Jokiksen uusi keittiö

En ole enää Sinisen Keittiön emäntä, Sinisessä Keittiössä puhkuvat kohta toisen emännän tai isännän tai ehkäpä molempien padat ja kattilat, jotka toivottavasti eivät toisiaan soimaa.

Minä sen sijaan emännöin itselleni uutta ja muutenkin melkoisen uutta keittiötä! Siinä missä Sininen Keittiö lieni originaali vuoden -63 keittiö, tämä uusi ruoanvalmistussoppeni on mallia -10 ja olen ihan äimänä kuinka hienoa voikaan olla ;)

Ruokailutila on edelleen erikseen, olohuoneen jatkeena. Ruokailutilassa määrää mummoni ja pappani peruja oleva jatkettava ruokapöytä, jonka ääressä olen pienenä tyttönä oppinut lukemaan, pelaamaan shakkia ja tehnyt varmastikin jotain pahojani.

Ruokailutilan syrjästä pääsee keittiöön ja heti oven vasemmalla puolen on kaappi, johon kokosin niitä parempia lasi- ja keramiikkasarjoja. Niitä, jotka eivät ole ihan arkikäytössä, mutta ovat turhan kauniita piiloteltavaksi. Piilottelin niitä edellisessä asunnossa remonttien vuoksi liian kauan!

Heti kaapin vieressä on ikkunan edessä pöytätaso, kutsuvat sitä vissiin aamiaispöydäksi tai jotain sellaista. Minä nakkasin sen alle pari kansalaisopiston peruja olevaa jakkaraa ja ajattelin asentaa ZenGrow'n pulputtamaan ikkunalaudalle! Nyt siellä itsekseen puskee tomaatteja se kesäinen tomaatti, joka ei osaa lopettaa.

Mikrolle oli varattu niin pikkiriikkinen kolo, että menin Mustaan Pörssiin ja ostin jonkun höplän papparaisen nenänedestä kaupan viimeisen pikkiriikkisen mikron. Mitäs aikaili...

Nyt minulla on laskutilaa! Sitä onkin Sinisessä Keittiössä kaivannut, yleiskonettakin joutui piilottelemaan ties missä.

On kaappitilaa, on laskutilaa ja ennenkaikkea tekniikkaa tältä vuosituhannelta. Tiskikone <3

Tällainen on siis Jokiksen uusi keittiö, mikä sen nimi on, sitä en vielä tiedä.

Neljä pientä ankkaa lähti lautaselle

Olipa kerran pieni Sininen keittiö, jonka ruokavarastot hupenivat hupenemistaan. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että lähes ainoa proteiini, jota Sinisestä keittiöstä löytyi oli tölkillinen ankkaa confit.

Hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että Sinisessä keittiössä pennin venyttäminen olisi kauheata köyhäilyä. On myönnettävä, että kyseisen keittiön herratar on hamsteri, jolle kelpaa myös luksus.

Löysin tosiaan kaapeistani niiden viime metreillä tölkillisen ankan reisiä confitissa eli rasvaan säilöttynä, neljä kappaletta sievää reittä luineen päivineen. Hamstrasin ne joltain Hulluilta Päiviltä joskus, ilmeisesti tarkoituksenani karistaa luukammoni.

Kuvotukseni oli huipussaan, kun kaivoin kintut rasvasta ja löin pannulle omassa rasvassaan. Tilanne toki parani, kuhan paistelin 8 minuuttia per puoli, mutta luut ne vain törröttivät lihakimpaleissa ja minulla oli visto olo. Mitä lie olin miettinyt tölkin ostaessani?

Yhden kintuista söin sellaisenaan, ihan vain ottaakseni tuntumaa. Tuntumaa otin sitten tosissani niiden kolmen rotusäären kanssa, kun riivin niistä lihat käyttääkseni niitä seuraavien päivien ruoissa.

Yhdestä raajasta jalostui vietnamilaishenkisiä tuoreita kevätkääryleitä: tarvitset reiden lisäksi tuoretta porkkanaa, riisinuudeleita, riisipaperiarkkeja, tuoretta korianteria ja pähkinäkookoskastiketta.

Lopuista lihoista jalostui ankka-nuudelikeitto: tarvitset keittovihanneksia eli porkkanaa, palsternakkaa, selleriä, purjoa, lanttua, persiljaa, kanalientä, vähän voita kuullottamiseen, pippuria maustamiseen, vettä, ramennuudeleita, soijakastiketta ja sitä reittä.

Ankka on hyvää, mutta oi ei niitä luita. Oi ei.

Karppis-kaverit moninkertaistuvat

Lienee totaalisen selvää, kaikkien edellisten hiilihydraatteja tihkuvien blogausteni perusteella, etten ole karppaaja? Saattaa olla myös melkoisen kirkasta, että minulle maistuu leipä, leipä ja leipä?

No, siitä huolimatta tuli maistiaislähetys, joka sisälsi uusia Karppinen-leipiä.

Edellisellä kierroksella, kun Karppinen oli ihan uusi juttu, kehoitin paahtamaan Karppisen koska se on niin parempaa. Tämä ohje pätee myös Karppinen-ruispaloihin ja kyllä minä näyttäisin lämpöä myös sämpylöille, sekaleipää en ole kokeillut.

Minä kun en ole unohtanut, millaista leipä on, en niin erityisesti Karppisesta välitä. Esimerkiksi ruisleivästä tuli mieleen lähinnä laavakivi. Toki se voin ja juuston kanssa siis maistui, ja varmaan vielä paremmalta niille, jotka ovat karpatessaan "unohtaneet" miltä leipä maistuu.

Jos on leipää ikävä, niin nyt on vaihtoehtoja. Minä pitäydyn toisissa leivissä.

Mariaisin työkaverini ikinä

Jokin aika sitten meni hommat niin putkeen, että rapsahdin ryyppyputkeen. Ei kuitenkaan sellaiseen ryyppyputkeen, johon moni suomalainen kaamosmasennuksissaan ja muutenkin lankeaa eli alkoholilliseen ryyppyputkeen.

Minun kohdalleni nimittäin lankesi putken mallisen postipaketin verran Lapin Maria -juomia.

Tuote oli tuttu aiemmaltakin ajalta, mutta kaikkia makuja en vielä ollut kokeillut. Nyt sekin tuli sitten tehtyä. Yritin myös udella mitä uutta on luvassa, mutta Saska ei paljastanut kuin että Nelosen uutisissa on lokakuun alussa vilahtanut jotain protoversiota!

Hassu homma, mutta minä otan uutiseni lähinnä paperilta. On siis mennyt se protoversio ohi, enkä osaa edes arvata mitä uutuuksia mahdollisesti olisi luvassa.

No, tokkopa tuosta haittaa on. Eiköhän se nimittäin ole hyvää sekin, mitä se sitten tuleekaan olemaan. Ainakin työpäivään välipalaksi Lapin Maria sopii oikein oivallisesti, marjaisin työkaveri joka minulla on koskaan ollut. Marikasta, Marista ja Mariasta huolimatta :)

Siellä niitä on, kaupoissa.

Ovi on auki uusien snacksien tulla markkinoille

Suomen sipsimarkkinoille pukkaa uutta naksua, kun snacks-hyllyyn ilmaantuvat Doritos- ja Bugles-maissisnacksit sekä perunalastut nimeltä Lay's. Minulle niitä pukkasi postitse, maistiaislähetyksen muodossa.

Väittäisin, että Doritoksia on nähty elokuvassa jos toisessakin. On luvassa neljä makuvaihtoehtoa ja minä pääsin maistamaan niistä suosikkimakua Cool American eli hapankermaista naksua.

Ihan helposti myönnän, että pussi katosi alta aikayksikön.

Lay's väittää olevansa maailman suosituin perunalastu. Saatat tunnistaa tuotteen, joskaan et välttämättä sillä nimellä, nimittäin nämä tunnistavat myös nimiä kuten Walkers, Poca ja Thins.

Meidän markkinoille on tulossa suomalaisittain miellyttäviä makuja: Salted, Sour Cream & Onion, Paprika ja Barbecue. Ei siis mitään, mitä meillä jo tutuksi tulleet sipsifirmat eivät olisi meille tarjoilleet. Maistoin kaikkia paitsi paprikaa, ja hyvin meni alas pikkiriikkiset 27,6 gramman pussit. Myyntiin tulee toki 175 gramman pussejakin.

Iso-Britanniassa myydään Lay'sia Walkers-nimellä ja sen nimen alla olen maistanut vähän erikoisempiakin makuja: Prawn Cocktail & Marmite. Uskoisin, että vähän jännittävämpiäkin makuja voisi jossain kohdassa kokeilla tässäkin maassa. Miltä kuulostaisi Japanese Teriyaki Chicken tai Beef Carpaccio?

Buglesilta sen sijaan en odota hillittömän jännittäviä makuja Nacho Cheesen ja Roasted Paprikan oheen. Kohderyhmänä kun ovat lapset. Jos näitä dippaisi suklaaseen, saisi aikaiseksi Smashia vinkeällä mausteella ;)

Miten minulla on sellainen olo, että näitä maissitorvia on ollut aiemminkin myynnissä joltain firmalta ja sitten ne ovat vain kadonneet markkinoilta?

Oli miten oli, tällaisia sinne on hyllyihin tullut tai tulossa. Yks naks, kaks naks, joka puolla naks naks. Uutuussipsejä, televisiosta tuttuja. Kelpaavat sipsuteltavaksi, sanoo bloggaaja.

Kuplia, pääryinöitä ja rosmariinia

Miten ihanan hedelmällinen voikaan lauantai-ilta olla - sinkullekin? Maailmani pakkaamisen lomassa on edennyt siihen pisteeseen, että jäljellä on lähinnä leivontaan sopivaa aineistoa sekä hedelmiä että alkoholia.

Koska leivonta ei lauantai-iltana erityisesti kiinnostanut, päädyin hedelmäiseen cocktailiin. Kevyesti kuohuviinillä.

Pear with me, Rosemary

1 prk päärynää mehussa
maun mukaan agavesiirappia
1,5 tl rosmariinia (jos on tuoretta, niin bueno)
1 pl kuohuviiniä

Valuta päärynät, ota mehu talteen! Nakkaa päärynät, agavesiirappi ja rosmariini blenderiin. Lisää makusi mukaan päärynöistä jäävää mehua, minä lisäsin 0,5 dl. Soseuta.

Kaada sose kaatimen pohjalle ja poksauta kuohuviinipullo auki, sekoita se kaatimeen soseen joukkoon. Kaada laseihin ja anna palaa!

Minähän en todellakaan ole mikään cocktailmestari, joten tein kuten parhaaksi näin. Hyvä tuli, tykkään päärynästä ja rosmariinista.

Ammattilainen tekisi varmasti tämänkin monimutkaisemmin ja hienommin ja saisi jotain upeita nyansseja auki. Ehkä nakkaisi jotain liekitettyä päärynää tikussa lasin reunalle roikkumaan. Mistä minä tiedän?

Paksukaisen lumosi omenainen, vaniljainen ohukainen

Etsin tässä yksi päivä lounaalle työkaverin tilaamaa kasvislassea eli kasvislasagnea Sokoksen uusitulla ruokaosastolla, kun silmiini osui se maaginen sana: "Uutuus!"

Melkein lipesi kasvislasagne mielestä, kun annoin silmieni oikein asettua Dronningholmin Täytettyihin Ohukaisiin. Mansikalla ja vadelmalla täytetty ohukaisrullapari ei pistänyt kuolaa erittymään, mutta omenalle ja vaniljalle olin täysin valmis uhraamaan hetken lounastauostani. Siispä nappasin paketillisen lettua mukaani, etsin loput lounasasiat (sen lassenkin) ja kiiruhdin takaisin toimistolle.

Täytyy myöntää, että hieman pelkäsin ohukaisten olevan enemmänkin paksukaisia. Pelkoni osoittautui onnekseni vääräksi, lettu oli ihanan ohutta ja se oli kerrostunut rullassa. Ihan inasen liian makeaa täytettä oli minusta juuri sopiva määrä molemmissa kääröissä.

Jotenkin luotin tuotemerkkiin, sillä onhan Dronningholmin hilloja ja marmeladeja syöty ja käytetty jälkiruoanlaitossa ja leivonnassa iät ja ajat.

Einesletuiksi ja mikrotettavaksi jälkkäriksi eri kiva. Kruunasi minun ruokatuntini.

Pieni vihreä hummus eli hernekeittoa leivällä

Sarjassamme "Näyttävät ruokakuvat" vuorossa tänään hummus, joka ei ole hummusta.

Ai miksikö tämä palkokasveista tehty levite, dippi, mikä ikinä ei sitten ole hummusta? No kun ei siinä ole kikherneitä. Ne on nimittäin ne kikherneet, joista hummus on saanut nimensä. Sana on peräisin jostain Arabian suunnalta, joten en myöskään näin kielinaisena (englantia, saksaa, ruotsia) osaa sanoa mitä tämä sitten oikeastaan olisi.

Hummus vihreistä herneistä

1 prk säilykeherneitä (Bonduelle, n. 2 dl)
1 pieni valkosipuli
1 limen mehu
1 rkl tahinia
kuminaa
juustokuminaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Aja kaikki enemmän tai vähemmän tasaiseksi tahnaksi. 

Minä tykkään "kuivahkosta" hummuksesta, mutta sinä voit säädellä kosteutta öljyllä tai herneiden nesteellä tai vaikka vedellä.

Ja kyllä, tulos on varsin ihanan hernekeittoinen. Tarina kertoo, että jotkut ovat syöneet hernekeittoa tölkistä kylmänä leivän päälle levitettynä. Heidät tämä sytyttää varmasti. Mausteeksi koittaisin heinä myös meiramia ;)