Inkiväärijuoma se raikastaa mielen ja kielen


Se oli pullon muoto, joka veti minua puoleensa. Jossain mieleni perukoilla kummittelee vieläkin vain pulloista tehdyt lamput ja Hommanäsin Inkiväärijuoma sattuu tulemaan erityisen miellyttävän näköisessä pullossa.

Minulle Hommanäsin tuotteista tuttu on tähän asti ollut lähinnä heidän kotisimansa, mutta kesän alussa pistin kaupassa merkille muitakin tuotteita. Inkiväärijuoman lisäksi pitkulaisissa pulloissa oli muitakin, lähinnä punaisia juomia (ikään kuin muistaisin mitä).

Inkiväärin raikkaus on kutkuttanut makuhermojani kivasti jo pidemmän aikaa, joten valitsin harmaan inkiväärijuoman raikastajakseni. Ja raikasta se todella oli, myös piristi mukavasti! Puoli litraa hyvää mieltä pullotettuna.

Mutta kukahan noista pulloista tekee mulle lampun?

PS. Tänään perjantaina 29.7. klo 20 vietä sinäkin minuutin mittainen hiljaisuus sosiaalisessa mediassa Norjan tragedian uhrien muistoksi.

AddThis Social Bookmark Button

Asuinalueen arvontaa Särkänniemen lempilaitteessa

Mikä on sun suosikkilaite Särkänniemessä? Toiset tykkää Tornadosta, Troikasta tai MotoGP:stä. Minun on aivan ehdottomasti korkeuksissa ympäri ja ympäri ja ympäri pyörivä ravintola Näsinneula.

Kävin siellä eräänä lomapäivistäni extemporeruokailemassa ja arpomassa mihin Tampereen kaupunginosaan haluaisin ikioman keittiöni.



Huvipuiston sisäänpääsymaksulla pääsee katsomaan sekä Sara Hildénin taidemuseon näyttelyä että ajelemaan ylös pohjoismaiden korkeimpaan näkötorniin Näsinneulaan. Menin Särkkään taidemuseon takia, mutta kävin sitten yläilmoissakin ja päätin katsoa onko ravintolassa tilaa.

Kyllä sinne extemporeruokailija mahtui...

Valitsin listalta Tampere Menun, joka tällä kierroksella alkaa ylimmän kuvan kylmällä kirsikkatomaattikeitolla ja jatkui siitä ihanalla Paijan porsaan poskella. Miten mä olenkin alkanut lämmetä possulle ruokana?



Menun vinkein kokemus basilikasorbetti tuli kohdalleni, kun ravintola oli kiertänyt kerran ympäri. Intensiivinen makean ja suolaisen kombo oli huikea! Torni kääntyi Tampellaa kohden ja minulla oli hyvä maku suussa.

Pääruokana tarjoiltava paistettu päivän kala oli tuon päivänä kuhaa, sen kaverina oli muun muassa kampasimpukka, uusia perunoita ja fenkolivaahtoa. Minä sitten tykkään kalasta. Mielessä siinteli miten mukavaa on asua ydinkeskustassa.



Kun kierros pyörähti Onkiniemen kohdalle, tuotiin eteeni kaksi juustoa: Hilma ja Martta. Molemmat tuttuja juustoja ennestään, mutta aina tervetulleita makuelämyksiä. Sitä paitsi ei näitä kotimaisia juustoloita liikaa ole, ne tulevat äkkiä tutuksi.

Jälkiruoka Suklaata ja mansikkaa oli kuin pieni mansikkamaa. Muun muassa sorbettia, erilaisia muruja, vaahtoja ja terälehtiä sisältänyt jälkkäri oli makea kesäinen lopetus taivaalla pyörimiselle. Kaksi kierrosta hurahti kuin siivillä.

Mutta koska syön näinkin hyvin kaikki rahani, minulla ei ehkä ihan välttämättä ole varaa ostaa oma keittiötä Onkiniemestä, Tampellasta tai ydinkeskustasta.

AddThis Social Bookmark Button

Ritvalla on Kala-Kahvila

Ritvalla on kalaa, jota lyödä lautaselle. Oletko käynyt maistamassa?


Täydellisessä maailmassa olisin käynyt tällä kesälomalla Tanskassa, mutta tässä nyt kävi kuitenkin toisin. Löysin itseni lounaalta Ritvan Kala-Kahvilasta lukemasta Norjan tragediasta. Ei ihan Noma eikä ihan sellaiset tunnelmat kuin olisin halunnut.

Ritvan Kala-Kahvila löytyy Lapintieltä, paloaseman, Komediateatterin ja Köyhä & Poika -kiinteistövälityksen välittömästä läheisyydestä. Se on lounaspaikka, sulkee ovensa muistaakseni 15:30.

Tarjolla on nimen mukaisesti kalaisia annoksia. Kalakeittoa, muikkuja, äyriäislautasta, pariloitua lohta. Pieni salaattipöytä (josta muun muassa silakoita ja lohta) kuuluu hintaan.


Valitsin pariloidun lohen muusilla, ohessa oli jonkin sortin kylmä kastike ja sitruunaa. Kala oli hyvässä suolassa, tosin en olisi pistänyt pahakseni jos pala olisi ollut aavistuksen paksumpi (aka suurempi).

Perushyvä lounas ja selvästi jengi osasi tulla Ritulle kalaan. Äyriäislautanen jäi kiehtomaan, kun ei tullut kysyttyä mitä se pitää sisällään...

Naapuripöydässä syötiin munkkirinkilää.

AddThis Social Bookmark Button

Italialais-espoolaisen jäätelön lumoissa

Mä olen perso jäätelölle, siinä missä jokainen suomalainen överivalas (ja moni muu). Siitä syystä ei ollut mitään mahdollisuutta kävellä uudehkon kahvila Lumon ohitse kun marssin Tullintorille. Lumon ständissä nimittäin seisoi, että 23 makuvaihtoehtoa italialaisia jäätelöitä ja sorbetteja.


Haloo? Mitä sinä olisit tehnyt?

Italialainen viittaa mitä ilmeisimmin vain reseptiin, sillä jäätelöt ja sorbetit tulevat oikeasti Espoosta - Sweet Life Oylta. Ja tämä (minulle) uusi kahvila tarjoilee toki muutakin, muun muassa aamiaista. Samoissa tiloissa toimi ennen Rolls, olisin varman sortunut siihenkin...

Minulle pääasia olivat kuitenkin jäätelöt, vaikka ensin meinasinkin tilata brownien palan ja sen yhteyteen jäätelöpallon tai pari... mutta ehkä se olisi mennyt aavistuksen överiksi. Ei tämän valaan himojen tarvitse kaikkialla rantautua. Joten valitsin vain pallon dolce lattea (toffee) ja cookies cremea (keksi). Olin varsin tyytyväinen ja melkein sokerikoomassa.

Oli miten oli, Lumo näyttäisi olevan sekin melkoisen jees peruskuppila, jolla on normaalia kiinnostavampia jäätelömakuja.

PS. Kaikki Tampereen keskustan Arnold'sit tuntuvat olevan remonttien vuoksi kiinni, mikä siinäkin on kun juuri nyt olisin halunnut bagelin ja Spinnyn? Mutta en minä niiden vuoksi Turtolaan kyllä lähde. Enkä Ideaparkkiin.

AddThis Social Bookmark Button

Pellavantorilla klassisessa kahvilassa


Pellavantorilla Tampellassa, eli aikalailla samoilla nurkilla missä kuvataan TV2:n Uusi Päivä -sarjan ulkokuvat, sijaitsee kahvila Classic Coffee.

Pistin merkille kun ystäväni Esa tsekkasi itsensä sinne sisään tässä jokin päivä Foursquaressa ja ajattelin, että onko minulta taas mennyt yksi uusi kuppila ohi?!? Ja kyllä vain, näin oli päässyt käymään.

No, asiahan piti korjata joten lähdin itse tsekkaamaan itseni sisään samaan kiskaan. Ja koska Esa oli suositellut nimenomaan mansikkasmoothieta, valitsin sellaisen. Istahdin sitten terassille Hans-Christian Bergin Valon kehrä -teoksen välittömään läheisyyteen nautiskelemaan smoothietani. Smoothie oli perushyvää, Valon kehrä olisi ehkä huikeampi pimeään aikaan. Terassi tosin tuskin on silloin auki...

Keskiviikot on muuten Classic Coffeessa sushipäiviä, sushit tulevat Norimarusta. Valikoimassa on muuten lounasta, kakkuja, leivonnaisia, leipiä ja sen sellaista. Perusklassista kahvilameinikiä siis. Ystävällinen ja avulias palvelu :)


Söin myös unikonsiemensämpylän, jonka sisällä oli maustettua broiskua, tomaattia ja salaattia. Oli ihan jees.

Kiva, että Tampella on herännyt eloon, toista se oli silloin kun minä muutin Tampereelle ja Tampellaa ryhdyttiin räjäyttämään. Kaikkialle mihin minä muutan tulevat myös räjäytykset.

AddThis Social Bookmark Button

Punnitsin ja säästin uudistetuissa tiloissa

Onko supermarketmaisempi Punnari vähän vähemmän hipimpi vai mikä se on?


Oli ehtinyt vierähtää jokunen tovi edellisestä reissusta Punnariin eli puotiin nimeltä Punnitse & Säästä, mutta nyt päädyin Tullintorille vähän niinkuin vahingossa ja pistin merkille Punnarin uudet tilat!

Entisen Teivon Lihan pyörykkäbaarin Tullintorin tilat ovat nyt Punnarin käytössä ja Punnarin vanhoihin tiloihin heti sen viereen avautuu Hallituskadulta tuttu East Asia Mart.


Konsepti on tietysti sama vanha, tavaraa ostetaan laareista kilohintaan. Muutos on lähinnä siinä, että tilat ovat avarammat (entisvanhaan ei tainnut oikein esimerkiksi lastenrattaiden kanssa mahtua, jos joku yritti mahtua yhtäaikaa kauppaan).

Juttelin myyjän kanssa ja hänkin totesi, että nyt paikka huokuu paremmin hygieenisyyttä ja on pakko olla samaa mieltä. Kauppa näyttää oikeasti kaupalta ja vakavasti otettavalta, ja puhtaalta. Ei sillä, kyllä minä uskon vanhankin Punnarin olleen puhdas.


En kysynyt onko valikoima laajentunut, mutta ainakin se vaikuttaa siltä. Ehkä se on se kun tilat ovat avarammat ja asiat ovat selkeästi hyvässä järjestyksessä.

Punnittavan tavaran lisäksi on myös erilaisia valmispakattuja tuotteita, CocoVia, Puhdistamoa, Poppamiehen tuotteita noin niinkuin muutamia mainitakseni. Ruoan lisäksi edelleen valikoimista löytyy myös pesuaineita, niin valmiiksi pakattuna kuin "irtotavarana". Superfoodeja, etnisiä ruokia, juomia, vain tuoretuotteet uupuvat.


Kliinin supermarkettimaisen kaupan takanurkasta löytyy kuitenkin ihana pieni kahvinurkkaus, joka on vähän niinkuin mummola! Sinne voi astua ja istua, jos meininki menee liian kaupalliseksi. Ihan tervetullutta, sanoisin.

Peukku Punnarin uudistukselle!

PS. Hyvää nimipäivää kaikille kymmenille tuhansille kaimoille!

AddThis Social Bookmark Button

Vierailijapostaus: Kesä matkakeittiössä

Tämä on vierailijapostaus. Jos haluat vierailla Jokiksessa kirjoittajana, ota yhteyttä.

Puolet kirjoittajan kesäkeittiöstä eli matkagrilli ja -uuni

Kesä on matkailun aikaa ja reissaaminen aiheuttaa haasteita ruuanlaitolle. Helppo ratkaisu olisi käyttää pikaruokaloita, mutta sehän saisi kaikki matkat maistumaan samalta! Teen paljon kisamatkoja ja tykkään laittaa niillä itse ruokaa. Matkakeittiö on mahdollisuuksiltaan huomattavan suppea verrattuna kotikeittiöön. Jaan tässä kirjoituksessa kokemuksiani ruuanlaitosta tien päällä. Kiitos Hannalle tästä mahdollisuudesta vierailla Jokapäiväistä leipää -blogissa.

Matkalla kokkailun aloitin muinoin kertakäyttögrillillä. Se vaikutti silloin näppärältä laitteelta, joita oli helposti ja edullisesti saatavilla. Nopeasti kuitenkin selvisi, että tämä festarikeittiö ei sopinut minun käyttööni. Kovin monipuolista grillaamista sillä ei voinut harrastaa ja lisäksi sen kertakäyttöinen luonne ja tehokas ruohikoiden poltto-ominaisuus sai pohtimaan muita vaihtoehtoja.

Seuraavaksi siirryin vaelluskeittiöiden kuninkaaseen, joka tulee Ruotsista. Trangia on kevyt ja pieni spriikeitin, joka mahtuu reppuun. Koosta huolimatta ruuanlaittomahdollisuudet ovat hämmästyttävät. Trangialla olen laittanut paljon etenkin keittoruokia. Pihvien tai kalan paistaminen onnistuu pienellä paistinpannulla, kunhan lihaa ostaessa tosiaan muistaa pannun vain noin 20 cm halkaisijan. Ohutpohjaisen alumiinipannun kanssa pitää olla myös paistaessa tarkkana. Lähes nuotiokahvien veroiset jälkiruokakahvit saa kiehautettua kahvipannulla. Trangian polttoaineeksi kannattaa hankkia Marinolia, joka on täysin hajutonta. Huonoin puoli Trangiassa on, että sillä ei voi grillata. Pitäähän sitä Suomen kesässä nyt grillaamaan päästä.

Cobbin hiiligrilli näyttää modernisoidulta pallogrilliltä. Se on kuitenkin jotain aivan muuta. Cobb toimii oman kuumentumattoman alustan päällä, joten sen voi laittaa vaikka pöydälle. Varusteisiin kuuluu grilliritilä, parila, teflon- ja wok-pannut. Suuren kuvun alle mahtuu vaikka broileri hautumaan. Hiilipesä on pieni, mutta paloaikaa riittää jopa kolmeksi tunniksi valmistajan omilla hiilillä. Tavallisilla grillihiilillä lämpöä riittää noin puoleksitoista tunniksi. Monipuolisuudesta huolimatta esimerkiksi perunoiden keittäminen ei onnistu grillailun lomassa.

Matkailuauton tai -vaunun keittiö tarjoaa lähes kotikeittiön veroiset ruuanlaittomahdollisuudet. Kaasuliesi, jääkaappi, juokseva vesi ja jne. Se mikä useimmiten puuttuu on kaasu-uuni. Olen koittanut korvata uunin puutetta hankkimalla parin kympin edullisen sähköuunin. Sen käyttö on kuitenkin jäänyt lähinnä leipien ja pizzojen lämmittämiseen. Edullinen sähköuuni ei vastaa siinä määrin kotiuunia, että sillä haluaisi mitään isompaa alkaa tekemään. Lisäksi se tietysti vaatii sen 230V sähkön, jota ei ole aina tarjolla. Toinen haittapuoli on, että kuumana kesäpäivänä ei haluaisi uunia pitää pitkään päällä. Se nostaa vaunun lämpötilaa entisestään. Uunissa kypsyvät ruuat ovat siis hieman hankalia. Uunina olenkin käyttänyt Cobbin grilliä. Pallomaisen kuvun alle mahtuu ruokaa muhimaan noin neljälle hengelle.

Välineiden puolesta mahdollisuuksia ruuanlaittoon matkalla on paljon. Vaikka kaikenlainen kokkailu sinänsä onkin mahdollista on kaikilla välineillä kuitenkin omat selvät rajoitteensa.
Oleellisinta onkin suunnitella ruokalistaa etukäteen ja sovittaa se matkakeittiön mahdollisuuksiin ja myös omaan matkaohjelmaan. Joitain ruokia voi valmistella kotona etukäteen. Näin matkalla ruuanlaitto on helpompaa ja esivalmistelu mahdollistaa myös sellaisia ruokalajeja, joita ei alusta asti pystyisi tien päällä tekemäänkään.

Kannattaa myös muistaa, että hyvä perusruoka laadukkaista raaka-aineista toimii mainiosti. Reseptien ei tarvitse olla matkalla monimutkaisia, sillä usein käytössä on yksi mauste ylitse muiden - ulkoilma. Jostain syystä ruoka maistuu aina paremmalta ulkoilmassa nautittuna kuin kotikeittiössä.


Vierailijoiden minibio:

Kirjoittaja Tommi Kivimäki on työskennellyt mobiilin Internet-teknologian tuotekehityksen ja konseptoinnin parissa vuodesta 1997. Automatkailijoiden verkkopalvelun Tommi perusti vuonna 2005 ja siitä lähtien hän uppoutunut sisällöntuotannon maailmaan aina vain yhä syvemmälle. Uuden teknologian ja sisällöntuotannon yhdistäminen muodostaa kirjoittajaa kiehtovan innovatiivisen pelikentän, joka tarjoaa paljon elämyksiä.

AddThis Social Bookmark Button

Lohipurilaisella Tammelantorilla

Koska olet viimeksi käynyt ihan kunnolla torilla, toripäivänä?


Olen jo jonkin aikaa yrittänyt muistaa käydä Tammelantorilla nauttimassa Tampereen Eurolohen kuuluisaa lohihampurilaista. Nyt vihdoinkin onnistuin toimittamaan itseni paikalle ennenkuin pikkuruinen torikioski kello 14 sulkee luukkunsa asiakkailta.

En tiedä miten kuuluisaa tämä hampurilainen on, mutta siitä kuulee kyllä puhuttavan.


Putiikki tarjoilee muutakin, mutta selkeästi eniten meni hampurilaisia sekä pariloitua lohta erilaisten perunoiden kanssa. Kalakeitolle ei minun siinä hengaillessani ryhtynyt kukaan.

Minä siis tilasin, kuten ylimmästä kuvasta näkyy, lohihampurilaisen ja valitsin viidestä kastikevaihtoehdosta chilin (joka käsittääkseni on suosituin kastike). Koko homma koostui sämpylästä, neljästä mukavan kokoisesta parilalla kypsennetystä lohiviipaleesta, salaatista ja kastikkeesta. Ja hyvä oli, joskin aavistuksen haastava syödä muovivälinein (käsin syötäväksi se oli liian "levällään" jo valmiiksi).


Toripäivä ja jonoahan riitti, kun minä tulin jonoon oli edelläni lähes parikymmentä ihmistä. Nopeasti siinä kuitenkin asiaan päästiin. Oli tunnelmaa!

Piipahdin siinä sitten myös vanhassa tutussa Lempissä, valikoimaan oli tullut muun muassa Maatalon Jäätelöitä.

AddThis Social Bookmark Button

Lounaalla Stokkan Buffetissa

Mitä mieltä sinä olet jäävuorisalaatista?


Lienee selvää, että olen ottanut tämän heinäkuun vähän niinkuin loman kannalta, koska lomaa se on minulle ollutkin? Siksi siis postaustahti hieman hitaampi, elämä on muutenkin hitaampaa juuri nyt. Yhden sunnuntain pyörin näyttelyissä.

Eilen kävin kiertelemässä itsekseni kaupungilla ja lounastin huvikseni Stockmannin kolmannen kerroksen Buffetissa, joka on enemmänkin ehkä food court kuin buffet. Buffettia pyörittää Fazer eikä suinkaan Stocka itse. Näinhän asia menee Helsingissäkin.


Oli miten oli, siellä minä itsekseni istuin. Valitsin vuohenjuustoleivän ja jotain mansikkaista huikean näköistä piirakka - nimi saattoi alkaa m:llä ja muistuttaa espanjalaista saarta Menorcaa.

Tarjollahan on siis salaattia, erilaisia leipiä, pullia ja kakkuja sekä siinä sinun nenäsi edessä valmistettuna erilaisia annoksia ja niin edelleen. Se on kuin kevyt versio Helsingin F8:sta.

Valitsemani "voikkari" koostui paahtoleipämäisestä leivästä, jäävuorisalaatista (joka on minusta salaatiksi melko naurettava esitys), vuohenjuustokiekosta, tomaatista, siemenistä ja viikunawhateveristä (mikä kompotti tai hilloke se nyt sitten lienikään). En itse rakentaisi vuohenjuustoleipää näin, mutta kyllä tämän sisäisti. Viikuna ei ole minulle erityisen rakas asia, nytkin koin sen liin makeaksi.


Sen sijaan se jälkkäriksi valitsemani muhkea uhkea mansikkanumero oli ihanaa ja haluaisin sellaisen puhallettavan lastenaltaan täynnä tuota, jotta voisin kieriskellä siinä koko valaan vartalollani.

Siinä kun söin, henkilökunnan edustaja pyyhki tyhjiä pöytiä. Hän ilokseni kysyi minulta eihän hänen siivoilunsa haittaa, että hän voi kyllä mennä poiskin jos toiminta haittaa syömistäni. Ei sitten mitenkään päin haitannut, mutta erittäin mukavaa että asiaa tiedusteltiin ja vieläpä hymy huulilla. Jossain muualla olisi vaan pyyhitty menemään tai annettu pöydille kasautua hirveä määrä kuraa... Asiastahan tottakai keskusteltiin Twitterissäkin.

Niin. Kesää on vielä jäljellä, minun kalenterissani 2 viikkoa.

AddThis Social Bookmark Button

Pikku pikku (lohi)pihvisiä

Juuri sellaisia missä maistuu raikkaus ja kesän yrtit.


En muista alkuunkaan, minkä lähteen reseptiä äiti minulle kehui, mutta hän kertoi sen sisältäneen tuoretta lohta, tuoretta basilikaa, kananmunan, mustapippuria ja suolaa. Ja hän kertoi tehneensä niistä pihvejä pikkulettupannulla. Joten sen enempiä asiaa miettimättä tein saman perässä, musta tuntuu -määrillä.

Saattoipa mutsi mainita myös jotain sweet chili -kastikkeesta, mutta en minä sellaisesta välitä.


Nämä lohipihvit saattavat ehkä olla karppaajien mieleen, ainakaan niihin ei tule mitään erityisen hiilarikasta.

Katotaan nyt mitä tästä tulee -lohipihvit

lohta (420 gr riitti 7 runsaaseen pikkupihviin)
nippu basilikaa
muna
tabascoa maun mukaan
mustapippuri
suola

Hoida lohifilee nahattomaksi ja ruodottomaksi, pilko pienen pieniksi paloiksi tai jauha. Silppua kalan joukkoon nippu tuoretta basilikaa. Riko joukkoon muna ja sekoita. Mausta tabascolla, mustapippurilla ja suolalla.

Paista pannulla voissa.

Ei mitään tämän ihmeempää, mutta hyvä kuulkaa vaan taas tuli. Varo kuitenkin, ettet kypsennä liian kauan! Kuivuvat erittäin helposti.



Eri yrteillä ja mausteilla saa taas erilaista twistiä tähän hommaan, korianteri ja currymauste varmaan tekisivät esimerkiksi hassuja tälle.

AddThis Social Bookmark Button

Rapusesonkiin valmistautumista neuloilla

Kaunista suomalaista muotoilua, jonka toivon todella olevan myös tehokasta ajankäytön ja syötävän määrän suhteen.


En ollut koskaan kuullutkaan, että on olemassa Aki Pesosen suunnittelema rapuneula. Olen tähän asti ronkkinut rapuni sesongin aikaan auki rapuveitsen ja nakkisormien avulla. Nyt olen valmistautunut touhuun itselleni uudella vempeleellä.

Tosiasiassa tässä ei liene mitään uutta, koska Google antaa tuloksia aina vuodelta 2000 asti. Siitä on muuten 11 vuotta, eli oikeastaan ihan naurettavan kauan.11 vuotta olen siis ollut totaalisen clueless siitä, että rapuja voi neuloa. Tai jotain.


Nyt pitää sitten vaan malttaa siihen, että sesonki alkaa. Se päivä on käsittääkseni 21.7. joka sattuneesta syystä on myös allekirjoittaneen nimipäivä.

AddThis Social Bookmark Button

Amurissa on Helmi

Ihan helmee kiertää oma kotikaupunkiaan ja sen aarteita!


Olen ollut enemmän tai vähemmän tamperelainen vuodesta 1998 eli hyvinkin yli 10 vuotta. Suunnatonta saamattomuuttani osoittaa se, etten ennen vuoden 2011 heinäkuuta onnistunut järjestämään itseäni Amurin Helmeen eli Amurin työläismuseokorttelin kahvilaan.

Ja nytkin odottelin kesälomaan ja siihen, ettei nyt vaan ollut mitään muutakaan tekemistä ja Amurin Helmi oli periaatteessa matkanvarrella kun sinkoilin TR1 Taidehallista Tampereen taidemuseoon.

Nimensämukaisesti Helmi

Puutalokorttelin kulmassa on portaat, joita noustaan kahvilaan. Ne portaat eivät kovin kummoiseen paikkaan näytä vievän, mutta oven takaa avautui varsin suuri ja monihuoneinen tila. Pöydissä on valkoiset pöytäliinat ja henkilökunnalla atmosfääriin sopivat essut.

Olisin kuvannut muutakin kuin valitsemani sipulipaistoksen, mikäli olisin voinut. Olin kuitenkin estynyt kuvaamasta.

Tarjolla oli kaikenlaista leivonnaista tuosta sipulipaistoksesta pullaan, piirakoita munavoilla ja pasteijaa. Tiskin taka saattoi ostaa tuoretta leipää mukaansa, minäkin ostin ohrarievän - kun kerta Tampereen historian ytimessä oltiin!

Huippujuttuja, välitön tunnelma ja hyvän mielen lähde. Näin ensimmäisen käyntikerran jälkeen.

PS. En ole ikinä saanut noin hyvää sipulipaistosta.

AddThis Social Bookmark Button

Se on sulatejuustoa, ei cheddaria

Mä olen pahoillani, mutta pyrkikää nyt hyvänen aika saamaan suihinne kunnollista cheddaria eikä mitään sulatejuustoa?


Uskotteli Valio Aamupaloineen mitä tahansa, kyllä cheddar maistuu hiukan joltain muulta kuin tältä. Varmaan paremman puutteessa menee, mutta tarkasta nyt se sun lähikaupan juustohylly. Jos sieltä vaikka löytyisi oikeampaakin tavaraa vahingossa.

Ei kaikki mikä sulaa ole cheddaria.

AddThis Social Bookmark Button

Aste asteelta parempi sisälämpötila lihalle

Nyt kun grillauskausi on kuumillaan, on varmasti monessa huushollissa mietitty lihan kypsyyttä.

Olen aiemmin tarjoillut teille kädellisen kypsyystestin lihalle, jossa vaaditaan vain kypsennettävä liha sekä toimivat kädet. Suosittaisin kuitenkin hankkimaan lihoille kunnollisen sisälämpömittarin.


Jokainen tietysti tykkää vähän erilaisesta kypsyysasteesta eri lihoissa. Esimerkiksi henkilökohtaisesti halusin ennen nautani lähes tulkoon welldonena eli erittäin kypsänä, nykyään medium minus eli ei edes puoliksi kypsä on vähän liian kypsä ;)

Sisälämpötilaa tarkkaillessasi saat lopputuloksesta toivottavasti mehevän, kun et mene liikaa yli suosituksen!

Lihojen suositeltuja sisälämpötiloja

Lihojen kypsyyksistä ollaan montaa mieltä, sääntöjen sijasta on suosituksia ja nekin taitavat olla lähinnä jonkin valvovan hygieniatahon suosituksia.

Broileri, kana, kalkkuna ja ankka

Kypsennä siipikarja mahdollisten salmonellabakteerien vuoksi kypsäksi asti, sisälämpötila on tulloin +75°C.

Sika

Possu pitäisi olla täysin kypsää, mutta se ei tarkoita sitä että sen tarvitsisi olla totaalisen kuivaa. Tähtää sisälämmössä +70°C.

Nauta, vasikka, lammas, karitsa, hirvi, poro

Nämä punaiset lihat voi jättää punertaviksi niin halutessasi. Punertava on jossain +55°C tienoilla, kypsä taas +65°C.

Lohi, muut kalat

Parhaimmillaan lohi on +55-60°C. Mitä kaloihin yleensä tulee, +60°C takaa kypsyyden.

Kuivumista estät myös sillä, että kypsennät lihan alhaisessa lämmössä 125-175°C ja lähdet kypsentämään huoneenlämpöistä lihaa.

Kehoittaisin myös muistamaan, että esimerkiksi naudanlihan olisi syytä antaa vetäytyä vaikka foliossa jokunen tovi kypsentämisen jälkeen. Tulee parempaa, usko pois.

AddThis Social Bookmark Button

Matka savannin kuivuuteen, en tahtonut suurta leijonaa

Kuinka kuiva voi savanni olla?


Useampikin naistenlehti on mielestäni ehtinyt tituleerata tämän Savanna Dryn kesän uutuussiidereistä parhaaksi. Naistenlehdet eivät tietenkään voi olla väärässä, joten kävin noutamassa maisteluun pari pulloa maistettavaksi.

Savannin kuiva on Etelä-Afrikan tuote, enkä kyllä usko ikinä tätä aiemmin juoneeni afrikkalaista siideriä.

Sitä voisi kuvitella, että jos Afrikassa sanotaan "kuiva" se on sitten todellakin kuiva. Niin kuiva, että suu tuntuu hiekkapaperilta, huulista rullautuu iho irti ja silmätkin tikuttavat niin ettei mitään määrää. Mutta ei, Savanna Dry on kuivuudessaan erittäin maltillinen, ei edes väänny naama nurinkurin kun ottaa suullisen pullon suulta.

Väittäisin, ettei tämä ole kuivien siidereiden rakastajille riittävän kuiva. Minulle tämä on pikkiriikkisen vetisen oloinen, joskin ihan raikas kesäjuoma. Ohutta yläpilveä savannin yllä, en usko tästä heräävän mitään erityisiä mielitekoja.

Pisteet täytyy kuitenkin antaa lankuttamisesta. Melkein viihdyttävää sisältöä brändiltä sosiaalisessa mediassa.

AddThis Social Bookmark Button

Hymy hymyilevälle appelsiinille

Olen juuri ja juuri selvinnyt kevään antihistamiinikuurista, ja nyt sitten kehoni kertoi olevan aivan pakollista juoda vähän appelsiinimehua. Minähän en ole appelsiinille allerginen, en sitten alkuunkaan... paitsi varpaista päälaelle saakka.


Brämhultsin sesonkimaun kyljessä oli appelsiinille piirretty naama. Se naama ratkaisi, että on aika kokeilla juoda appelsiinimehua. Rajallisen ajan myynnissä oleva maku on muuten Makeampi appelsiini. Ihmekös se appelsiini siinä kyljessä makeilee naamallansa.

Makeampaa se tosiaan olikin kuin mitä appelsiinimehun muistan olevan ja ihan ookoo makuelämys muutenkin. En siltikään ole fani, toivottavasti kropan appelsiinin himo korjaantui tällä.

Allergista reaktiota sen sijaan odotin huomattavasti pahempaa, nyt lähinnä puristi kaulan seutua hetken. Ehkäpä olen menossa kohti appelsiinista tulevaisuutta?

Ainakaan se ei maistu minulle metallilta, niinkuin sitruuna- tai limeasiat.

AddThis Social Bookmark Button

Vierailijapostaus: Syömisestä tietoisesti

Tämä on vierailijapostaus. Jos haluat vierailla Jokiksessa kirjoittajana, ota yhteyttä.


Illallinen kalliissa ravintolassa voi olla tietoisen läsnäolon harjoitus parhaimmillaan! Valitse mahdollisimman kallis ja vaikka monella tähdellä siunattu ravintola, jossa on hyviä kokkeja. Heidän tietotaitonsa pistää nauttimaan kaikilla aisteilla upeista luomuksista. Siis varsinkin, jos ja kun siitä maksaa sievoisen summan. Miksi siis ei nauttisi?

 Kuva: C. Elle

Kuvittele, näe tämä:
Astut sisään ravintolaan. Olet odottanut tätä hetkeä jo pitkään. Seuranasi on ehkä joku sinulle tärkeä ihminen. Hymyilette toisillenne.

Pöytä on katettu, koristeena oleva kukka on kaunis. On aika hengähtää ja aistia tunnelmaa. Ravintolassa ei ole juurikaan hälinää, ainoastaan hienoista taustasorinaa, ehkä miellyttävää musiikkia. Tuoksut ovat houkuttelevia, jotain leipää paistuu uunissa ja jokin marjaisa jälkiruoan tuoksu tekee veden jo kielelle.

Tilatut juomat tulevat nopeasti ja ovat ihanan kylmiä. Alkudrinkki tuoksuu ja maistuu fantastiselle.

Ruokalistan tutkimiseen on hyvin aikaa ja suuhun tulee vesi jo toista kertaa, kun fiilistelet listaa. Eikä tarvitse pettyä. Jo alkupalat täyttävät kaikki toiveet. Annos on kaunis, ilo silmälle. Jokainen suupala on erikseen keskittymisen arvoinen. Syöminen niin hitaasti kuin mahdollista varmistaa pitkitetyn nautinnon, koko rahalla. Kokit ovat panneet parastaan niin ruuan suuntuntuman, lämpötilan kuin makujenkin suhteen. Aistit huutavat hoosiannaa ja jäät odottamaan lisää.

Pääruokaa odotellessa on aikaa nauttia tunnelmasta ja vaikka hyvistä viineistä lisää. Mahdolliset keskustelunaiheet kannattaa pitää kevyinä ja positiivisina. Ruuasta voi toki aina puhua ja ruokaa ei voi koskaan arvostaa liikaa.

Pääruoka kutsuu jälleen nauttimaan. Jokainen suupala kannattaa nauttia tietoisena kaikista tuoksuista, erilaisista mauista ja tuntumista suussa. Hitaasti. Miten hyvin ruoka ja juoma sopivatkaan toisiinsa! Kaikkien aistien yhteispeli on seuraamisen ja havainnoinnin arvoista. Se, että ymmärtää, oppii tuntemaan itseään, kehoaan ja aistielämyksiään on kiehtovaa. Ruoka voi olla tässä hyvä työkalu. Eikä vielä päästy edes jälkiruokaan…

Millaista on olla olemisen täysin viemänä? Millaista on kokemisen tarkka havainnointi? Siitäkin tietoisuustaidoissa on kyse. Elämisestä tarkkaan havainnoiden kaikissa tilanteissa. Aistien täysin, rehellisesti, ilman tapojensa orjuutta, ennakkokäsityksiä ja tavanomaisia malleja.

Kannattaa kokeilla! Mikä ihana tekosyy vaikka mennä syömään hyvin…

Vierailijoiden minibio:

Kirjoittaja on iätön tietoisuustaitojen harjoittaja, joka bloggaa aiheesta eri syvyisiä juttuja. Joskus seassa tarinoita ruuanlaitosta ja ruokien terveysvaikutuksista. Muulloin Annina viihtyy alati metsässä havainnoimassa itseään ja ajatuksiaan. Kirjoittaja on innoissaan päästessään kirjoittamaan Jokikseen, koska Jokiskin rakastaa ruokaa!

AddThis Social Bookmark Button

Mansikka ja wasabi ne yhteen sopii?

Sen on pakko olla vinkeää, kun yhdistää suomalaista kesäherkkua mansikkaa ja japanilaista vihreää tatinaa wasabia.


Istuin torstaina toimistomme keittiössä ja söin noutosushia Marusekista. Siinä oli hollilla myös pussillinen tuoreita mansikoita, kiitos pomon. Siinä minä sitten pyörittelin ylimääräistä wasabinyssykkää käsissäni ja mietin niitä mansikoita. Mietin mitä tapahtuu, jos syö mansikan wasabilla?

Sanoista tekoihin siirryin jotakuinkin 5 minuutissa, olin jo ehtinyt palata työpisteellenikin! Sitten marssin takaisin keittiöön, avasin wasabipussin ja truuttasin melkein suoraan mansikalle. Työkaverini Kirsi lähti leikkiin mukaan ja teki saman perässä.

Ensin se oli kuin mansikkaa sinapilla. Sitten se oli mansikkaa vinkeydellä. Sitten se oli vähintäänkin jännää.

Mansikat ja wasabi muidenkin mielessä

En ole kuitenkaan ensimmäinen, jonka mieleen tämä asia on tullut.

Vegan Teen Cuisine suosittelee kyseistä komboa, Broke Foodie on tehnyt mansikkasalaattia wasabivinaigrettella ja The Naked Beetillä on mansikka-wasabi-avokado-crostini! World of Wasabista taas löytyy wasabijäätelöjälkkäri, johon kuuluu mansikoita. Mitä sanoisit LifeStyle FOODin makrillitartarista, jossa on mansikoita ja wasabia?

Eikä pidä unohtaa tietenkään sushia! Oletan, että jos mansikkaa on sushissa, siellä on myös wasabia. Ainakin Rita's Mood & Inspirationissa on erittäin herkun näköistä mansikkasushia.

Mitä sinä tekisit?

Eihän tämä ajatus minua todellakaan jättänyt senkään jälkeen, kun olin jo maistanut. Niinpä sitä piti kysyä muiltakin: Jos sinun ihan mutu-metodilla pitäisi yhdistää joku kolmas ruokaelementti mansikan ja wasabin kanssa, mitä se olisi? 

Tällaisia vastauksia tuli hetken mietinnällä:
  • Kikkomies: vaniljajäätelö
  • Heli: parmankinkku
  • Minna: vuohenjuusto tai valkosuklaa
  • Samuli: inkivääri tai basilika
  • Antti: meetvursti, juusto tai jotain muuta suolaista
  • Santtu: smetana
  • Petteri: suolakeksi tai jotain muuta suolaista
  • Nina: avokado

Yllättävän erilaisia vastauksia keskenään! Mutta kuitenkin vastauksia kuin tykin suusta, selvästi makukombo herätti ajatuksia. Mitä sinä mansikan ja wasabin kanssa yhdistäisit?

Henkilökohtaisesti luulen, että jos en olisi karkkilakossa, taipuisin Minnan ehdottaman valkosuklaan pariin. Sillä mansikkavalkosuklaa on hyvää ja wasabinen valkosuklaa on hyvää, eikö se tarkoita sitä, että mansikkainen ja wasabinen valkosuklaa on hyvää?

AddThis Social Bookmark Button

Aurinko, Armas Maitokauppa, ei hämähäkkejä

Olen väijynyt tilannetta Tuomiokirkonkadulla jo useamman viikon, siinä minä olen Infernon nurkilla hengaillut mustissani ja toivonut Armas Maitokauppaa avautuvaksi.

Sitten se torstaina kesäkuun viimeisenä päivänä avautui.




Facebookissa heittivät härsyksi kuluneiden viikkojen aikana kuvia remontista, Bukran vihreä vaihtui maitokaupan valkoiseen. Tunnelmaa luovat rouheasti framilla olevat ruoat, kuten nyt nuo kananmunat tuossa yllä olevassa kuvassa, myyntitiski sekä liitutaulut.


Minimalistinen, mutta kuitenkin rouhea on tämä Heikki Ahopellon sekä Riitta ja Jaani Vaahteran kauppa. Henki on kuitenkin erilainen kuin heidän Lähellä-kirjassaan, joka on Jokiksestakin tuttu. Vaikka lähiruoasta tässäkin on kyse, trendikkäästi.



Vaikka kauppa on nimeltään Maitokauppa, on tarjolla esimerkiksi kasvia, munia, leipää ja muroja. Makeisia oli makureille maistiaisiksikin, ja tulossa on lisää kasviksia ja lihaa.


Maitotuotteissa on ihania Armas-perheen jogurtteja, rahkoja, smetanaa, juustoja. Juustoja on tarjolla muitakin ja olipa kylmätiskissä pulloissa raakamaitoakin. Minä poistin maitotuotteista maustamatonta rahkaa ja raparperilla maustettua herajuomaa - join sen sitten kuumassa kodissani pillillä suoraan pullosta ja nautin elämästäni.




Virkeä juttu, tervetullut meikäläiseen katukuvaan! Kehottaisin varmuuden vuoksi ottamaan käteistä ainakin näinä ensimmäisinä päivinä, minä tein kassatoimintojen välissä retken Otto-pisteelle.

Samaan aikaan kanssani tiloissa pyöri myös Sivumaun Kippari. Sielläkin on siis odotettavissa raporttia.

Seuraavaksi kaduillamme tapahtuu varmaan korttelin päässä Armaasta, kun Ristorante La Perla tulee voimapaperikuorestaan. Vilkaisin vähän avoimesta ovesta sisään ja totesin, että sisustus tulee ainakin olemaan simppeli ja modernimpi kuin odotin! Hyvä homma!

AddThis Social Bookmark Button
Related Posts Widget for Blogs by LinkWithin

Copyright © 2009 - Jokapäiväistä leipää - pyörii ylpeästi Bloggerilla
Smashing Magazine - Design Disease - Blog and Web - Dilectio Blogger Template - Takala.info