this is definitely one of Finnish Food Oddities aka Fooddities. The amount alone makes it one. Really, I do love my coffee drinking friends. Perhaps even more when they have had their regular amount of morning brew. But I seriously take this as a Finnish Food Oddity, because hello the 12 kilos per head is gracious plenty!

But what do you think of the drink? Have you had a cup of coffee in Finland or with a Finn?

Ruokatrendit á la Sara La Fountain (Food for Trendsetters)

Mitä ruokatrendejä on ehkä tulossa? Nyt mukamas tiedän.

Sain taannoin kutsun Akvamariini Porter Novellin järjestämään Food for Trendsetters -tilaisuuteen, jonka tarkoituksena oli esitellä ruokabloggaajille ruokamaailman trendejä. Tilaisuudessa esiintyivät "isommista nimistä" Sara La Fountain ja Suomen järjestyksessään 2. Master of Wine Tuomas Meriluoto.

Lähdetään purkamaan aihetta Saran puheessaan koskettelemista nousevista ruokatrendeistä.

Nousevat ruokatrendit á la Sara

Sara esitteli sekä omaa viittä ruokafilosofiansa "trendsetteriä" (visuaalisuus, maku & nyanssit, tarkoituksenmukaisuus, helppous ja hauskuus & yhdessä tekeminen) että hänen mielestään nousemassa olevat ruokatrendit.

• Aamiainen ja viikonloppubrunssit, myös aamiaistyyliset menut ravintoloiden ruokalistoilla
• Italialaiset ruoat
• Meksikolaiset maut, tacojen innovatiiviset ja gourmet-henkiset täytteet
• Lähiruoka
• Ekoruoka

Aamiainenhan on ollut jo pitkään huulillamme, allekirjoittanutkin ennusti vain sen kasvua vuoden 2011 ennustuksissa ;) Aamiaistyylisiä menuja odotan kieli pitkällä. Oletko jo kokeillut kavereiden kanssa aamiaisnyyttäreitä?

Sen sijaan ikiklassikko Italia, Sara puhui lähinnä tuunatusta ja Espanjaa kohti kumartavasta italialaisesta. Okei, grillissä tehtävä pizza kuulostaa hyvältä ja on niitä nähtykin esim. Chez Jasun ja Siskot kokkaa -blogin toimesta. Muuten se kuulosti vain nii-in nähdyltä, anteeksi nyt.

Meksikohan on meillä Suomessa tavannut olla lähinnä Pancho Villaa, Amarilloa ja muuten vaan surullista texmexiä. Sara intoili rapakon takana nähdyistä meksikolaista ruokaa tarjoavista food truckeista eli ruoka-autoista ja vaikka yksi kahvila-auto onkin selättänyt Helsingin byrokratian niin vähän epäilen... paljonko Suomessa ylipäätään olisi meksikolaisia (ihmisiä siis)? Minun maailmassani vain kourallinen, sillä ei vielä päästä huikeisiin tacobileisiin kaupunkien kaduilla. Hienoahan se olisi, mutta kyynikko minussa ei näe tätä. Gourmet-henkisiä täytteitä erilaisissa tortilloissa kyllä.

Lähiruokaan ja ekoruokaan ei varmaan tarvitse kuitata mitään, sehän on niin selvä ettei ole minullakaan vastaväitteitä. Tai no: paikan päällä esiteltiin kevyesti myös Seulo.fi:tä, joka omien sanojensa mukaan on "kauppahalli netissä". Seulo tarjoilee lähiruokaa, siinä aasin silta aiheeseen. Minä niin toivoisin, että nettikaupoissakin lähiruoka ja kaikki muukin olisi hieman "trendikkäämpään" vaatteeseen puettua: esimerkkinä viehättävä Foodzie. Toki Seulo tähtää asialliseen palveluun, joka kelpaa myös senioreille...

Ajatuksia Saran trendiväitteistä?

Mukana Saran, Tuomaksen ja Seulon lisäksi: Atria, Gainomax, Heinz, Kraft Foods, Nestle, Pyrex, Pågen ja Vataja.


PS. Ihan tosissaan täytyisi kiikuttaa kamera huoltoon, kännykkäkamera ei haastavissa valo-olosuhteissa kerta kaikkiaan vaan riitä.

Kierreleipää cheddarilla ja chilillä

Miksi on olemassa niin kauhea kynnys leipomiseen, kun ei se kuitenkaan ole mitään ihan älyttömän työlästä touhua kuin hurjimmillaan?

Tähän mennessä olette ihan takuulla oppineet, että vaikka blogin nimi on Jokapäiväistä Leipää se ei todellakaan merkitse sitä, että meillä leivotaan!

No, nyt kumminkin meillä (eli siis minun ja sivupersoonieni huushollissa) leivottiin ja leivottiinkin tuntitolkulla. Aktiivista peliaikaa ei kylläkään tullut kuin 10-15 minuuttia, loput menivät kohottamiseen ja paistamiseen.

En minä tiedä mistä se tuli, pakottava tarve leipaista leipä. Se on vaivannut jo useamman päivän, mutta ei ole ollut aikaa odotella hiivan tekevän taikojaan.

Resepti on variaationi Project Foodien Cheddar-Sriracha Swirl Breadista. Variaatio se on lähinnä siksi, että saattoi loppua toiset jauhot kesken, eikä minulla mitään srirachaa ollut varastossa.

Cheddarkierreleipä

435 ml maitoa
2 rkl suolatonta voita
2 rkl sokeria
1 pss (11 g) kuivahiivaa
7,5 dl vehnäjauhoa
2,5 dl spelttijauhoa
2 tl suolaa
1/2 dl Santa Maria Tex Mex Tomatillo & Green Chili Sauce
2,5 dl keltaista cheddaria raastettuna
rypsiöljyä

Lämmitä kattilassa maito, voi ja sokeri 40 asteiseksi. Nosta levyltä ja ripottele päälle kuivahiiva. Anna vaikuttaa 10 minuuttia kaikessa rauhassa.

Yhdistä kulhossa jauhot ja suola. Sekoita joukkoon hiivainen maitoseos. Sekoita puuhaarukalla (tai yleiskoneella) seos sekaisin ja siirrä sitten jauhotetulle työtasolle (jos siis toimit käsin etkä koneen kanssa) vaivattavaksi. Vaivaa 1 minuutin ajan. Anna taikinan levätä 20 minuuttia keittiöpyyhkeen alla.

Levon jälkeen vaivaa taas 3-5 minuuttia, kunnes sinulla on elastinen joustava taikinapallo. Nostata öljytyssä kulhossa pyyhkeen alla lämpimässä paikassa niin kauan, kunnes taikina on tuplaantunut. Noin 2 tuntia.

Siirrä taikina jauhotetulle työpöydälle ja taputtele hellästi taikinasta 22 senttiä leveä suorakaide. Levitä suorakaiteelle chilikastiketta, jätä marginaalia pari senttiä kullekin reunalle. Ripottele sitten tasaisesti cheddar chilikastikkeen päälle, muista marginaali!

Rullaa taikina tiukasti leveän syrjän suunnassa rullalle. Paina sauma kiinni. Öljyä kevyesti 22 x 5 cm leipävuoka ja aseta rulla vuokaan sauma alaspäin. Peitä keittiöpyyhkeellä, sijoita lämpimään paikkaan ja anna jälleen nousta kunnes taikina on taas tuplautunut ja pyrkii jo ulos vuoasta. 2-2 1/2 tuntia.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Juuri ennen paistamista viillä sahalaitaisella puukolla leivän pintaan pitkittäissuunnassa vajaan sentin syvä viilto. Aseta vuoka uunin keskiosaan ja paista 40-45 minuuttia. Lopputuloksen pitäisi koputtaessa kumista pohjasta, siis leivän ei vuoan.

Kun olet paistanut leivän, poista se vuoasta ja anna jäähtyä ritilällä. Säilytä ilmatiiviisti jääkaapissa.

Ei se ehkä ole maailman kaunein leipä, mutta se on minun tekemäni leipä. Leivonta ei todellakaan ole leipälajini, joten onnittelen itseäni varmaan vielä ensi kuussakin tästä suorituksesta.

Näen jo mielessäni toisenlaisella täytteellä tehtävän kierreleivän, ehkä sitten ensi vuonna...

Skålissa jokainen päivä on naisten päivä...

...ja mikäs sen mukavampaa sitten. Siellä voisi lölliä kuin ihanat naiset kosken rannalla. Eww.

Maanantai on ihan hyvä päivä skoolata. Skoolasin kylläkin aivan yksinäni, kun kävin uudessa ravintolassa nimeltä Skål. Baarissa oli vain jotain villisti ravistava baarimikko ja minä.

Skål on osa Koskikeskuksen uutta ravintolakompleksia, johon kuuluvat sen lisäksi myös Soittoruokala Sahan paikalle avautunut Miami, kreetalaisravintola Knossoksen paikalle linnoittautunut Hullu Poro sekä aiempinakin kesinä auki ollut Sunset Terrace. Skål on muuten avattu entisen Hoplopin paikalle, oma ironiansa siinäkin.

Skål on ilmiömäisen selvästi suunnattu naisille ja naisenmielisille. Tai siis ei ihan välttämättä Sauna Open Airin metallimiehet ole pinkillä ja valkoisella silatussa baarissa kilistelemässä kuplivilla... Vappuna paikan päällä oli kuulemma tanssittu pöydillä, paikalla ei ollut ollut portsaria ja kattoon oli kertynyt sievoinen lauma vappupalloja, jotka oli vieläkin havaittavissa.

Skålin ruokalistan on suunnitellut televisiosta tuttu Alex Nurmi, tosin siitä ei paikan päällä tehdä numeroa. Nettisivuilla ja lehtijutuissa asia on mainittu.

On kyllä pakko sanoa, että salaatit ja tarjolla olleet leivät eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Päädyin valitsemaan suklaakakun palan ja kun sanoin mieluusti juovanikin jotain, ensimmäisenä minulle tarjottiin maanantaina mehua, limsaa... alkoholittomia asioita. Kiehtovaa?

Lopulta minulle tehtiin alkoholillinen mystinen marjaisa drinkki, ilman sen erikoisempia selityksiä siitä mitä siihen tuli - sitruksettomuuteni kyllä otettiin huomioon. Lopputulema maistui ginger alelta.

Suklaakakku oli hyvää.

Hassu homma on se, että pääsin asioimaan Skålissa vasta neljännellä yrittämällä. Olisin kyllä ihan helposti päässyt tiskille kolmella ensimmäiselläkin yrittämällä, mutta Skål ei jotenkin kerta kaikkiaan vain kutsunut minua sisään.

Suoraan sanoen en kokenut sopivani paikan päälle täysmustissani. Osasin astua ovesta sisään vasta siinä vaiheessa, kun tiskin takana hymyili iloinen nuori mies eikä pöydissä vielä parveillut pelottavia naislaumoja.

Mitä koko tähän Koskiravintoloiden kompleksiin tulee, on siitä kovin päälleliimattu fiilis.

Fish & Chips aiheuttaa kysymyksen kalasta

Kaveripiiri on kimmastunut kalasta. Kumma homma, me kun emme kimmastu koskaan mistään.

Suhtkoht uusi irkkupubi Ruby & the Fellas täällä Tampereella on Fish & Chips -annoksellaan aiheuttanut keskustelua ystäväpiirissäni.

Valtaosin olemme iloisia, että fish & chipsiä on tarjolla. Minua ainakin viehättää se, että annoksen kala tulee Tamperelaiseen käärittynä (kalan ja lehden välissä on elintarvikekäyttöön sopivampaa paperia, ei pääse painomuste imeytymään kalaan ihan välttämättä). Mutta minkä maailman tähden se kala on tuoretta pangasiusta?

Nimittäin eikö siihen aidompaan fish & chipsiin kuulu turska? Ainkin jonkin alueen turska käsittääkseni on ookoompi syödä kuin pangasius, Kalaoppaan mukaan. Pangasius on aiheuttanut ahdistusta porukoissamme. Vastaavanoloista kalaa lienee tarjolla muutenkin, Hesburgerilla oli omat fish & chipsinsä tarjolla ja siinä kalana on seiti - vaikka uutisoitiinkin Hesen kokeiluja lahnalla.

Että pangasius.

Kiva 2h+k

On kiva kun ravintolalla on hieman erikoisempi nimi. Minusta 2h+k on hieman erikoisempi nimi. Ja se on kivaa.

Pitkästä aikaa tuli käytyä ruokailemassa 2h+k:ssa, edellisestä käynnistä on ehtinyt vierähtää jo monta monituista tovia, hetkeä ja vettäkin on virrannut siltojen ali vaikka kuinka monia litroja.

2h+k:han on yksi parhaita etanoita tarjoilevia paikkoja Tampereella, joten minun suunnattomana nilviäisfanina pitäisi käydä paikalla useammin. Vaan on sillekin "välttelylle" ollut syynsä, tarjoilu on pakannut olemaan ylettömän hidasta. Tällä kertaa se ei kuitenkaan vaivannut kuin laskuttaessa.

Alkuun valitsin tottakai etanoita, tällä kertaa valkosipulilla, yrteillä, pestolla ja parmesaanilla. Ihan jees, tosin muistan kyllä kirkkaasit pekoni-pecorino-etanoiden olleen aivan huikeita eikä vain ihan jees. Ja nykyään tulen 6 etanasta vain hämmentyneeksi, pitää varmaan ruveta tilaamaan suoraan 12.

Tavoilleni totaalisen epäuskollisena tilasin ravintolassa pääruoaksi pastan. Jotenkin sanat "katkarapu" ja "hummeri" vaan taklasivat minut kaukalon seinään naama edellä enkä pystynyt etenemään mihinkään suuntaan. Joten söin sitten todellakin pastaa.

Tykkäisin napakammasta, hieman al dentemmästä pastasta. Tykkäisin myös erottaa mistä aineksista kastike oikeastaan koostuu, oranssi tahna on aavistuksen epäilyttävää vaikka se hyvää olikin. Katkarapua siinä kyllä oli, mutta hummerista en kyllä todellakaan voi olla varma. Tomaattia oli aivan takuulla (kunnes joku tulee tähän kommentoimaan, että hourin). Hyvä oli, mutta taidan jatkossa pastailla kotona.

Etanoiden kanssa söin leipää, kun taas seuralaiseni söi pääruoaksi valitsemansa halloumisalaatin (jossa oli valkolupiinia, mikä taas on nannaa) kanssa leipää. Valokuvassa ei nyt ikävä kyllä toistu leivän hassu keltaisuus, tiedä mistä se sitten tuli? Hyvää se oli väristä huolimatta, etanapannun rasvatkin imi puoleensa kuin mikäkin sieni.

2h+k on sellainen kiva paikka, hiukan vaan harvoin tulee käytyä. Kivalla paikalla, kiva tunnelma, kiva ruokalista ja kivasti eroaa muusta tarjonnasta. Kerta kaikkiaan kiva.

PS. Hyvää äitienpäivää kaikki äidit ja äidinmieliset. Toivottavasti et joutunut järjestämään itse omaa äitienpäivääsi. Minä vietin eilen lapsettomien lauantaita ja järjestin itse itselleni kakkua, mutta en lahjoittanut itselleni koruja, kodinkoneita tai lahjakorttia jalkahoitoon.

Makujen kuvailua Toyota Corollan pelkääjän paikalta

Millä sanoilla sinä makuja kuvailet? Käytätkö annettua terminologiaa vai ammennatko ehkä puhdistusaineista, urheiluvälineistä tai jostain muualta?

Istuimme tässä Elisan kanssa olohuoneessamme Gastropub Nordicissa ja hämmästelimme Elisan tuoppiin joutuneen Malmgårdin Pesäpuu Stoutin makua ja sitä kuinka sitä voisikaan ihminen kuvailla.

Sivistyneelle alkoholia käyttävälle kansalle on sanavarastoon varmasti juuttunut Alkon ja viinilehtien hienoa sanastoa, kuten "kukkainen", "aromikas" tai "kevyen nahkainen". Minä taas olen mieltynyt terminologiaan, joka viittaa Porin entisen Kesoilin parkkipaikalle unohtuneeseen Toyota Corollaan ja sen varustukseen: "wunderbauminen", "kolme kuukautta vanha take away -kebab kuljettajan penkin alta -mainen" tai "isältä pojalle aikuistumisriittinä siirtyvät tupakan savussa vuosikausia marinoituneet karvanopat -mainen".

Tätä minun amisväritettyä analyysiani hyväksi käyttäen päädyimme kuvailemaan tuota Pesäpuuta lähinnä rekkamiehen parkkiintuneena keittolevynä, josta edes patapadalla pehmitettynä taltalla saa kuonaa irti. Sen verran oli häijyä touhua. Myytiinhän se toki "mämmimäisenä", "suklaakakkumaisena" ja ties minä. Terminologia ei aivan vakuuta!

Kuvailepa omalla terminologiallasi viimeisin maistelemasi asia, olipa se sitten annos alkoholia tai mitä tahansa. Kerro, kuivaile oikein antaumuksella miltä se nyt oikeastaan maistui?

Nimittäin miltä se "nahkainen" nyt sitten oikeastaan maistuu? Ja miten paljon syö katu-uskottavuutta 143,40 euron Dom Pérignon -pullolta maku "hennon paahtoleipäinen"? Ai joku Fazerin Paahto, kuutamolla paistettuna vai kunnolla krematoituna?

Kypsennettyjä salaatteja mahan iloksi?

Autahan mahakasta siskoa mäessä!

Vähän enemmän täytyisi syödä salaatteja, ongelma vain on ettei tuore käsittelemätön vihreä salaatti sovi mahalle. Kyllä kyllä, olen yrittänyt lisätä tuoreita vihreitä pikkuhiljaa, mutta eipä auta - maha ei tykkää.

Joten seuraava looginen askel on koittaa työkaverini Tiinan teoriaa ja kypsennettyjä salaatteja. Tässä kohdassa tarvitsen sinun apuasi: vinkkaa minulle reseptejä!

Esimerkiksi tämä Warm Asian Green Salad on sellainen resepti jota peräänkuulutan. En ole kiinnostunut höyrytetystä parsakaalista, enkä myöskään wokkivihanneksista tai salaattipedistä jolla makaa lämpimiä asioita kuten kanaa ja pekonia. Kypsennetystä salaatista kyllä.

Pinaattia, kaaleja, salaatteja... syötäviä lehtiä siis.

Pystytkö auttamaan?

Hirveä nauta Soneran armosta

Jos olet koskaan jonottanut esimerkiksi Soneran asiakaspalveluun puhelimitse, tiedät ajan kuluvan hitaasti. Vietin laatuaikaa Soneran jonotusmusiikin kanssa 1 tunnin ja 50 minuuttia ja pyöräytin siinä samalla pakastimen antimista lihapullia pariksi päiväksi - kun ei se nettikään kerran toiminut ajantappajana.

Pakastimen nurkassa värjötteli köntti hirveä jauhelihana ja matkalla siihen nurkkaan törmäsin toiseenkin jauhelihaklimppiin, nimittäin naudanjauhelihaan. Sulatin sitten molemmat, koska kyllähän niistä hyvät lihapullat yhdessä tulee.

Hirven ja naudan jonotus eli lihapullat Soneran armosta

yhteensä 800 g jauhelihaa (hirvi + nauta)
1 Fatalii Gourmetin Aji Cristal -maustepaprika
3 valkosipulin kynttä
roiskaus Worcesterkastiketta
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria

Hienonna maustepaprika ja valkosipuli. Sekoita yhteen jauhelihat, maustepaprika, valkosipuli, Worcesterkastike ja kananmuna, vaivaa kunnes ainekset ovat jotakuinkin sekaisin. Mausta mielesi mukaan suolalla ja pippurilla.

Anna taikinan tekeytyä jonkin aikaa jääkaapissa, tai sitten jätä väliin ja paista suoraan.

Paista joko uunissa 200 asteessa 20-25 min tai pannulla voissa kunnes ruskettuneita ja kypsiä.

Nauti minkä kanssa huvittaa mielellään samaan aikaan kun vihdoinkin pääset asiakaspalveluun läpi ja joku sinua palvelee.

Joku on nyt varmaan kauhuissaan, että minä tällä tavalla hirveä metsän kuningasta rankaisen! Mausteetkin mitä sattuu! Soneran jonotusmusiikki ja yksikätinen kokkailu tekee tällaista.

Sitä paitsi minusta näistä tuli ihan jees lihapullia, olen syönyt huonompiakin. Mieto tuli, jonka Aji Cristal hirvelle ja naudalle antoi oli juuri hyvä juttu. Svengasi hirvi, jorasi nauta.