Parempi kippo kourassa...

...kuin kymmenen toisten massuissa? Sarjassamme ontuvat sananlaskut.

Syysflunssan toisella puolen, sillä autualla ajalla kun en vielä tajunnut olevani kipeä, kävin Helsingissä vähän työskentelemässä Elonmerkki-tapahtumassa (livebloggaajan duunit luettavissa osoitteessa http://takala.info/tag/elonmerkki/). Paikkasin pitkän päivän (ja taudin) aiheuttamaa väsymystä puuskuttamalla paksut poskeni Iso Roobertinkadulle.

Siellä nimittäin pyörii Kippo ja Kippo pyörii näin!

Kippo on ainut frozen yogurt -mesta, jonka minä Suomessa tiedän. Ei siis jäätelökioski, vaan frozen yogurt -shoppi, josta varmaan voi ostaa kahviakin ja vissiin smoothieita. Minä keskityin jogurttiin ja lisukkeisiin.

Voi toki olla, että froyoa myydään Helsingissä muuallakin, koska esimerkiksi Kim Foursquaressa sanoo: "Parhaat froyot kaupungissa!!!!" Kyllä, neljällä huutomerkillä. Antaako tuo myös olettaa, että froyoa tarjoiltaisiin muualtakin? Mene ja tiedä.

Minä valitsin peruskipon, johon saa 2 lisuketta. En tiedä mikä vimma iski, mutta riskeerasin keuhkojeni terveyden ottamalla vihreää kiwiä (kyllä vain, allergia schmallergia) ja valkoista suklaata (ei se ole karkkia, jos se kuuluu reseptiin). Sitten kipitin paksuilla pohkeillani Kolmikulmaan istumaan ja syömään.

Tykkäsin kovasti ja mietin, että voitaisiinko saada kippola Tampereellekin. Kolmikulmassa joku täti silmät kiinni viskoi rahaa vesialtaaseen, toivoi oikein lujasti. Olisi ehkä pitänyt viskoa peruskipon hinta menemään myös?

Tottakai keksin parannusehdotuksenkin: tiedättehän McDonald'sin McFlurry-koneen? Sen missä tökätään iso muovilusikka koneeseen kiinni ja surautetaan lisukkeet pehmikseen pyörteeksi. Sitä voisi kippolan lisukkeillekin kaivata.

Ei muuta. Voin minä jäähdyttää jogurttini kotonakin.

Asuntomessuilta ideoita käymättä Kokkolassa

Vaikka Kokkolassa asuminen ei kiinnostaisikaan, voi Kokkolassa olla ideaa. Keittiöideaa.

Asuntomessujen sivuilla nimittäin pääsee tsekkaamaan huoneittain ideoita, tottakai myös keittiöitä.

En ole vielä löytänyt sitä omaa huusholliani, jossa keittiö olisi oikeassa kohdassa pohjaratkaisua ja kaikki olisi muutenkin täydellistä. Se ei kuitenkaan estä minua etsimästä ideoita ja luonnollisestikin niitä tarjoilevat myös nuo Asuntomessu-keittiöt.

Hitto soikoon, annan Ikea-kuvastonkin tulla poikkeuksellisesti keittiöideoiden takia.

Messuasukit tykkäävät valkoisesta

(Tämänkin) Vuoden väri on selvästi valkoinen. Yleisnäkymä on nimittäin erittäin erittäin valkea, ja jos siellä jotain muuta näkyy niin se tahtoo olla mustaa, harmaata tai tummaa puuta.

Ei sillä, että valkoisessa mitään vikaa olisi... mutta kun on elänyt vuosikausia sinisen keittiön kanssa! Sitä paitsi olen sellainen tahmatassu, että tämä valkoisen ajatus ei ole minua varten.

Voin kyllä kuvitella, että valkoista laatua se on ollut jo iät ja ajat. On se niin skandinaavista, niin puhdasta ja yksinkertaista.

Minä haluan värejä.

Yksityiskohdissa silmä lepää

Oli näissä tämän vuoden Asuntomessu-taloissa ja niiden keittiöissä kuitenkin jotain, mikä minunkin silmääni viehättää.

Kulunut, oletettavasti vanha puinen ruokapöytä on ehdottomasti mahtavuutta! Ruokapöydän tulee paitsi olla iso, myös elämää nähnyt. Mielellään vuosisadan tai parin ;)

Saarekkeet ovat minulle rakas asia. Jos sellaisen joskus päädyn hankkimaan, tulee sekin sisältämään erilaisia tiloja kirjoille, astioille ja ties mille. Myös pieni ruokailutila esimerkiksi aamiaistamiselle.

Ja sanokaa mitä sanotte, mutta minusta astiat kuuluvat esille. Kekseliäs avohylly (kuvassa aivan oikeassa laidassa oleva Johannes Niemisen Tikapuinen-hylly) on ehkä pölynkerääjä, mutta myös ihanan yksinkertainen ja tuo ne astiat todellakin näytille! Eli tykkään.

Ans kattoa mitä se Ikea-kuvasto minulle antaa. Antaako mitään?

Grego on aavistuksen epäkreikkalaista?

Ensimmäisen Danone Grego-purkkini sain Helsingin rautatieasemalla, kun olin matkalla kaksipäiväiseen sosiaalisen median tapahtumaan olemaan hankala. Se oli makua mansikka ja varastin haarukan syödäkseni sen tapahtumapaikalla.

Se oli minun makuuni turhan makeaa ja särmätöntä jogurtiksi. Ja minä sentään olen sosiaalisen median suurin sokerihiiri enkä alkuunkaan happaman ystävä.

Sain maistaa jonkun toisen purkista sokeroitua, mutta muuten maustamatonta. Se tosiaan oli sokeroitua ja sekin ah niin särmätöntä.

Nyt kokeilin kolmatta makuvaihtoehtoa ihan omaan laskuuni, persikan makuista Gregoa lounaan jälkkäriksi töissä. Sekään ei oikein mieltäni lämmittänyt.

Tulin kotiin, surffasin Gregon sivuille ja hirnahdin lausunnolle "todennäköisesti paras jogurtti maailmassa". Väittisin, että kovinkaan moni jogurttia rakastavista ystävistäni ei todellakaan pidä tätä "herkuttelujogurttia" täyteläisen herkullisena, saatika kreikkalaisia jogurttiperinteitä kunnioittavana.

Kreikkalaisessa jogurtissa pitäisi olla särmää.

Toki sen jälkkärin himoissa poskeensa pisteli, mutta ei kyllä jää minun ostoslistalleni.

Pussihommia

Meinaa mennä syöminen vallan akateemiseksi, on niin vertailevaa tutkimusta että!

Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta on epäilyttävää laittaa muovipusseja uuniin. Siitä huolimatta tein niin, ja jotta homma olisi mahdollisimman epäilyttävää laitoin kerralla kaksi pussia tulille.

Kyseessä ovat siis syntymässä erotetut identtiset kaksoset, Knorrin Bag of Taste ja Maggin Juicy Chicken. Ovat tietysti pukeutuneet eri tavoin, eivät kaikki kaksoset ole tekstiili- tai tässä tapauksessa pakkauskaksosia, mutta molemmissa on sisällä muovipussi sulkijalla ja maustesekoitus.

Ostin sitten näiden kaveriksi paketillisen broileria (4 kpl maustamattomia rintaleikkeitä) ja pussitin molempiin pusseihin 2 kappaletta rintoja. Seurasin pakettien ohjeita, Maggin Juicy Chickenin pussiin tulivat vain broilerit ja maustesekoitus ja Knorrin Bag of Tasteen lisäsin hieman oliiviöljyä paketin ohjeen mukaisesti. Sen sijaan suositeltuja kasviksia (Knorrin suositus) en laittanut pussiin.

Ja koska en laittanut pusseihin niin paljon broileria kuin suositus olisi ollut, en myöskään laittanut koko mausteseosta kummastakaan pussista. Jotakuinkin puolet jäi käyttämättä.

Lämpötila- ja paistoaikaohje olivat hieman erit pussien välillä, mutta paistoin ne siitä huolimatta molemmat samaan aikaan 180 asteessa 40 minuuttia (toinen ohje oli 200 astetta ja 30 minuuttia).

Uunista ottamisen jälkeen annoin molempien pussien levätä suljettuina 5 minuuttia. Pyöräytin siinä samalla salaatin puputettavaksi. Paria kolmea eri salaattia, kirsikkatomaatteja, avokadoa ja parmesaania, ei sen kummempaa.

Sitten puukotin pussit auki. Knorrin pussiin oli ilmaantunut reikiä ihan itsellään, vahvistaakseen epäilystäni muovista uunissa entistä enemmän. Molemmista säkeistä löytyi intensiiviset väristä rintaa, keittokomeroon leviävä tuoksu oli varsin mausteinen ja ehkä, ikävä kyllä, myös aavistuksen tunkkainen.

Molempien tuotteiden hyväksi on sanottava, että broilerin kappaleet olivat mehukkaita. Ja molempien tuotteiden pahaksi on todettava, että minulle kelpaisi vähemmänkin suolainen elämys. Huomattavasti vähemmän intensiivisen suolainen elämys. Ja minä pidän suolasta! Onneksi oli kaverina nimenomaan mietoa salaattia...

Jos mauista on pakko valita suosikki, kallistun Knorrin Bag of Tasten puoleen näistä kahdesta joita kokeilin. Se on tuo ylempi, vihertävä tapaus, Lemon & Herb.

Okei, paistopussi itsessään on siis ihan kiva juttu. Mutta tuon maustamisen kehottaisin jälleen kerran hoitamaan itse.

Raejuustosta

Millä tavoin nautittuna raejuusto on parhaimmillaan?

Niinkuin nyt mikä tahansa baarikeskustelu, kääntyi viimeöinen baarikeskusteluni ystävättärien kanssa raejuustoon. Sillä onhan raejuusto nyt vähintäänkin omituista eikö?

Yksi heistä tunnusti laittavansa raejuustoa rahkan, jogurtin ja marjojen kanssa sileäksi. Siinä nyt ei liene mitään ihmeellistä, vaikka raejuuston SE ominaisuus eli rakeisuus siinä vähän niinkuin jääkin vähälle. Sitten joku kertoi tuntevansa tyypin, joka laittaa raejuustoa puuroon.

Raejuustoa puuroon? Ilmeisesti myös banaani ja mustikka kelpaavat samaan sekoitukseen. Raejuustoa puuroon?

No, minä tein vuosia sitten niin, että sotkin dippijauheen kermaviilin sijasta raejuuston sekaan. Tein tänään huvikseni niin uudestaan, verestääkseni muistojani. En voi kertakaikkiaan ymmärtää miksi minä niin aloin alunperin edes tehdä.

Syön aniharvoin raejuustoa, vaikka ei minulla mitään sitä vastaan ole. Parhaimmillaan se on sellaisenaan.

Kuka keksi raejuuston? Mitä tarkoitusta palvelemaan?

Kuntoilijat ja urheilijathan tästä kyllä diggaa, koska proteiineissa löytyy.

Ensimmäiset kiekot uunista ulos

Tätä voi jo melkein erehtyä pitämään Jokiksen nimen mukaisesti leipänä. Onneksi vain melkein.

Olen jotenkin aina tykännyt siitä, miltä amerikkalaiset biscuitit näyttävät. Euroopassa nämä ovat kai enemmänkin skonsseja, biscuithan kääntynee useimman mielessä enemmänkin makeaksi pikkuleiväksi kuin suolapalaksi?

No, nyt kun minulla kerran on käynnissä keittiökirous ja jääkaapissa oli piimää, niin voi kai sitä samantien leipoa. Leipominen kun ei ole minusta mitään erikoisen herkkua hommaa, niin lähdetään paranemaan ankean kautta.

Konsultoin useampaakin reseptiä, joista koostin sitten omani. Resepti, joka ei vaatinut minulta kaupassa käymistä, kaikkea löytyi jo valmiiksi.

Biskottikiekot

5 dl täysjyvävehnäjauhoja (varaudu ekstrajauhoihin myös)
100 g cheddaria raastettuna
1 rkl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 rkl taloussokeria
1 tl hawaijin suolaa
25 g voita kylmänä
1 rkl pekonirasvaa kylmänä
2,5 dl piimää

Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Yhdistä isoon kulhoon tai tehosekoittimeen kuivat aineet (jauho, leivinjauhe, ruokasooda, taloussokeri ja suola), sekoita hyvin. Lisää juustoraaste ja nypi/aja tehosekoittimella sekaisin. Seoksen pitäisi muistuttaa hiekkaa.

Kuutioi sitten joukkoon voi ja lisää sekaan myös pekonirasva. Nypi/aja sekaisin nopeasti, älä työstä liikaa!

Sekoita sitten joukkoon haarukalla avustaen kylmä piimä (jos käytit tehosekoitinta, kaada seos ensin toiseen kulhoon). Jos seos on löysää kuin pannukakkutaikina, lisää pikkiriikkisen (max 0,5 dl) jauhoja. Seoksen kuuluu olla kuitenkin hieman kosteaa!

Ota sitten taikina kulhosta jauhotetulle alustalle ja taputtele hieman levyksi. Taita sitten taikina kaksinkerroin ja taputtele taas. Toista viitisen kertaa ja taputtele sitten 1-1,5 cm paksuksi levyksi. Ota sitten jauhotetulla lasinreunalla tai pyöreällä piparimuotilla tms. levystä yksittäisiä kiekkoja.

Asettele kiekot leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Laske uunin lämpötila 225 asteeseen ja vie pelti uuniin. Paista 14-16 minuuttia, käännä peltiä 180 astetta paistoajan puolen välin tienoilla.

Tottakai unohdin yhden ajatuksen, jolla nämä olisivat varmaan räjäyttäneet tajuntani - no, jonkin asian oli mentävä pieleen. Olisin nimittäin halunnut lisätä joukkoon paahdettua valkosipulia! Juustoakin tämä olisi sietänyt enemmän. Joku hurja voi haluta jotain vihreää joukkoon, ehkäpä vaikka persiljaa.

Sopisivat muuten vaikka keiton kanssa nautittavaksi, mutta sanoisin näiden olevan parhaimmillaan välittömästi ja voin kanssa!

Väkisin keittiössä puuhaileminen vähän kyllä nyppii, mutta toisaalta tämä resepti vaatikin nyppimistä.

Kahvia juustolla

Kyllä kiitos, minäkin juon kahvia jos siellä on juustoa.

Työkaverini Kirsi tutustutti minut johonkin, jota ilmeisesti kutsutaan "kopustamiseksi". Siinä leipäjuustoa tai juustoleipää (riippuu keltä kysytään) palastellaan pikkulusikalla kahvikupin pohjalle sokerin kaveriksi.

Sitten siihen päälle kaadetaan kahvia, minulle vain maltillinen määrä koska olen aika herkkä kahville.

Sitten vähän sekoitellaan ja lorautetaan joukkoon kahvimaitoa. Voisin kuvitella, että mitä kermampaa, sen parempi. Huomaa miten kahvin pinta kiiltelee erottuvasta rasvasta.

Sitten hörpitään ja tongitaan hieman sulaneita juustokimpaleita pohjalta.

Täytyy kyllä myöntää, että oli paras kahvi, jonka olen ikinä juonut. Melkeinpä ainut kahvi, josta olen ikinä nauttinut.

Lapissa vissiin tällaista harrastavat, vaikka mitä tällainen satakuntalaislapsi mitään mistään tietää?

Juustoa, purjoa ja polentaa vuoassa jumissa

Ei aina voi onnistua, jos ei aina voi kiinnostakaan, vai mitä?

Tyhjentelin kuiva-ainekaappia ja mietiskelin mitä voisin polentasta tehdä. Sattui siinä sitten Donna Hay Magazinesta eräs resepti katseeni alle ratkaisemaan polentan kulutusongelmaa.

Alkuperäinen resepti on cheesy leek and polenta madeleines, eli juustoiset purjosipuli-polenta-madeleinet. Päätin olosuhteiden (lue: ei kiinnostusta mennä kauppaan) pakosta vähän varioida purjosipulin kohdalla. Eikä minulla mitään madeleine-vuokaa ole, joten käytin donitsipannua.

Mutta ne perhanat jäivät sitten vuokaan jumiin.

Hestia ja muut lieden jumalat eivät todellakaan ole puolellani nyt.

Kaikesta huolimatta jaan nyt kanssanne reseptin, koska se mitä vuoasta irti sain oli hyvää.

Tässä tulee vapaasti suomennettuna:

Juustoiset purjosipuli-polentamadeleinet

20 g voita
1 purjosipuli siistittynä ja silputtuna
80 ml piimää
55 g polentaa (pika)
2 rkl vehnäjauhoa siivilöitynä
1/4 tl ruokasoodaa siivilöitynä
40 g raastettua cheddaria (ei sitä sulatejuustoa!)
1/4 kupillista silputtua ruohosipulia
merisuolaa ja mustapippuria
20 g voita sulatettuna (extra-annos)
1 muna

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sulata voi pannulla ja paista purjosipulia 5 minuuttia tai kunnes se on pehmeää. Laita purjosipuli piimän kanssa kulhoon ja aja tasaiseksi sauva- tai tehosekoittimella.

Sekoita toisessa kulhossa polenta, jauhot, sooda, juusto, ruohosipuli ja mausteet tasaiseksi muruksi. Lisää voisula, muna ja purjosipuli-piimäseos. Sekoita tasaiseksi.

Lusikoi 16 voideltuun madeleine-vuokaan (12 donitsin pelti syntyi täällä) ja paista 10-12 minuuttia. Poista vuoasta ritilän päälle jäähtymään.

Tarjoile paahdetun valkosipulin ja kurpitsakeiton kanssa.

Jätin siis kylmän rauhallisesti purjon pois, koska ei minulla sellaista vakkariin kaapissa pyöri. Ruohosipuliakin oli tasan silkan sattuman vuoksi. Hyvää oli ja olisi varmaan ollut parempaa, mikäli olisin saanut ne vuoasta irti.

Bloggaaja melkein tukehtui ravintolassa

On aivan hirvittävän vaarallista laulaa, jos on suu täynnä ruokaa.

Kuva: Daniel2005

Käytiin tässä ruokkimassa itsemme parhaan ystäväni kanssa Ikea-reissun jälkeen Ruby & Fellasissa. Oli tavallinen tiistai-ilta ja ravintolan soittolistalla soivat klassikot, kuten Eurythmicsin Here Comes The Rain Again. Tiedättehän, biisejä joissa on melkein pakko laulaa mukana?

No jos sinä syöt siinä samalla Piper’s Pork Sandwichia, niin ei homma ihan skulaa!

Minä olen kova tyttö laulamaan, kysykää vaikka naapureilta. Mutta en minäkään kykene suu täynnä laulamaan, siinähän voi vetäistä henkeen ikävästi röörien täydeltä ruokaa. Eikä Eurythmics ole edes hääviä tanskalaisittain (kuuma peruna suussa, tosin ei tuo annos sisällä perunaa).

Älä kokeile tätä kotona.

Lieden lämpö ei vedä juuri nyt puoleensa

Olen pahoillani.

Mulla on sellainen hassu ongelma, ettei mua kiinnosta nyt ruoanlaitto yhtään. Sinänsä todella älytöntä, että nyt tuolla keittiössä pystyisi ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen oikeasti laittamaankin ruokaa.

Jos Jokiksen katkonainen hiljaisuus on aiheuttanut huolta, niin se kuulkaa johtuu tästä epäkiinnostuneisuudestani. Lieden lämpö ei vedä puoleensa eikä mikään ruokajuttu oikein tunnu kiinnostavalta. Ruokalehdillekin näytän vain kieltä, eikä keittokirjojen katselemisessa ole iloa!

Nauroin ääneen kun sähköpostiin pajahti markkinoijalta tietoa jonkin ruokatuotteen Facebook-sivun julkaisusta. Ettei tarvitse kyseisestä tuotteesta yksittäisten ihmisten sähköposteissa keskustella! Niin kiinnostunut en sitten ikinä olekaan ollut, eli tästä tilasta on pitkä matka oletettuun tilaan.

Ei ole myöskään erityisen jännää, että tämä mielenkiinnon karkaaminen näkyy myös päivittäisessä ruokavaliossa. Se on hälyyttävän epäkiinnostava, aivan liian helppo ja ei anna teille lukijoina yhtään mitään jos ei kerran anna minulle syöjänäkään mitään.

Ei aina voi kiinnostaa, eikä ole tarvekaan. Eihän?

Jos minä nyt kiinnostuisin, niin mistä sinä erityisesti toivoisit minun kiinnostuvan?

Ravintolapäivä tulee taas!

Viime toukokuussa, allekirjoittaneen syntymäpäivänä vietettiin ensimmäistä Ravintolapäivää. Ensiviikon sunnuntaina 21.8. on kaikkien aikojen toinen Ravintolapäivä ja se ulottuu käsittääkseni ulkomaillekin!  Siis pidemmälle kuin Teiskoon tai eteläiseen hiilisatamaamme Helsinkiin.

 
Viime kierroksella en päätynyt kenenkään ravintolaan, mutta saapa katsoa kuinka käy tällä kertaa. Tsekkasin tähän listaksi kaikki löytämäni tamperelaiset Ravintolapäivä-ravintolat. Lisääkin saattaa olla, nämä nyt vain olivat jo framilla FB-sivulla!

Sotkiksen kasvissnägäri

Ravintolapäivän kunniaksi Sotkankadun (katutason) kaksiomme ikkunasta tarjoillaan välipalaa vähän suurempaan ja pienempään nälkään - kahvia ja pullaa unohtamatta! Ikkunat aukaistaan yhdeltä ja tarjoilu jatkuu arviolta seitsemään, mutta todellisuudessa niin kauan kuin asiakkaita / tarvikkeita riittää. Myös pientä taustamusiikkia soi aterioinnin ohella ikkunalaudan dj-kopistamme.
Lue lisää!

საქართველო - Georgialainen ravintola 'Sakartvelo'

Tervetuloa ehkä Suomen ainoaan georgialaiseen ravintolaan Tampereen Tammelaan! Ravintola avaa ovensa herkuttelijoille yhdeksi päiväksi 21.8. kello yhdeltä tunnelmallisessa vanhassa tiilitalossa aivan rautatieaseman kupeessa.
Lue lisää!

Ravintola Trans-Siperia

Tervetuloa nautiskelemaan raikkaita slaavilaisvaikutteisia kasvisherkkuja vanhan puutalon vehreään pihapiiriin. (Sateen sattuessa tarjoilu sisätiloissa.) Ravintola Trans-Siperia avaa ovensa sunnuntaina 21.8 klo 18 ja tarjoilee ensimmäiselle 12 henkilölle unohtumattoman menun ja tunnelman.
Lue lisää!

Kahvila Suvanto

Ravintolapäivän kunniaksi Uuden päivän henkilökuntakin kantaa kortensa kekoon suomalaisen ruokakulttuurin puolesta. Tule nauttimaan todella ainutlaatuisesta kahvilamiljööstä televisiosarjan lavastekahvilaan! Myynnissä kahvilatuotteita! Tervetuloa!
Lue lisää!

Samppanjaa kuumailmapallossa

Winenergy järjestää Suomen ensimmäisen samppanja-tastingin kuumailmapallossa. Tule kokemaan tämä ainutlaatuinen elämys, jossa pääset nauttimaan yläilmoissa hienoista samppanjoista, sekä Pirkanmaan kauniista maisemista. Pari paikkaa vielä vapaana, joten varaa paikkasi heti.
Lue lisää!

Mielenkiintoinen viisikko, joskin lienee selvää, ettei kuumailmapalloilemaan lähdetä ex tempore? Tsekatkaapa Ravintolapäivän FB-sivulta mitä kiintoisaa teidän pitäjissänne tapahtuu.

Wasabi ja valkosuklaa kohtaavat patukalla

Joskus tyttö vaan tarvitsee patukkaa. Patukkaa, joka on kevyesti vihreää?

Korianteri-blogista käsin pyöritellään tällä kertaa kuukauden ruokahaastetta, tämän elokuun 2011 aiheena on vaatimattomasti wasabi. Tiesin melkolailla heti mitä tekisin ja päätin tällä kertaa ihan oikeasti tehdä ajatukseni todeksi - liian moni ruokahaaste on jäänyt kohdallani vain ajatuksen tasolle.

Mitä sitten ajattelin? Välipalapatukoita, joilla kanavoidaan yhtä vinkeimmistä suklaakokemuksistani eli Lauensteinin valkosuklaata wasabisilla kurpitsansiemenillä. Olen toki edelleen karkkilakossa, mutta hahaa: makeisten käyttö on sallittua resepteissä ja tässä valkosuklaa on lähinnä mausteena.

Olen vast'ikään alkanut lämpenemään tosissani wasabille, joten tämä tuli ikäänkuin sopivaan saumaan.

Pienellä virittelyllä näistä välipalapatukoista saisi muuten ihan oivan jutun vaikka koululaisen välipalaksi. Vink vink!

Wasabi-valkosuklaa-välipalapatukat

4 dl quinoamuroja (niinkuin riisimuro, mutta quinoasta)
3,5 dl amaranttimuroja (niinkuin riisimuro, mutta amarantista)
0,5 dl kurpitsansiemeniä
1 tl kasvisöljyä (käytin kurpitsansiemenöljyä)
2 tl wasabijauhetta (tai enemmän, jos tiedät olevasi wasabirakastaja)
1,25 dl agavesiirappia
1 rkl kookosöljyä
1,5 tl sormisuolaa
1 levy Pandan valkoista suklaata

Esilämmitä uuni 180 asteeseen. Peitä leivinpaperilla noin 20 x 20 cm vuoka.

Mittaa yhteen astiaan molemmat murot.

Mittaa toiseen astiaan kurpitsansiemenet ja kasvisöljy. Sekoita kunnes siemenet ovat öljyn ympäröimiä. Lisää sitten joukkoon puolet wasabijauheesta ja ravistele astiaa, kunnes jauhe ympäröi siemeniä.

Lämmitä aivan hetki wokkipannulla agavesiirappia, kookosöljyä ja sormisuolaa. Hetki riittää, jotta ainekset sekoittuvat kunnolla keskenään ja seos on ihan kevyesti lämmintä. Lisää sitten sekoitetut murot ja kääntele nopeasti niin, että siirappia on tasaisesti muroilla. Sekoita sitten joukkoon wasabiset kurpitsansiemenet.

Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan tasaiseksi levyksi (jos teet mieluummin mysliä kuin patukoita, levitä seos pellille aakeammin laakeammin). Levyn paksuus on 1 sentin luokkaa.

Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes väri alkaa muistuttaa kullanruskeaa. Poista uunista ja anna jäähtyä.

Leikkaa veitsellä patukoiksi (käsialastasi riippuen tuloksena on 6-10 patukkaa). Sulata suklaa mikrossa, sekoita sen joukkoon loput wasabista ja kasta sitten kunkin patukan pitkä syrjä suklaaseen (jotta jokaisella haukulla tulisi makeaakin). Suklaa on toki vapaaehtoista ;)

Semmosta! Lopputuloksena tällä arvalla syntyi ainakin minun makuuni juuri sopivan suolaisen makea kevyesti tulinen välipalapatukka. Ehkä wasabia olisi voinut heittää joukkoon enemmänkin.

Mitä quinoaan ja amaranttiin tulee, niiden nyt vaan on pakko olla hyväksi ihmiselle - tämähän on terveysruokaa ;)

Smoothie Studiossa istuin ja odotin

Smoothie tekee autuaaksi?

Muutama viikko sitten avattiin Tampereella Rautatienkadun yläpäähän ortodoksisen kirkon välittömään läheisyyteen Smoothie Studio, joka edustaa aavistuksen toisenlaisia uskomuksia. Minä löysin Studion flyerin käydessäni Runsaudensarvessa kuukauden ruokahaaste mielessäni ja ajattelin, että enköhän minä nyt smoothiellakin voi piipahtaa.

Ensin tosin paikansin kiskan Facebookista, jossa tällaiset itseään kunnioittavasti trendien harjalla liitelevät nuorisoa puoleensa vetävät puodit ovat kuin kotonaan tarjouksineen kaikkineen. Menun suhteen en tullut hullua hurskaammaksi Facebookissa enkä varsinaisilla verkkosivuilla - sekös AINA KISMITTÄÄ.

Olettamus tottakai oli, että smoothieita. Ständit ulkona lupailivat kahvia ja tietysti Jaakko Halmetojan raakasuklaata. FB-sivu vinkkailee sokerittomasta ja maidottomasta jäätelöstä. Niin ikään FB-sivu lupaa, että kaikki on vähintään luomulaatuista ja tuotantoketju pellolta suuhun tunnetaan tarkasti.

No ei kai siinä, tuulta päin ja sisälle. Tiskin takana hyöri kaksi enemmän tai vähemmän surfer duden näköistä häiskää, jotka lusikoivat, pipetoivat ja ties mitä blendereihin aineksia erinäköisistä purnukoista, pussukoista ja pulloista kuin mitkäkin mad scientistit. En ole mikään siisteysintoilija, mutta työpiste saattaisi olla viisasta pitää snadisti puhtaampana... vink vink.

Puhtaudesta puheenollen, seksikäs mustavalkoinen väritys on jo nyt saanut ankeaa osumaa aika tavalla - paikka voisi todellakin olla siistimmänkin näköinen. Vähän taikasientä, harjaa ja rikkalapiota kehiin.

Valitsin tiskiltä bongaamastani menusta suklaisen mielentyynnyttäjän ja istuin odottamaan. Ei kavereilla kiirusta pitänyt, vaan eipä ollut hengenhätä minullakaan (mitä nyt postiin oli tarkoitus ehtiä). Vähän näytti siltä, että yrityksen ja erehdyksen taktiikalla blendereiden äärellä edettiin - matkan varrella maistellen. No, ei minulla sitäkään vastaan mitään ole... tosin yritystoiminnassa suosittelisin tietynlaista matematiikkaa hävikin välttämiseksi.

Sain kuin sainkin tuhdin annokseni varsin toffeisen ja lucumaisen makuista juomaani: näytillä ensimmäisessä kuvassa. Pyytämättä pahviseen take away -mukiin, joka luonnollisestikin sai kulmani kohoamaan. Hyvää se kuitenkin oli, siemailin sitä sitten postissa jonotellessani - kun se kerran oli take awayta pyytämättä.

Toisella puolen keskustaa nököttävä tutkailemani smootila Shasa on niin erilainen ollakseen niin samanlainen. Täällä tosin ehkä hieman haiskahtaa se sarasvuolainen yritysajattelu, jota Jantso Jokelinin kolumnissa Savon Sanomissa ounasteltiin superfoodien ja foodismin takana olevan.

Eväät kouluruoan sijasta?

Syövätkö teidän koululaisenne ja opiskelijanne koulussa tarjottavan ruoan, omia eväitä, livahtavatko "ulos" syömään vai ovatko tyystin ilman safkaa koulupäivän ajan? Näin minä haluan teiltä nyt kysyä.

Tarkkaavaisimmat ovat varmasti huomanneet, että koulut alkavat monilla tällä viikolla ja parin kolmen viikon päästä aika pitkälti kaikki opintiellä jollain asteella olevat ovat palanneet uurastamaan. Minulla ei ole lapsia koulutiellä eikä muutenkaan, enkä opiskele itse, mutta äidinmaidossa olen imenyt kiinnostuksen kouluruokaa kohtaan.

Peruskoululaiset ja toisen asteen opiskelijat eivät itse koulussa tarjottavasta ruoasta maksa, mutta toki siitä joku maksaa - veronmaksajat.

Kuka syö eväitä, kun on "ilmaista" ruokaa tarjolla?

Valtaosan tutuistani lapset syövät koulussa tarjottavan ruoan, mutta tiedän myös perheitä joissa lapsille laitetaan mukaan eväät. Eväillä soditaan sekä aromivahventeita, että ruoka-aineallergiaongelmia vastaan.

Korkeamman asteen opiskelijoille ruoka taas maksaa koulussakin, eväillä ratkaistaan monia kustannusongelmia sen lisäksi, että saa syödä silloin kun huvittaa eikä vain tiettyyn tarjoiluaikaan.

Missään nimessä eväitä ei siis mistään erityisen huonoista syistä syödä. Huonompi vaihtoehto on olla tyystin ilman ruokaa koko pitkä päivä!

Mitä evääksi?

Olen nyt onnistunut katselemaan Avalta pari sellaista Market Kitchenin jaksoa, joissa puhutaan koulueväistä. Hämmennykseksi he ovat suositelleet paljon erilaisia maitotuotteita, kuten jogurttia ja juustoa. Ne ovat tietysti terveellisiä ja hyviä vaihtoehtoja, mutta tuntikausia huoneenlämmössä? Aavistuksen epäilyttää. Samoin majoneesi, mutta ei nyt mennä siihen.

Yksi Jokiksen jokakeväisistä ja -syksyisistä postaushiteistä ovat eväsehdotukseni ylioppilaskirjoituksiin. Nuo ehdotukset pätevät tottakai myös muiden koulupäivien suhteen.

Viisi ajatusta:

1. Tehkää alakoululaisen (ja miksei yläkoululaisenkin) kanssa eväät yhdessä
2. Mitä pienemmän kaverin eväät, sitä paremmin kauppansa tekevät hassun muotoiset asiat > piparimuotit käyttöön!
3. Harvalla on koulussa käytössään mikro eväiden lämmittämistä varten, joten edellisen päivällisen ylijäämä kannattaa jatkojalostaa kylmiltään syötäväksi > voileivät yms.
4. Vierailkaa Punnitse & Säästä  eli Punnarin kaltaisissa kaupoissa: hillittömät valikoimat kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, myslejä ja muuta joista syntyvät trail mixit, kotitekoiset myslipatukat ja "hedelmäsalaatit"
5. Mitä jos itse töihin mennessäsi menisit samanlaisen evässetin kanssa?

+ Älä unohda termospulloa! Asiat voivat pysyä kohtuullisen kylminä/kuumina lounasaikaan asti, jos vain haluaa.

Minulla on sekä erittäin lämpimiä, että hyvin kylmiä muistoja kouluruoasta. Olen vahvasti kouluruokailun kannattaja, mutta ymmärrän kyllä jos joku haluaa tukea eväsajattelua. Ja jos suuntaus on kasvava, toivon kouluihin ilmaantuvan kylmäkaappeja eväitä varten. 

Kommentit ovat auki, kerro miten teillä toimitaan ja onko mietitty toisenlaista lähestymistapaa?

Luomueineksillä heti valmiina lounastamaan

Minna vinkkasi tässä taannoin Kruunu Herkun luomueineksistä, luomuista valmisruoka-aterioista. Niinpä sitten kun lomilta piti töihin palata, kävin hakemassa parille lounaalle noita luomuja eväitä Stockmannilta.

Valintani kohdistuivat lihamakaronilaatikkoon ja kinkkukiusaukseen.

Tarjolla olisi ollut vaikka mitä muutakin, etenkin lindströminpihvit vetivät puoleensa, mutta sain toppuuteltua itseäni. Luomuruokien lisäksi Kruunu Herkun listoilla on paljon muutakin, leikkeleistä laatikoihin ja patongeista pastoihin.

Makaronilaatikko oli ehdottomasti parhainta einesmakaronilaatikkoa, jota olen ikinä syönyt. Pasta ei ollut ällölöysää, maut olivat kohdallaan eikä mitään tarvittu lisää - jos hiukan haluaa tuunailla, kokeile jotain voimakasta juustoa! Vaikkapa pitkään kypsytettyä goudaa.

Kinkkukiusaus taas oli sekin oikein onnistunut valinta, jälleen maut kohdallansa suolaa myöden (himalajan suolaa muuten!) eivätkä perunat olleet turhaa muusia. Ei mitään lisättävää eikä mitään pois otettavaa.

Rasiat ovat melko kookkaita, annoksesta syö salaatin kanssa helposti 2 annosta. Pienempiruokainen varmaan kolmekin, jos oikein venyttää. Säilöntäaineettomuus tekee tottakai sen, etteivät annokset säily turhan kauaa.

Sanoisin, että oikein onnistunutta einekseksi! Hyvä Kruunu Herkku!

PS. Tuottajat! Jälleenmyyjien lista kotisivuilla olisi aina kiva, mitä tarkempi - sen parempi.

Jokiksen vinkkejä Foursquaressa

Nythän on käynyt niin, että Jokis palvelee teitä ihanaisia Leipääntyneitä jälleen yhdellä uudella tavalla! Jokapäiväistä Leipää löytyy nimittäin myös Foursquaresta!

Jos seuraat Jokista 4SQ:ssa, saat Jokiksen vinkit ruoasta ja juomasta ja tiedät mihin kannattaa minun mielestäni tsekata sisälle ja mitä siellä sisällä sitten kannattaa nauttia tai tehdä. Valtaosa vinkeistä tulee tietysti koskemaan Tampereen alueen syöttölöitä, juottoloita ja kauppoja, mutta eiköhän joukkoon eksy aikojen saatossa ainakin Helsingin herkkuja - niinkuin blogiinkin eksyy.

Foursquare kannattaa muutenkin tsekata, esimerkiksi monissa Hesburgereissa on ihan selvä rahanarvoinen Foursquare-etu! Tai tsekkaapa itsesi tamperelaiseen O'Connell's-pubiin, sieltäkin löytyy spesiaalietuja. Kasvavassa määrässä suomalaisia ravintoloita otetaan sisään tsekkaukset huomioon. Siispä tsekkaa Foursquare ja seuraa siellä myös Jokista!

Pala Ranskaa Tampereella 2.-15.8.

Jos et vielä tiedä, niin eilen avautui Tampereen Keskustorilla muun muassa Helsingin Lasipalatsin tiimoilta tuttu ranskalainen ruokatori, jota luotsaa Team Fantastique. 100% ranskalainen torimeininki on tarjolla Mansen sydämessä 15.8. asti.

Kävelin töiden jälkeen torin läpi ja mitä ilmeisimmin jonotus oli suurinta huutoa! Kuvassa oleva 16-metrinen leipomoauto oli nähdäkseni suurin hitti, siihen jonotettiin kahdelta suunnalta.

Minä sain omat ensimaistiaiseni jo aamupäivällä, kun pomo oli hakenut kunnon ranskalaisen patongin ja kermaisinta briejuustoa ikinä syntymäpäivänsä kunniaksi! Oli erittäin herkullista, näen siitä juustosta varmaan unia tulevaisuudessa. Ja mikä siinä patongissa olikin vaan niin paljon paremmin kuin kotimaisessa hötössä?

Tarjolla on leipomotuotteiden lisäksi siis juustoja, sitten löytyy makkaroita, leikkeleitä, sinappia, kuivattuja ja säilöttyjä herkkuja, melkoisen huikea valikoima kaikkea makeaa (helppoa siellä oli karkkilakkoisen hengailla...), crepesejä (piiiitkä jono), oliiveja jne. Ruoan lisäksi tarjolla näkyi olevan esimerkiksi saippuaa.

Niin, että sinne siis: lisätietoja nimenomaan Tampereen torista.

Kasvatus tuottaa tuloksia

Mikä on pieni, punainen ja suunnaton juoppo? Tietysti Rongankadun kasvihuoneessa kasvatettu tomaatti.

Sain toukokuun lopussa kasvin, jota kiven kovaan väitettiin tomaatiksi. Olin aavistuksen epäuskoinen sen suhteen, tuleeko siitä nyt ikinä mitään - ei minulla kerran ole pihaakaan eikä edes parveketta.

Facebookissa olen hieman valaissut mitä kasville kuuluu, koska jokainen askel on ollut jotenkin niin hämmentävän kiva. En ole mikään viherpeukalo, eivätkä olosuhteet ole välttämättä ne kaikkein suotuisimmat tässä minun hyvin kuumassa kaksiossani.

Mutta kuten kuvista näkyy, minulla on tomaattimaisia tuloksia!

Tämän kesän tomaattisato on kaiken kaikkiaan 6 tomaattia. Ne ovat pieniä (kämmeneni kun ei ole mikään ihan järjetön lapio), mutta ne näyttävät saavuttavan huikean kauniin punaisuuden.

Yhden olen jo syönyt pois ja se oli makean tomaattisen makuinen. Se ei maistunut levältä, vaikka merileväuutteella lannoitinkin (sitä sattui olemaan varastossa, en panostanut tähän käymällä ostoksilla). Kasvi on kauhea juoppo, mutta ei se mitään, sitten meitä on tässä asunnossa kaksi - yhdessä ollaan ryypätty kirkasta hanasta koko kesä kuin pienet sienet.

Eli näin se Food for Trendsetters toi iloa vielä kesän loppupuolellakin :) Ja aiheesta on vielä muutkin bloggaamatta.

Kehuttu Perla teki comebackin

Siitä asti kun olen muuttanut Tampereelle, olen kuullut ylitystä ravintolasta nimeltä Perla.

Siinä vaiheessa kun alkuperäinen Perla vielä kuului paikalliseen katukuvaan, en vielä onnistunut itseäni sinne järjestämään ja nyt niissä tiloissa Rautatienkadulla toimii palkittu C. Perla ilmaantui takaisin katukuvaan Aleksanterinkadulla ensin italialaisena herkkukauppana ja nyt meillä on jälleen hartaudella muisteltu Ristorante La Perla kaupungissamme!

Toisin sanoen meillä on italialainen uutuus, joka on kuitenkin vanha tuttu. Ja tällä kertaa minä järjestin itseni tottakai syömään heti miten.

Kävin syömässä itsekseni, huvitti istua hienossa ravintolassa ja odotellessaan lukea zombieista ja niitä vastaan taistelemisesta Jane Austenin luomassa maailmassa...

Menu koostuu italialaiseen tapaan antipastista, primi piattista, secondi piattista sekä dolcista. Neljän ruokalajin menu siis, tosin minä jätin primin väliin tällä kertaa. Ennen varsinaista ruokaa pöytään kiikutettiin oliiveja ja leipiä.

Valitsin alkuun kaniininfilettä pancettan, oliivien, tomaatin ja salaatin kanssa eli ruokalajin nimeltä Coniglio con pancetta secca, olive taggiasche, insalata frisè e vinaigrette con pomodoro fresco. Raikas ruoka, ehkä pikkiriikkisen suolaisen oloinen, mutta maistuva siitä huolimatta. Paljon tomaattia!

Ja tomaatista puheenollen pääruoaksi valitsemani Cartoccio di pesce spada con cozze e gamberi eli miekkakalaa, simpukoita ja katkarapuja nyytissä sisälsi sekin runsain mitoin tomaattia. Runsas annos, näytti naapuripöytään kiikutettujen pääruokien rinnalla ehkä runsaimmalta. Folionyytti, paljon lientä, suosittelen säästämään leipää johon imeyttää tätä lientä!

Jälkiruoaksi valitsin tällä kertaa valikoiman italialaisia juustoja ja hillokkeita eli Formaggi e confetture miste. Voimallisia juustoja voimallisen hillokkeen, hunajan ja punaviinipäärynöiden kanssa. Tykkäsin kovasti!

Jos olisin ottanut primi piattin antipastin ja secondin välillä, olisin todennäköisesti valinnut annoksen Risotto prosecco, zafferano e oro 24 carati. Toisin sanoen prosecco-risottoa sahramilla ja 24 karaatin kullalla. Ihan vain kullan vuoksi, koska onhan kulta yksi tytön parhaista ystävistä. Ystäväni tosin kysyi: "Kuka haluaa syödä kultaa?!" Niin.

Aamulehden Valo-liitteen toimittaja Vesa Laitinenkin oli käynyt uudessa Perlassa. Siitä syntyi juttu otsikolla "Perla sai miehen kyyneliin". Minä en voi väittää itkeneeni, mutta yhden Laitisen lauseista voin allekirjoittaa hieman surullisena: "Perla on kallis."

Vertailun vuoksi: taannoinen ruokailuni Näsinneulassa oli kuudella ruokalajillaan vain pari euroa kalliimpi kuin nämä kolme ruokalajia. Kumpikaan ruokailu ei sisältänyt viinejä, vaikka olen kuullut positiivisia palautteita molempien ravintoloiden viinilistoista.

Perla on myös piskuinen, kun tupa on täysi voi olla tunnelma tiivis. Se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Ruoka on hyvää, viinilistaa kehutaan, maine on jo lähtötilanteessa herkullinen, oikeastaan vain hinnassa on vikaa.