Juotko mieluiten tölkistä, pullosta vai lasista?

Nyt ollaan taas peruskysymysten äärellä, kysymysten kuten kumpi oli ensin - muna vai kana? Tai missä järjestyksessä kinkku ja juusto järjestetään leivän päälle?

Tällä kertaa kysymys on virvoitusjuomista limsasta lonkeroon, siidereistä olueen ja nykyään myös maitokahviin asti. Nautitko mieluiten virvoitusjuomasi tölkistä, lasista vai pullosta?

Kuva: Daniel Brandell

Juomatölkit lienevät useimmiten alumiinia, eikä niiden avaamiseen tarvita kuin sorminäppäryyttä. Tölkit ovat kevyitä kantaa palautusautomaatille, vaikka määrä olisi miten runsas. Suurin osa Suomessakin myytävistä tölkeistä lienee kokoja 333 ml tai 500 ml. Etenkin 70- ja 80-luvuilla harrastettiin erilaisten tölkkien keräilemistä.

Kuva: Dalton Rowe

Erilisia lasivaihtoehtoja on ainakin pahvi, muovi ja lasi. Monella virvoitusjuomamerkillä on oma erityinen lasimallinsa, esimerkiksi Coca-Colan lasit ovat niin tunnistettavia ja pitkän historian omaavia, että niille on olemassa omia fanisivujaan netissä. Muodolla, materiaalilla ja sen paksuudella lienee virvoitusjuomia nauttiville merkitystä. Jos virvoitusjuoma tulee hanasta, lasi tai muki on melkeinpä ainoa vaihtoehto. Jäillä vai ilman, saako olla sitruunaviipale?

Kuva: Chris Costes

Jos laseissa merkityksellistä on materiaali, tulee se kysymykseen myös pullojen kohdalla. Tänä päivänä valtaosa pulloista on PET-muovia, mutta jotain juomia myydään edelleen lasipulloissakin. Uskaliaat ulkomailla matkaajat ovat takuulla törmänneet erilaisiin muovipulloihin matkoillaan, omissakin muistoissa pyörii jotain ihmeellisiä lötköjä useamman litran limsapulloja...

Mikä on sinun suosikkisi?

Henkilökohtaisesti pidän eniten tölkeistä, työnnän pillin kylmään colatölkkiin ja nautin unettomuutta aiheuttavan annoksen kofeiinia kuumana kesäpäivänä nopeasti. Kun juoma on juotu, painan vielä kylmän tölkin rintakehääni vasten ja nautin sen tarjoamasta viileydestä.

PS. Otin oikeuden omiin käsiini ja jatkoin jälleen kilpailuaikaa. Heinäkuun lopussa olisi parempi olla mehujäitä framilla ;)

Merisuolaa ja riini-loppuista levitettä

En minä normaalisti vahtaa (ainakaan kauheasti) mitä ystäväni syövät. Nyt kumminkin jostain syystä olen kuullut useamman ystävän suusta, että he ovat suorastaan koukussa kohtuullisen uuteen Arlan Ingmariiniin, jossa on merisuolaa. Ajattelin sitten tarttua asiaan...

Henkilökohtaisesti tykkään kovasti eräästä muistaakseni ranskalaisesta voista, jossa on myös merisuola suolana (tosin sitä tulee ostettua harvoin, ykkösvalintani on toki Juustoportin Luomu Kirnuvoi). Siksipä tämä kyseinen rasvaseos kiinnostaa kovasti, joten ostin paketin leipien päälle leviteltäväksi.

Suolakiteet erottaa erittäin selkeästi, tältä se merisuolattu voikin näyttää. Maku on raikas ja juuri hyvän suolainen, tykkään kovasti ja voin todellakin ymmärtää miksi ystäväni ovat siirtyneet suosimaan juuri tätä rasvaa.

Ingmariini on maito- ja kasvirasvan sekoitus, mikä on tässä maassa ihan normi. Vaikka itse olen selkeää voita suosiva nainen, ei minulla ole mitään näitä rasvoja vastaan.

Osa ystäväpiiristä tekee omat -riinilevitteensä (jos se ei ole kokonaan voista, se ei voi olla voimariinia ja jos se ei ole kokonaan kasvisperäinen se ei voi olla margariiniä, kiitos viisas EU) sekoittamalla esim. luomuvoita ja rypsiöljyä omalla suhteella. Ehkäpä he ripsauttavat joukkoon myös hyvää suolaa?

Leivän päälläkin oli hyvää, raikasta ja sopivassa suolassa. Ei tarvinnut mitään lisäksi.

Merisuola on hyvä juttu, sen minä vaan sanon. Tykkäsin tästä tuotteesta, mutta oletko sinä kokeillut?

Risottoa tarjoiluehdotuksen mukaisesti

En taaskaan tiedä onko tämä varsinaisesti uutuus, mutta enpä ollut sitä aikaisemmin kaupassa tajunnut myynnissä olevan. Joten ostin omakseni ja kokeilin teidän kaikkien kiusaksi.

Ei Knorrin risotto ainakaan aikaa säästä, samat melkein 20 minuuttia se ottaa kuin oman risoton tekeminen ihan reseptistä. Jos mietit miten tehdään risottoa, vastaus ei ole pussista. Älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä tekisin jos olisin viisas.

No ei tämä nyt mistään paholaisesta tämäkään tuote ole. Okei, se on riisituote, jota ei valmisteta risottometodilla eli lientä lisätä hitaasti kauha kerrallaan. Ja paketin mukaan käytetty riisi on pitkäjyväistä, mitä se ei oikeassa risotossa ole. Mutta mitä väliä, tämä oli kerta syötävää?

Välihuomautuksena muuten, että yritin kuvassa kanavoida loistavaa blogia nimeltä Tarjoiluehdotus. Huomatkaa myös vihreä liina. Valkeaa pikkukulhollista sahramia ei nyt todellakaan ollut käsillä...

Valmiiksi maustettua, niin ettei tarvitse itse vaivautua. Makuvaihtareina Milanese eli sahrami, Funghi eli sieni ja Asparagi eli parsa. Ei mitään yllättävää siinä.

Pakkauksessa kehotetaan korvaamaan yksi desi nesteestä valkoviinillä, ja ehdotetaan myös parmesaanin käyttöä viimeistelyssä. Henkilökohtaisesti lisäisin hieman voita, aivan loppuvaiheessa. Olen toki aivan varma, että moni keittää tämän liian pitkälle, liian kuivaksi eikä kermaisen puuromaiseksi niinkuin risotto kuuluu tehdä.

Tällekin tuotteelle on varmaan oma kohderyhmänsä, olen minäkin ennenkin tehnyt risottoni pussista. Toki herkullisempaa omilla maustamisilla, mutta mitäs siitä sitten?

Miksi juoda omenamehua?

Miksi juoda omenamehua?

• Joku tutkimus jossain on aivan varmasti sitä mieltä, että omenatäysmehun juominen ennalta ehkäisee muistisairauksia.
• Melko varmasti on olemassa myös tutkimus omenatuotteiden suotuisasta vaikutuksesta verenpaineeseen.
• Epäilemättä on tutkailtu kuinka omena on oikein otollinen mitä tulee metabolisen oireyhtymän kanssa kamppailemiseen.

Tai sitten juo omenamehua vain siksi, että sitä teki mieli. Kuvassa oleva God Morgon Omenatäysmehu liittyy tapaukseen.

Mikä on paras tapa kypsentää makkara?

Ei ole yksi eikä kaksi huushollia tänään, jossa nautitaan Suomen kansallisvihannesta makkaraa. Tämä lienee tämän kyseisen vihanneksen parhainta sesonkia, eittämättä.

Mutta kerrohan minulle kommenteissa millä kypsennetään paras mahdollinen makkara?

Oli se sitten jauhonakki tai nyt niin trendikäs raakamakkara, tuleeko siitä paras grillissä, pannulla, uunissa, kiukaalla? Vai vedätkö sen kenties kylmänä suoraan paketista? Unohdanko jonkin vaihtoehdon, ehkäpä nuotion?

Kuva: Håkan Dahlström

 

Kuva: grongar

Kuva: Dennis Crowley

Kuva: Timo Kuusela

Missä sinun soijanakkisi, HK Sinisesi tai mikä muu tahansa makkaran muotoinen juttusi kypsennetään tänään? Kypsyykö ylipäätään siellä teillä mitään makkaraa... on varmasti talouksia, jotka eivät koske makkaraan pitkällä tikullakaan.

Henkilökohtaisesti käristän mieluiten makkarat pannulla, jos sellaista päätän ääntäni kohden viedä.

Juhannus jonottamatta

Mitäs, kävitkö eilen tai tänään suorittamassa jonotuksen kansalaisvelvollisuuttasi jossain elintarvikeliikkeessä?

Se toistuu muutamia kertoja vuodessa se hämmästyttävä tarve jonottaa 1-2 päivän ruokavarastojen takia. Juhannus, joulu ja muutama muu pyhä, kun kauppa onkin yhtäkkiä kiinni! Siellä sitten hikoillaan, hamstrataan ja tullaan entistä häijymmiksi, tuupitaan toisia ja ostetaan todennäköisesti rutkasti liikaa. Ja kun kaupasta on päästy, taitetaan autojonoissa, täysissä junissa ja tukkoisissa busseissa matkaa kaukaisuuteen.

Onneksi minä voin hoitaa homman toisin.

Kuva: mwri

Olen ulkoistanut jonotuksen, lähetin vain kotiin tekstarin, että mitähän täytyisi tehdä jotta juhannuspöydässä olisi Brita-kakkua? Kuulemma pitää tulla paikalle. Totesin, että tulen kuhan joudan muiden kiireiltä.

Samalla toivon, että sinun ja perheesi päreet eivät ole hamstraamisen parissa palaneet eikä muutenkaan tule ikävää juhannusta. Toivon, että kaikessa leppoisuudessa teillä valmistellaan jotain herkullista ja hyvää - ehkäpä juurikin Brita-kakkua.

Jos vietät jussia koneen äärellä, Jokiksen juhannusta saattaa ilmaantua lähinnä Facebook-sivulle. Tykkää siis.

Hyvää juhannusta Leipääntyneet!

Herukasta herutettua herkkua

Jos tulee pitkä kuuma kesä on hyvä, että on olemassa Raikastamo. Luomua kun juo, voi homma olla kuin Kirkastamosta.

Joskus viime vuosikymmenellä, eli vuonna 2009 Raikastamon Omena-täysmehu valittiin Vuoden luomutuotteeksi. Nyt pistin kylmähyllyssä merkille heidän Herukka-mehunsa ja olihan sitä maistettava.

Sitä paitsi pinkit pillit sopivat aivan mahtavasti tuohon herukanpunaista juomaa sisältävään sympaattiseen lasipulloon!

Vain vettä, luomuomenatäysmehua, luomumustaherukkatäysmehua ja luomusokeria. Ei tiivisteitä, ei lisäaineita, 250 millilitraa luomuhyvyyttä - omskakas! Hyvä mieli tuli kun imaisin pillimehuna välipalaksi töiden jälkeen.

Toivottavasti Raikastamolta on lupa odottaa uutta seuraavaksi vähän nopeammin, pitää seurailla tilannetta ;)

Öljyä völjyy syövereihini

Toiset öljyää itseään auringon alla ulkoa päin, minä ajattelin vetää öljyni sisäisesti - mutta sellaisenaan.

Löysin taannoin kauppareissulla uuden suosikin keittiööni. Olivadon kylmäpuristettu ekstraneitsyt Macadamiaöljy solahti sujuvasti rasvaa rakastavaan sydämeeni kertalaakista.

Ensimmäiseksi paistoin siinä kunnon halloumia, eikä ole ikinä ollut halloumi niin hyvää. Pullo kehottaa käyttämään tätä öljyä leivonnaisiin ja kaikkeen leivontaan, paistamiseen ja salaattikastikkeisiin. Minä nyt luonnollisestikin paistan.

Huvikseni myös tsekkailin macadamiaöljyä vasten kahta edellistä suosikkiani: avokadoöljy ja extra virgin oliiviöljy. Avokadoöljy sisältää runsaasti e-vitamiinia, oliiviöljy nyt vaan on klassikko. Paistamisessa avokadosta ja macadamiapähkinöistä tehdyt pieksevät oliiviöljyn ihan miten päin tahansa - oli ne yhdistetty kirnuvoin kanssa tai ei.

Kysyin taannoin FB-sivulla montaako erilaista öljyä teidän Leipääntyneiden keittiöistä löytyy. Olin helpottunut kun oma 6 öljyn arsenaali vaikutti normaalimittaiselta. Tässä on vain kolme suosikkiani (niiden lisäksi on edustettuina sesam, kurpitsansiemen ja rypsi).

Pienimuotoinen öljytasting

Järjestin itselleni pienen öljytastingin. Väri, koostumus, aromi ja maku mielessäni tietenkin, niinkuin tastingeissa yleensäkin ;)

Oliiviöljy on lähinnä kellertävän vihreää, kuvassa se ei ehkä käy ilmi keskimmäisestä shottilasista. Avokadoöljy vasemmalla on selkeästi vihreää. Macadamia taas on kullanvaaleaa, hyvin pitkälti itsensä pähkinöiden väristä.

Kaikkien ominaistuoksu on hyvin hedelmänsä tms. kaltainen. Macadamiaöljy tuoksuu kevyesti myös voilta, oliiviöljy jokseenkin nurmelta kesäaamuna. Mene ja tiedä. Avokado tuoksuu avokadolta, todella voimakkaasti.

Avokadoöljy näyttää jotenkin paksummalta muihin nähden, macadamia minusta on selkeästi ohuinta. Öljyisin tuntuma kielellä tulee ehdottomasti oliivista, vaikka odotin sen tulevan avokadon puolelta. Macadamiasta tulee paksun mehun tuntuma. Vastenmielisin yksinään nautittuna on oliiviöljy, voi johtua siitä, että sen pää on jo vuosia onnistuneesti yhdistänyt öljyisyyteen enkä nauti öljyjä näin.

Miellyttävin maku on todellakin tässä tuoreimmassa, eli macadamiapähkinäöljyssä. Kaikki toki maistuvat raikkailta ja hyviltä, tuskin niistä olisi muuten suosikkeja tullutkaan. Pähkinäinen, hieman suolainen, miellyttävä - varmasti sopii sinne leivonnaisiin! Avokadoöljyssä on ronski tuoreen avokadon maku, ytimekäs vihreä rasvainen. Oliiviöljy on lauhkea tuulahdus oliivitarhasta, kesy ja helppo lähestyä -maku. Ei säilykeoliivin makua, vaan parhaat päältä -maku.

En pidä siitä, että öljystä jää öljyinen fiilis. Siksikin tämä huipuista macadamiapähkinöistä tehty on varmasti mieleeni, suositan sitä lämpimästi.

Ei niitä tällälailla shotteina tarvitse kokeilla ;)

Panda ja hento ote

Kyllä mua kevyesti saattaisi ahdistaa, jos täysikokoinen panda kävelisi vanukasta syödessäni luo ja kävisi käpäliksi.

Sillälailla ne nimittäin muistakseni näitä uusia Panda Vanukkaita mainostavat. Suklaata, toffeeta, käpäliksi käyvä panda. Vääränlaisia karhuja muutenkin, pandat siis, jääkarhuja niiden olla pitää.

Oli miten oli, pidän vanukkaasta. Etenkin jos on jotain kivaa (lue: munkkia, donitsia tms.) dipattavaksi sinne vanukkaaseen. Menisi varmaan juustonaksutkin, mutta ei tunnusteta moista koska se saattaisi aiheuttaa paheksuntaa ja minua voisi joku pitää erittäin häiriintyneenä. Ei tunnusteta mitään, eihän meidän kaduilla kävele karhujakaan.

Jotenkin odotan Pandalta, että kaikki maistuu lakritsilta. Ei ole lakritsa niinkään suosikkini, joten nyt kun ihan omissa aivoissani kuvittelin maistavani lakritsin suklaa- ja toffeevanukkaassa, harhauduin pitämään näitä ikävänmakuisina. Tosiasiassa kivan pehmeät vanukkaat ovat aika harmittomia, niin sanotusti ihan kivoja - kivempia kuin käpäliksi käyvä karhu. Hennosti pitelivät nämä otteessaan maistajaa.

Okei, pandat ovat ihan viihdyttäviä. Kung Fu Panda on yksi suosikkianimaatioistani ikinä ja http://fuckyeahgiantpanda.tumblr.com/ on rokken rollia mitä Tumblr-blogeihin tulee. Karkkilakossani olen nähnyt unia myös Pandan makeisista.

Vanukkat ovat ok, mutta kyllä mä silti taidan olla jatkossakin Jacky-makupalatyttöjä. Niiden rasiatkin on helpompi kaapia puhtaiksi. Tosin silläkin rintamalla voisi keksiä jotain uutta...

PS. Tuotesijoittelin nämä ihan itse huusholliini, tämä ei siis ole maistiaislähetys.

Kokkaamisen karmeat maneerit

Epäilemättä jokainen tekee keittiössä jonkin liikkeen väärin. Kanssakokkaajamme odottavat kauhulla koska amputoimme itseltämme peukalon tai lähetämme avokadon siemenen tykinkuulan lailla lentoon...

Ammattilaisillakin on rasittavia tapoja, tv-kokeillakin on ihan karmeita maneereja. Suosikkiesimerkkini karmeiden maneerien joukossa on Jamie Oliverin mausteiden tms. ripottelu tai pirskottelu astiaan tai pannulle.

Omat ongelmansa on aavistuksen vaikeampi tunnistaa ja tunnustaa, mutta jokainen varmaan pystyy mainitsemaan jonkun toisen rasittavan tavan? Ainakin tv-kokkien rasittavia tapoja, jos ei muuta.

Tervetuloa vertaistukiryhmään, kerro mikä (ja kenen) liike sinua ruoanlaitossa rasittaa?

Olipa se aamutelevision ruokaosuuden kokin huulilta karkaava lausunto "pieni suola" tai Nigella Lawsonin hiukset auki kokkailu, se on tervetullutta nitinää. Etenkin jos se on asuinkumppanin tapa käytellä veistä, päästä höyryjä nyt äläkä yritä sulkea tunnetta sisällesi - ettei se karkaa väkivallantekona sinusta ulos.

Pöytähopeiden kuningas, voileipäkakkuotin?

Montaako voileipäkakkua olet jo tänä kesänä päässyt erilaisissa sukujuhlissa maistelemaan? Ovathan voileipäkakut hyvinkin kestohitti rippijuhlissa ja muissa nuoruuden riiteissä.

Minä en muista pöytähopeisiini minkään juhlan ansiosta kertyneen voileipäkakkuottimia. Ystäväni Sari sen sijaan kertoi tällaisten hyödyllisten kapineiden hänelle ilmaantuneen vuosien saatossa - nimikoituna. Minun pöytähopeitani on kyllä käytetty, useampaankin otteeseen, mutta Sari ei ainakaan tunnusta käyttäneensä voileipäkakkuottimiaan.

Kuvassa on Suomi Chippendale voileipäkakkuotin Hopeatukusta. Ei ehkä elegantein metalliesine ikinä, mutta lienee syystä tuon näköinen?

Eniten tässä ehkä jännittää se, mitä tuollaisesta perintökalleudesta sanovat jälkipolvien jälkeen tulevat sukupolvet? Pysyykö voileipäkakku ja nouseeko voileipäkakkuotin arvoon arvamattomaan?

Vierailijapostaus: Ruoan Eri Funktiot

Tämä on vierailijapostaus. Jos haluat vierailla Jokiksessa kirjoittajana, ota yhteyttä.

Kaikki meistä syövät ruokaa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että syömme sitä eri tarkoituksiin.

Saatamme myös syödä samana päivänä eri ateriat eri tarkoituksiin. Samoin yhdellä aterialla voi olla monta eri tarkoitusta. Kun ymmärtää paremmin omaa käyttäytymistään, on helpompi tehdä valintoja ruoan suhteen. On myös hyvä muistaa, että ruokavaliosta stressaamisen haittapuolet voivat olla suurempia kuin ruokavalion avulla saatavat hyödyt.

 Kuva: Darwin Bell

Polttoaine

Ruoan tärkein merkitys on antaa ihmiselle energiaa, jonka avulla hän voi tehdä päivittäiset askareensa. Laatuajattelu selkeytti paljon omia ajatuksiani ja säästi minut monelta kompromissiltä. On olemassa laadukkaita rasvoja ja huonolaatuisia rasvoja. Sama pätee sokereihin, lihoihin ja kaikkiin muihinkin ravintoaineisiin.

Nautintoaine

Ruoasta on tärkeää nauttia! Usein terveellisyys ja nautittavuus nähdään vastakohtina, joiden välillä tasapainoillaan. Väitän kuitenkin, että laadukas ravinto on yleensä sekä terveellistä, että myös maukasta! Suklaa on monen nautintoaine numero yksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että suklaalla ja Suklaalla on eroa.

Syy pysähtyä

Ruoka tuo ihmiset yhteen. Varsinkin ennen ruokailu on ollut perheen yhteinen hetki päivän päätteeksi. Silloin on juteltu päivän tapahtumat läpi pöydän ääressä. Nykypäivänä taas on usein tapana mennä ulos viettämään rauhallinen ruokailuhetki hyvässä seurassa.

Suorituskyvyn parantaja

Etenkin urheilijat ovat kiinnostuneita siitä, miten ravinnon avulla voi parantaa omaa suorituskykyään. Itsekin olen pystynyt vaikuttamaan urheilusuorituksiini suuresti ravinnon avulla.

Lääke

Joillakin ravintoaineilla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi yrttejä käytettäessä ihminen voi saada säännöllisesti pieniä määriä terveyden kannalta tärkeitä lääkinnällisiä ainesosia. Näiden avulla on mahdollista säilyttää terveys myös flunssa-aaltojen iskiessä.

Yhteenveto

On tärkeää muistaa, että ihminen on kokonaisuus. Jokainen kurkusta alas menevä palanen vaikuttaa kokonaisuuteen eri vaikutuskanavien välityksellä. Kiinnostumalla oman kehon toiminnasta, on ravinnon avulla mahdollisuus vaikuttaa paljon jokapäiväiseen fiilikseen!

Kaikissa valinnoissa on myös hyvä muistaa suhteellisuudentaju: "Kaikki on myrkyllistä ja mikään ei ole myrkyllistä. Olennaista on määrät."

Hyvää ja nautinnollista kesää Jokiksen lukijoille toivottaa Antti!

Vierailijoiden minibio:

Kirjoittaja Antti Hoppania on 27-vuotias asenteesta sekä positiivisuudesta bloggaava tamperelainen. Hänen teksteissään näkyy myös kiinnostus ravintoa sekä urheilua kohtaan. Luonteeltaan Antti on kunnianhimoinen ja kärsimätön.

Kirjoittaja tarkastelee maailmaa Asennevalmennus-blogissa, vouhottaa kameran edessä HopiTV:ssä ja sählää Warriorsissa.

Karppaajan kaveri Karppinen

Niistä piruparoista, jotka laihduttavat, varmaan moni kaipaa leipää. Ei Turussa muuten olisi syntynyt Karppinen.

Hain keskiviikkon Karppisen postista. En siis ystävääni Annea, vaan Perheleipureiden vähähiilihydraattisen sekaleivän Karppisen. Sellainen oli minulle maistiaisiksi yritetty ihan kotiovelle kuljettaa, mutta hassu homma kun ruokabloggaajallakin on päivätyö...

Tulin köykäisen pakettini kanssa kotiin ja liu'utin postipaketin auki hississä aikani kuluksi. Nappasin paahtoleipäpakkaukselta näyttävän leipäpaketin pahvilaatikosta ja se tuntui kovin höttöiseltä ja löysältä leiväksi. Myönnän, etteivät odotukseni olleet korkealla ja olin jo melkein päättänyt olla tätä vastaan.

Heti kotiin päästyäni otin paketista kaksi leipää ja voita kaapista. Paahdoin toisen leivän, toisen voitelin sellaisenaan kunhan olin hieman tutkaillut sen ulkomuotoa. Koostumus näyttää vähän vanhanaikaiselta taulusieneltä, tosin taulusienessä ei ollut muistaakseni siemeniä.

Tämähän yrittää olla mahdollisimman vähähiilihydraattinen, karppaajien iloksi. Henkilökohtaisestihan en karppaa, vedän leipäni surutta hillittömänä hiilaripaukkuna. Tässä on kuulkaa viljan määrää vähennetty ja tilalla on kananmunaa, öljyä ja kuitua.

Mutta: millaista se nyt sitten oli? Se maistuu leivältä, paahtoleivältä. Suosittelen paahtamaan sen, se on parempaa niin. Mikä tässä on hassua, on koostumus. Se tuntuu jotenkin todella säkeiseltä, pitkäsäikeiseltä. Ehkä ne on ne kuidut.

Ei missään nimessä pahaa, joten jos karppaillessaan kaipaa leipää, niin tätä voi kokeilla. Voista minun ei onneksi tarvitse karppaajia muistuttaa ;)

City Lounge Tapparalandiassa

Kyl on Tampereella nyt niin sleekkii ja trendikästä. Asemalla voi nauttia vaahtokarkkeja ja cava kohtuuhintaan.

Tsekkasin eilen itseni ensimmäistä kerta sisälle Tampereen rautatieaseman uusimpaan ravitsemusliikkeeseen eli City Loungeen. City Lounge on ilmeisesti Avecran (joka yhdistettäneen melkolailla automaattisesti juniin liittyvään ruokailuun, eikö vain?) paikka.

"Lounge", jolle epäilemättä muotoutuu tamperelaisten suussa pikapuoliin lempinimi, tuli vuosia asemalla vaikuttaneen Minuuttibaarin tilalle.

Siinä missä Minuuttibaarissa saattoi hörpätä äkkiä oluen ja kiskaista ennen junan lähtöä slaissin pizzaa, yltiöfiini kaupungin aulatila tarjoilee viinejä, drinkkejä ja "tapaksia". Tapaksien näkisin kuitenkin olevan lähinnä cocktailpaloina.

2010-lukua matkalaisille coolit, aavistuksen prameat puitteet ja pientä napostelevaa - unohtamatta tietenkään kevyttä luomua kuohuviiniä! Miten tämä voi istua Tapparalandiaan?

Siinä istuessani yksi tavallinen keski-ikäinen mies tuli ilmeisesti tottumuksesta ovelle. Näin miten hän vilkaisi pinkkejä tyynyjä, valko-pinkkejä sohvia, tummanharmaita printtitapetteja ja kääntyi kannoillaan. Sohvalla ihan viihtyi, mutta tunsin itseni alipukeutuneeksi. slideep ennustaa, ettei City Lounge näe pukuherroja.

Minä ennustan, että Turun ja Helsingin satamia kohden matkustavat naisten joukot perässä vedettävine matkalaukkuineen ja korkokenkineen aloittavat City Loungesta.

Tarjoilijalla oli selvästi aavistuksen tylsää, eikä hän oikein tiennyt mitä olisi tehnyt itsellään. Olisi vaikka tullut haastelemaan huvikseen, eikä ollut aseman jäykin kaveri (ei siis sillälailla hyvällä tavalla). Sitä paitsi kun tiskille ilmaantuu kaksi naista, jotka selvästi ilmaisevat etteivät tiedä mitä haluavat ja ovat avoimia ehdotuksille, niin silloin kaveri myydään!

Tässä muutamia avauksia, joita kannattaa kokeilla:
"Neidit näyttävät olevan kuplien tarpeessa, laitetaanko lasillinen vai kaksi?"
"Runsaanlainen punaviini pistää kuumuuden takaisin kesään, miten olisi sateen kastamille naisille runsas loraus?"

Hyväntahtoinen hymykään ei kiskaissut kaverista puolikasta kylmää lyhtypylvästä... slideekin tykkäsi kaverista ;)

Ei kai siinä, kun minä lähden juhannuksena kohti Harjavaltaa, aloitan tottakai Cosmopolitanilla matkani. Onhan se niin minua?

Pelottavan väriset oliivit

Mikä on pelottavimman väristä ruokaa, jonka olet koskaan nähnyt?

Olen pahoillani Castellinon väki Italiassa, mutta teidän oliivinne ovat pelottavan värisiä.

Kuva ei toista täydellisesti sitä kelmeän kalmean vihreää, mutta ne joilla on Stockmann lähettyvillään voivat itse käydä ruokaosastolla katsomassa.

En sitten tiedä, onko juuri näille Castellinon oliiveille tapahtunut jotain jännittävää väriaineellista vai ei, eivät ne kuitenkaan kaukana ole oliivien luontaisesta vihreästä. Ihan noin kelmeinä ne eivät kuitenkaan puusta purkkiin sukella. Kelmeimpiä vihreitä oliiveja, joita kuuna kullan valkeana olen nähnyt. Ehkä ne hohtavat pimeässä?

Mustissa oliiveissa on käytetty jotain kivaa rautaglukonaattia (E579), mikä on tehnyt oliiveista mustia kuin kuolema. Miksi niiden on pitänyt olla tasaisen mustia?

Huuhteluaineen värinen perunamuusi Blue Congo -perunoista ei ole mitään tuon vihreän rinnalla.

Tähtimatkailua Luomossa

Hädin tuskin ehdin Luomossa pöytään, kun ruokaa alkoi saapua eteeni. En todellakaan ehtinyt edes neuvotella tilauksestani, kun eteeni jo kiikutettiin tötterö kurkkusorbetilla ja majoneesiin dipattavia kasviksia, kuten parsaa ja porkkanaa.

Kävin siis lauantaina merkitsemässä yhden kotimaisista Michelin-tähditetyistä paikoista listaltani, tämä oli siis kaiken kaikkiaan toinen - Chez Dominique -vierailustanihan olette kuulleet. Chez Dominiquella on 2 tähteä, Luomolla yksi. Luomo toki sai omansa vain vuoden toiminnan jälkeen (se yksi vuosi on myös kansissa), sen täytyy kertoa jotakin?

Lauantaina Luomossakin oli sairaan kuuma, koin itseni alipukeutuneeksi ja ylihikeentyneeksi, mutta siitä huolimatta minulle tarjoiltiin.

Valitsin viisi ruokalajia (vaihtoehdoista 3, 5 ja 7) ja kolme viiniä. Ja näin siinä kävi:

Alkupalat

Ensimmäinen viini listalla oli Uudesta-Seelannista alkuviini And Co Ltd:ltä vuoden 2009 Savignon Blanc. Alunperin se on tarkoitettu listan ensimmäisen ruoan Parsakeittoa 6´C/65´C:n kaveriksi, minä nautin sen kolmen ensimmäisen alkupalan seurana.

Parsakeittoa oli siis kylmää vihreää ja lämmintä valkoista. Niiden välissä oli pähkinäcrumble sekä grillattua parsaa. Erittäin hyvä alku.

Leipä, joka minulle ensimmäisenä tuotiin, oli hasselpähkinäbriossi ja sitä voisin tuon mouhijärveläisen voin kanssa vetää kymmenittäin. Helposti.

Toinen alkupala kulkee tämän hetkisessä kuuden viikon menussa nimellä "Tom Yam Kung". Luomon todellisuudessa se on katkaraputartar, jonka yhteydessä tarjotaan muun muassa korianterisorbettia, lentokalan mätiä, grillirapuja. Ehkä parasta korianteria ikinä! 


Mutta tiedättekö mitä? Luomo paransi kuin sika juoksuaan! Ja siasta puheenollen, kolmas alkupala oli tietysti Pork & Green. Ensin minulle tosin tarjoiltiin nokkosleipä, joka on minusta ehkä parasta korvapuustinmuotoista mitä minulle on hetkeen tarjottu.

Viljapossun kylki tuli elämääni nokkospyreen ja villivihannesten kera. Villivihanneksissa muun muassa mesiangervo, pihasaunio ja isomaksaruoho. Maltillisääniset tarjoilijat eivät saaneet koko tarjontaa menemään korvieni väliin... mutta voi hyvää päivää miten kauniinmakuista voi possu olla!

Paletin raikastusta

Ennen pääruokaa, jonka pääsin valitsemaan kahden pääruoan väliltä, sain nautittavakseni Bloody Maryn. Vodkagranita, tabascohyytelöä, tomaattivettä ja selleriöljyä. Eräästä naapuripöydästä kuului "ihan kuin Campbell'sin tomaattikeittoa!", minä en ehkä ole aivan samaa mieltä.

Helppo se oli, varmasti myös petollinen.

Pääruoka

Varsinaiseksi pääruoaksi valitsin siis Karitsaa ja eucalyptusta, toisena vaihtoehtona olisi ollut Makrillia ja sipulia. Jos olisin valinnut 7 ruokalajia, olisin siis saanut molemmat.


Karitsalle tuotiin ensin kaveriksi Château Tire Pé -viinitilan Diem. Sekin, niinkuin alkuruokien yhteydessä tarjoiltu &Co on alkuviini ja vuodelta 2009. Se esiteltiin minulle erittäin juotavana ja voi pojat kyllähän se olikin helppo kaataa sisään. 


Toinen ystävä, jonka lihan rinnalla esiteltiin oli ihana sipulifoccacia. Sen sisällä oli ihanan kostea sipulikerros.


Niin se karitsa? 48 tuntia 56 asteessa kypsytetty karitsan niska. Helposti top kymppiin elämässäni nauttimissa lihoissa! Eucalyptushollandaisen, parsapyreen, maa-artisokkasipsien, grillatun avomaankurkun kanssa, kyllä kyllä kyllä! Liha on murha, mutta tiedätkö mitä? Elämä on kuolemaksi. Jos saan lopussa syödäkseni tällaista, en välitä pikkujutuista kuten kuolema.

Alkujälkiruoka

Mainitsinko jo, että lauantaina oli hävyttömän kuuma? Niin kuuma, että ehkä laihduin pelkästään istuessani 6 kiloa nesteitä hikoillessani?

Poninhäntäinen miestarjoilija kiikutti minulle kylmällä kivellä Lumipallon, limoncellomarengin tonicsorbetilla täytettynä. Se raikasti ihanasti ja oli makeaksi herkuksi se tuntuikin ihanan kevyeltä. Ei sillä, että laihduttaisin, mutta helteen vaikutuksista on otettava ilo irti ;)

Jälkiruoka

Toisen valinnan sain tehdä jälkiruokien kohdalla. Kaksi vaihtoehtoa ovat nimeltään Raparperia "muscovado" ja Suklaata ja kukkakaalia. Lienee selvää, että valintani kohdistui kukkakaalin vuoksi suklaan puoleen? 

Jälkiruokaviinin kohdalla keskittymiseni alkoi jo hieman rakoilla, mutta jos nyt oikein muistan, oli sekin alkuviini. Vuodelta 2007, Bordeaux'n Rousset Peyragueyn tuotos Sauternesin makea valkoinen Cuvée l'Aletheia, jos nyt lasken 1+1 yhteen oikein. 

Suklaa ja kukkakaali osoittautui ainakin suklaasorbetiksi ja ellen nyt ole aivan väärässä, oli lautasella esimerkiksi kukkakaali-spelttimannaakin. Oli se mitä hyvänsä, se oli herkullista! Eräästä pöydästä kuulin sen olevan taivaallista, ennenkuin olin saanut oman annokseni. 

Oli jälkkäri taivaallista tai ei, minun suosikkini olivat tällä tähdellisellä kerralla lihat: karitsa, possu ja äyriäiset. Suosittelen Luomoa mieluusti, minulla oli ainakin herkullista.

Seuraavaksi Demo?

Hakusessa Se Yksi Ja Ainoa vakkariolut

Havaitsin, että olen hieman kateellinen niille, jotka ovat löytäneet sen oman vakkarioluensa.

Minulla on monessa muussa ruoka- ja juoma-asiassa tietyt vakiot, joiden pariin aina palataan vaikka millaisilta seikkailuretkiltä. Oluen suhteen olen kuitenkin niin tuore, että vakion puute on alkanut vaivata.

Muutama suosikkipanimo on kyllä löytynyt, ruotsalaiseen Stallhageniin on muodostunut ihastus Gastropub Nordicin aloitteen ansiosta ja norjalainen Nøgne ø nauttii niin ikään luottamustani (paitsi Dark Horizon 3. editionin kohdalla, se oli hengitysilmaan sekoittuessaan sellainen tälli, että oksa pois omenapuusta juuria myöden).

Kotimaisista pienpanimoista en sen sijaan osaa vielä selkeitä suosikkeja rajata.

Päädyn kyllä valitsemaan usein Laitilan Tumma Kukkoa, jos en jaksa arpoa. Toisenlainen ei-nyt-viitsi-arpoa valinta on Nokian Panimon Keisari EloWehnä. Tarkoittaako tämä, että ne ovat minun vakkariolueni?

Eihän se nyt voi määräytyä sen perusteella, etten jaksa arpoa, otan tuota?

Mikä on sinun vakio-oluesi ja miten olet päätynyt valitsemaan sen? Monille varmaan on vaikuttanut "kotikasvatus" tähänkin asiaan, mutta ei, minä en ole aikeissa juoda mitä tahansa kaljaa.